-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Mitä olet viimeksi pelannut
Mitä olet viimeksi pelannut
Ymmärrän kyllä hyvin, mistä CoD on saanut jonnepelisarjan maineensa. Toisaalta vastaavaa kieltä käytetään muissakin moninpeliräiskinnöissä, mikä on yksi syy, miksi en niitä pelaa.
Hitmanista: Se kartanokeikka oli tosiaan pelin ensimmäinen tehtävä. Tarkoitus oli saada haltuun avain kellariin, jossa neljäseiskan ystävä oli vankina (paitsi ettei ollutkaan). Ekspertit ovat varmaan osanneet hoitaa keikan jonkun supertarkan suunnitelman mukaan, mutta itse jouduin kyllä tunkeutumaan sisälle taloon ja pistämään muutaman ylimääräisenkin tyypin pois päiviltä.
Hitmanista: Se kartanokeikka oli tosiaan pelin ensimmäinen tehtävä. Tarkoitus oli saada haltuun avain kellariin, jossa neljäseiskan ystävä oli vankina (paitsi ettei ollutkaan). Ekspertit ovat varmaan osanneet hoitaa keikan jonkun supertarkan suunnitelman mukaan, mutta itse jouduin kyllä tunkeutumaan sisälle taloon ja pistämään muutaman ylimääräisenkin tyypin pois päiviltä.
Tuli aloitettua Mass Effect 3 insanityllä. Edellinen pelikerta oli näköjään 2012 heinäkuussa, joten ei ihan kauhean hyvin ole muistissa kyseinen peli. Saa nähdä kuin vaikea on nyt vetää "sokkona", mutta ainakin tossa alussa mun lvl 60 sentinel Shepard näköjään tasoitti aika kivasti vaikeustasoa
Combat Mission: Shock Force. Pelasin Nato-lisäriä ja saksalaisilla. Annoin rättejä päähineinä käyttäville vihuille kyytiä. Vielä kun löytyisi jostain AI-modi, jolla saisi vaikeustasoa ylöspäin. Aika helpoksi menee, kun käyttää kunnollisia taktiikoita. Mutta mukavatahan tuo, kerrankin ei ole kiire mihinkään, kuten Codeissa. Tuossa missussa, mitä pelasin oli aikaa kaksi tuntia se selvittää. Meniköhän tuntiakaan. Lisäjoukkojakin tuli, mutta eipä ollut niille tarvis. Omia kuoli yksi tankki, yksi miehistönkuljetus ja oliko alle 10 miestä. Taktinen voitto. Mahtava peli.
Star Wars The Old Republic. Aloitin tuota juuri pelailemaan. Toistaiseksi parempi kuin lotro. Taistelu on tehokkaampaa ja näyttävämpää + lotrossa olematon roolipeli-ominaisuus on tässä huomattavasti parempi. Olen vielä vähän kahden välillä sen suhteen tykkäänkö vai enkö tykkää siitä ratkaisusta, että vihut näkyy kartalla vasta muuttuessaan vihamielisiksi. Toisaalta tuossa vihut on muutenkin hieman erilaisia kuin esim. lotrossa. Pelaan Sith Inquisitoria sorcererina ja etätaistelu toimii aika hyvin nyt kun sai ensimmäisen kumppanin. Aluksi oli ongelmia grafiikka-asetusten yms. kanssa, mutta parin päivän taistelun jälkeen alkaa kokonaisuus olla vihdoinkin toimiva. Välillä yhteys pätkii ja bugittaa, mutta välillä taas toimii varsin liukkaasti. Lotroon kyllästyin pelattuani sitä 40-50 leveliä, kun tehtävät alkoivat toistaa itseään. Saa nähdä käykö samoin SWTOR:n kanssa, mutta nuo dialogi-kohtaukset, parempi tarina + mielekkäämmät tehtävät saattaa pelastaa. Näissä isoissa MMORPG:ssa on vain se vika, että niissä oletusarvo on se, että pelaajat nauttivat yhdessä pelaamisesta, kun taas minä itse pelaan mieluiten yksin tai kahden ryhmässä.
Muokannut 14.12.2014 20:22 Niksu
Far Cry 4 tuli pelattua läpi ekaan kertaan. Peli sijoittui tällä kertaa kuvitteelliseen Nepalin jota johti gangsterin tapainen tyranni ja jota vastaan osa väestöstä kapinoi. Pelisysteemi on lähestulkoon sama kuin kolmosessa. Uusina juttuina oli mm. norsujen käyttö ratsuina, minihelikopterit joilla voi lennellä ja areena missä taistella npc-pelaajia ja eläimiä vastaan. Toki kunnon moninpeliareenatkin ovat mukana ja joitain juttuja pelissä saa kaiketi pelattua läpi kaverin kanssa. Itse olen kyllä sen verran paha sooloaja etteivät moiset suuremmin kiinnosta. Etukäteen oli peloteltu että vihollisten tukikohdosta isoimmat linnoitukset vaativat kaverin mukaan että ne saa pelattua suosiolla läpi, mutta ei sinnepäinkään.. Aloitin pelin keski-vaikeusasteella ihan niiden takia, turhaan. Npc-apujakin olisi ollut tarjolla mutta kun linnoituksiin oli hyvät tarkka-ampuja-asemat niin helposti ne kaatuivat. Yhden sain valloitettua niin etteivät ne edes nähneet minua.
