Arvostelu: Ursula Mursu: Myrtti ja noitatukka
- Tietoja
- Kirjoittanut Linnea Peurakoski
Ursula Mursun lastenromaani Myrtti ja noitatukka on riemukas avaus uudelle Kuuilma-lastenkirjasarjalle. Seikkailullinen romaani on maailmankuvaltaan moderni, vaikka satumainen tyyli muistuttaakin perinteisistä saturomaaneista.
Myrtti pääsee viettämään syntymäpäiviään Riemulaiturin huvipuistoon tätinsä kanssa. Hauska päivä saa yllättävän käänteen, kun kummitusjuna ei palaakaan laiturille vaan vie Myrtin maapallon sisälle Kuuilmaan. Myrtti ei saa laitetta palauttamaan häntä huvipuistoon, joten takaisin pääsemiseksi on keksittävä jotain muuta. Niinpä Myrtti lähtee tutkimaan noitien asuttamaa Kuuilmaa uskollisen ystävänsä muurahaiskarhupehmo Fuugan ja muovisen dinosauruksen kanssa. Jotenkinhan Kuuilmasta on päästävä takaisin kotiin?
Kirjaa suositellaan yli 5-vuotiaille ja se sopii hyvin sekä ääneen luettavaksi että jo itse lukevalle lapselle. Sopivan mittaisiin lukuihin jaettu kirja sopii hyvin esimerkiksi iltasatulukemiseksi ja mielikuvituksellista, rikasta tekstiä on miellyttävää lukea. Ja vaikka Myrtin seikkailuissa on paikoin hieman hurjiakin käänteitä, on maailma kuitenkin lempeä ja tarinassa on paljon leikillistä huumoria.
Apila Pepitan värikäs kuvitus tukee hyvin kirjan tarinaa. Lähes jokaisella aukeamalla on jokin kuva, mikä viehättänee erityisesti nuorempia lukijoita ja auttaa pysymään tarinan imussa.
Kokonaisuutena Myrtti ja noitatukka on ihastuttava seikkailutarina, ja samalla se osoittaa, kuinka lastenkirja voi liikoja selittelemättä olla inklusiivinen. Myrtin tarina saa syksyllä jatkoa Myrtti ja kudelmataika -kirjassa.
- Linnea Peurakoski
Kumma kustannus 2021 - Risingin tietokannassa.
Arvostelu: David Drake: Vettius ja kumppanit
- Tietoja
- Kirjoittanut Max Lampinen (max)
Baen Books on tietyntyyppisen perinteikkään ja viihteellisen spefin pieni suuri kustantamo, joka tunnetaan e-kirjojen tienraivaajana toimimisesta sekä suuresta interaktiivisuudesta kirjailijoiden ja lukijoiden välillä. Kustantamon kirjailijat vastailevat mielellään kysymyksiin Baen’s Bar -forumilla ja jotkut kirjailijat jopa ovat ottaneet asiakseen saattaa faniensa fanifiktiota julki ja osaksi teostensa kaanonia. Suomessa kustantamo on suurelle yleisölle valitettavan tuntematon, johtuen osaksi varmastikin käännösten vähäisyydestä. Monellakin mittarilla tunnetuin “Baen-sarjoista” on Hugo-palkinnoillakin juhlinut Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan Saga, jonka kääntäminen suomeksi floppasi ensimmäiseen osaan.
Nyt olisi kuitenkin Baenia Suomeksi taas tarjolla, hieman yllättävästä tulokulmasta. David Drake on pitkän linjan Baen-kirjailija, jonka tunnetuimmat sarjat ovat jo 70-luvulta lähtien julkaistu oikein vanhan koulun sotilasscifisarja Hammer's Slammers, joka nyt arvostellun kirjan tapaan on pitkälti novellimuotoinen sekä uudempi Lt. Leary -sarja, jossa yhdistyvät kiehtovasti avaruusooppera sekä historiallisista meriromaaneista lainaillut elementit. Vettius ja kumppanit ei liity kumpaankaan näistä mitenkään, vaan on melko perinteistä historiallista kerrontaa pienin spefimaustein. Käännösvalintana teos on siis hieman yllättävä, mutta Baen-kustantamon kirjailijolle erilaisten (perinteisten) genrejen kokeilu on varsin tyypillistä.
Mainittakoon tähän väliin varoitus, että Baen-kustantamo on tunnettu yhdestä, ehkä pahamaineisestakin piirteestä – he eivät juuri sensuroi teoksiaan. Nostetaan esimerkeiksi kokoelman vanhimpiin kuuluvat novellit “Mustaa rautaa” ja “Lyhin reitti”, jotka sisältävät melko rajua sanailua sekä naisia että orjia kohtaan. Historiallisten seikkailuromaanien suurkuluttajia, joille tämäkin kokoelma lienee suunnattu, tämä ei ehkä hetkauta, koska kuvattuna aikanakin asenteet olivat erilaisia, mutta paikoin Drake on tarkoituksenmukaisestikin korostanut tällaisia piirteitä.
