Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Mitä olet viimeksi pelannut

  • Rasimus hahmo
  • Rasimus
    Aavevelho
    Taso: 41
  • Viestejä: 849
24.05.2020 14:08 - 24.05.2020 14:28 #361 : Rasimus
Vastaus käyttäjältä Rasimus aiheessa Mitä olet viimeksi pelannut
Tomb Raider (2013)

Tomb Raiderin rebootti oli Steamissa jaossa ilmaiseksi jokin aika sitten, joten pitihän se ottaa talteen. Samoin Total War: Shogun 2 jonka otan työn alle seuraavaksi, kun mun Total War kokemukseni ovat jääneet jo yli 15 vuotta vanhoihin kolmeen ekaan (Shogun, Medieval ja Rome) joista etenkin juuri Shogun oli jäänyt mieleen loistavana kokemuksena salamurhaajageishoineen.

Tomb Raider oli vähän nojoo-kokemus. Kaunis ja tunnelmallinenhan se oli, ja olisin voinut pitää sitä hyvänäkin kokemuksena, mutta tökkiviä asioita oli vain liikaa:
- Pelin alkupuoli sujui hyvin, mutta pidemmälle päästessä bugit valtasivat alaa: Lara pystyi juuttumaan maastoon, kamera ei löydä sopivia kulmia jne. Mitään game killeriä tai kaatumista ei kuitenkaan tullut vastaan.
- En voinut olla ajattelematta että rauniokaupungit ja temppelit ovat pärjänneet ihan mukavasti tuhatkunta vuotta ja nyt ne sitten keksivät alkaa hajota palasiksi kun vähän tuuli tuivertaa ja kranaatit räjähtelee.
- Tolkuton toiminta ja vauhdikkuus muutenkin tökki, sillä Lara vietti suurimman osan ajastaan kieppuen alas rinteitä, putouksia ja alta hajoavia siltoja, sadoista kimppuun käyvistä pahiksista puhumattakaan.
- Teoriassa peli tarjoaa hiiviskelymahdollisuuksia, mutta käytännössä vihulaiset 90%:ssa tapauksista hyökkäävät suoraan kun saavutaan alueelle, ja penteleet tietävät Laran sijainnin seinienkin läpi. Parempi vain ampua kaikki rynkyllä niin pääsee nopeammin etenemään.
- Ammuksia löytyi kiitettävästi, pelistä vain huomasi että kehittäjät olivat suunnitelleet että tietyissä kentissä käytetään tiettyjä aseita. Esim. haulikon panokset olivat yliedustettuina ja pistooliin löytyi alun jälkeen hädin tuskin lainkaan. Onneksi sentään nuolia sai koko pelin ajan.
- Mitä hittoa muinaiset kuolemattomat tuhatvuotiaat japanilaissoturit kanniskelevat mukanaan rynnäkkökiväärin panoksia ja kranaatteja? Tai täyttävät hallitsemansa temppelin rauniot niillä :grin:
- Ja koomisimpana asiana Arkham-sarjan pätmäneistä on pöllitty mahdollisuus ampua köysi esteeseen ja sen jälkeen raa'alla voimalla repiä se palasiksi. Lihaskimppu yli satakiloisesta Lepakkomiehestä sen vielä ymmärrän, mutta kun lähinnä jäntevä Lara tekee saman tempun suunnilleen samalla animaatiolla niin tuli vähän "voiherrakrapulanjumala"-fiilis. Sääli etteivät samalla vaivalla kopioineet Arkham-pelien lähitaistelumekanismia.

Täytyypä katsoa uudestaan parin vuoden takainen Alicia Vikanderin tähdittämä Tomb Raider -elokuva. Se oli muistaakseni ihan ok leffa ja asetelma haaksirikkoisten saaresta ja sitä asustavista militanteista kaheleista taisi olla harvinaisen paljon samankaltainen pelin kanssa, yliluonnollisuuksien sinänsä viisasta ja vaihtelua tarjoavaa pois pudottamista lukuunottamatta. Ei vain muista miten samankaltainen.

It's a beautiful day to get rid of some radioactive waste
Viimeksi muokattu: 24.05.2020 14:28 Rasimus.

24.05.2020 16:04 - 24.05.2020 16:05 #362 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Mitä olet viimeksi pelannut

Rasimus kirjoitti: Sääli etteivät samalla vaivalla kopioineet Arkham-pelien lähitaistelumekanismia.

Sehän vasta olisikin ollut epäuskottavaa, jos Lara olisi mättänyt raavaita ukkoja turpaan ihan vaan paljailla nyrkeillä. Tuliaseilla hennolla tyttösellä voi sentään kuvitella olevan edes jotenkin realistiset selviytymismahdollisuudet. Jos nyt realismia siis tällaiselta peliltä haluaa.