Maisemat olivat kauniit ja varsinkin värikylläiset Shangri-La kentät olivat karkkia silmille (ainakin ensimmäiset). Itse pääjuoni ja pahikset jäivät jälkeen kolmosen vastaavista. Edelleen epäilen että pelin tekijöissä on kovasti huumeveikkoja kun tässäkin hörhöiltiin kunnolla. Ei riittänyt Shangri-Lan fantasiamaailma vaan sen lisäksi pelissä oli pari npc:tä (Yogi ja mikälie toinen) joilta sai sananmukaisesti huumetrippi-tehtäviä. Far Cry sarjan peleissä pidän siitä että tässä on liikkuminen hyvin toteutettu, kävelyt, juoksut, kiipeilyt (nyt pääsi harrastamaan oikein kunnon vuorikiipeilyä), autoilut (erilainen ajotuntuma kaikissa), veneilyt, lentelyt ym. on hyvin toteutettu jos vertaa vaikka Bethesdan pelejä missä kävelykin on hidasta ja epäluonnollisen näköistä (juokseminen vastaa normaalia kävelyä).
Varmasti pelaan läpi vielä toistamiseen joskus. Nyt odottelen kovasti Elite Dangeroussin ensi-viikkoista julkaisua ja aloittelin post-apokalyptistä Rage-peliä.
Maisemat olivat kauniit ja varsinkin värikylläiset Shangri-La kentät olivat karkkia silmille (ainakin ensimmäiset). Itse pääjuoni ja pahikset jäivät jälkeen kolmosen vastaavista. Edelleen epäilen että pelin tekijöissä on kovasti huumeveikkoja kun tässäkin hörhöiltiin kunnolla. Ei riittänyt Shangri-Lan fantasiamaailma vaan sen lisäksi pelissä oli pari npc:tä (Yogi ja mikälie toinen) joilta sai sananmukaisesti huumetrippi-tehtäviä. Far Cry sarjan peleissä pidän siitä että tässä on liikkuminen hyvin toteutettu, kävelyt, juoksut, kiipeilyt (nyt pääsi harrastamaan oikein kunnon vuorikiipeilyä), autoilut (erilainen ajotuntuma kaikissa), veneilyt, lentelyt ym. on hyvin toteutettu jos vertaa vaikka Bethesdan pelejä missä kävelykin on hidasta ja epäluonnollisen näköistä (juokseminen vastaa normaalia kävelyä).
Varmasti pelaan läpi vielä toistamiseen joskus. Nyt odottelen kovasti Elite Dangeroussin ensi-viikkoista julkaisua ja aloittelin post-apokalyptistä Rage-peliä.
Kerro ihmeessä, miltä Elite vaikuttaa.
Alkuperäinen on Amiga-versiona(kin) puuduttavaa grindausta näin nykyajan silmin katsottuna, ja hieman pelkään, että jos Elite Dangerous ei konseptia ole mennyt muuttamaan tai lisäämään siihen mitään uutta, voi käsissä olla vain julmetun korea, mutta pidemmän päälle tylsistyttävä ja itseään toistava uutuus.
...
Viimeksi pelatuista kaivoin esiin yhden Biowaren vaatimattomimmista peleistä eli Jade Empiren, josta jäi muistiin aikoinaan lähinnä meh-fiilis.
Pelissä onkin paljon syitä olla pitämättä siitä: Knights of the Old Republic -tyylinen pelimoottori ei ole yhtä kiva kuin Mass Effectissä käytetty. Tarinassa kungfu ja kiinalainen mytologia sopivat kuvaan, mutta lentopelit, koneet ja ärsyttävä keksijäukko eivät. Sivuhenkilöiltä voi nyhtää juttua niin että korvat vuotavat verta. Ja kaikki kertovat samat asiat kuin muutkin, ihan vain siltä varalta että pelaaja ei jostain syystä juttelekaan kaikkien kanssa.
Mutta täyttää skeidaa Biowaren pelit eivät koskaan ole, ja mieluummin Jadea jaksaa kuin ekan Dragon Agen loputtomia luolia, jotka tappoivat uudelleenpelaamisinnon alkuunsa. Toivottavasti tämä uusi Dragon Age ei lähde toistamaan edeltäjiensä ongelmia?
Ja tarkoitan siis DA-pelien ja muiden Biowaren pelien ongelmia... Olenkohan jotenkin pois pilattu ADHD-lapsi, kun Mass Effectien suoraviivaisuus ja nopeatempoisuus ovat mulle toivottavia piirteitä seikkailupeleissäkin?
Alkuperäinen on Amiga-versiona(kin) puuduttavaa grindausta näin nykyajan silmin katsottuna, ja hieman pelkään, että jos Elite Dangerous ei konseptia ole mennyt muuttamaan tai lisäämään siihen mitään uutta, voi käsissä olla vain julmetun korea, mutta pidemmän päälle tylsistyttävä ja itseään toistava uutuus.
...
Viimeksi pelatuista kaivoin esiin yhden Biowaren vaatimattomimmista peleistä eli Jade Empiren, josta jäi muistiin aikoinaan lähinnä meh-fiilis.
Pelissä onkin paljon syitä olla pitämättä siitä: Knights of the Old Republic -tyylinen pelimoottori ei ole yhtä kiva kuin Mass Effectissä käytetty. Tarinassa kungfu ja kiinalainen mytologia sopivat kuvaan, mutta lentopelit, koneet ja ärsyttävä keksijäukko eivät. Sivuhenkilöiltä voi nyhtää juttua niin että korvat vuotavat verta. Ja kaikki kertovat samat asiat kuin muutkin, ihan vain siltä varalta että pelaaja ei jostain syystä juttelekaan kaikkien kanssa.
Mutta täyttää skeidaa Biowaren pelit eivät koskaan ole, ja mieluummin Jadea jaksaa kuin ekan Dragon Agen loputtomia luolia, jotka tappoivat uudelleenpelaamisinnon alkuunsa. Toivottavasti tämä uusi Dragon Age ei lähde toistamaan edeltäjiensä ongelmia?
