Arvostelu: Arthur Machen: Mystisiä kertomuksia
- Tietoja
- Kirjoittanut Juha Salmi (Dragan)
Arthur Machenin novellikokoelma Mystisiä kertomuksia käynnistyy suomentajan kirjoittamalla kirjailijan esittelyllä. Se venyy aina 33. sivulle asti. Tämä esittely on täynnä rönsyileviä lauseita, jotka ikävöivät pisteitä, kuin Lovecraftin kuvaukset ikään. Esittely onnistuu ilmaisemaan kääntäjän olevan hyvin intohimoinen aiheestaan, mutta muu tieto välittyy vain välttävästi. Tämän vuoksi onkin aiheellista kysyä, olisiko kokoelma parempi tiiviimmällä esittelyllä. Se olisi mahdollistanut esimerkiksi kahden lisätarinan ottamisen mukaan.
Itse kokoelmassa on kahdeksan novellia: Jousimiehet, Tohtori Duthoit'n näky, Maan uumenista, Onnelliset lapset, Vaihdos, Rituaali, Doverin tie ja N. Novellit ovat valikoitu kirjailijan uran myöhemmästä vaiheesta. Se on ymmärrettävää, sillä ne ovat ennestään julkaisemattomia. Samalla se väistämättä tarkoittaa, että kokoelma ei sisällä mm. Stephen Kingin mukaan kaikkein parasta kauhutarinaa Suuri jumala Panina.
Novelleja tuetaan hyvillä huomautuksilla, jotka avaavat termejä, jotka eivät muuten avautuisi modernille lukijalle. N ja Doverin tie ovat kokoelman pidemmät tarinat, muiden ollessa varsin lyhyitä. Tähän syynä on, että tarinoiden julkaisualustana toimi sanomalehdet.
Ensimmäinen novelli Jousimiehet on lyhyt tunnelmointitarina ensimmäisen maailmansodan kauhuista, jolloin toivottoman taistelun kulun kääntävät paikalle ilmestyvät Agincourtin jousimiehet. Lyhyt novelli on hyvä esimerkki Machenille ominaisesta kirjoitustyylistä. Tärkeää hänelle ei tunnu olevan niinkään tarinan kertominen vaan enemmänkin voimakkaan kohtauksen esillepano. Tässä tapauksessa kyseessä oli niin voimakas kohtaus, että sen sanotaan olevan lähde Monsin legendalle.
Suurimman huomion kirjan novelleista saanee N, joka saattaa olla Machenin viimeinen kirjoitus. Siinä kolme ystävystä juttelevat muuttuvasta maailmasta, jonka muutosten lomasta löytyy jotain mystistä. Hidastempoisen alun jälkeen tarina avautuu maalailemaan mystiikkaa Lontoon kaduille.
Klassikkojen arvioiminen on aina hieman oma lukunsa. Kirjallisuus on liikkunut paljon eteenpäin. Silti vanhoja tarinoita arvostava viihtynee Machenin parissa. Hänen tarinoissaan on tiettyä ajattomuutta, joka on yhdistettävissä tiettyihin aikaa kestäviin klassikkokirjailijoihin. Machen on kiistatta vaikuttanut voimakkaasti suurimpiin moderneihin kauhukirjailijoihin, jo siksi se on tutustumisen arvoinen genren ystäville.
- Juha Salmi (Dragan)
Basam Books 2021 - Risingin tietokannassa
Arvostelu: Nora Roberts: Heräämisen aika
- Tietoja
- Kirjoittanut Mari Saavalainen (Kirjakko ruispellossa)
Nora Roberts on erittäin tuottelias bestseller-kirjailija. Heräämisen aika aloittaa Lohikäärmesydän-trilogian, joka yhdistää kirjailijalle tutulla lailla fantasiaa ja romantiikkaa. Teoksen on suomentanut Maija van de Pavert.
Teoksen päähenkilö on Breen Kelly. Teoksen alussa hän on kroonisesta rahapulasta kärsivä opettaja, joka inhoaa työtään ja haluaa piilottaa todellisen minänsä suojatakseen itseään. Menestyvä äiti väheksyy tytärtään, ja ainoa henkireikä on ystävä, jonka kanssa Breen jakaa myös asunnon.