Superheroes are real when they're drawn in ink.
Viimeksi muokattu: 24.05.2020 16:05 Mustelmann.

  • Rasimus hahmo
  • Rasimus
    Aavevelho
    Taso: 41
  • Viestejä: 849
25.05.2020 20:12 - 25.05.2020 20:13 #363 : Rasimus
Vastaus käyttäjältä Rasimus aiheessa Mitä olet viimeksi pelannut

Mustelmann kirjoitti:

Rasimus kirjoitti: Sääli etteivät samalla vaivalla kopioineet Arkham-pelien lähitaistelumekanismia.

Sehän vasta olisikin ollut epäuskottavaa, jos Lara olisi mättänyt raavaita ukkoja turpaan ihan vaan paljailla nyrkeillä.


Joo. Mutta lähitaistelusysteemi olisi parantunut.

Elokuvan juonella ei muuten ollutkaan kauheasti tekemistä pelin juonella, vain yhteisiä nimiä, haaksirikkosaari ja Mimikon temppeliin yrittävä Mathias Vogel yksityisarmeijoineen. Hyvä niin, sillä leffa kävi paljon paremmin järkeen ja oli muutenkin parempi - itseasiassa tietokonepelileffojen top 5:ssa (mikä on paljon sanottu, sillä 30 vuoden ajalta hyvät tietokonepelileffat voi laskea yhden ihmisen sormin).

It's a beautiful day to get rid of some radioactive waste
Viimeksi muokattu: 25.05.2020 20:13 Rasimus.

07.06.2020 23:53 #364 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Mitä olet viimeksi pelannut
Star Fox Adventures

Kettusankari Fox McCloud esiintyi ensimmäisen kerran Super Nintendo-pelissä nimeltä Starwing (Japanissa ja Jenkkilässä nimellä Star Fox) ja siinä lennettiin avaruudessa esteitä väistellen ja vihollisia räiskien. Nipa Kuusnepalle ilmestynyt Lylat Wars (Japanissa ja Jenkkilässä Star Fox 64) jatkoi samalla tyylillä, mutta kolmanteen osaan tultaessa avaruuslentely jätettiin sivuosaan ja pääpaino oli Zelda-henkisessä tutkimusmatkailussa. Minulle tämä Gamecubelle ilmestynyt peli oli ensikosketukseni sarjaan ja pidin siitä kovasti, vaikka ärsytyksiltäkään en välttynyt.

Lajityypin vaihtuminen raideräiskinnästä avoimeen hiekkalaatikkoleikkiin selittyy sillä, että Raren työstämä peli liitettiin Star Fox-jatkumoon vasta myöhäisessä vaiheessa, kun peli oli jo lähellä valmista. Nimi oli alunperin Dinosaur Planet ja alustan piti olla N64, mutta Star Fox-muokkauksen takia peli siirtyi Gamecubelle. Onneksi, sillä pelistä tuli varsin laaja ja graafisesti näyttävä, missä uuden konsolin paremmat tehot olivat varmasti suureksi avuksi. Pelimaailmana toimiva dinosaurusplaneetta onkin yllättävän iso paikka tutkittavaksi ja vaikka lääniä ei tietenkään ole yhtä paljon kuin nykypäivän mammuttipeleissä, lataustaukoja on huomattavan vähän ja ne ovat huomattavan lyhyitä (tai hyvin piilotettuja). Komea suoritus pieneltä Kuutiolta!

Dinosaurusplaneetta on suurissa vaikeuksissa, sillä avaruudesta saapunut ilkeä SharpClaw-heimo uhkaa orjuuttaa hyvisdinot valtansa alle. Pahisheimo on varastanut planeettaa koossa pitävät loitsukivet, minkä takia osa pelialueista leijuu planeetan ilmakehässä. Lisäksi kiltti EarthWalker-heimo on piilottanut kiville voiman antavat henget, jotka sijaitsevat maailman eri kolkissa. Kuvioon liittyy myös viehättävä kettutyttö Krystal, joka saapui planeetalle sattumalta ja joutui heti pahisdinojen vangiksi. Tämän kaiken keskelle ilmestyy Fox McCloud avaruusaluksellaan ja mainittujen artefaktien etsintä lankeaa tietenkin hänen ja miehistönsä harteille. Duuniahan tämä freelance-seikkailijaryhmä tuli etsimäänkin.