Ja tarkoitan siis DA-pelien ja muiden Biowaren pelien ongelmia... Olenkohan jotenkin pois pilattu ADHD-lapsi, kun Mass Effectien suoraviivaisuus ja nopeatempoisuus ovat mulle toivottavia piirteitä seikkailupeleissäkin?
Mitä olet viimeksi pelannut
The Saboteur
Tämä meni läpi jo kauan sitten, mutta en ole jaksanut raportoida aikaisemmin. Lyhyesti ilmaistuna pidin pelistä harvinaisen paljon, ehkä enemmänkin kuin se olisi ansainnut. Kriittisesti tarkasteltuna peli on varsin tavanomainen avoimen maailman temmellyskenttä, joka ei esittele montaakaan omaa ideaa tai sovella vanhoja erityisen omaperäisesti. Autoilla kaahailu ja ammuskelu on puhdasta GTA:ta, seinillä ja katoilla kiipeily taas AC:ta. Mutta pelatessani unohdin kriittisyyden täysin, sillä tutuista aineksista on saatu kasaan erittäin hauska ja viihdyttävä kokonaisuus, jonka äärellä vietin useita kymmeniä tunteja. Ja niistä ison osan vieläpä pääjuonen läpäisyn jälkeen. Vapaus on aitoa vapautta ja sekä kiipeily että räiskintä toimivat mielestäni erittäin hyvin. Juoni ei ollut paras pelaamani, mutta ei kyllä huonoinkaan.
Kompletionistille tässä olisi edelleenkin tekemistä vaikka miten paljon ja tulenkin varmasti palaamaan Saboteurin äärelle vielä joskus, jahka saan pari muuta peliä ensin alta pois. Natsien miehittämä Pariisi ei ehkä loista aktiviteettien monipuolisuudella, mutta määrän suhteen sitäkin enemmän. Tuhottavia vartiotorneja, tutka-asemia ja muita sotilaskohteita on nimittäin aivan saatanasti, siis todellakin aivan saatanasti. Varsinkin pelin alkupuolella ei pystynyt kävelemään kahta askelta enempää törmäämättä johonkin natsien rakennelmaan. Kokonaisuudessaan sabotointikohteita on varmasti yli tuhat. Jos peliä uskoisi, Pariisin valtaamiseen osallistui koko Wehrmacht jokaista sotilasta ja soppatykkiä myöten. Aivan näin ei tainnut olla, mutta pelin korkkarimaiseen yleisilmeeseen tällainen liioittelu kuitenkin sopii.
Pelissä kuullaan muuten varsin laajasti eri tapoja ääntää englantia. Irkkupäähenkilön oma artikulaatio on vielä ihan hauskan kuuloista (shite ja arse ovat suosituimmat sanat), mutta ranskalaisten mongerrus menee jo hiukkasen yli. Lisäksi lausuntaansa esittelevät myös saksalaiset, italialaiset ja höysteenä pari brittiäkin. Unohtaa ei pidä myöskään satunnaisia ranskan/saksan/italiankielisiä heittoja murretun englannin lomassa. Varsinainen kielten kirjo siis.
Tämä meni läpi jo kauan sitten, mutta en ole jaksanut raportoida aikaisemmin. Lyhyesti ilmaistuna pidin pelistä harvinaisen paljon, ehkä enemmänkin kuin se olisi ansainnut. Kriittisesti tarkasteltuna peli on varsin tavanomainen avoimen maailman temmellyskenttä, joka ei esittele montaakaan omaa ideaa tai sovella vanhoja erityisen omaperäisesti. Autoilla kaahailu ja ammuskelu on puhdasta GTA:ta, seinillä ja katoilla kiipeily taas AC:ta. Mutta pelatessani unohdin kriittisyyden täysin, sillä tutuista aineksista on saatu kasaan erittäin hauska ja viihdyttävä kokonaisuus, jonka äärellä vietin useita kymmeniä tunteja. Ja niistä ison osan vieläpä pääjuonen läpäisyn jälkeen. Vapaus on aitoa vapautta ja sekä kiipeily että räiskintä toimivat mielestäni erittäin hyvin. Juoni ei ollut paras pelaamani, mutta ei kyllä huonoinkaan.
Kompletionistille tässä olisi edelleenkin tekemistä vaikka miten paljon ja tulenkin varmasti palaamaan Saboteurin äärelle vielä joskus, jahka saan pari muuta peliä ensin alta pois. Natsien miehittämä Pariisi ei ehkä loista aktiviteettien monipuolisuudella, mutta määrän suhteen sitäkin enemmän. Tuhottavia vartiotorneja, tutka-asemia ja muita sotilaskohteita on nimittäin aivan saatanasti, siis todellakin aivan saatanasti. Varsinkin pelin alkupuolella ei pystynyt kävelemään kahta askelta enempää törmäämättä johonkin natsien rakennelmaan. Kokonaisuudessaan sabotointikohteita on varmasti yli tuhat. Jos peliä uskoisi, Pariisin valtaamiseen osallistui koko Wehrmacht jokaista sotilasta ja soppatykkiä myöten. Aivan näin ei tainnut olla, mutta pelin korkkarimaiseen yleisilmeeseen tällainen liioittelu kuitenkin sopii.
Pelissä kuullaan muuten varsin laajasti eri tapoja ääntää englantia. Irkkupäähenkilön oma artikulaatio on vielä ihan hauskan kuuloista (shite ja arse ovat suosituimmat sanat), mutta ranskalaisten mongerrus menee jo hiukkasen yli. Lisäksi lausuntaansa esittelevät myös saksalaiset, italialaiset ja höysteenä pari brittiäkin. Unohtaa ei pidä myöskään satunnaisia ranskan/saksan/italiankielisiä heittoja murretun englannin lomassa. Varsinainen kielten kirjo siis.
