Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Atena 2013 - Risingin tietokannassa

Pasi Ilmari Jääskeläinen on tuttu jo 90-luvulta, jolloin hän voitti Portti-lehden novellikilpailuja ja vuoden parhaalle genrenovellille myönnettäviä Atorox-palkintoja. 2000-luvulla Jääskeläisen tekstejä on voinut lukea myös kovissa kansissa niin novellikokoelmina kuin romaaneina. Kulttisuosiossa elävän kirjailijan Sielut kulkevat sateessa on miehen kolmas pitkä romaani.

Sairaanhoitaja Judit on kyllästynyt tasapaksuun elämäänsä. Hän päättää ottaa kohtalokkaan hypyn kohti tuntematonta. Vanha työ ja mies jäävät taakse ja uudet kokemukset odottavat. Kuvioihin astuu Juditin vanha ystävä Martta, joka tarjoaa työtä F-Remediumissa. Palkka kotisairaanhoitoyrityksellä on korkea, mutta sille löytyy syynsä. Martalla on Juditille tehtävä myös työn ulkopuolella: Juditin olisi vakuutettava Martan kuolemansairas Mauri-poika siitä, että Jumala ja elämä kuoleman jälkeen ovat olemassa.

Juditin elämä alkaa vinksahtaneen sadunomaisesti. Erityisen hauska lisä on erikoinen kertojahahmo, joka tuo tekstiin toisinaan sivuhuomautuksia, joissa käsitellään ulkopuolisen silmin Juditin psykologista olemusta. Alun jälkeen tarina siirtyy enemmän arkikuvaukseen, työhön ja elämään Helsingissä, kunnes se alkaa saada maagisen realismin, fantasian ja kauhun elementtejä.

Jääskeläinen käsittelee kirjassaan monia teemoja, joista vahvin on uskonto. Uskonto on kiedottu kaikkeen mukaan ja kirjan alkupuolella tuntuu, että monet asiat tapahtuvat vain, jotta Jääskeläinen voisi tuoda uusia näkökulmia pohdintaansa. Muitakin teemoja tuodaan esille: Jääskeläinen pohtii niin kirjallisuutta kuin ihmistä ja ihmisen toimintaa ylipäänsä. Uskonto on silti juonen alkuunpaneva voima. Alun mielenkiintoinen pohdiskelu saa kuitenkin outoja piirteitä, kun siihen alkaa liittyä maagisuutta.

Sielut kulkevat sateessa koostuu monista aiheista ja juonenkoukerot voivat tuntua jopa hämmentäviltä, jos niiden merkitystä ei sen enempää jää pohtimaan. Unenomainen kerronta vaatii lukijalta ajatusta mukaan. Kirjassa on mielenkiintoisia teemoja, joita on käsitelty todella laajasti, mutta juonellisesti tarina jättää toisinaan kylmäksi. Alustamiseen käytetään paljon aikaa, arki tuntuu hieman liiankin arkiselta ja vaikka kirja esittelee kauhuelementtejä, niin kauhukirjakaan se ei ole.

Sielut kulkevat sateessa tarjoaa maagisen näkemyksen niin Suomesta kuin uskonnostakin, kuolevaisuudesta ja maailmankaikkeuden luomisesta. Tähän kaikkeen Jääskeläinen luo mielenkiintoisia näkökulmia. Kirjailijan faneille kirja lupaa tuttua, mutta samaan aikaan uutta. Ne lukijat, joita uskonto ja asioiden symbolinen käsittely taas ei kiinnosta, kirja saattaa jättää yksin kylmään sateeseen.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (16 vastausta).
Paikalla 2 jäsentä ja 47 vierailijaa
wadjet, Pisania
Uusin jäsen: Topi Kopakkala
Jäseniä yhteensä: 9455