Siri Kolu: IP - Ihmisen puolella

Otava 2014 - Risingin tietokannassa

Siri Kolun vuonna 2013 ilmestynyt, Suomeen sijoittuva, P-influenssaan sairastuneesta Pilvistä kertova PI - Pelko ihmisessä sai viime vuoden syksyllä jatkoa. Ihmisen puolella täydentää kertomusta jatkuen siitä, mihin edellinen teos jäi. Pilvi on nyt muuttanut Helsinkiin, missä hän luo uuden henkilöllisyyden ja soluttautuu valtaväestöön. Hän toimii pihmisten, influenssan myötä syrjittyksi joutuneiden ihmisten vakoojana. Pakotettuna tiukkaan muottiinsa Pilvi välittää pihmisiä koskevia tietoja eduskunnassa toimivalta vuotajalta yhdyshenkilölleen. Erossa ihmisperheestään ja laumastaan Pilvi käy läpi tunteiden vuoristorataa.

Kolu osoittaa jälleen olevansa erinomainen sanankäyttäjä, sillä hän osaa kirjoittaa uskottavasti eri hahmojen näkökulmista antaen jokaiselle oman persoonallisen äänen. Aikaisemmassa osassa etäiseksi jääneet hahmot, kuten Pilvin veli Petri sekä Pilvin entinen ystävä Mimosa pääsevät nyt vahvemmin osaksi tapahtumia. Etenkin Mimosan hahmo muodostaa kiinnostavan vastapainon päähenkilölle. Kirjailijasta heijastuu tekstiin nuorekas ja ajan hermolla oleva kuva; hänen teatteritaustansa käy myös ilmi näyttämöntakaisen elämän tarkkana kuvaajana.

Pilvi työskentelee peiteroolissaan erään pienen teatterin valoteknikkona, ja Ihmisen puolella keskittyykin vahvasti harjoiteltavana olevan näytelmän ympärille luoden aivan toisenlaisen tunnelman kuin edellisen osan luolamaailma. Pilvi on tärkeässä roolissa pihmisoikeuksien puolesta taistelevien joukossa, mutta merkittävästä työpanoksestaan huolimatta hän on suurimmaksi osaksi sivussa itse toiminnasta. Teos saa välillä lähes Fifty Shades of Grey -tyyppisiä vivahduksia, kun pitkää erossa olleet Pilvi ja Largo tapaavat. Petoparin vastakkainasettelua on kiinnostavaa seurata.

Kolu viittaa teoksessaan useisiin romaaneihin George Orwellin klassikosta 1984:stä aina David Mitchellin hieman tuoreempaan Pilvikartastoon. Vaikka Kolun teosparin maalaama maailma on kuvitteellinen, ilmiöt sen taustalla ovat hyvinkin tosia. Kolu on onnistunut näyttämään uudelle sukupolvelle ihmisyyden koko kirjon: kuinka kamalia, mutta myös uhrautuvia ihmiset voivat olla. Teoksessa on paljon samaa kuin Anne Frankin päiväkirjassa, johon Kolu edellisessä teoksessa viittasikin.

Ihmisen puolella ei tavoita aiemman osan ahdistavuutta, mutta paljastaa enemmän siitä maailmasta, jossa pihmisiä kohdellaan toisen luokan kansalaisina - suorastaan epäpuhtaina. Suurta loppuilotusta ei pitkällisistä pohjustuksista huolimatta saada, sillä tilanne laukeaa oletettua rauhanomaisemmin. Osa tarinasta jää kuitenkin selvästi kirjoittajan mielen maailmaan. Olisikin kiinnostavaa, jos sarja saisi vielä jatkoa, jossa paljastettaisiin loputkin kortit.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (2 vastausta).
Paikalla 1 jäsen ja 54 vierailijaa
Mikael
Uusin jäsen: Topi Kopakkala
Jäseniä yhteensä: 9455