Tällä hetkellä pelaan The Room -sarjaa. Ensimmäinen peli oli hyvä, toinen vaikuttaa olevan vielä parempi. Steampunk-estetiikka on peleissä keskeisellä sijalla, ja kaikenlaisten pikku nippeleiden ja koneistojen vipuaminen ja naksuttelu on mitä koukuttavinta. Oma viehättävä lisänsä on alati synkkenevä, uhkaava ilmapiiri. Toivottavasti saavat kolmososan ulos tänä keväänä.
Tällä hetkellä Professor Layton vs. Phoenix Wright 3DS:llä pelattu noin puoleen väliin. Tartuin peliin hieman pelonsekaisin tuntein ja fiilikset ovat hyvin ristiriitaiset. Pidän sekä Laytonista että Ace Attorneystä, mutta näiden kahden yhteensovittaminen vaatii sen ettei peliä tosiaan ota liian vakavasti. Peli sijoittuu suurimmaksi osaksi fantasiamaailmaan, joka välttää onneksi pahimmat perusfantasiakliseet, vaikka onkin hyvin perinteisen näköinen keskiaikainen maailma.
Tykkään: Layton-osio toimii paremmin, ja aika ajoin peli tuntuu sellaiselta Layton-peliltä jota haluaisin pelata: synkempi ja tunnelmallisempi ja oikeasti vakaviakin asioita tapahtuu. Myös puzzlejen ja oikeudenkäyntien sijoittaminen samaan peliin sekä hahmojen näkökulman vaihtaminen Laytonista ja Lukesta Phoenixiin ja Mayaan toimii yllättävän hyvin. Peli on ihan tyylikäs ja tunnelmallinen.
Huonoa: Kahden täysin erilaisen tyylin sekoittaminen ei täysin toimi, ja välillä tulee olo kuin peli olisi yksi iso fanfiction, sillä lailla huonolla tavalla. (Toisaalta peli on yksi iso fanfiction, ja toisaalta samanlainen fiilis tuli itselle pelatessa Apollo Justicea, joka on sentään varsinainen Ace Attorney-peli.) Myös 3DS:n myötä saapuneet pakolliset 3D-hahmot näyttävät jotenkin tavallista kökömmiltä. Ymmärrän että 3D-ominaisuutta pitää käyttää, mutta ainakin Laytoniin piirroskuvat sopisivat oikeasti paremmin.
Tykkään: Layton-osio toimii paremmin, ja aika ajoin peli tuntuu sellaiselta Layton-peliltä jota haluaisin pelata: synkempi ja tunnelmallisempi ja oikeasti vakaviakin asioita tapahtuu. Myös puzzlejen ja oikeudenkäyntien sijoittaminen samaan peliin sekä hahmojen näkökulman vaihtaminen Laytonista ja Lukesta Phoenixiin ja Mayaan toimii yllättävän hyvin. Peli on ihan tyylikäs ja tunnelmallinen.
Huonoa: Kahden täysin erilaisen tyylin sekoittaminen ei täysin toimi, ja välillä tulee olo kuin peli olisi yksi iso fanfiction, sillä lailla huonolla tavalla. (Toisaalta peli on yksi iso fanfiction, ja toisaalta samanlainen fiilis tuli itselle pelatessa Apollo Justicea, joka on sentään varsinainen Ace Attorney-peli.) Myös 3DS:n myötä saapuneet pakolliset 3D-hahmot näyttävät jotenkin tavallista kökömmiltä. Ymmärrän että 3D-ominaisuutta pitää käyttää, mutta ainakin Laytoniin piirroskuvat sopisivat oikeasti paremmin.
Mitä olet viimeksi pelannut
Aloitin Shadowruns returnsin. Dota on syönyt salakavalasti yksinpelien ajan mutta tämä tempaisi mukaansa. Vanhan koulukunnan roolipelit ovat olleet aina heikko kohtani. Kyllä tätä mieluummin pelaa kuin uutta Deus Exeä.
Legend of Grimrock 2 on myös kesken mutta koska kyseessä on Grimrock niin luonnollisesti pieni jumitus on jälleen esteenä.
Legend of Grimrock 2 on myös kesken mutta koska kyseessä on Grimrock niin luonnollisesti pieni jumitus on jälleen esteenä.
Muokannut 14.01.2015 21:20 Maailmanherra
Mitä olet viimeksi pelannut
Sir, You Are Being Hunted
Tämä sai kunnian olla ensimmäinen tänä vuonna läpäisty peli, vaikka eipä tässä paljoa läpäisemistä ollut. Tiesin kyllä ennakkoon, että kyse on pienen puljun pienestä pelistä, mutta uskalsin silti odottaa hieman monipuolisempaa kokemusta. Lähtokohdat ovat toki kunnossa, onhan selviytymiskamppailu keskellä brittityylisten herrasmiesrobottien metsästyskautta ideana varsin herkullinen. Harmi että selviytyminen ja pelaaminen ylipäätään oli melko tylsää puuhaa, koko ajan tuntui siltä, kuin olisi pelannut keskeneräistä peliä, jossa on vasta peruspalikat kasassa. Tunteja tähän kului kyllä yllättävän paljon, mutta lopputekstien ilmestyessä ruutuun fiilis oli, että tässäkö tämä nyt oli.
Tekijät ovat varmasti ajatelleet, että satunnaisesti luotu maailma houkuttaisi ottamaan uuden kierroksen uusissa maisemissa, mutta taitaa jäädä väliin omalla kohdalla. Muuttuvia tekijöitä on aivan liian vähän, eikä päätavoite eli mystisten kivenmurikoiden kerääminen ole varsinaisesti kovin mielenkiintoista. Pelaajaa jahtaavia herrasrobotteja on vain muutama erilainen ja niiden metkut oppii aika hyvin jo ekan pelitunnin aikana. Huomaamattomana pysyminen on paljon tärkeämpää kuin hyvät ampumataidot, mutta koska stealth koostuu lähinnä pusikossa kyhjöttämisestä, menee siitäkin aika nopeasti maku. Jänniä ja sykettä nostavia tilanteita tulee aika ajoin, mutta olisi voinut tulla useamminkin. Ei peli huono ollut, mutta sisältöä olisi saanut olla roimasti enemmän.
