Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta
Jalava 2017 - Risingin tietokannassa
Perinteisen fantasian ystävät tunnistanevat Brandon Sandersonin vähintäänkin kirjailijana, joka sai kunnian viimeistellä edesmenneen Robert Jordanin valtavan Ajan pyörä -sarjan tämän muistiinpanojen pohjalta. Sittemmin Sanderson on noussut Jordanin varjosta lukuisin omin menestyssarjoin. Hänen teoksiaan on käännetty yli 25 kielelle, nyt viimein myös suomeksi.
Brandon Sanderson on erittäin tuottelias kirjailija, jolla on monta rautaa tulessa. Hän kirjoittaa samanaikaisesti useaa fantasiakirjasarjaa sekä siinä sivussa novelleja, nuortenkirjoja ja jopa sarjakuvia. Hän on voittanut arvostetun Hugo-palkinnon niin pienoisromaanilla kuin suositulla Writing Excuses -podcastilla. Sandersonin lukuisista kirjasarjoista voisi mainita ainakin Stormlight Archivesin, jota on nyt ilmestynyt kaksi tuhatsivuista osaa. Kirjasarjasta on tarkoitus tulla kymmenen osan mittainen, Ajan pyörän veroinen suuri yhtenäinen tarina. Myös elokuvasovitus on suunnitteilla.
Sandersonin kunnianhimoisena tavoitteena on luoda kokonainen fantasiauniversumi, jossa jokainen hänen kirjasarjoistaan tapahtuu jollain hänen luomansa Cosmere-maailmankaikkeuden planeetoista. Sarjoihin on piilotettu pienempiä ja suurempia viittauksia toisiinsa, mutta ne ovat ainakin toistaiseksi olleet sen verran hienovaraisia, etteivät ne nouse häiritsevään rooliin. Englannintaitoiselle lukijalle löytyy tästä projektista pienen valtion verran opiskeltavaa Coppermind.net -wikisivulta.
Viimeinen valtakunta kuuluu Scadrial-planeetalle sijoittuvaan Usvasyntyinen-sarjaan ja oli Sandersonin läpimurtoteos ilmestyessään vuonna 2006. Tämän teoksen ansiosta hän sai kunniatehtävän Ajan pyörän loppuunsaattajana. Teos on erinomainen valinta ensimmäiseksi suomennokseksi Sandersonin järkälemäisestä tuotannosta. Viimeisestä valtakunnasta löytyvät kaikki Sandersonin tavaramerkit dekkarimaisesta juonenrakentelusta tarkkaan määriteltyyn taikajärjestelmään.
Viimeisen valtakunnan päähenkilö Vin kykenee hyödyntämään Scadrialille ominaista metallitaikuutta poikkeuksellisen hyvin. Erilaisia metallijauheita nielemällä hän pystyy vetämään metallia puoleensa kuin magneetti tai toisaalta hylkimään sitä. Tällaista taikuutta taitavalle esimerkiksi liikkuminen on lastenleikkiä. Heittelelemällä kolikoita maahan ja työntämällä niitä vastaan Vin kykenee käytännössä lentämään. Sanderson on taitava keksimään teostensa taikajärjestelmille tällaisia monipuolisia käyttötarkoituksia.
Muista Sandersonin tavaramerkeistä teoksessa näkyy myös tapahtumien rajaaminen melko suppealle alueelle, Viimeisessä valtakunnassa pitkälti Luthadel-kaupungin sisälle. Perinteisessä 80- ja 90-luvun fantasiassahan toteutettiin monomyyttistä sankarin matkaa hyvin konkreettisesti – päähenkilö lähti retkelle, jolta lopulta palasi voittajana. Sandersonilla mittakaavaa on hieman hillitty, vaikka se sankarikin hänen teoksistaan tyypillisesti löytyy.
Ikävämpi tavaramerkki on Sandersonin Robert Jordanilta perimä tapa viljellä erilaisia teatraalisia asetelmia ja adjektiiveja kyllästymiseen asti. Surullinen henkilö painaa päänsä, vihainen puristaa kätensä nyrkkiin, linnan tornit ovat ”mustat kynnet yössä”. Juonenkuljetuksen hän kuitenkin hallitsee onneksi sen verran suvereenisti, että kliseinen kielenkäyttö jää sivuosaan jännittävien tapahtumien viedessä mukanaan. Muun muassa Terry Pratchettin uudempia teoksia ansiokkaasti kääntänyt Mika Kivimäki on pysynyt uskollisena alkuteokselle ja tavoittanut Sandersonin kielen niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi ”Lordihallitsija” on ihastuvan kökköisä käännös alkuteoksen ”Lord Rulerille”, Luthadelin ilkeälle hallitsijalle, jota vastaan Vin ystävineen taistelee.
Sanderson on haka kierrättämään vanhoja kliseitä ja lisäämään niihin tuoreuttavia kierteitä. Eräs hauska piirre Viimeisen valtakunnan alkuteoksen historiassa on, että nuortenkirjabuumin käynnistyttyä Houkutuksen ja kumppaneiden vanavedessä, Viimeinen valtakunta siirrettiin Amerikassa fantasianurkkauksesta näkyvämmälle paikalle nuortenkirjojen joukkoon. Kyseessä oli toki täysin markkinoinnillinen seikka, mutta kyllä genrekikkailulla ihan perääkin oli. Viimeisen valtakunnan päähenkilö Vin on hyvin tyypillinen nuortenkirjahahmo, neuvokas ja nokkela teinityttö, jolla on omat ongelmansa suurten juonikuvioiden ohella.
Teoksen toimintakohtaukset ovat vaikuttavia ja maailma uskottava, mutta väkivallalla tai maailman ankeudella ei mässäillä esimerkiksi George R. R. Martinin Tulen ja jään laulun tapaan. Viimeinen valtakunta naittaa erittäin taitavasti uudet nuortenkirjatrendit klassiseen fantasiaan ja sopii näin ollen hyvin laajalle lukijakunnalle. Perinteisen fantasian ystävät ovat varmasti kotonaan Viimeisen valtakunnan vauhdikkaiden taistelukohtausten ja poliittisen juonen parissa. Kunnon fantasiaklassikon tapaan kansiliepeistä löytyvät komeat kartat eikä teoksen liiteosiotakaan ole onneksi jätetty kääntämättä.
Myös juonellisesti Viimeinen valtakunta on monipuolinen. Teoksesta löytyy niin Scott Lynch -henkistä veijarimeininkiä kuin eeppisempiä juonenkulkuja, joissa Sandersonin luoman fantasiamaailman historiaa luodataan jumalia myöten. Trilogian toinen ja kolmas osa, jotka ovat myös tulossa suomeksi Jalavalta, keskittyvät enemmän näihin suuriin linjoihin. Viimeisen valtakunnan suuria vahvuuksia on, että se toimii erinomaisesti myös omillaan. Kirjalla ei ole fantasiatrilogioille ikävän tyypillistä cliffhanger-lopetusta.
Perinteisen fantasian suomennostilanne näyttää pitkästä aikaa valoisalta ja Viimeinen valtakunta on miltei pakollista luettavaa käännösfantasian ystäville. Sanderson kirjoittaa viihdyttävyys edellä, joten Patrick Rothfussin sanataituruutta tai Tolkienin syvällisyyttä haikalevat voivat pettyä joihinkin Sandersonin ratkaisuihin, mutta esimerkiksi Drizzt Do’Urdenin örkkimätkeeseen vaihtelua hakeville tai Katniss Everdeenin veroista sitkeää sankaritarta kaipaaville Viimeinen valtakunta ansaitsee suurimmat suositukset.
