Q_Black - kirjahylly

Olen äärimmäinen Game of Thrones-fani ja nimenomaan Targaryen-suvun fani. Koetan olla paljastamatta kirjan lopputulemaa liiaksi, mutta tätä tarinaa on hiukan vaikea arvioida paljastamatta hitusen lopputulosta. Ehkä tällaiselle lohikäärmeiden fanille on iso virhe lukea tätä kirjaa, mehän kaikki tiedämme mikä suvun kohtalo on, mutta House of the Dragon-sarjan innoittamana tartuin siihen kuitenkin.

Todettakoon etten ole lukenut ainuttakaan Kingin kirjaa, joka varmaan on joidenkin lukutoukkien mielestä hyvinkin anteeksiantamatonta. Olen aina ollut romanttisen fantasian ystävä ja minulla on ollut kaikenlaisia hassuja ennakkoluuloja tällaisia kirjoja kohtaan vaikka kylläkin rakastan kauhuelokuvia. Otin Bookbeatin testiin ja tämä valikoitui luettavaksi oikeastaan siksi, että siinä oli kiva kansi. Uskokaa tai älkää, näin minä kirjojani joskus valitsen. Ei tämä nyt pelottava ollut, ehkä jollain tasolla ällöttävä mutten ehkä osannut uppoutua kirjan maailmaan sillä tasolla, että se olisi saanut minun oksennusrefleksini aktivoitumaan. Ehdottomasti haluaisin nähdä tämän ruudulla. Huhut kertovatkin, että tästä olisi tulossa jossain vaiheessa tv-sarja. Mutta niin, kirja on niin "normaali" kuin voi olla, Sen hahmot ovat "normaaleja" ja siksi ehkä niin uskottaviakin. Kirjassa oli monta henkilöhahmoa enkä meinannut välillä pysyä perässä kuka oli kukakin. Minusta kirja eteni hyvää tahtia vaikka välillä olisikin odottanut jotain ällöttävää äksöniä lisää. Pidin tästä yllätyksekseni yllättävän paljon. Minä, joka lukee vain romanttista hömppää. Suosittelen mikäli kauhu yhtään kolahtaa. Tämä olikin nyt sitten myöskin ensimmäinen e-kirja minkä olen koskaan lukenut. Tämä on ollut yhtä ensimmäisten kertojen roisketta konsanaan. 

Pitihän se ottaa omiin pikku kätösiin ja alkaa lukea vaikka se jotenkin hirvittikin. Henkilökohtaisesti eniten harmitti se, että oikolukuun ei ollut suoraan sanottuna varaa ja kauhulla mietin miten paljon virheitä tekstissä tulee olemaan vaikka se tulikin syynättyä tuhottomia kertoja läpi. Onnekseni huomasin, että omaan silmään sattuvat virheet olivat melko vähäisiä ja joissakin lauserakenteissa tai sanojen käytössä oli pientä huolimattomuutta. Pohdin myös tarinoiden pituutta. Kirjoitin tarinat jo vuosia sitten ja niiden olikin tarkoitus tuolloin olla lyhyttarinoita. Mietinkin olisiko niihin halutessaan saanut enemmän tekstiä ja syvyyttä vielä ennen julkaisua, mutta rehellisesti ajateltuna uskon että ei. Ne olivat sen ajan ajatuksen virtaa ja mielikuvitusta ja koen, että olisin jotenkin pilannut tarinat lisäämällä niihin sivuja vuosia myöhemmin. Jos joku hakee tarinalta syvyyttä ja syvällisyyttä, niitä näistä ei löydy. Tarinat ovat kevyttä luettavaa ja tarinan juoni etenee normaalia nopeammin kuin kokonaisessa isossa kirjassa, jossa on vain yksi tarina.