Arvostelu: Toni Karonen ja Juuso Laasonen: Foederati-sarjakuva
- Kirjoittanut Juha Salmi (Dragan)
Toni Karonen ja Juuso Laasonen: Foederati - Ensimmäinen kirja: Myrskyntuoja
Sarjakuvan kotisivut
Frankit havittelevat roomalaisten kaupunkien ryöstösaalista. Heidän johtajansa Clodio on viemässä heidät jälleen sotaretkelle. Mukaansa hän haluaa vanhan ystävänsä Bor Voittamattoman ja kaikki mahdolliset vasallinsa.
Valitettavasti frankit eivät ole kuitenkaan kovinkaan yhtenäisiä. Yksi vasalleista, Leuthar, kieltäytyy lähettämästä sotilaitaan kuninkaansa mukaan. Vielä pahempaa on, että hänellä on häikäilemätöntä kunnianhimoa ja on valmis tekemään mitä tahansa asemansa edistämiseen. Sotaretki käänteineen tekee Bor Voittamattoman lapsista orpoja ja tarina alkaakin seurata Roccon, tämän pojan, elämää.
Juuso Laasosen taide on todella näyttävää. Hänen hahmonsa näyttävät samaan aikaan sekä realistisilta että ilmeikkäiltä. Hahmot on suunniteltu fiksusti: niitä ei sekoita toisiinsa, eikä yksikään hahmo riko yhtenäistä linjaa. Käytetty värimaailma on hyvin kirkasta olematta kuitenkaan räikeää.
Lue lisää: Arvostelu: Toni Karonen ja Juuso Laasonen: Foederati-sarjakuva
Arvostelu: Stephanie Garber: Caraval
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
Stephanie Garber: Caraval
WSOY 2017 - Risingin tietokannassa
Stephanie Garberin Caraval on kuohuttanut kirjamaailmaa globaalisti. Sen oikeudet myytiin 25 maahan, joissa se ilmestyi samanaikaisesti alkuperäiskielisen painoksen kanssa. Teoksen kansi ja nimi ovat vain muutamia poikkeuksia lukuunottamatta samoja kaikkialla, minkä vuoksi se on hyvin helposti tunnistettavissa sosiaalisissa medioissa kielestä riippumatta. Teoksen saamaa suosiota ei ole vaikea ymmärtää, sillä Caraval on tuoretta fantasiaa, joka tarjoaa värikylläisen, satumaisen seikkailun, vahvaa sisaruusrakkautta, ongelmien ratkaisua, päähenkilön kasvutarinan ja ripauksen romantiikkaa. Caravalin tarina toimii parhaiten silloin, kun sisällöstä tietää mahdollisimman vähän.
Caraval on maaginen peli, johon voi osallistua pelaajana tai katsojana. Pelaajat tavoittelevat Caravalin mestarin, Legendin tarjoamaa palkintoa, joka vaihtelee joka pelikerralla. Nyt tarjolla on toivomus, joka on yhtä harvinainen kuin yksisarvinen, siis käytännössä mahdoton. Caravalin yöt ovat päiviä pidemmät ja peliä pelataan vain auringonlaskun jälkeen viiden yön ajan. Peli sekoittaa toden ja kuvitelman rajoja paljastaen ihmisten todellisen olemuksen heidän yrittäessään kaikkensa voittaakseen. Caravalin lähin verrokki on Erin Morgensternin Yösirkus.
Tarina kertoo uhrautuvaisesta Scarlettista ja hänen siskostaan Donatellasta, joiden ankara isä rajoittaa tyttäriensä elämää ja tekoja. Scarlett on vuosia halunnut osallistua Caravaliin päästäkseen edes hetkellisesti pois isänsä hirmuvallan alta ja pelastaakseen samalla sisarensa sekä itsensä hänen nyrkeiltään. Kun Scarlett saa kutsun osallistua peliin, on hänen valittava salaperäisen sulhasen ja Caravalin väliltä. Avioliitto, jopa isän järjestämä, takaisi pääsyn pois pieneltä kotisaarelta, mutta voiko siirappisia kirjeitä kirjoittavaan, nimettömään mieheen luottaa.
Lue lisää: Arvostelu: Stephanie Garber: Caraval
Arvostelu: Muriel Barbery: Haltiaelämää
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
Muriel Barbery: Haltiaelämää
Gummerus 2016 - Risingin tietokannassa
Ranskalainen Muriel Barbery tunnetaan Suomessa erityisesti hänen ensimmäisenä käännetystä teoksestaan Siilin eleganssi (2010). Haltiaelämää on hänen kolmas suomennettu romaaninsa. Se eroaa aiemmasta tuotannosta sijoittumalla maagisen realismin genreen ja siitä tulee helposti mieleen Guillermo del Toron elokuva Pan's Labyrinth. Barberyn kieli on hyvin runollista ja polveilevaa. Hän käyttää usein tehokeinona filosofiaa ja oksymoroneja, minkä vuoksi lukija joutuu helposti pyörälle päästään, eikä teksti varmasti ole ollut helppo kääntäjällekään. Persoonallinen tyyli tulee nopeasti tutuksi esimerkiksi tämän lyhyen tekstinäytteen kautta:
"Hänen sisäinen silmänsä näki suuren tähtikuvion. Hän näki sieluja ja teoksia karttapallolla, jonka kirkas valo säteili kosmoksen ääriin asti. Väreet lävistivät todellisuuden eri tasot ja levittäytyivät verkostoksi, joka loisti ja vaikutti yli aineellisten etäisyyksien." (s. 235).