Tämä sai kunnian olla ensimmäinen tänä vuonna läpäisty peli, vaikka eipä tässä paljoa läpäisemistä ollut. Tiesin kyllä ennakkoon, että kyse on pienen puljun pienestä pelistä, mutta uskalsin silti odottaa hieman monipuolisempaa kokemusta. Lähtokohdat ovat toki kunnossa, onhan selviytymiskamppailu keskellä brittityylisten herrasmiesrobottien metsästyskautta ideana varsin herkullinen. Harmi että selviytyminen ja pelaaminen ylipäätään oli melko tylsää puuhaa, koko ajan tuntui siltä, kuin olisi pelannut keskeneräistä peliä, jossa on vasta peruspalikat kasassa. Tunteja tähän kului kyllä yllättävän paljon, mutta lopputekstien ilmestyessä ruutuun fiilis oli, että tässäkö tämä nyt oli.
Tekijät ovat varmasti ajatelleet, että satunnaisesti luotu maailma houkuttaisi ottamaan uuden kierroksen uusissa maisemissa, mutta taitaa jäädä väliin omalla kohdalla. Muuttuvia tekijöitä on aivan liian vähän, eikä päätavoite eli mystisten kivenmurikoiden kerääminen ole varsinaisesti kovin mielenkiintoista. Pelaajaa jahtaavia herrasrobotteja on vain muutama erilainen ja niiden metkut oppii aika hyvin jo ekan pelitunnin aikana. Huomaamattomana pysyminen on paljon tärkeämpää kuin hyvät ampumataidot, mutta koska stealth koostuu lähinnä pusikossa kyhjöttämisestä, menee siitäkin aika nopeasti maku. Jänniä ja sykettä nostavia tilanteita tulee aika ajoin, mutta olisi voinut tulla useamminkin. Ei peli huono ollut, mutta sisältöä olisi saanut olla roimasti enemmän.
No mä sitten otin ja tsekkasin Elite Dangerousin...
Peli on Elite sekä hyvässä että pahassa...
Hyvä: Alkuperäinen Elite- ja Frontier-tunnelma kauppareittigrindauksineen ja hektisine avaruustaisteluineen on tallella. Kivana lisänä se, että teoriassa koko pelaajamassan toiminta vaikuttaa hintoihin, eli hyvät kauppareitit väistämättä tasoittuvat pois ja on aika etsiä uusia alueita.
Huono: Ei thargoideja. Pahimpana ongelmana kuitenkin se, että alkuperäinen Elitekään ei tarjonnut juuri mitään vaihtelua sen jälkeen kun alkuinnostuksesta pääsi yli. On vain kerättävä lisää rahaa kaupalla, palkkionmetsästyksellä, umpitylsällä asteroidien mainaroinnilla, salakuljetuksella, tai piratismilla. Ja sitä rahaa sitten käytetään parempien rassien ja kalustusten hankintaan, jotta rahaa saisi kertymään nopeammin. Tutkimusmatkailussa ei ole mitään itua (paitsi tutkimusdatan myyntimielessä), koska kaikki paikat ovat samanlaisia. Tulevassa kilpailijassa Star Citizenissä ei ehkä ole miljoonia tähtijärjestelmiä, mutta ne ainakin lienevät melko yksilöllisiä kun ovat mainosten mukaan käsin tehtyjä Eliten proseduraalisten algoritmien sijaan.
Kuitekin... Onneksi olen grindauksesta pitävä luonne, muuten peli olisi ollut hukkaostos. Nyt on taskussa kolmisen milliä fyffeä ja useampi kymmen pelituntia.
En ole uskaltautunut vielä pelaamaan ihmisten joukossa, vaan pitäytynyt ihan soolopelissä. Sillä tavalla ainakin voi välttää kätevästi kaikkia ongelmia, jos ei halua varta vasten taistella vaan keskittyä kauppareissuihin. Pelin piraatit kun ei ole yhtä innokkaita matkan keskeyttäjiä kuin alkuperäisissä peleissä, ja niitä on helppo paeta.
Joystick on pakollinen jos sellaista on kerran kokeillut, mutta hiirelläkin pärjää jos ei tiedä paremmasta.
Peli on Elite sekä hyvässä että pahassa...
Hyvä: Alkuperäinen Elite- ja Frontier-tunnelma kauppareittigrindauksineen ja hektisine avaruustaisteluineen on tallella. Kivana lisänä se, että teoriassa koko pelaajamassan toiminta vaikuttaa hintoihin, eli hyvät kauppareitit väistämättä tasoittuvat pois ja on aika etsiä uusia alueita.
Huono: Ei thargoideja. Pahimpana ongelmana kuitenkin se, että alkuperäinen Elitekään ei tarjonnut juuri mitään vaihtelua sen jälkeen kun alkuinnostuksesta pääsi yli. On vain kerättävä lisää rahaa kaupalla, palkkionmetsästyksellä, umpitylsällä asteroidien mainaroinnilla, salakuljetuksella, tai piratismilla. Ja sitä rahaa sitten käytetään parempien rassien ja kalustusten hankintaan, jotta rahaa saisi kertymään nopeammin. Tutkimusmatkailussa ei ole mitään itua (paitsi tutkimusdatan myyntimielessä), koska kaikki paikat ovat samanlaisia. Tulevassa kilpailijassa Star Citizenissä ei ehkä ole miljoonia tähtijärjestelmiä, mutta ne ainakin lienevät melko yksilöllisiä kun ovat mainosten mukaan käsin tehtyjä Eliten proseduraalisten algoritmien sijaan.
