Sain tuossa juuri pelattua koko pelin taas läpi. Ensimmäistä kertaa kaikkien lisäosien kera ja täytyy sanoa, että rakastan tätä peliä. DAI on kaikkien aikojen paras peli, jonka olen koskaan pelannut. Tykkäsin hirveästi DAO:sta, mutta kyllä se vain kalpenee tämän rinnalla.
En halua tämän kommentin olevan pelkkää suitsutusta, joten tässä asiat, joita olisin parantanut: enemmän tarinavetoista sisältöä, enemmän suoraa protagonistin ja antagonistin välistä valtataistelua (Cory jäi auttamatta aika taustahahmoksi upean Haven-kohtauksen jälkeen) ja tietenkin lisää valintoja. Olisi ollut mahtavaa, jos mies PC:stä olisi voinut tulla etelän ikioma Black Divine tai jos koko Chantryn olisi voinut murskata, kuten pelissä tiuhasti vihjailtiin. (Olisihan se rikkonut aika pahasti koko loren, mutta aina voi unelmoida). Eli jos mietitään vähän realistisemmin niin enemmän moraalisesti epäilyttäviä valintoja ja murder knife takaisin. + Sandal ja Bodahn. Lopputaistelu olisi ollut
niin paljon eeppisempi jos Sandal olisi ilmestynyt jostain kivenkolosta paikalle.
Yksi juttu mistä tykkäsin oli pelin pituus. On tosi monia hyviä pelejä, jotka voi pelata läpi parissa päivässä, mutta jos todella haluaa kiintyä ja oppia tuntemaan hahmonsa niin kyllä pelillä pitää runsaasti pituutta olla. Mielestäni tässä DAI oli loistava. Toki kuten sanoin jo, niin tarina sisältöä olisi voinut olla enemmän tai se olisi voitu nidota paremmin osaksi suuria kenttiä. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä SWTOR:in kaltainen menetelmä, jossa jokaisella kentällä olisi seurattu jonkinlaista origin-tarinaa riippuen hahmon rodusta. Tämä origin tarina olisi ollut erillinen varsinaisesta pääjuonesta, joka on tietenkin kaikilla roduilla sama. Vaikka tykkäsinkin siis pelin koosta ja pituudesta, niin useamman pelikerran jälkeen alkaa uudelleen pelattavuus hieman tökkiä, kun vain ajatteleekin kaikkia isoja alueita, jotka täytyy taas kaluta läpi. Osalla alueista ei ole mitään tekemistä varsinaisen tarinan kanssa eli periaatteessa ne voisi kai jättää tekemättä, mutta itse pelaan yleensä kaiken läpi jokaisella pelikerralla, koska muuten tuntuu, ettei peliä ole pelattu kunnolla läpi.
Sitten niistä lisäreista. Jaws of Hakkon oli aivan loistava. Malliesimerkki siitä minkälainen hyvän DLC:n tulee olla. Se lisäsi peliin rutkasti pelattavaa, uusia craftausmateriaaleja ja runsaasti lorea. Oikeastaan yllätyin miten paljon tykkäsin, koska alunperin en ollut kovin innostunut. Alue oli kuitenkin kaunis, mielenkiintoinen ja juuri sopivan kokoinen. Tarina oli DLC:n parasta antia. Pelasin haltia maagilla ja tykkäsin ehkä siksi niin paljon tavasta, jolla tarina aukesi vähitellen paljastaen piilotetun totuuden. Aluksi kuvitelma alkuperäisestä Inkvisitiosta ei ollut kovin korkealla, koska se tuntui olevan niin läheinen Chantryn ja Templareiden kanssa, mutta mielipiteeni muuttui kyllä todella paljon DLC:n lopussa. Olin positiivisesti yllättynyt.
Descent oli aika erilainen JoH:iin verrattuna. Paluu Deep Roadsille. Mielestäni Deep Roadsien toteutus DA2:sessa oli yksi harvoista osa-alueista, joilla se onnistui paremmin kuin DAO. Lähinnä tarkoitan, että tykkäsin silloin paljon niiden uudesta designista. Descentissä oli JoH:ia enemmän uusia lore-paljastuksia, mutta koska en pelaa kääpiö-hahmoa, niin ehkä ne eivät henkilökohtaisesti tuntuneet aivan niin järisyttäviltä kuin muut pelin aikana paljastuneet jutut. Ehkä Descent oli myös sinänsä vähän heikko, että Inkvisiittori oli oikeastaan vain sivuosassa. DLC:n aikana Inkvisiittori ei kehittynyt mitenkään hahmona tai edes tehnyt mitään valintoja suuntaan tai toiseen. Päähahmoina oli kaksi NPC kääpiötä. Se oli aika outo asetelma. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkäsin tästä DLC:stä, taistelut olivat sopivan eeppisiä ja Deep Roadseille palaaminen on aina mukavaa.
Trespasser DLC oli pelin epilogi. Tavallaan se olisi mielestäni kuulunut olla ilmainen, koska siinä tehdyillä päätöksillä tulee luultavasti olemaan valtavat vaikutukset seuraavaan peliin. Henkilökohtaisesti maksan iloisesti rahaa hyvästä lisäristä, mutta toisaalta tiedän, että kaikille, jotka haluaisivat pelata koko pelin ja kokea koko tarinan se ei nyt välttämättä sitten olekaan tästä syystä mahdollista. Kuitenkin, Trespasser oli täydellinen päätös täydelliselle pelille. Tarinallisesti se oli pelin vahvinta antia ja tunnelma oli aidosti jännittävä.
Odotan suurella mielenkiinnolla, koska seuraavasta osasta alkaa kuulua juttua. Trespasser antoi aika selvän vihjauksen tulevasta. Siitä, että minne ollaan menossa ja ketä vastaan seuraavaksi taistellaan. Minua kiinnostaa kuitenkin kaikkein eniten tällä hetkellä, että kuka on seuraava PC. Inkvisiittorin tarinassa on vielä niin monta avointa lankaa, että se ei oikeastaan tunnu olevan vielä ohi (spoilerissa mainitusta jutusta huolimatta), joten oikeastaan hieman toivon, että Inkvisiittori palaisi toista kertaa pelattavaksi hahmoksi. Se olisi huippua!
Jospa minäkin vielä joku kesä pääsisin pelaamaan... 