Vaikka teoksen nimen kumppanit on monikossa (englanniksi Vettius and His Friends), historiallisen sarjakirjallisuuden perinteiden mukaisesti vartioupseeri Vettiuksella on ennen kaikkea yksi aisapari ylitse muiden – silkkikauppias Dama. Kuten esimerkiksi Bernard Cornwellin kapteeni Sharpella on Harperinsa ja O’Brianin kapteeni Aubreylla lääkäri Maturininsa. Ihan yhtä syvälle ystävyyden yksityiskohtiin ei novellimuodossa tietenkään päästä, mutta esipuheessaan Drake kirjoittaa tämän olevan tarkoituksellista. Esikuvina ovat toimineet Conan sekä Hammer's Slammers. Tämän vuoksi novelleja voi muuten vapaasti lueskella sieltä täältä, mutta kokoelman selvästi pisin ja ensimmäiseksi sijoitettu novelli “Väärä profeetta” tekee tähän poikkeuksen, sillä siinä kuvataan Vettiuksen ja Daman ensitapaamista ja suosittelenkin aloittamaan lukemisen siitä.
“Väärä profeetta” on kokoelman novelleista myös selvästi uusin, julkaistu vuonna 1989. Muut novellit on kirjoitettu pitkälti 1970-luvun loppupuolella lukuun ottamatta kokoelman päättäviä novelleja “Meripihkaan vangitut unet” ja Egyptiin sijoittuvaa “Kuningaskrokotiilia”, jotka on kirjoitettu 1980-luvun puolella. Näissä viimeisissä novelleissa, kuten muutamassa muussakaan, ei esiinny Vettiusta ja Damaa. Pääosin kokoelman novelleissa pysytään Rooman valtakunnan laajalla alueella, mikä jo itsessään on monipuolinen miljöö. “Kuningaskrokotiilin” Egyptin lisäksi toinen poikkeus on “Hautapeikko”, jossa loikataan yllättäen pohjoisiin maisemiin seuraamaan berserkin ja peikon kohtaamista. Kokoelmasta löytyy siis jokaiselle jotakin, vaikka pääpaino Roomassa onkin. Itselleni mieluisinta antia olivat teoksen ydin eli Vettiuksen ja Daman edesottamukset. Drake osaa hienosti limittää historiallisia faktoja, juonitteludialogia ja myös toimintaa saman novellin sisään. Kokoelma tuntuu hyvällä tavalla mittaansa pidemmältä, kuin olisi lukenut parikin kirjaa yhden hinnalla.
- Max Lampinen (max)
Vaskikirjat 2022 - Risingin tietokannassa
Arvostelu: Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko
- Tietoja
- Kirjoittanut Max Lampinen (max)
Nobelillakin palkittu Kazuo Ishiguro on kirjailijauransa perinteisillä romaaneilla vakiinnutettuaan seikkailut rohkeasti genrestä toiseen Spefiharrastajan näkökulmasta mielenkiintoisista teoksista Haudattu jättiläinen ja Surullinen pianisti olivat varsin haastavaa luettavaa. Liki virheetön Ole luonani aina onnistui helpommin lähestyttävämmin sisällyttämään spekulatiiviseen fiktioon muut Ishiguron hallitsemat tyylilajit Pitkän päivän illan peribrittiläisestä realismista Yösoittojen murakamilaiseen moderniin melankoliaan.
Siinä missä toinen genrehyppelijänobelisti Doris Lessing piti itseään vanhoilla päivillään ylpeästi nimenomaan scifikirjailijana, vaikka suosituimmat teokset olivat kaikkea muuta, Haudatun jättiläisen vastaanoton vanavedessä Ishiguro liittyi atwoodilaiseen traditioon, jossa kirjoitetaan scifiä, mutta sitä ei saa kutsua scifiksi, koska scifihän on avaruusaluksia ja lasermiekkoja lapsille.
Jätettäköön edellä mainittu omaan arvoonsa ja todettakoon että Klara ja aurinko kieltämättä on kaikkea muuta kuin lasereita. Jo teoksen hempeänkaunis kansi varmasti houkuttaa hyvin erilaisia lukijoita kuin genre yleensä. Hyperionista Kolmen kappaleen probleemaan suomalaisessa kansitaiteessa on tavattu korostaa kansien pulpmaisimpia ja teknologisimpia elementtejä verrattuna angloamerikkalaisiin kansiin. Se ei kasvoista huolimatta ole täysin tyypillinen nuortenkirjallisuudessa yleistynyt ja spefikirjallisuuteenkin levinnyt ”naamakansikaan”. Kansi on paitsi kaunis itsessään, myös onnistunut, se vetää lukijan suoraan raukeansumeaan tunnelmaan, jollaisessa tarinakin etenee.