Kuitekin... Onneksi olen grindauksesta pitävä luonne, muuten peli olisi ollut hukkaostos. Nyt on taskussa kolmisen milliä fyffeä ja useampi kymmen pelituntia.
En ole uskaltautunut vielä pelaamaan ihmisten joukossa, vaan pitäytynyt ihan soolopelissä. Sillä tavalla ainakin voi välttää kätevästi kaikkia ongelmia, jos ei halua varta vasten taistella vaan keskittyä kauppareissuihin. Pelin piraatit kun ei ole yhtä innokkaita matkan keskeyttäjiä kuin alkuperäisissä peleissä, ja niitä on helppo paeta.
Joystick on pakollinen jos sellaista on kerran kokeillut, mutta hiirelläkin pärjää jos ei tiedä paremmasta.
Muutama viikko tuli pelattua Eliteä, sitten hommasin Skyrimin ja sitä on tullut väännettyä sen jälkeen kaikki illat.
Allekirjoitan kaiken mitä Rasimuskin sanoi. Elite menee pian grindaamiseksi. Minua ei kaupankäynti juurikaan kiinnosta, valtaosan ajasta reissaan lastitila tyhjänä piraatteja metsästäen. Competent ranking vasta, tosin yli 600 tapolla Expert pitäisi olla lähellä. Rahaa ei ole valtavasti päässyt kertymään. Sidewinderin vaihdoin sentään Viperiin ja sen sitten myöhemmin Cobra Mk III:een jota saa vielä parannella kun ei A-luokan varusteita vielä ole saanut ostettua.
Toistaiseksi avaruustaistelut ovat Eliten parasta antia. Tehtävät ovat heikohkoja, joskin siihen on kaiketi tulossa päivitys kuukauden tai viimeistään parin sisällä missä ne laitetaan uusiksi. Myöskin eteneminen Federal, Imperial tai Alliance rankingissa on luvattoman huonosti toteutettu. Se kun on liian helppoa ja typerää, esimerkkinä vienpä tässä muutaman tonnin lastia naapurisysteemiin ja saa uuden arvonimen. No, oli siellä sentään pari tappotehtävääkin.
Nykyisellään Elite Dangerous on hieno pohja jolle rakentaa lisää. Pelissä on vasta puolet luvatuista aluksista ja joitain alueita on suljettu tutkimusmatkailulta, eli ne tulevat kaiketi olemaan Thargoidien tms. alueita sitten myöhemmin. Lentelyt on mainiosti toteutettu, peli on kaunis ja äänimaailma hienosti tehty. Viperin äänet ovat kuin kunnon muskeliautosta ja lentotuntumakin sen mukainen, ärhäkkä.
Muita pelaajia näkyy vain harvakseltaan. Aluksi lensin soolona että sain alusta vähän päivitettyä paremmaksi. Luulin että siellä on hillitön lauma idiootteja valmiina nitistämään uudet tulokkaat, mutta vain pari kertaa olen ottanut kontakia toisiin lähemmin. Ekalla kertaa joku yritti tiputtaa minut supercruisesta mutta sain vältettyä kun ei ollut juuri silloin mielenkiintoa taisteluun (piti päästä hakemaan palkkiot tapoista). Ja toisella kertaa uteliaisuuttani testasin massataisteluita. Seurasin innolla npc-pilottia enkä huomannut että ihmispelaaja pääsi taakse ja ampui suojani pois ennen kuin ehdin mitään. En ollut valmistautunut haastavempaan taisteluun, alus kun oli silloin väärällä aseistuksella ja ilman shield shellejä, yritin paeta mutta en päässyt. Siinä meni 160k palkkiot tapoista ja 240k aluksen vakuutukseen. Usein olen moikannut toisia jos on sattunut samassa systeemissä näkymään, mutta harvemmin on saanut vastausta, eikä sitä siinä lennellessä aina ehdi edes katselemaan ketä muita on systeemissä saati sitten juttelemaan.
Tulen kyllä palaamaan Eliten pariin kunhan pahin Skyrim innostus hiipuu. Toivottavasti saavat sisältöä lisää siihen mennessä. Olen vanhaa Elite sukupolvea, pelasin ekaa versiota jo 1985 ja jokaista Elite versiota on tullut kokeiltua sen jälkeen.
Allekirjoitan kaiken mitä Rasimuskin sanoi. Elite menee pian grindaamiseksi. Minua ei kaupankäynti juurikaan kiinnosta, valtaosan ajasta reissaan lastitila tyhjänä piraatteja metsästäen. Competent ranking vasta, tosin yli 600 tapolla Expert pitäisi olla lähellä. Rahaa ei ole valtavasti päässyt kertymään. Sidewinderin vaihdoin sentään Viperiin ja sen sitten myöhemmin Cobra Mk III:een jota saa vielä parannella kun ei A-luokan varusteita vielä ole saanut ostettua.
Toistaiseksi avaruustaistelut ovat Eliten parasta antia. Tehtävät ovat heikohkoja, joskin siihen on kaiketi tulossa päivitys kuukauden tai viimeistään parin sisällä missä ne laitetaan uusiksi. Myöskin eteneminen Federal, Imperial tai Alliance rankingissa on luvattoman huonosti toteutettu. Se kun on liian helppoa ja typerää, esimerkkinä vienpä tässä muutaman tonnin lastia naapurisysteemiin ja saa uuden arvonimen. No, oli siellä sentään pari tappotehtävääkin.
