Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat on viime vuosien suurimpia scifi-ilmiöitä. Keinotekoinen olotila oli lähellä voittaa kaikki kolme suurta tieteiskirjallisuuspalkintoa, kun se voitti sekä Hugo- että Locus-palkinnot ja oli ehdokkaana Nebula-palkintoon. Tämän lisäksi koko sarja palkittiin Hugo-palkinnolla.

Keinotekoinen olotila jatkaa Hälytystilan tarinaa. Siinä Murhabotti-niminen turvallisuusandroidi joutui pelastamaan joukon tutkijoita. Samalla näille paljastui Murhabotin suurin salaisuus: Murhabotti ei noudata alkuperäistä ohjelmointia vaan on itsenäinen toimija. 

Murhabotti antoi nimensä itselleen siksi, että se joskus tappoi paljon ihmisiä, jopa ne, joita hänen olisi pitänyt suojella. Sen muisti on pyyhitty sen jälkeen ja se haluaisi tietää asiasta enemmän. Nyt kun sillä on vapaus mennä minne tahansa, se päättää lähteä tutkimaan asiaa. 

Suurin omaperäinen asia sarjassa on Murhabotin persoonallinen henkilöhahmo. Se kun on varsin ihmismäinen, mutta samalla selvästi ei ole. Murhabotille tärkeää ovat sen kuluttamat viihdevideot ja jos se saisi päättää, se ei muuta tekisikään. Ihmissuhteita Murhabotti ei kaipaa, vaikka jotkut onnistuvatkin pääsemään sen kuoren alle. 

Kun ensimmäisessä osassa nähtiin Murhabotin ja ihmisten välistä vuorovaikutusta, tällä kertaa hänen tärkeimmäksi keskustelukumppaniksi löytyy avaruusaluksen AI ART. Tämä on jälleen varsin hedelmällinen rajapinta seurata tarinaa. 

Keinotekoinen olotila on parasta scifiä mitä tällä hetkellä suomeksi saa. Sarja on tutustumisen arvoinen kaikille genren ystäville.

- Juha Salmi (Dragan)

Hertta Kustannus 2023 - Risingin tietokannassa

Keskustele aiheesta foorumilla (6 vastausta).