Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Otava 2013 - Risingin tietokannassa

Siri Kolun dystopia on vahva ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava; se palauttaa mieleen niin juutalaisvainot kuin sikainfluenssan rantautumisen Suomeen. On ilahduttavaa lukea näin tasokasta kotimaista dystopiaa, joka pärjää hienosti vertailussa ulkomaalaisten genresisartensa kanssa ja antaa vastapainoa esimerkiksi zombeille. Kolu on taitava sanankäyttäjä, jonka teksti virtaa kevyesti puhekielisyydestä huolimatta. Kirjailijan oivaltava sanaleikittely uppoaa eri-ikäisiin lukijoihin. Vaikka välillä herää kysymys, voisivatko alle 18-vuotiaat todella puhua näin kypsästi, ei heidän suuhunsa kirjoitettu teksti missään vaiheessa ylitä uskottavuuden rajaa.

Teoksen päähenkilönä seurataan P-influenssaan sairastunutta 16-vuotiasta Pilviä. Pilvin veli Petri ja entinen poikaystävä Tuomas tuovat omat näkökulmansa tapahtumiin. Tauti muuttaa ihmisen eläimelliseksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kaikki sairastuneet eivät muutu samalla tavalla, vaan samaan tapaan kuin Annukka Salaman Faunoidit-sarjassa eri ihmiset saavat eri eläinten kykyjä. Pilvi näyttää päällisin puolin tavalliselta ihmiseltä, eikä hänen olisi helppoa epäillä sairastuneen P-influenssaan. Todellisiksi uhreiksi teoksessa nousevatkin yhteiskunnan piiriin jääneet P-sukulaiset, jotka saavat kakkosluokan kansalaisen statuksen. Heidät leimataan geneettisesti huonommaksi kuin muut, ja esimerkiksi Petri näkee tulevaisuutensa mahdollisuudet rajallisina.

Yhteiskuntaan ja mahdolliseen parannuskeinoon luottava Pilvi ilmiantaa itsensä ja menee oma-aloitteisesti verikokeisiin. Infektoituneita pakkosiirretään, sillä ei tiedetä, kuinka kauan mutatoiva virus on tarttuva.  Pilvin kaltaiset P-ihmiset, pihmiset, varastoidaan piiloon kuin ydinjäte - poissa silmistä, poissa mielistä. Pihmisoikeuksia puolustamaan jääneitä sympatisoijia pidetään yhtä pahoina, ellei jopa pahempina kuin sairastuneita. Kolun kuvaileman vierauden pelon kohteeksi on helppoa asettaa mikä vain todellinen ihmisryhmä, joka on joutunut kohtaamaan erottelemista, syrjintää tai pakkosiirtoja. Teoksessa esiintyvä puolue Puhtaan Suomen puolesta (PUSU) muistuttaa sanomallaan ”Suomi suomalaisille!” -tyyppisiä vihapuheita. Vastaavasti aktivistiryhmä Maankamara yrittää tempauksillaan levittää silmiä avaavaa propagandaa pihmisoikeuksien puolesta.

Maan alla elävät pihmiset organisoivat uuden miniatyyriyhteiskunnan, jonka päätöksistä vastaa Vanhimman johdolla toimiva paneeli, johon Pilvikin pyydetään mukaan. Teoksessa kuvataan usein, kuinka häntä käytetään työkaluna vähän samaan tapaan kuin Suzanne Collinsin Nälkäpelin Katnissia. Täysin toivotonta ei elämä luolassa ole. Nuoret harjoittelevat vapaa-ajallaan West Side Story -musikaalia ja tunteet leimahtelevat ihastumisista aina hengenvaarallisiin yhteenottoihin. Musikaalin ”me vastaan muut” -asetelma toisintuu teoksessa. Kolu onnistuu kuvaamaan uskottavasti, kuinka muuttuneet kehot ja rajalliset elinolosuhteet vaikuttavat ryhmädynamiikkaan ja kuinka niihin lopulta sopeudutaan. Teoksessa esiintyvä Näin muutut - Syntyy uusi pihminen -opas viittaa hienosti Yrjö Kokon klassikkoteokseen Pessi ja Illusia.

Kirjan avoin loppu jättää tilaa jatkolle ja olisi yllättävää, jos Kolu ei saisi toista osaa julkaistuksi vuoden sisällä. Kaikkea ei paljasteta kerralla - kirjailija ei selitä liikaa, vaan antaa lukijan olettaa paljon. Jännitettä, jota ensimmäisen osan aikana paisutetaan, ei pureta sen lopussa. Odotettavissa onkin erittäin mielenkiintoinen toinen osa, jossa on mahdollisesti räjähtävä alku.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (2 vastausta).
Paikalla 49 vierailijaa
Uusin jäsen: Per Horjanheimo
Jäseniä yhteensä: 9457