Vaskikirjat 2018 - Risingin tietokannassa


Muinainen ja tuleva kuningas on suuri fantasiaklassikko, joka on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt suomennuspaitsioon vuosikymmeniksi. Tolkien-aikalaisista on toki vielä suomentamatta esimerkiksi Mervyn Peaken Gormenghast ja runsain mitoin Fritz Leiberia. Leiber ei kuitenkaan ole enää järin elävää kirjallisuutta. Gormenghast taas vaatisi mestarillisen verbaaliakrobaatin kääntäjäkseen soidakseen suomen kielellä, eikä luultavasti koskaan myisi tarpeeksi kattaakseen käännöskuluja, vaan jäisi Pynchonin Painovoiman sateenkaaren kaltaiseksi kuriositeetiksi, jonka fanit silti lukisivat alkukielellä.

Keskiajan perimätiedosta ja runoudesta kumpuavaa Kuningas Arthur -tarustoa uudelleentulkitseva arthuriana lumoaa edelleen. Suomeksi sitä on saatavilla kovin kehnosti. Bernard Cornwellin Arthur-trilogian kääntäminen jäi ensimmäiseen kirjaan. Liekö tunnetuin ja myydyin versio Mauri Kunnaksen Kuningas Artturin ritarit. Angloamerikkalaisessa maailmassa T.H. Whiten vuosina 1938-1958 kirjoittama versio on yksi tunnetuimmista. Suomennoksen viimeisille odotusvuosille saatiin vielä pientä jännitysnäytelmää alati etääntyvästä julkaisupäivästä, mutta nyt suomennos on viimein urakoitu loppuun ja paketoitu komeisiin koviin kansiin, Petri Hiltusen tyylikkäällä kansikuvalla viimeisteltynä.

Mytologioita voi versioida monin tavoin. Tavat voi karkeasti ottaen jakaa kolmeen kategoriaan. Ensimmäinen vaihtoehto on siirtää ainekset ja elementit nykypäivään, kuten esimerkiksi Johanna Sinisalo teki Sankareissa Kalevalalle. Toinen ääripää on kertoa alkuperäinen runoelma uudestaan ja modernisoida kieltä tai poistaa runomitat. Tätä harrastavat niin tutkijat kuin kirjailijatkin, variaatiota löytyy J.R.R. Tolkienin Beowulfista Neil Gaimanin norjalaisiin myytteihin.

Myös Arthur-taruston kirjallisena perustekstinä pidetystä Sir Thomas Maloryn Le Morte d'Arthurista on tehty tällaisia konservatiivisempia modernisointeja, tunnetuimpana John Steinbeckin varsin uskollinen The Acts of King Arthur and His Noble Knights. Kolmas tie on jossain näiden välimaastossa. Tarina on tuttu, mutta sitä on sopivissa kohdin muokattu tai uudelleentulkittu, jotta kirjailijaa kiinnostavat elementit olisivat paremmin nähtävillä. Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvat pyrki nostamaan Arthur-taruston naishahmoja suurempaan rooliin. Kuten kompleksisemmilla teoksilla on tapana, Muinainen ja tuleva kuningas rikkoo ilkamoiden kategorisointiyritykset ja pyrkii olemaan vähän kaikkea yhtä aikaa. Monty Pythonin hullu maailmakaan ei aina ole kaukana.

Suomennettu Muinainen ja tuleva kuningas koostuu viidestä romaanista. Näistä neljä ensimmäistä muodostavat tunnetuimman kokonaisuuden. Ensimmäiset kolme osaa julkaistiin englanniksi pian kirjoittamisensa jälkeen, vuosina 1938-1940. Vuonna 1941 White muokkasi romaaneihin 2. maailmansodan innoittamia sodanvastaisia teemoja ja lähetti muutokset neljännen osan kanssa kustantamolle, joka kuitenkin hylkäsi molemmat työt. White julkaisi muutamia vähemmän tunnetuiksi jääneitä satu- ja seikkailuromaaneita, kunnes 1958 aika oli otollisempi ja Whiten visioima neljäosainen kokonaisuus julkaistiin.

Postuumisti julkaistu viides kirja on joten kuten kasassa pysyvä kooste julkaisijoiden hylkäämistä kohdista, pitkälti erilaisista filosofisista dialogeista. Sen julkaiseminen samassa kokonaisuudessa saattaa jättää huonon jälkimaun pahaa aavistamattomille lukijoille. Suomennokseen sisältyy alkuteoksen kustantajan lyhyt huomautus, jossa varoitetaan osion sisältävän toistoa, mutta se on lievästi ilmaistu. Tarina päättyy tyydyttävänä kokonaisuutena neljännen kirjan loppuun. Viidettä kirjaa voisi verrata videojulkaisuiden poistettuihin kohtauksiin. Sen suomentaminen on toki hieno kulttuuriteko sinänsä ja jos sitä ei olisi tähän samaan nippuun laitettu, tuskin saisimme siitä koskaan nauttia. Näin merkittävään klassikkoteokseen olisi voinut sisällyttää suomalaisen esi- tai jälkipuheen, jossa olisi luontevasti voinut sivuta myös teoksen vaiherikasta syntyhistoriaa.

