Gene Wolfe: Sovinnontekijän kynsi

Gummerus 2013 - Risingin tietokannassa

Gene Wolfea on ylistetty yhdeksi aikamme suurimmista tieteisfantasiakirjailijoista. Uuden auringon kirja -sarjaa pidetään hänen merkkiteoksenaan, joka nousee usein esille tärkeimpien tieteis- ja fantasiakirjojen listoilla. Vuonna 1980 kirjoitetun, neliosaisen sarjan avannut Kiduttajan varjo kääntyi vihdoin suomeksi vuonna 2012 ja nyt tarjolla on jatkoa, sarjan toinen osa Sovinnontekijän kynsi.

Vaikka Sovinnontekijän kynsi ei jatka suoraan siitä mihin Kiduttajan varjossa jäätiin, sen sisältö on pitkälti samaa kuin aiemmin: päähenkilö Severian matkaa ympäri maita ja mantuja miekkansa ja vaihtelevien kumppaniensa kanssa. Matkallaan hän kohtaa mitä erilaisempia ihmisiä ja olioita. Paljon tuttua edellisestä kirjasta otetaan mukaan ja syvennetään lisää, ja käsitteet, jotka aiemmin olivat vain sanoja, saavat merkityksen. Uuttakin löytyy niin uusien hahmojen kuin asioiden muodossa.

Päähenkilönä Severian on kiehtovan ristiriitainen ja vanhahtava kieli tukee maailman outoa tunnelmaa. Wolfe päästää mielikuvituksen valloilleen erikoisella tavallaan yhdistää tulevaisuus ja menneisyys yhteen. Kuten kirja itsekin mainostaa, on sen maailma todellinen mielikuvituksen aareaitta. Wolfe maalaa mitä erilaisempia kuvia ja täyttää ne usein uusilla, oudoilla sanoilla. Puhutaanko nyt jostain tutusta vai täysin uudesta, jää lukijan päätettäväksi oman mielikuvituksensa ja Wolfen hienovaraisten vihjeiden avulla.

Wolfe on erityisesti tunnettu siitä, miten hän pyrkii kirjoittamaan haastavaa tekstiä, joka vaatii lukijalta jatkuvaa tarkkuutta ja päättelykykyä. Kirja on täynnä pieniä viittauksia ja symbolista kerrontaa, ja harva asia tarkoittaa sitä, miltä aluksi vaikuttaa. Nopeasti katsottuna tarina tuntuu hyppivän suunnasta toiseen vailla järkeä, mutta syvyys luodaan sanojen välissä. Helppoa Wolfen vihjeiden tajuaminen on vain harvoin ja tarinan on tarkoitus aueta joka lukukerralla enemmän.

Vaikka Severianin kummallinen matka kuolevassa maailmassa on itsessään mielenkiintoinen, vaatii kirja lukijalta aikaa ja vaivaa. Ilman paneutumista teksti jää helposti liian epäselväksi ja monet kirjailijan ajatukset ovat pelkkiä värittömiä palapelin palasia. Uuden auringon kirja jakaakin lukijat kahteen selvään kastiin: toiset eivät ymmärrä, mistä on kyse ja toiset kumartavat kirjailijaa suurimpana mestarina. Sarja on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, mutta se on kuitenkin aloitettava ensimmäisestä osasta.