Valkoiset varpaat – Kauhutarinoita

toim. Marko Hautala

Haamu Kustannus 2015 - Risingin tietokannassa

Valkoiset varpaat on vaasalaisen Haamu-kustannuksen kauhunovelliantologia, jossa on mielenkiintoinen lähtökohta. Yleensä Suomessa on saanut tottua siihen, että kauhuantologioiden kirjoittajat ovat tavalla tai toisella hyvin sisällä kauhugenressä tai ainakin spekulatiivisessa fiktiossa. Valkoisissa varpaissa antologian toimittaja Marko Hautala halusi välttää tätä ja lähtökohtana oli enemmänkin kauheus kuin perinteinen, valitettavan usein elokuvista tuttu pelottelu kauhun luomisen nimissä.

Antologian avaa Virpi Hämeen-Anttilan Suljettu osasto, joka nimestään huolimatta kertoo pikkukaupungin kirjastosta, eikä mielisairaalasta. Tarina on melko tavanomainen kummitustarina niin hyvässä kuin pahassakin.

Essi Kummun Vapaapäivä on New Yorkiin sijoittuva ihmissuhdetarina, johon liittyy talojen välissä leijuvat kuolleet. Vahvasta visuaalisesta elementistään huolimatta tarina ja sen tarkoitus jäävät lukijalle hämärän peittoon.

Anders Fager on ainakin monelle suomalaiselle Lovecraftin ystävälle tuttu Pohjoisen kultit -kokoelmastaan. Kuolema saapuu Bodskäriin -novellissa ruotsalaiset erikoisjoukot hyökkäävät ulkosaaristossa venäläisten tukikohtanaan pitämään kylään. Fagerin konekiväärimäisen tehokas kielenkäyttö korostaa tarinan väkivaltaa ja saa lukijan miettimään, ketkä lopulta ovat niitä hirviöitä?

Sami Hilvon novelli Kehdosta hautaan maalaa lukijan eteen ahdistavan utopian, jossa tilanhallinnan tehokkuus on viety äärimmilleen. Novelli kärsii dystopiatarinoiden helmasynnistä eli ennalta-arvattavuudesta, mutta sen klaustrofobinen maailmankuva jää kummittelemaan lukijan päähän pitkäksi aikaa.

Satu Grönroos on Hämeen-Anttilan tavoin kummitustarinoiden ehkä perinteisimmällä maaperällä, sillä Älä yötä pelkää kertoo synkkään ja syrjäiseen taloon saapuvasta kotiapulaisesta. Novelli nostattaa väkisinkin mieleen lukuisat gotiikan klassikot, vaikka nykyaikaan sijoittuukin. Novellin huolellisesti rakentuvan tunnelman pilaa sen äkillinen ja auki jäävä lopetus, joka jättää lukijan turhankin tyhjän päälle.

Jaakko Yli-Juonikas vie lukijan kansalaissodan melskeeseen novellissa Komentaja Kalm. Siinä Kanta-Hämeen taisteluissa eksentristä virolaiskomentaja Kalmin alaisuudessa palvelee glandelialaisuudeta kiinnostunut päähenkilö. Novelli on mielenkiintoinen ja makaaberi ja jättää lukijalle orastavan kaipuun laajamittaisempaan kuvaukseen novellin tapahtumista ja maailmasta.

Novellin päättää Marko Hautalan Varpaat, jossa pariskunta viettää hajoavan suhteensa viimeisiä päiviä Etelä-Ranskassa vaeltaen. Erikoinen opas tarjoaa heille mahdollisuutta nähdä luolamaalauksia, joita ei tavanomaisissa turistioppaissa mainita. Edessä on siis painajaisten ja kauhun täyttämä matka maan poveen, varpaita unohtamatta. Novelli osoittaa hyvin sen, miksi Marko Hautala on suomalaisen kauhukirjallisuuden terävintä kärkeä.

Novelliantologiaa lukiessa parasta on se, että jokainen novelli johdattaa lukijan uusin silmin nähtyyn uuteen maailmaan. Kaikista novelleista ei aina lopulta pidä, mutta aina ne ovat olleet lukemisen arvoisia. Niin tässäkin kokoelmassa. Omiksi suosikeikseni valikoituivat lopulta ne perinteisten kauhukirjailijoiden novellit, eli Kuolema saapuu Bodskäriin ja Varpaat. Tämä ei kuitenkaan tee yhdestäkään novellista niitä huonompia.

Se, osuiko Hautala esipuheessaan mainitsemaan maaliinsa, eli kauhukirjallisuuden käsitteen leventämiseen, jääköön myöhempien kirjallisuustutkijoiden mietittäväksi. Ainakin tämä kokoelma on hyvä alku projektille ja sitä kautta tuo jotain uutta ajateltavaa genrekirjallisuuden lukijoille. Se ei ole pieni saavutus.

Log in to comment
Discuss this article in the forums (0 replies).
Paikalla 2 jäsentä ja 48 vierailijaa:
Dyn, Rinja
Uusin jäsen: Anna
Jäseniä yhteensä: 6980