Neljän varsinaisen romaanin muodostama 645-sivuinen kokonaisuus on sen verran ainutlaatuinen elämys, että ”poistetut kohtauksetkin” kyllä maistuvat sen päälle. White piilottaa taitavasti yllätyksiä suoraviivaisempienkin kohtausten sisään ja jättää maailmaa sopivasti auki. Kun Gene Wolfea ei ole vielä saatu suomeksi enempää, teosta voisi suositella Uuden auringon kirjan ystäville. Teosten juonikaaretkin muistuttavat toisiaan. Nuori Arthur opettelee ritarin taitoja ja maailma laajenee viisaampien puheista. Oikeastaan nuori Arthur ei ole vielä edes Arthur, vaan Artysta väännetty vähäinen Wart (suom. syylä). Tästä on pitkä matka neljännen kirjan geopolitiikkaa syvällisesti pohdiskelevaan kuninkaaseen. Matkalla käydään läpi arthurianan peruselementtejä, joskus vakavassa hengessä, joskus kieli poskessa:

”Merlyn riisui hitaasti hattunsa, kohotti lignum vitae – sauvaansa kohteliaasti ilmaan ja sanoi hitaasti: ”Nyrlem iithevret atsunutpen, okisiov näh itsesillävätsy aattuum nämät najop iskalak?” Saman tien kuului simpukankuorien ja näkinkenkien ja sen sellaisten toitotusta, ja roteva hyväntuulisen näköinen herrasmies ilmestyi esiin istuen pullealla pilvellä rintavarustusten yllä. Hänen vatsaansa oli tatuoitu ankkuri ja rintaansa kaunis merenneito, jonka alla luki Mabel. Hän sylkäisi mällin suustaan, nyökkäsi ystävällisesti Merlynille ja osoitti kolmikärjellään Wartia.”

Pekka Tuomiston suomennos on miellyttävää lukea, enkä ainakaan yhdellä lukukerralla löytänyt kohtia, jotka olisivat turmelleet teoksen mysteereitä tai omalaatuista luonnetta, mikä tällaisissa teoksissa on riskinä. Sinä-passiivilla kääntämisenkin voi laittaa teoksen muutenkin anakronistisen ja äkkiväärän tyylin piikkiin. Sanaleikkien kohdalla on otettu enemmän vapauksia ja käännetty mieluummin huumori säilyttäen kuin sanatarkasti, jolloin kohtauksen sävy menisi pilalle. Itse pidän ratkaisusta, varsinkin tämän teoksen kohdalla.

Esimerkiksi ‘hail’-sanan monimerkityksisyyteen (sataa rakeita, tervehtiä) perustuva vitsi:”” Did you say Hail?” inquired the King, looking about him nervously. ‘I thought it was going to be fine myself’. “He meant How-do-you-do’ explained Wart. ‘Ah yes, How-de-do?’” on käännetty suosiolla suomen kielen vastaavalla monimerkityksellisellä tervehdyksellä, joka ei enää liity säähän, mutta säilyttää sananvaihdon tunnelman erinomaisesti: ””Terve” vastasi kuningas innokkaana antamaan hyvän kuvan itsestään. He kättelivät toisiaan. ”Tuota, mitä tämä puhe terveydestä?” kuningas tiedusteli vilkuillen ympärilleen hermostuneena. ”Onko joku sairas? Minäkö?” ”Se tarkoittaa samaa kuin ’hyvää päivää’”, Wart selitti. ”Ai, niin. Hyvät päivät vain.”

Muinainen ja tuleva kuningas toimii niin keskiajan rakastajille, kuin heillekin jotka suhtautuvat ritareihin ja ratsuihin pitkiin hampain. Keskiajalta ammentavasta fantasiasta on erilaisten Tolkien-johdannaisten myötä tullut jo klisee, mutta Whiten teos on aitoa tavaraa, joka ammentaa inspiraationsa alkulähteiltä eikä turhien mutkien kautta. Takaperin ikääntyvä Merlyn-velho sotkee vielä sopivasti pakkaa 1900-luvun näkemyksillään. Komeat lauseet vallan olemuksesta ja kuninkaana olon vaikeudesta jylisevät komeammin, kun niiden takaa aistii todellisen historian painon, eikä kirjailijan viime viikonloppuna pelaamaa roolipelikampanjaa. Muinainen ja tuleva kuningas on ainutlaatuinen merkkiteos vaativaan makuun.

 



 

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (6 vastausta).
Paikalla 2 jäsentä ja 54 vierailijaa
Eija, Nella
Uusin jäsen: Ksnsns
Jäseniä yhteensä: 8462