Hahmonkehitys alkaa erityisen puhtaalta pöydältä, kun nimihahmo ja päähenkilö Klara, vielä odottelee myymälässä ostajaansa. Teoksen tapahtuma-aikana maailma on kehittynyt pisteeseen, jossa Klaran kaltaisille keinoälyroboteille on tarve ja markkinat. Teoksen alkuasetelma tuntuu erittäin tutulta Detroit: Become a Human -videopeliä pelanneille ja yhteen tarinalinjaankin on vahvoja yhtäläisyyksiä. Jopa niin paljon, että oli selvitettävä, onko Ishigurolla pelaajataustaa, ilmeisesti kuitenkaan ei.
Klara etsii paikkaansa omistajaperheessään ja maailmassa. Klara toimii kertojana, joten lukija oppii maailmaa samaa tahtia hänen kanssaan. Välillä robotin näkemys maailmasta on varsin… robottimaista, mutta toisaalla unohtaa lukevansa robotin näkökulmasta. Se lienee tarkoituskin. Kaiken yllä väreilee teoksen nimen aurinko, Klaralle suurella alkukirjaimella Aurinko, joka antaa hänelle elämän aurinkosähkön muodossa. Auringon mysteerit ja omistajaperheen salaisuudet avautuvat hiljakseen.
Kuten Ole luonani aina lukeneet varmaan osaavat arvata, Klaran ja auringon painopiste ei ole teknologisessa kuvaamisessa tai selittelemisessä, vaikka siinä kuvataankin varsin mahdollista kehityssuuntaa, jossa koneet korvaavat ihmiset. Ishiguro ei viittaa Asimovin robotiikan lakeihin sen enempää kuin kyberpunkin nostamaan transhumanismiin. Martha Wellsin Murderboteja todennäköisemmin hän lienee viime vuosilta lukenut pohjatyöksi McEwanin Kaltaiseni koneet. Tämä voisi johtaa kiusalliseen tahattomaan kierrätykseen, mutta aiemmin mainittuja Detroit-yhtäläisyyksiä lukuun ottamatta onneksi ei.
Kun kirjailija on teknisesti tarpeeksi taitava ja älykäs, kuten Ishiguro, vaikutteiden vähäisyyskin voi kääntyä vahvuudeksi. Klara ja aurinko on kaunis teos hirveästä maailmasta.
- Max Lampinen (max)
Tammi 2021 - Risingin tietokannassa
Arvostelu: Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat
- Tietoja
- Kirjoittanut Linnea Peurakoski
Anna Jamesin Tilly ja kirjamatkaajat aloittaa vauhdikkaasti uuden Pages & kumppanit -lastenkirjasarjan. Yksitoistavuotias Tilly asuu isovanhempiensa kanssa viihtyisän ja sokkeloisen Pages & kumppanit -kirjakaupan yläkerrassa. Eräänä päivänä Tilly kohtaa kirjahyllyjen välissä hämmentävän tutunoloisia hahmoja ja huomaa pian seikkailevansa heidän kanssaan lempikirjojensa sivuilla.
Kirjaseikkailu ei suinkaan ole mielikuvituksen tuotetta, ja Tillylle selviääkin, että tarinoihin astuminen ei ole pelkkää leikkiä. Mitä kaikkea oikeastaan täytyy ottaa huomioon, kun astuu kirjan sivuille? Ja liittyykö Tillyn äidin katoaminen jotenkin kirjaseikkailuun? Onneksi salaisuuksiin on tutustumassa myös naapurikahvilan Oskar, sillä ystävän seurassa jännittävätkään asiat eivät pelota yhtään niin paljon.
Marja Helasen suomennos rullaa sujuvasti ja Tillyn ja ystävien seikkailuun on miellyttävää hypätä. Anna James on rakentanut kiehtovan maailman, josta paljastuu sarjan ensimmäisessä osassa vain murto-osa. Tilly ja kirjamatkaajat on kuitenkin itsessään selkeä kokonaisuus ja juonen olennaisimmat langanpäät saadaan pääteltyä siististi kirjan puitteissa.
Päähenkilöiden lisäksi kirjassa seikkailevat useiden lastenkirjallisuuden klassikoiden henkilöhahmot. Nykylukijalle ainakin Ihmemaan Liisa lienee tuttu, mutta Vihervaaran Anna ja Pikku Prinsessan Saara saattavat olla vieraampia. Kirjassa annetaan kuitenkin mukavasti taustatietoja, joten hahmoja tuntematonkin pysynee hyvin kärryillä ja innostuu ehkä myös tutustumaan myös esiteltyihin hahmoihin lähemmin.