Breen ei tiedä omasta menneisyydestään. Kun yllättävä tapahtuma muuttaa Breenin käsityksen itsestään ja tilanteestaan, kaikki muuttuu. Elämäänsä kypsynyt nainen ja pitkään padotuista toiveista kumpuavat päätökset johtavat päähenkilön täysin uuteen elämään. Jo takakansiteksti kertoo matkasta Irlantiin ja rinnakkaismaailmasta, johon Breen päätyy.
Breenin oma henkilöhistoria ja isän kaipuu näkyvät hänen ratkaisuissaan. Unissa Breen näkee vilahduksia menneistä ja tulevista tapahtumista, mutta vasta ajan kanssa kaikki koettu loksahtaa kohdalleen. Järkevä Breen on mielestäni henkilönä riittävän uskottava, koska ei ole täydellinen ja virheetön. Hän arvostaa lojaalia ystävyyttä, mikä onkin yksi teoksen kantava teema.
Robertsin teoksen fantasiamaailma on looginen ja kiinnostava, mutta kohtalaisen ennalta-arvattava. Hyvän ja pahan vastakkainasettelu ja taistelu maailman herruudesta, yksittäisten henkilöiden poikkeukselliset maagiset voimat, noidat, muodonmuuttajat, keijut ja yhteisön voima haasteiden äärellä tuntuvat tutuilta. Rakkauden herääminen ja vaikeat valinnat ovat väistämättömiä.
Koska Heräämisen aika aloittaa trilogian ja teoksessa on paljon henkilöhahmoja, tullaan näihin varmasti palaamaan jatkossa. Loitsut, amuletit, suojapiirit ja parantavat yrtit tulevat tarpeeseen tulevissa taisteluissa. Kahden maailman yhteensovittamisen ongelma rakentuu jo ensimmäisessä romaanissa. Luen Robertsin romaaneja viihtyäkseni, ja se onnistuikin mainiosti teoksen melkein viidensadan sivun äärellä.
- Mari Saavalainen (Kirjakko ruispellossa)
Gummerus 2021 - Risingin tietokannassa
Arvostelu: Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika
- Tietoja
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
Karen Thompson Walkerin Ihmeiden aika kertoo elokuvamaisesti katastrofista sen tapahtumahetkellä. Kirjan tapahtumissa on paljon samaa kuin koronapandemiassa, tyhjeneviä kauppojen hyllyjä ihmisten rynnätessä hamstraamaan varmuusvarastoja, taisteluväsymystä jatkuvan varuillaolon takia, koulusta puuttuvia oppilaita, outo sairaus. “Todelliset katastrofit ovat aina erilaisia - mahdottomia kuvitella, yllättäviä, tuntemattomia.”
Tarinan päähenkilö on 23-vuotias Julia, mutta tapahtumat sijoittuvat aikaan, kun hän oli vasta kaksitoista, eikä hänen nykyhetkestään saada tietää paljoa. Maapallon pyörimisliike alkaa yhtäkkiä hidastua ja vuorokausi pitenee aluksi vain vähän, mutta vääjäämättä päivä päivältä lisää. Kertojalla on tapana viitata usein myöhemmin tuleviin tapahtumiin esimerkiksi toteamalla, kuinka vähän he osasivat katastrofin alussa kuvitella millaiseksi elämä muodostuisi, kun kaikki menee pieleen. Ennakoinnit paljastavat, että pahempaa on tulossa. Selitystä hidastumiselle ei kuitenkaan tarjota.
Kirjassa spekuloidaan, mitä hidastumiseksi kutsuttu ilmiö aiheuttaa luonnolle ja ihmisille, mutta erityisesti keskiössä on Julian perhe. Ulkoisen kriisin lisäksi ilmenee myös perheen sisäisiä ongelmia. Isä käy työpaikan sijaan salaa naapurissa asuvan pianonsoiton opettajan luona. Äiti sairastuu painovoimatautiin, täyttää kaapit säilykkeillä ja kynttilöillä. Isoisä muistelee nuoruuttaan ja yrittää pelastaa poikansa perheen salaisella suunnitelmallaan. Julia on ihastunut poikaan, joka lähtee samalta bussipysäkiltä kouluun, mutta ei uskalla tutustua tähän - ei ainakaan ennen kuin hänen käsityksensä ympäröivästä maailmasta muuttuu.