Nykyisellään Elite Dangerous on hieno pohja jolle rakentaa lisää. Pelissä on vasta puolet luvatuista aluksista ja joitain alueita on suljettu tutkimusmatkailulta, eli ne tulevat kaiketi olemaan Thargoidien tms. alueita sitten myöhemmin. Lentelyt on mainiosti toteutettu, peli on kaunis ja äänimaailma hienosti tehty. Viperin äänet ovat kuin kunnon muskeliautosta ja lentotuntumakin sen mukainen, ärhäkkä.
Muita pelaajia näkyy vain harvakseltaan. Aluksi lensin soolona että sain alusta vähän päivitettyä paremmaksi. Luulin että siellä on hillitön lauma idiootteja valmiina nitistämään uudet tulokkaat, mutta vain pari kertaa olen ottanut kontakia toisiin lähemmin. Ekalla kertaa joku yritti tiputtaa minut supercruisesta mutta sain vältettyä kun ei ollut juuri silloin mielenkiintoa taisteluun (piti päästä hakemaan palkkiot tapoista). Ja toisella kertaa uteliaisuuttani testasin massataisteluita. Seurasin innolla npc-pilottia enkä huomannut että ihmispelaaja pääsi taakse ja ampui suojani pois ennen kuin ehdin mitään. En ollut valmistautunut haastavempaan taisteluun, alus kun oli silloin väärällä aseistuksella ja ilman shield shellejä, yritin paeta mutta en päässyt. Siinä meni 160k palkkiot tapoista ja 240k aluksen vakuutukseen. Usein olen moikannut toisia jos on sattunut samassa systeemissä näkymään, mutta harvemmin on saanut vastausta, eikä sitä siinä lennellessä aina ehdi edes katselemaan ketä muita on systeemissä saati sitten juttelemaan.
Tulen kyllä palaamaan Eliten pariin kunhan pahin Skyrim innostus hiipuu. Toivottavasti saavat sisältöä lisää siihen mennessä. Olen vanhaa Elite sukupolvea, pelasin ekaa versiota jo 1985 ja jokaista Elite versiota on tullut kokeiltua sen jälkeen.
Mitä olet viimeksi pelannut
Killer is Dead
Japanilaiset hallitsevat kaikenlaisen outouden ja hulluuden varsin suvereenisti ja videopelit ovatkin oikein hedelmällistä maaperää tämän erikoisosaamisen esittelyyn. Varsinkin mies nimeltä Goichi Suda (Suda 51) on kunnostautunut tällä alalla. Pelisuunnittelijan tuotokset ovat kaikki happoisan sekopäisyyden multihuipentumia eikä Killer is Dead ole poikkeus sääntöön. Tarjolla on räjähtävä rautaisannos väkivaltaa, tissejä, älyvapaita juonenkäänteitä sekä näkökannasta riippuen tiukkaa tyyliä tai mautonta tyylittömyyttä. Pelkkä räikeänvärinen grafiikka äärimmilleen vietyine kontrasteineen voi olla jonkun mielestä liikaa.
Pelin maailmaa tai tarinaa on hiukan vaikea kuvailla, koska järki tai logiikka ei niissä juhli. Päähenkilö on teloitusfirmassa työskentelevä palkkatappaja Mondo Zappa, jonka työvälineet ovat katana ja tuliaseena toimiva robottikäsi. Firman kohteet eivät ole kovin arkipäiväisiä, vaan vastassa on kirjava kattaus yliluonnollisia hirviöitä ja muita kummajaisia. Peli koostuu kahdestatoista episodista, joiden aikana lahdataan sadoittain vihollisia ja kohdataan aina lopuksi isompi pomovastus. Samalla ruoditaan Mondon hämärää menneisyyttä ja sitä, mitä kummaa Kuun kamaralla oikein tapahtuu.
En tajunnut juonesta oikeastaan mitään, mutta onneksi pelin pääsisältö on raivokas ja energinen taistelu, jossa veri lentää ja tyylikkäät lopetusliikkeet seuraavat toisiaan. Kombosysteemi on yksinkertainen ja helposti opittavissa, mutta todellinen harjaantuminen ottaa silti aikansa. Bayonettan huikeudesta jäädään kauas, mutta vihollisten viipalointi on silti erinomaisen hauskaa. Erilaisia vihollistyyppejä olisi vain saanut olla enemmän, sillä kimppuun rynnivät mustahohtoiset otukset muutamine variaatioineen käyvät äkkiä tutuksi.
Ja sitten ne tissit. Mondo osaa katanan lisäksi käsitellä myös naisia ja läheisyydenkaipuiset neitoset soittelevat sankarille myös kesken tappokeikkojen. Tehtävien välissä pelataan minipeliä, jossa ollaan treffeillä milloin kenenkin kanssa ja tarkoitus on tietenkin saada hieman pimperoa. Mondo kasvattaa rohkeutta tai libidoa tai mitä lie energiamittaria tarkastelemalla treffikumppaneiden tissivarustusta, mutta liian intensiivisesti ei saa tuijottaa, tai jää herkku saamatta. Tällöin missaa myös asepäivityksen Mondon robottikäteen, joten kortit on pelattava oikein. Harmi vaan, että tirkistelyosuus on pelin tympäisevin osa-alue. Muutoin peli on oikein hauska toimintapaketti, jota kannattaa kokeilla, varsinkin jos animetyylinen kohellus sattuu olemaan mieleen.
Scarlett on hoitsu, joka tarjoaa monenlaista apua.