Tarina kertoo kahdesta orpotytöstä, jotka on sijoitettu eri koteihin, toinen Ranskaan ja toinen Italiaan. Maria ja Clara eivät ole aivan tavallisia lapsia ja heidän kasvattiperheensä tajuavat tämän nopeasti. Maria on luonnonlapsi, joka ymmärtää puiden ja eläinten kieltä. Clara on lahjakas pianonsoittaja, joka pystyy musiikillaan herättämään tarinat eloon. Barberyn hahmot kokevat maailman vahvasti musiikin, luonnon ja maalausten unenomaisen estetiikan kautta. Marian ja Claran välillä on maaginen yhteys, joka vahvistuu kirjan edetessä. Kerronta vuorottelee tyttöjen näkökulmien välillä, minkä lisäksi kolmantena tarinalinjana kuljetetaan mukana katsauksia suppean haltianeuvoston kokouksista.
Lue lisää: Arvostelu: Muriel Barbery: Haltiaelämää
Arvostelu: Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
- Kirjoittanut Juha Salmi (Dragan)
Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
WSOY 2016 - Risingin tietokannassa
Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta on romaani, joka lienee mennyt viime vuoden julkaisuista monelta aktiiviseltakin kirjaseuraajalta ohitse. Kirjalle olisi varmasti kelvannut suurempi näkyvyys, sillä meriittejä Hylätyllä rannalla on. Se voitti Costa First Novel -palkinnon, joka myönnetään Isossa-Britanniassa vuoden parhaalle esikoisromaanille. Kirjan kanteen suosittelijaksi on eksynyt Stephen King. Lisäksi kirjasta on suunnitteilla elokuvakin.
Loney on Luoteis-Englannissa oleva kolkka, joka tuntuu olevan merkittävä vain harvoille ja valituille. Kirjan päähenkilöiden Tonton ja Hannyn katolilainen perhe uskoo, että paikallisen kappelin pyhällä vedellä on parantavia voimia. Perheen äiti toivoo, että paikalla tapahtuisi ihme ja Hannyn mykkyys parantuisi. Loney onkin täynnä erikoisia tapahtumia. Yliluonnollisia asioita tuntuu tapahtuvan kaikkialla ja yhteisön taustalla tuntuu olevan oikea salaisuuksien verkko.
Mikä kirjasta tekee hienon, on Loneyn tunnelma. Se on kauhuelementtien kliseekasa: synkkää ympäristöä, sortumassa olevia rakennuksia ja ihmisten ennakkoluuloja. Loney onnistuu kuitenkin yhdistämään kaikki elementit kerralla, ilman että se tuntuisi väkinäiseltä.
Lue lisää: Arvostelu: Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
Arvostelu: Maija Haavisto: Adeno
- Kirjoittanut Max Lampinen (max)
Maija Haavisto: Adeno
Osuuskumma 2016 - Risingin tietokannassa
Julkaisuhistoriansa perusteella Maija Haavisto on suoranainen kotimaisen kirjallisuuden Howard Hawks, joka on verrattain lyhyen kirjailijanuransa aikana ehtinyt ahertaa jos jonkinlaisten genrejen ja teemojen parissa LGBTQ-aiheista sairauksiin, niin fiktion kuin tietokirjallisuudenkin saralla. Monipuolinen kattaus, yhteisenä nimittäjänä ilmeisesti lähinnä Haaviston omat intohimon kohteet.
Adeno on Osuuskummaan liittyneen Haaviston ensimmäinen scifiromaani. Teos sijoittuu 2050-luvun Suomeen, jossa flunssa on taltutettu suurin ponnistuksin. 2020-luvulla keksittyä vita-lääkettä saa jo useissa mauissa yhtä vaivattomasti kuin virvoitusjuomaa. Vitan uskotaan mahdollistavan ihmisten elämän jopa 200-vuotiaiksi asti. Adenon päähenkilö on lautapelitutkija Aava, joka saa ystävältään Suvilta flunssan tämän laistettua vitan käytöstä.
Adenossa on loistavaa tragikomiikkaa, etäisesti humoristiselta vaikuttavaa lähtökohtaansa myöten. Johanna Sinisalon Auringon ytimen tapaan lukijan hymy kuitenkin hyydytetään useaan otteeseen. 2050-luvun Suomessa "sairastuminen on epäonnistumista, pahemman luokan epäonnistumista". Flunssassa luettuna Adeno käy kauhukirjasta. Cthulhu tuntuu etäiseltä ja lattealta, kun miettii mitä mörköjä limakalvoillamme on tämänkin flunssakauden aikana käynyt mönkimässä.
Lue lisää: Arvostelu: Maija Haavisto: Adeno