Piirtämisen opettelu

Kynään en ole koskenut piirtämismielessä varmaan yli kymmeneen vuoteen, joten en ehkä ole paras antamaan ammattimaiselta kuulostavia neuvoja. Enkä ole ammattimaisesti koskaan piirtänyt, vaikka jokunen sarjakuva onkin tehty jopa pienkustanteisiin genrelehtiin. Mutta sanotaan nyt pari asiaa...

Minkälaista piirtämistä tarkkaan ottaen haluat opetella? Realistisia muotokuvia, sarjakuvamaisia karvistyyppisistä palloihmisiä vai supersankarisarjisten kohtuullisen realistisia hahmoja?

Itse lähdin kehittämään taitojani joskus yläasteella lähinnä sillä mielellä, että ensin riitti tuollaiset sarjakuvamaiset pallopäät, kunhan opin piirtämään ne aina samalla tavalla (siis mittasuhteet ja muut kohdillaan, ei sentään aina samoissa asennoissa). Sitten realistisemmat hahmot olivatkin jo paljon helpompia, kun riitti osata ensin sutaista perushahmotelma ja sitä alkaa pikkuhiljaa täydentää.

Ikinä en kuitenkaan oppinut tekemään täysin rutiininomaisesti mitään. Kiinnostus loppui kesken.

Kultasuu kirjoitti: kuinka voisin oppia ja kehittää taitojani parhaiten eteenpäin?

Tylsällä toistolla. Kun tajuat, että jokin tietty asia on sinulle hankala (esim. kädet ja jalat ovat minulle olleet aina paskamaisia kohteita) niin sitten piirrä niitä noin miljoona kappaletta eri asennoissa. Mieluiten vaikkapa valokuvamallista. Joskus auttaa kun piirtää mallin päällä esim. läpinäkyvälle kalvolle, ja sitten tarkastelee tulosta ilman kuvaa ja yrittää sen jälkeen toistaa vastaavat viivanvedot ilman läpipiirtämistä.

Virheelliset mittasuhteet ja perspektiiviongelmat ovat mielestäni se asia, joka tuhoaa muuten hyvät piirustukset. Joten riittää että piirrät vain karkeita hahmotelmia niin kauan kunnes luonnostaan nuo asiat menevät kohdilleen. Sitten vasta voi alkaa pohtia yksityiskohtia (kynnet, nivelalueen muhkurat, varjostukset jne.)

Apuviivat, apuruudukot jne. ovat aika tehokkaita menetelmiä, eikä niitä kannata väheksyä "oikea taiteilija piirtää vapaalla kädellä sokkona"-tyylillä.

Sitten vähän pro-tasosempi neuvo, joka välttämättä ole kuitenkaan se tapa, jolla ammattimiehet työskentelevät. Oletus, että tehdään mustavalkoista ääriviivatyötä, eikä mitään harmaasävymaalailua:

Kun yrität tehdä oikeata viimeisteltyä työtä, niin tee isoja kuvia isolle paperille. Käsien tärinä vähenee kun tietää että voi millimetrin verran lipsahtaa eikä se vaikuta lopputuloksessa, joka on kooltaan kymmeniä senttejä.

Käytä ohutta ja himmeätä lyijykynää apuviivoille (jotain joka on helppo kumittaa sotkematta), vähän tummempaa lyijykynää varsinaiseen piirtämiseen (ettei tussausvaiheessa erehty sotkemaan piirtojälkeä apuviivoihin). Lopulta hyvin vakaalla kädellä paksuhkolla (kun tietenkin teet isoa kuvaa, joka pienennetään jälkikäteen) mattatussilla sitten vain ja ainoastaan niiden oikein menneiden piirtoviivojen päälle.

Lopputulos kuivumaan muutamaksi tunniksi ja sitten varovaisesti kumitetaan lyijykynäjäljet pois (varovaisesti: et halua repiä paperia, etkä repiä / levittää tussiviivan reunoja). Lopputulos kopioidaan kopiokoneella tai skannataan sellaisilla asetuksilla, että kumitusjäljet ja muut paskat eivät näy.

