François Rabelais:‭ ‬Pantagruelin neljäs kirja

Siltala‭ ‬2014 - Risingin tietokannassa

Renessansiajan kulttuurihäirikön,‭ ‬lääkäri ja kirjailija‭ ‬François Rabelais'n (1483 t. 1494 - 1553),‭ ‬neljäs kirja jatkaa Pantagruel-jättiläisen ja hänen räävittömän ystävänsä Panurgen fantastisia ja vulgääreja seikkailuja.‭ ‬Tällä kertaa kuningas Pantagruel on seurueineen laivamatkalla oraakkelin luo,‭ ‬mutta tämä toimii vain kehyskertomuksena.‭ ‬Pääosassa ovat matkalaisten uskomattomat,‭ ‬usein hyvin suorasukaiset alapääkertomukset tai muut matkan varrella eteen tulleet ihmeelliset sattumukset,‭ kuten sota ruokamakkaroita vastaan.

Rabelais oli oman aikansa älykkö,‭ ‬sanan säilän taitava heiluttaja ja voimakas yhteiskuntakriitikko.‭ ‬Kirjailija on säälimättömästi solvannut aikansa merkkihenkilöitä ja julkkiksia aina kuninkaista paaviin,‭ ‬myös tässä teoksessa.‭ ‬Tämän vuoksi‭ ‬Neljättä kirjaa edeltäneet osat‭ ‬Pantagruel‭ (‬1532‭) ‬ja‭ ‬Gargantua‭ (‬1534‭) ‬olikin julistettu kielletyiksi kirjoiksi Sorbonnen eli Pariisin yliopiston teologisen tiedekunnan toimesta.‭ ‬Pantagruelin kolmas kirja‭ (‬1546‭) ‬oli saanut erikoisjulkaisuluvan Ranskan kuninkaalta.‭ ‬Neljäs kirja julkaistiin vuonna‭ ‬1552,‭ ‬mutta Sorbonne julisti senkin kielletyksi heti kuninkaan poistuttua Pariisista.

Ville Keynäs on suomentajana tehnyt melkoisen urotyön Rabelais'n sanaleikkejä ja ronskia kieltä kääntäessään.‭ ‬Kieli ei tunnu vanhahtavalta tai vaikealukuiselta iästään huolimatta,‭ ‬vaan soljuu eteenpäin vaivattomasti.‭ ‬Myös tietokirjailija‭ Arto Kivimäen esipuhe kannattaa ehdottomasti lukea,‭ ‬sillä edellämainittujen julkaisuskandaalien lisäksi se valottaa kirjasarjan edellisten osien tapahtumia ja ylipäätään teoksen historiallista viitekehystä.

Pantagruelin neljäs kirja sisältää runsaasti viittauksia aikalaisteksteihin,‭ ‬myytteihin ja muihin ajankohtaisiin tapahtumiin.‭ ‬Nämä jäisivät lukijalta täysin huomaamatta,‭ ‬ellei tekstiä olisi täydennetty yli neljälläsadalla viitteellä.‭‬ Nämä viitteet käytännössä tuovat Rabelais'n kertomukseen lihan luiden ympärille,‭ ‬sillä kirjailijan piikittely‭ ‬1500-luvun tapahtumista on ajoittain hyvin nokkelasti peiteltyä tai‭ ‬2010-luvun lukijalle tavoittamatonta.‭ ‬Kuitenkin runsaat viittaukset ja niiden tarkistaminen katkaisevat lukemisen yhtenään.‭ ‬Teoksen voi lukea ilman viittauksiakin,‭ ‬mutta silloin käsissä on lähinnä pieruhumoristinen ja räävitön fantasiateksti,‭ ‬joka jää uupumaan syvempää merkitystään.‭

Hahmot jäävät Rabelais'n teoksessa melko statisteiksi.‭ ‬Siinä missä‭ ‬Kolmas kirja antaa tilaa Panurgen naimapuuhille ja velanylistyspuheille,‭ ‬Neljännessä kirjassa Panurgen suorasukainen luonne ja Pantagruelin ihanteellisuus jäävät jokseenkin vain kehyksiksi hupaisille tarinoille ja monologeille.‭ ‬Tärkeämpää ehkä onkin se,‭ ‬miten Rabelais hahmojensa tarinoissa ympäröivää maailmaa käsittelee ja ihmettelee,‭ ‬ihailee ja panettelee.‭ ‬Kun tähän versumiin pääsee käsiksi,‭ ‬kalujutut ja ripuliselkkaukset jäävät hupaisiksi anekdooteiksi ja Rabelais'n humaani maailmankuva avautuu lukijalle kaikessa valloittavuudessaan.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).
Paikalla 1 jäsen ja 43 vierailijaa
Jouni
Uusin jäsen: Ella Parviainen
Jäseniä yhteensä: 9445