Fox liikkuu enimmäkseen jalkaisin ja mukaansa hän saa pikkudinon nimeltä Tricky, jonka apua tarvitaan pulmien ratkaisussa. Niitä riittää paljon ja merkittävä osa peliajasta kuluukin vipuja väännellessä ja painolaattojen päälle astellessa. Taistelemaankin joutuu ja aseena Fox käyttää Krystalin kadottamaa ihmesauvaa, joka löytyy sopivasti aluksen laskeutumispaikan vierestä. Sillä voi huitoa tai ampua energiapalloja, minkä lisäksi sauvallakin on osansa pulmatilanteiden selvittämisessä. Arwing-alusta käytetään vain kun siirrytään planeetasta irronneiden osien kamaralle ja takaisin.

Pelaaminen on valtaosin melko leppoisaa puuhaa, sillä taistelussa ei ole oikein mitään haastetta ja pulmatkin ovat kohtalaisen helppoja. Mukana on kuitenkin muutama raivostuttavan hankala kohta, sillä kaikenlainen tähtääminen on todella kankeaa. Yrittipä sitten ampua sauvalla tai aluksen lasereilla, niin ketuiksi meni ja usein. Tattikontrolli on erittäin kiikkerä ja lisäksi tähtäimen y-akseli on pysyvästi ylösalaisessa moodissa, eikä sitä voi muuttaa. Kohtalaisen ärsyttävää mielestäni ja sen takia lopputaistelussa hermoni paloivatkin moneen kertaan. Toinen harmitus liittyy kameraan, joka kääntyy pelihahmon mukana eikä oikeasta tatista, kuten yleensä on tapana. Koska pelissä on paljon tasohyppelyä, huonot kuvakulmat haittasivat välillä ihan kunnolla.

Star Fox Adventures on muutamista vioistaan huolimatta ihan mukava seikkailupeli, jonka iloinen tunnelma ja värikäs visuaalinen tyyli sopivat aikuisempaankin makuun. Jos resoluutio olisi korkeampi, sillä ei olisi graafisessa mielessä mitään hävettävää nykypelien rinnalla. Dinohahmot ovat symppiksiä ja planeetan kartoittaminen viihdyttää loppuun asti. Ei minusta ehkä turrifania saa, mutta voisin pelata Star Fox-pelejä enemmänkin.

Pelistä löytyy huonosti kelvollisia kuvia, eikä niitä oteta muinaiskonsolilla sen paremmin itsekään. Kansitaide kuitenkin kertoo, millaisesta pelistä on kysymys.


Superheroes are real when they're drawn in ink.

12.06.2020 21:33 - 13.06.2020 00:05 #365 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Mitä olet viimeksi pelannut
SteamWorld Dig: A Fistful of Dirt

Etsin jotain kevyttä ja rentoa lomapelattavaa ja valintani kohdistui tähän sympaattiseen tasoloikkapeliin, jossa höyryvoimalla toimiva robotti kaivaa maata rikkauksien toivossa. Ruotsalaisfirma on sijoittanut pelinsä steampunk-henkiseen länkkärimaailmaan, kuten alaotsikostakin voi päätellä ja teema toimii kyllä sangen erinomaisesti. Alkuvideossa robottipäähenkilö Rusty saapuu pieneen kaivoskylään ottaakseen setänsä jättämän perintökaivoksen haltuunsa. Rusty ei ole mikään synnynnäinen mainari, mutta päättää jatkaa sukulaismiehensä työtä ja niinpä hän ottaa hakun rautaiseen käteensä ja suuntaa kohti maan ydintä.

SteamWorld Dig on kaksiulotteinen maankaivelupeli hieman Tearrian tyyliin, mutta tässä kerättyjä mineraaleja ei jalosteta itse, vaan ne myydään ja niistä saadulla rahalla sitten ostetaan uusia ja parempia varusteita. Aluksi mainaus on hitaanpuoleista hommaa, sillä kälyinen aloitushakku puree maa-ainekseen heikosti ja reppuunkin mahtuu vain jokunen murikka kerrallaan. Kun käteen saa jämerämmän hakun ja vaikkapa porakoneen, alkaa moreeni murentua huomattavasti tehokkaammin. Mitä syvemmälle etenee, sitä arvokkaampia metalleja tulee vastaan, mutta samalla matka maanpinnalle ja riski saaliin menettämiseen kasvaa. Jos kaivaa varomattomasti, uhkana on joutua maanvyörymän alle ja vihamielisiä outuksiakin joutuu kohtaamaan. Syvällä pimeydessä asuu jopa ihmisiä, jotka ovat kuulemma rakentaneet ensimmäiset robotit, mutta aika hurjalta moiset puheet kuulostavat.