Japanilaiset hallitsevat kaikenlaisen outouden ja hulluuden varsin suvereenisti ja videopelit ovatkin oikein hedelmällistä maaperää tämän erikoisosaamisen esittelyyn. Varsinkin mies nimeltä Goichi Suda (Suda 51) on kunnostautunut tällä alalla. Pelisuunnittelijan tuotokset ovat kaikki happoisan sekopäisyyden multihuipentumia eikä Killer is Dead ole poikkeus sääntöön. Tarjolla on räjähtävä rautaisannos väkivaltaa, tissejä, älyvapaita juonenkäänteitä sekä näkökannasta riippuen tiukkaa tyyliä tai mautonta tyylittömyyttä. Pelkkä räikeänvärinen grafiikka äärimmilleen vietyine kontrasteineen voi olla jonkun mielestä liikaa.
Pelin maailmaa tai tarinaa on hiukan vaikea kuvailla, koska järki tai logiikka ei niissä juhli. Päähenkilö on teloitusfirmassa työskentelevä palkkatappaja Mondo Zappa, jonka työvälineet ovat katana ja tuliaseena toimiva robottikäsi. Firman kohteet eivät ole kovin arkipäiväisiä, vaan vastassa on kirjava kattaus yliluonnollisia hirviöitä ja muita kummajaisia. Peli koostuu kahdestatoista episodista, joiden aikana lahdataan sadoittain vihollisia ja kohdataan aina lopuksi isompi pomovastus. Samalla ruoditaan Mondon hämärää menneisyyttä ja sitä, mitä kummaa Kuun kamaralla oikein tapahtuu.
En tajunnut juonesta oikeastaan mitään, mutta onneksi pelin pääsisältö on raivokas ja energinen taistelu, jossa veri lentää ja tyylikkäät lopetusliikkeet seuraavat toisiaan. Kombosysteemi on yksinkertainen ja helposti opittavissa, mutta todellinen harjaantuminen ottaa silti aikansa. Bayonettan huikeudesta jäädään kauas, mutta vihollisten viipalointi on silti erinomaisen hauskaa. Erilaisia vihollistyyppejä olisi vain saanut olla enemmän, sillä kimppuun rynnivät mustahohtoiset otukset muutamine variaatioineen käyvät äkkiä tutuksi.
Ja sitten ne tissit. Mondo osaa katanan lisäksi käsitellä myös naisia ja läheisyydenkaipuiset neitoset soittelevat sankarille myös kesken tappokeikkojen. Tehtävien välissä pelataan minipeliä, jossa ollaan treffeillä milloin kenenkin kanssa ja tarkoitus on tietenkin saada hieman pimperoa. Mondo kasvattaa rohkeutta tai libidoa tai mitä lie energiamittaria tarkastelemalla treffikumppaneiden tissivarustusta, mutta liian intensiivisesti ei saa tuijottaa, tai jää herkku saamatta. Tällöin missaa myös asepäivityksen Mondon robottikäteen, joten kortit on pelattava oikein. Harmi vaan, että tirkistelyosuus on pelin tympäisevin osa-alue. Muutoin peli on oikein hauska toimintapaketti, jota kannattaa kokeilla, varsinkin jos animetyylinen kohellus sattuu olemaan mieleen.
Scarlett on hoitsu, joka tarjoaa monenlaista apua.
Muokannut 05.11.2015 22:55 Mustelmann
Tykännyt: Strato
Tuossa pari päivää sitten rupesin pelaamaan sellaista peliä kuin Diablo II. Koska omistan myös lisäosan, aloitin assassinin... kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla meni pisteiden jako kykyihin päin honkia. Muuten on ollut ihan mukavaa pelata tuota peliä, vaikka grafiikka on mitä on.
Eikä muuten ole ensimmäinen kerta, kun olen tätä pelannut. Siitä on hyvin monta vuotta aikaa, kun tulin ostaneeksi pelin ja pelasin sitä silloisella koneella. Tosin silloin en pelannut peliä ihan loppuun asti, joten ajattelin korjata tämän asian nyt.
Eikä muuten ole ensimmäinen kerta, kun olen tätä pelannut. Siitä on hyvin monta vuotta aikaa, kun tulin ostaneeksi pelin ja pelasin sitä silloisella koneella. Tosin silloin en pelannut peliä ihan loppuun asti, joten ajattelin korjata tämän asian nyt.
Muokannut 25.02.2015 10:06 Ansa
Mä lienen ainoa joka pitää Diablo 2:sen grafiikoita vieläkin ihan mukiin menevinä (ottaen huomioon pelin iän).
Määrittele loppuun? Diabloon asti? Vai kaikki kolme vaikeustasoa? Itselläni vei vuosia hahmottaa, että pelihän tarjoaa laajempaa sisältöä (enemmän modeja hirviöillä) kun viitsii pelata tarinan uudestaan vaikeammilla tasoilla
Määrittele loppuun? Diabloon asti? Vai kaikki kolme vaikeustasoa? Itselläni vei vuosia hahmottaa, että pelihän tarjoaa laajempaa sisältöä (enemmän modeja hirviöillä) kun viitsii pelata tarinan uudestaan vaikeammilla tasoilla
Mitä olet viimeksi pelannut
Diablohan on vasta pelkkä välipomo, tarina jää täysin auki. Demoneita oli kolme ja Baal on vielä jäljellä. (Se tuli siinä lisärissä)
Mitä olet viimeksi pelannut
Minäkin ruhjoin hiirtä Assasinilla Baaliin joskus, mutta huonot kykyvalinnat olivat turma.
Pelasin tässä muutama päivä sitten pienen seikkailupelin nimeltä Detective Grimoire . Se oli nätti kuin mikä ja kiva. Tykästyin ulkoasun lisäksi tarinaan. Humble Bundlesta tekee löytöjä :)
Pelasin tässä muutama päivä sitten pienen seikkailupelin nimeltä Detective Grimoire . Se oli nätti kuin mikä ja kiva. Tykästyin ulkoasun lisäksi tarinaan. Humble Bundlesta tekee löytöjä :)
Valvojat: Rasimus, Mustelmann