François Rabelais:‭ ‬Pantagruelin neljäs kirja

Siltala‭ ‬2014 - Risingin tietokannassa

Renessansiajan kulttuurihäirikön,‭ ‬lääkäri ja kirjailija‭ ‬François Rabelais'n (1483 t. 1494 - 1553),‭ ‬neljäs kirja jatkaa Pantagruel-jättiläisen ja hänen räävittömän ystävänsä Panurgen fantastisia ja vulgääreja seikkailuja.‭ ‬Tällä kertaa kuningas Pantagruel on seurueineen laivamatkalla oraakkelin luo,‭ ‬mutta tämä toimii vain kehyskertomuksena.‭ ‬Pääosassa ovat matkalaisten uskomattomat,‭ ‬usein hyvin suorasukaiset alapääkertomukset tai muut matkan varrella eteen tulleet ihmeelliset sattumukset,‭ kuten sota ruokamakkaroita vastaan.

Rabelais oli oman aikansa älykkö,‭ ‬sanan säilän taitava heiluttaja ja voimakas yhteiskuntakriitikko.‭ ‬Kirjailija on säälimättömästi solvannut aikansa merkkihenkilöitä ja julkkiksia aina kuninkaista paaviin,‭ ‬myös tässä teoksessa.‭ ‬Tämän vuoksi‭ ‬Neljättä kirjaa edeltäneet osat‭ ‬Pantagruel‭ (‬1532‭) ‬ja‭ ‬Gargantua‭ (‬1534‭) ‬olikin julistettu kielletyiksi kirjoiksi Sorbonnen eli Pariisin yliopiston teologisen tiedekunnan toimesta.‭ ‬Pantagruelin kolmas kirja‭ (‬1546‭) ‬oli saanut erikoisjulkaisuluvan Ranskan kuninkaalta.‭ ‬Neljäs kirja julkaistiin vuonna‭ ‬1552,‭ ‬mutta Sorbonne julisti senkin kielletyksi heti kuninkaan poistuttua Pariisista.

Ville Keynäs on suomentajana tehnyt melkoisen urotyön Rabelais'n sanaleikkejä ja ronskia kieltä kääntäessään.‭ ‬Kieli ei tunnu vanhahtavalta tai vaikealukuiselta iästään huolimatta,‭ ‬vaan soljuu eteenpäin vaivattomasti.‭ ‬Myös tietokirjailija‭ Arto Kivimäen esipuhe kannattaa ehdottomasti lukea,‭ ‬sillä edellämainittujen julkaisuskandaalien lisäksi se valottaa kirjasarjan edellisten osien tapahtumia ja ylipäätään teoksen historiallista viitekehystä.

Pantagruelin neljäs kirja sisältää runsaasti viittauksia aikalaisteksteihin,‭ ‬myytteihin ja muihin ajankohtaisiin tapahtumiin.‭ ‬Nämä jäisivät lukijalta täysin huomaamatta,‭ ‬ellei tekstiä olisi täydennetty yli neljälläsadalla viitteellä.‭‬ Nämä viitteet käytännössä tuovat Rabelais'n kertomukseen lihan luiden ympärille,‭ ‬sillä kirjailijan piikittely‭ ‬1500-luvun tapahtumista on ajoittain hyvin nokkelasti peiteltyä tai‭ ‬2010-luvun lukijalle tavoittamatonta.‭ ‬Kuitenkin runsaat viittaukset ja niiden tarkistaminen katkaisevat lukemisen yhtenään.‭ ‬Teoksen voi lukea ilman viittauksiakin,‭ ‬mutta silloin käsissä on lähinnä pieruhumoristinen ja räävitön fantasiateksti,‭ ‬joka jää uupumaan syvempää merkitystään.‭

Hahmot jäävät Rabelais'n teoksessa melko statisteiksi.‭ ‬Siinä missä‭ ‬Kolmas kirja antaa tilaa Panurgen naimapuuhille ja velanylistyspuheille,‭ ‬Neljännessä kirjassa Panurgen suorasukainen luonne ja Pantagruelin ihanteellisuus jäävät jokseenkin vain kehyksiksi hupaisille tarinoille ja monologeille.‭ ‬Tärkeämpää ehkä onkin se,‭ ‬miten Rabelais hahmojensa tarinoissa ympäröivää maailmaa käsittelee ja ihmettelee,‭ ‬ihailee ja panettelee.‭ ‬Kun tähän versumiin pääsee käsiksi,‭ ‬kalujutut ja ripuliselkkaukset jäävät hupaisiksi anekdooteiksi ja Rabelais'n humaani maailmankuva avautuu lukijalle kaikessa valloittavuudessaan.

Log in to comment
Discuss this article in the forums (0 replies).
Paikalla 33 vierailijaa
Uusin jäsen: Doora
Jäseniä yhteensä: 9858