Darwyn Cooke: Vartijat ennen: Minuuttimiehet ja Silkkiaave
Egmont 2013 - Risingin tietokannassa
Alan Mooren käsikirjoittama ja Dave Gibbonsin kuvittama Vartijat on yksi arvostetuimmista sarjakuvaromaaneista. Sarjan oikeudet omistava DC on ehdottanut kaksikolle, että he tekisivät tarinalleen esiosia, mutta sopimusta ei syntynyt. Vuonna 2012 DC ilmoitti, että se aikoo tehdä itse seitsemän esiosaa, jossa eri artistit saavat näyttää kyntensä Vartijoiden historian parissa. Gibbons oli myötämielisempi ja kertoi olevansa otettu kunnianosoituksesta heitä ja tarinaa kohtaan. Moore on ollut räikeämpi sanoissaan. Hän on arvostellut uutta tuotantoa rahastukseksi ja sanonut sen vievän voimaa alkuperäiseltä sarjalta, joka oli hyvä juuri siksi, ettei se ollut aivan perinteinen sarjakuva. Nyt DC on tehnyt siitä taas perinteisen ja tavallisen. Valitettavasti näistä kahdesta miehestä Moore tuntuu olevan oikeassa.
Ensimmäinen Vartijat ennen -kirja koostuu kahdesta itsenäisestä tarinasta, Minuuttimiehistä ja Silkkiaaveesta. Ensimmäinen tarina, Minuuttimiehet, kerrotaan alkuperäisen Yöpöllön näkökulmasta. Tarina keskittyy Yöpöllön kirjoittamaan Maskin takana -kirjaan, jossa hän paljastaa, keitä ensimmäiset supersankarit olivat ja miksi he sellaisiksi ryhtyivät. Piirrostyyli on valitettavan yksinkertaista, eikä sivuilta löydy oikeasti kauniita kuvia kuin muutama. Simppeli ja lähes tylsä taide saa selaamaan tarinan nopeasti läpi.
Harmillisesti edes juoni ei saa keskittymään tarkemmin. Vaikka Minuuttimiehet on lähtökohtaisesti kiintoisa vaihe Vartijoiden historiassa, tarina ei tuo siihen mitään uutta. Pääseikat tunnetaan jo alkuperäisestä teoksesta, vaikka tarina nyt kuullaankin Minuuttimiesten näkökulmasta. Lukijan oma mielikuvitus on jo luonut toimivan tarinan alkuperäisistä supersankareista, eikä Cooke onnistu tuomaan mukaan uusia, jännittäviä käänteitä. Harvat yllätykset lähinnä hämmentävät.
Toinen puolisko kirjasta seuraa Silkkiaavetta. On 1960-luku ja Silkkiaave on teinityttö, jota hänen äitinsä yrittää koulia omaksi kuvakseen: sankariksi, joka hän haluaisi itse yhä olla. Piirrosjälki on yksityiskohtaista ja tarkkaa, mutta siinä on selkeän omalaatuinen tyyli, joka tuntuu yleiseltä tytöille suunnatuissa sarjakuvissa. Tarinan juoni laahaa perässä: lukija seuraa nuoren tytön koettelemuksia oman itsensä löytämiseksi. On poikaongelmia, eikä äitikään ymmärrä. Yllättäen äiti onkin oikeassa. Supersankarin koulutus tulee tarpeeseen, kun pahat miehet laittavat kiertoon huumeen, joka saa ihmiset kuluttamaan: ilkeä vastaisku kierrättämistä tukevalle hippikulttuurille.
Silkkiaaveen tarina on keskinkertainen, mutta täysin riippumaton Vartijoista muutoin kuin nimensä perusteella. Juttu toimisi yhtä hyvin, kenties jopa paremminkin, itsenäisenä tarinana. Nyt lukija jää ihmettelemään, miten tarina liittyy Vartijoihin. Tyyli on tasapuolisen nättiä, muttei räväytä.
Vartijat ennen: Minuuttimiehet ja Silkkiaave -kokoelma on epätasainen teos. Se tarjoaa kohtuullisia tarinoita, muttei onnistu tuomaan Vartijoihin mitään lisää. Se ei syvennä jo luotua maailmaa, vaan päinvastoin vie siltä pohjaa. Silkkiaavetta voisi suositella nuorille tytöille, jos he suostuvat maksamaan puolet jostain, mikä heitä ei välttämättä kiinnosta.