Värittäminen tietenkin tehdään kopioon, ei alkuperäiseen.

Tällasia pro-töitä kannattaa yrittää tehdä silloin tällöin, ihan vain nähdäkseen minkälaista jälkeä saa oikeasti aikaiseksi. Viimeistellyssä tussipiirroksessa näkyy heti, jos jokin tekniikassa mättää. Suttuiset lyijykynähahmotelmat, vaikka olisikin tosissaan tehtyjä, onnistuvat piilottamaan ongelmat sillä, että sama viiva on vedetty uudestaan kun ei ole kerralla osunutkaan kohdilleen.

Kultasuu kirjoitti: kuinka paljon heillä on päiviä kun "homma ei suju"? Kuinka paljon mielialat vaikuttavat piirtämiseen? Mikä on kenekin mielestä paras piirrustusmieliala?

En muista. Piirtäminen taisi olla siitä kiva harrastus, että työn laatuun ei sinänsä mieliala vaikuttanut. Enemmänkin oli ongelmia sen suhteen, jaksaako ryhtyä tekemään yhtikäs mitään, ja kuinka suhtautuu mokailuun (jos kiukuttaa, niin into lopettaa on suurempi kuin korjata virheet). Tosin se vaatii aina sen verran keskittymistä, että jos tietää pohtivansa ihan muita asioita työskennellessään, niin silloin ei kannata odottaa hyvää jälkeä.

Kultasuu kirjoitti: Viekö piirtämisen oppiminen vuosia kaikilla vai ovatko toiset vain lahjakkaamppia kuin toiset?

Vuosia? Ehkä jossain joku on kehittänyt jonkin huipputieteellisen metodin, jossa ihminen voidaan valmentaa täysin kädettömästä raapustelijasta taiteilijaksi parin kuukauden tehokurssituksella ilman mitään ulkoisia häiriötekijöitä. Mutta veikkaisin ennemmin, että parhaimmat ovat piirtäneet edes jotain jo lapsesta asti ja sitten vain kehittäneet taitonsa esim. ammatiksi. Tämä ei ole välttämättä sitä lahjakkuutta, vaan vain harrastuneisuutta.

Toistojen määrä on yksi tärkeimpiä asioita piirtämistaitojen kehityksessä, kuten jo aikaisemminkin mainittiin. Eli kunhan vain jatkaa piirtelyä aktiivisesti vaikka se ei välillä edes sujuisikaan kovin hyvin, niin vuosien vieriessä kehittyy pakostakin aina vain taitavammaksi siinä hommassa.
Muutamilta poikkeusyksilöiltä löytyy myös luontaisia lahjoja kuvataiteisiin ja se tietysti nopeuttaa oppimista heidän kohdallaan, mutta aktiivinen harjoittelu antaa mielestäni aivan kenelle tahansa yhtä hyvät edellytykset menestymiseen. Sama pätee myös muissakin kädentaidoissa kuin piirtämisessä.

Tässä inspiroiva video Jonathan Hardesty nimiseltä tyypiltä, joka aloitti piirtämisharrastuksen aivan alkeista 2002 vuotena ja ryhtyi samalla myös postaamaan kuvia conceptart.org foorumille muiden harrastajien kritisoitavaksi. Yhdeksän vuoden kuluttua kuvia oli kertynyt jo melkoinen määrä ja hän päätti tehdä videon kaikista sillä välin julkaistuista töistään. vimeo.com/29510470

Kehityksen huomaa selvästi ja se on vain jatkunut myös videon julkaisemisen jälkeen. Nykyisin hän on jo täysin ammattimainen klassisia tyylejä suosiva taidemaalari.
Videon yhteydestä löytyy linkki foorumithreadiin mistä kaikki sai alkunsa ja saman threadin loppupuolella on jo tosi huikean näköisiä kuvia ja videoita myös yksittäisten teosten tekemisestä etc.