Sofi Oksanen: Norma

Like 2015 - Risingin tietokannassa

Viron lähihistorian kuvauksessa kunnostautunut Sofi Oksanen ottaa uuden aluevaltauksen maagisen realismin puolelle taipuvalla uutuusteoksellaan Norma. Päähenkilöllä Norma Rossilla on salaisuus, jota hän on piilotellut koko elämänsä: hänen hiuksensa kasvavat yli metrin vuorokaudessa ja ne reagoivat ihmisten tunnetiloihin ja valheisiin. Lisäksi Normalla on äärimmilleen virittynyt hajuaisti, joka pystyy diagnosoimaan muun muassa kuolemansairaat ihmiset.

Norman äiti, kampaajana toiminut Anita, on kuollut yllättäen hyppäämällä selittämättömästi metron alle. Jo hautajaisissa Norma joutuu tahtomattaan osaksi vaarallista peliä, johon myös hänen äitinsä näyttäisi sekaantuneen - Norman kintereillä alkaa nimittäin heti äidin kuoleman jälkeen juosta hänen hämäräperäinen työnantajansa Max Lambert. Kuvioissa pyörivät niin ikään Maxin lapset Marion ja Alvar, jotka haluavat kuumeisesti löytää sen, minkä Anita on kätkenyt. Norman tonkiessa äitinsä jäämistöä hänelle alkaa lopulta paljastua valheiden ja juonitteluiden vyyhti, johon liittyy hiusbisneksiä, ihmiskauppaa ja salaperäinen kuollut sukulainen.

Oksasen kieli ja kerronta on virtaavaa ja kaunista, kuten aina. Hyppäys suomikumman puolelle ei näyttäisi teemallisesti tuottavan ylistetylle kirjailijalle ongelmia, ja Norman valtoimenaan kasvavat, omaa tahtoaan osoittavat hiukset selittyvät sujuvasti osaksi meidän maailmaamme. Taidolla kirjoitetuista fantasiaelementeistä huolimatta Norma on kokonaisuutena kuitenkin lattea.

Vaikka Oksanen petaa Normaan hyvät asetelmat kunnon jännitys- ja fantasiakertomusta varten, tarina ei missään vaiheessa tunnu nousevan siivilleen. Dekkarimaiset elementit puhalletaan tyhjiksi ennen aikojaan, ja Lambertin klaanin juonittelut hius- ja sijaissynnytysbisneksissä vaikuttavat suomalaisessa mielenmaisemassa jokseenkin lapsellisilta. Tarinaan ympätty romanssikin on todella harlekiinikirjamainen, eikä vedä vertoja esimerkiksi Puhdistuksen riipivälle kuvaukselle rakkaudesta. Lukija saa myös olla tarkkana kirjan ensimmäisiä lukuja tavatessaan, sillä jostain syystä Oksanen on valinnut henkilöhahmoilleen sekaannuttavan samankaltaiset nimet.

Norma on kuitenkin kahlauksen arvoinen pelkästään jo siksi, että Oksasen hyppäys Viro-tematiikasta fantasian puolelle on melko yllättävä. Vaikkei Norma nousekaan Tähkäpään kaltaisten klassisten tarujen joukkoon, Oksaselta on kenties lupa odottaa lisää mielenkiintoisia tarinoita, mikäli hän ei jätä visiittiään suomikumman maailmaan vain yhden kertomuksen mittaiseksi.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (4 vastausta).
Paikalla 48 vierailijaa
Uusin jäsen: Anniina Kellosalo
Jäseniä yhteensä: 8879