Lauren Oliver: Requiem – Rakkaus palaa

WSOY 2013 - Risingin tietokannassa

Lauren Oliverin nuortendystopiasarjan päätösosan nimi on moniselitteisesti Requiem, katolisen kirkon sielunmessu, jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Oliverin sarjalla on paljon yhtymäkohtia Ally Condien Tarkoitettu-dystopiatrilogiaan: Yhteiskunnan alimmalla tasolla tai oikeastaan sen ulkopuolella ovat invalidit ja vialliset. Ihmisille valikoidaan puoliso erilaisten laskelmien perusteella. Musiikin ja kirjallisuuden määrä ja sisältö ovat tarkkaan valikoituja. Nämä ovat hyviä esimerkkejä yhteiskunnan hallitsemisesta ja ohjailemisesta, kun valta on pienellä eliitillä ja suurin osa väestöstä on kuin ohjelmoituja lampaita.

Requiem-kirjan kerronta etenee vuoron perään sarjan päähenkilön Lenan ja hänen ystävänsä Hanan näkökulmista. Lena on invalidi, joka ei ole läpikäynyt prosedyyriä, jossa rakkaus (amor deliria nervosa) poistetaan - Hana taas on. Ennen niin läheinen kaksikko elää nyt kahdessa erilaisessa, täysin toisistaan poikkeavassa maailmassa: Lena villin luonnon armoilla, Hana yltäkylläisessä zombiemaassa, staattisessa utopiassa.

Sarjan edellinen osa jätti tarinan siihen, kun Lenan ensirakkaus Alex palasi elävien kirjoihin. Nyt Lena joutuu taistelemaan kahta poikaa, Alexia ja Juliania, kohtaan tuntemansa rakkauden ristivedossa. Hän päätyy jopa pohtimaan, ovatko parannetut sittenkin oikeassa: onko elämä helpompaa ja kivuttomampaa ilman tunnemyrskyjä. Samaan aikaan Hana valmistautuu menemään naimisiin miehen kanssa, josta hän ei tiedä juuri mitään, mutta jonka puhtoisen julkisivun raoista näkyy jotain synkkää ja pelottavaa.

Kirjassa kerätään jännitettä lopun suuriin käänteisiin, joissa padottu viha pääsee purkautumaan ja muurit kaatuvat. Viimeisessä luvussa varsinaisten tapahtumien jälkeen kerrotaan Alexin suulla, mitä hänelle tapahtui toisen kirjan aikana. Kaikki kysymykset eivät saa vastausta ja teoksen loppu jättää tulevaisuuden hyvin avoimeksi. Vahvan alun saanut sarja tuntuu samentuneen loppua kohtia, vaikka rakkaus ja kaupungit palavat. Mitä tapahtui joillekin hahmoille pienoisvallankumouksen aikana?

Suomentaja käyttää välillä hyvinkin vanhahtavia ilmaisuja, kuten hilut puhuttaessa juhlista, tai juopilas humalaisen ja kessu tupakan synonyyminä. Miksi navigoida eikä suunnistaa? Myös joidenkin hahmojen nimien, esimerkiksi Korallin ja Kesän, suomentaminen tuntuu turhalta. Muutoin teksti on sujuvaa ja nopealukuista.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (2 vastausta).
Paikalla 19 vierailijaa
Uusin jäsen: ButterSoldier Yt
Jäseniä yhteensä: 8618