Pelin tavoitteena on edetä aina vain syvemmälle ja haalia yhä enemmän kultaa, hopeaa, jalokiviä ja ties mitä erikoismalmeja. Edesmennyt setämies tiesi jotain ja lopulta Rusty löytääkin maan uumenista sinne kätkeytyvän salaisuuden. Tarinaa ei ole sen enempää, mutta se antaa mainaukselle riittävät kehykset. Päivitettävistä varusteista ja koukuttavasta keräilymekaniikasta huolimatta peli tuntuu turhankin yksinkertaiselta, mutta toisaalta se päättyykin juuri silloin, kun pieni kyllästyminen alkaa vaivata. SteamWorld Dig olikin juuri sellainen peli mitä etsin, sillä hauskat robottihahmot ja rento tutkimusretkeily sopivat lomafiilikseeni täydellisesti.

Maa paljastaa sulonsa kopaus kerrallaan.


Superheroes are real when they're drawn in ink.
Viimeksi muokattu: 13.06.2020 00:05 Mustelmann.

15.06.2020 22:14 #366 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Mitä olet viimeksi pelannut
Brothers: A Tale of Two Sons

Ehdin pelaamaan lomalla toisenkin pelin läpi ja tämäkin oli juuri sopivan kompakti paketti, sillä mihinkään pitkään ja vaativaan pelaamiseen ei ole viime aikoina ollut fiilistä. Visionääri pelin taustalla on paremmin elokuvaohjaajana tunnettu Josef Fares, joka päätti kokeilla tarinankerrontaa toisessa formaatissa. Tuloksena syntyi pulmanratkontaan keskittyvä seikkailupeli, jossa kaksi veljestä etsii parannuskeinoa sairaan isänsä pelastamiseksi. Tämä tarkoittaa matkaa halki komeiden fantasiamaisemien ja sen aikana tunteita ravistellaan ruudun molemmin puolin.

Erikoisinta pelissä on sen ohjaustapa, jossa padilla pelatessa vasen tatti liikuttaa isoveljeä ja oikea pikkuveljeä. Tämä tuntuu hieman siltä kuin pelaisi coop-tilassa itsensä kanssa, mutta pienen totuttelun jälkeen veljesten kontrollointi tuntuu varsin luontevalta. Pulmatilanteissa poikien pitää luottaa toistensa apuun ja silloin, kun molempia on liikutettava samaan aikaan, meinaavat sormet mennä hieman solmuun. Peli etenee kuitenkin hitaasti ja rauhallisesti, joten kiire ei ole onneksi luomassa ylimääräistä painetta. Puzzlet ovat sinänsä melko yksinkertaisia, mutta yleensä loogisia ja muutenkin hienosti luotuja, minkä ansiosta niiden parissa vietti aikaa hyvinkin mielellään.

Veljekset vaeltavat melko tarkkaan määrättyä reittiä, mutta olemalla interaktiossa esineiden ja ihmisten kanssa on mahdollista löytää muutama sivutehtäväkin. Pelissä ei ole lainkaan tekstiä ja puhekin on mielikuvituskieltä, joten tarina etenee puhtaasti tapahtumiensa varassa. Veljekset törmäävät muutamaan vihamieliseen vastaantulijaan, mutta taistelua ei käytännössä ole, vaan viholliskohtaamisetkin ovat eräänlaisia pulmia. Vaikka pulmat koostuvat yleensä kiipeilystä ja vipujen kääntelystä, ne tuntuvat omilta uniikeilta kohtauksiltaan, sillä toisto on pidetty minimissä. Itse olisin viihtynyt pelin äärellä pidempäänkin, mutta toisaalta siihen käyttämäni 7-8 tuntia pitivät koko ajan otteessaan ja niihinkin sisältyi melkoisesti kukkien haistelua.

Brothers tuntuu hyvin elokuvamaiselta peliltä, sillä kuvakulmat ovat tarkkaan mietittyjä ja kameraa voi liikutella vain rajallisesti. Uskon, että peli on omiaan niille ihmisille, jotka tykkäävät katsoa pelien playthrough-videoita. Tähdennän kuitenkin, että tämäkin peli kannattaa pelata ihan itse parhaan kokemuksen saamiseksi. Kauniit ja tunnelmalliset ympäristöt ja niiden lukuisat yksityiskohdat vahvistavat elokuvamaista fiilistä entisestään. Huipentumana tarina kouraisee lopussa yllättävän syvältä ja myönnän katselleeni lopputekstejä silmäkulmat kosteana. Silloin tiesin, että olin pelannut jotain perusmassasta poikkeavaa.

Nämä peikot osoittautuivat ystäviksi.


Superheroes are real when they're drawn in ink.

Paikalla 30 vierailijaa
Uusin jäsen: Anni Korhonen
Jäseniä yhteensä: 9380