Erityisen hyvin kirja sopinee sellaisille lukijoille, jotka jo nauttivat asettumisesta omaan lukunurkkaan vetävän kirjan kanssa. Lähes neljäsataasivuisessa romaanissa juoni etenee alun lämmittelyn jälkeen vauhdikasta tahtia, ja lisähaastetta tuovat usein toistuva leikittely tekstin asettelulla. Joka tapauksessa Tilly ja kirjamatkaajat on hauska ja vauhdikas lasten seikkailuromaani, josta välittyy rakkaus kirjallisuuteen ja tarinoiden kertomiseen.
Englanniksi sarjassa on ilmestynyt jo neljä osaa, joten Tillyn ja hänen ystäviensä seurassa päästään toivottavasti useisiin uusiin seikkailuihin myös suomeksi.
- Linnea Peurakoski
HarperCollins Nordic 2021 - Risingin tietokannassa
Arvostelu: Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet
- Tietoja
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
Christina Sweeney-Bairdin Viimeiset miehet on haastava teos luettavaksi paitsi aiheeltaan, myös rakenteeltaan. Kirjassa vuonna 2025 leviää miesten surmaksi kutsuttu virus, joka tappaa ainoastaan miehiä, mutta naisetkin ovat sen kantajia. Vain 10% maailman miehistä ja muista Y-kromosomin kantajista jää henkiin, ennen kuin mahdollinen rokote kehitetään. Miehistä, joilla oli ennen kaikki valta ja voima, on melkein yhdessä yössä tullut vähemmistö.
Tapahtumia päästään katselemaan kymmenen naisen silmin eri puolilla maailmaa. Mukana on lisäksi artikkeleita, blogitekstejä ja erään miehen päiväkirjamerkintöjä. Runsaan hahmogallerian vuoksi on haastavaa hahmottaa kuka kukin on. Muutama naisista saa enemmän tilaa kirjasta kuin toiset, jotka jäävät hyvin vaimeiksi ääniksi kokonaisuudessa.
Etenkin kirjan alkupuolella on helppoa samaistua siihen tunteeseen, jonka pandemia on synnyttänyt. Niin monet taudin leviämistä rajoittavat toimet ovat tuttuja tosielämästä. Yhtäläistä on myös suhtautuminen taudin vakavuuteen. Miesten surman alunperin löytänyttä lääkäriä ei uskota ennen kuin on jo aivan liian myöhäistä.
Lähes puolen väestöstä kuoltua jää valtavasti tekemätöntä työtä. Monet alat ovat vahvasti miesvoittoisia, joten naisia on koulutettava paikkaamaan vajetta Jopa rakkaus muuttuu: julkaistaan sovellus, jossa naiset etsivät rakkautta toisten naisten kanssa, vaikka eivät olisi koskaan olleet suhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa tai kokeneet vetoa toisiin naisiin. Yhdessä olo tuo kuitenkin lohtua ja turvaa, moni löytääkin uuden tai ensimmäisen rakkauden tätä kautta.
Osa miehistä on immuuneja ja joillekin heistä tuo geneettinen tai sattumanvarainen selviytyminen toimii kohtuuttoman suurena egobuustina. Miehiä kuitenkin tarvitaan edelleen ihmiskunnan jatkuvuuden takaamiseksi, sillä toisin kuin esimerkiksi Jan Salmisen Äidinmaassa, ei Sweeney-Bairdin luomassa maailmassa osata vielä hedelmöittää munasoluja naisten soluilla. Äidiksi valitaan tarkan seulonnan perusteella, sillä spermapankeissakin on vain rajallinen määrä siittiöitä.
Kirjan loppupuolella kerrotaan aina vuoteen 2031 asti yhteiskunnan hitaasta elpymisestä ja siitä, kuinka esimerkiksi populaarikulttuuri muuttuu pandemiavuosien jälkeen. Toiveikkuutta luovat ensimmäinen endometrioosilääke ja naiskehon mukaan suunnitellut suojavarusteet. Naisten kuolleisuus sydänkohtauksiin on myös vähentynyt, koska heidän oireitaan ei katsota enää miestyppillisten piirteiden kautta. Myös ilmastonmuutoksen suunta kääntyy.
Vaikka kirjailija sanoo alkupuheessaan, että on aloittanut kirjan kirjoittamisen jo 2018, on tätä viimeistelty vielä viime keväänä. Vaikuttaakin siltä, että kirjaan on päätynyt paljon todellisen pandemian kuvastoa ja vaikka se tuokin tarinaan aitoutta, jää hampaankoloon kalvamaan epämääräinen ilmiöllä ratsastamisen tunne. Huvittavaa kyllä eräs hahmo toteaa, että maailmanlopulla rahastaminen on paheksuttavaa.
- Niina Tolonen (Nafisan)
Like 2021 - Risingin tietokannassa