Haastavat ajat saavat Julian elämään täysillä. Kun kasvit ja eläimet kärsivät muuttuneen vuorokausirytmin takia, hän kukoistaa. Hänen parhaan ystävänsä perhe muuttaa muiden mormonien tavoin odottamaan maailmanloppua ja Jeesuksen toista tulemista, jota ei kuitenkaan ala kuulua. Kouluun palattuaan Hanna ei enää halua olla Julian kanssa. Juliasta tulee hylkiö, joka viettää ruokavälitunnit kirjastossa, joka koulun sattuessa pimeään aikaan on kuin akvaario, jonka valo paljastaa kaikki oudot kalat. Onneksi rullalautapoika vie Julian mukanaan seikkailuihin.
Kirjan nimi viittaa paitsi niihin muutoksiin, joita Maan pyörimisen hidastuminen, painovoiman lisääntyminen ja aurinkomyrskyt aiheuttavat, myös niihin muutoksiin joita teini-iän kynnyksellä oleva Julia kokee. Hän ostaa ensimmäiset rintaliivit, alkaa ajella säärikarvojaan ja saa ensisuudelmansa. Yhden kesän ajan kaikki on täydellistä, vaikka samaan aikaan kaikki tuhoutuu.
Ihmeiden aika vertautuu kevyesti mm. Maarit Verrosen Hiljaisiin jokiin ja Mats Strandbergin Loppuun. Kirjan kansikuva on hieman harhaanjohtava suurine kukkineen, sillä niitä ei löydy teoksesta. Teoksen kieli on hyvin kaunista, vaikuttavin lause on sen viimeinen, me olimme täällä.
- Niina Tolonen (Nafisan)
Bazar 2020 - Risingin tietokannassa
Alatalo: Vion tarinat 1: Pelko
- Tietoja
- Kirjoittanut Sini
Päivi Marita Alatalon esikoisromaani Pelko, Vion tarinoiden ensimmäinen osa, ilmestyi syystalvella 2018. Ihmiskunta on matkustanut tähtiin ja asuttanut planeettoja, joista Vio on yksi. Maa on heille enää kaukainen muisto - samoin kuin Vion alkuperäiset asukkaat. Vion alkuperäisistä asukkaista kerrotaan tarinoita, mutta heistä ei tiedetä paljoa. Jotain mystistä Vion historiaan kuitenkin liittyy ja jotkut henkilöt tuntuvat saavan paremmin yhteyden itse Vion kanssa kuin toiset.
Violle on aikanaan hyökännyt hirviöitä, jotka säälimättä yrittävät tuhota ihmiset. Sota näyttää jo lähes voitetulta, kunnes jäätiköltä löytyy vielä yksi jäätynyt hirviöryhmä, joka nyt uhkaa tuhota viimeisetkin ihmiset. Olioiden myrkky on myös vaikuttanut niin, ettei lapsia juurikaan enää synny, joten Vion ihmiskunta on sukupuuton partaalla.
Arvostelu: Terhi Tarkiainen: Pure mua
- Tietoja
- Kirjoittanut Taru Hyvönen (Rinja)
Tammi 2018 - Risingin tietokannassa
Terhi Tarkiainen: Pure mua
Hän omisti vampyyrin. Vampyyreja oli olemassa ja niitä myytiin ja hän omisti niistä yhden. Hän oli vampyyrinomistaja. Mikä oli kai vähän sama kuin olla koiranomistaja, mutta kakkapussien sijaan hän saisi kulkea sen perässä ruumispussien kanssa.
Anna saa 30-vuotissyntymäpäivänään lahjaksi ihka oikean vampyyrin, joka komeine ulkomuotoineen on kuin elävä (tai siis kuollut) klisee hänen lukemistaan vampyyriromaaneista. Mukana tulee häkki, kaulapanta ja omistajan opas. Annaa lahja ei ilahduta lainkaan, mutta sen palauttaminen osoittautuu haasteeksi, sillä vampyyreitä lemmikeiksi toimittava Kennel-yhtiö on perin vaikeasti tavoitettavissa.