Mitä olet viimeksi pelannut

Dead Space 2 meni viimeksi läpi ja pidin siitä vähintään yhtä paljon kuin ykkösestä. Periaatteessa kyseessä on sama peli vain muutamalla uudella jutulla, mutta en osaa valittaa, sillä mikään ei ollut ainakaan huonommin kuin ennen. Uudistukset ovat lähinnä pintapuolisia, eli mukana on jokunen uusi ase, uusia vihollistyyppejä ja ylipäätään vähän enemmän kaikkea. Suurin ero ykköseen nähden lienee ympäristöjen monipuolisuus, sillä tällä kertaa ei liikuta yhdessä ja samassa avaruusaluksessa vaan kokonaisessa asemassa, joka on kuin pienoiskaupunki. Kyse on kuitenkin edelleen kauhuntäyteisestä räiskinnästä, jossa pelätään hämärissä käytävissä ja silvotaan necromorpheja palasiksi. Perusresepti on siis täysin sama, mutta sitä on varioitu sen verran, että peli tuntuu oikeasti uudelta eikä vain kausipäivitykseltä.

Vaikka onkin selvää, että kovat jätkät eivät tätä peliä säiky, voin itse todeta kiitollisena, että minuun Dead Spacen avaruuskauhu puri edelleen varsin intensiivisesti. Halvat säikkyefektit eivät tietysti yksinään käy kauhusta, mutta pelin yleinen tunnelma on siinä määrin ahdistava, että minun oli helppo pelätä silloinkin, kun mitään ei tapahtunut. Toimintaa on toki paljon, mutta se ei mitenkään vähennä kauhufiiliksen tehoja. Räiskintä on toimivaa ja viihdyttävää ja ennen kaikkea erinomaisen brutaalia, kuten odotinkin. Tarina oli mielestäni hyvä sekin, vaikka aika paljon hämärän peittoon edelleen jäikin. Tosin kauhun ollessa kyseessä kaikkea ei tietenkään pidä tetääkään.

Nyt on mun Mass Effect 3-urakka (DLC:t) saatu päätökseen ja lopputuomio on:

From Ashes - Javik on aika munakas hahmo, mutta niinhän Biowaren tarjoamat tiimikaverit ovat aina. Protheanilainen hyvin spartalaisine asenteineen ei kuitenkaan ole niin kauhean oleellinen pelikokemuksen kannalta, vaikka tarjoaakin vaihteeksi ihan oikean juonellisen lisän yhden pääpelin tehtävän aikana pelkkien hauskojen kommenttien sijasta. Lisäosan antama kanuuna muodostui ainoaksi käyttämäkseni aseeksi, koska siinä ei lopu kudit kesken.

Extended cut - Tätä ilman ei voi elää. Pelin lopetus on piloilla ilman tätä.

Leviathan - Paras DLC koskaan millekään pelille. Asiaan vaikuttaa varmaan se, että kyseessä on niin selvästi alkuperäisestä juonesta pois leikattu osio, että pelin tarina ei yksinkertaisestikaan ole kokonainen ilman sitä. Ja meren syvyyksiin laskeutuminen on mukavaa vaihtelua pelin perusräiskinnälle.

Omega - Aika turha lisäosa. Minulle ei jostain syystä jäänyt mieleen kovinkaan paljoa tästä seikkailusta.

Citadel - Mainio täysimittainen ja juonenkäänteitä sisältävä tehtävä, ja päälle nukkekotileikeistä pitäville oma kämppä Citadelissa jota voi vähän sisustaa (eeeh...). Pelin perusräiskintään tulee myös miellyttävää vaihtelua hiiviskelyosiosta, jossa ollaan aseistauduttu vain äänenvaimennetulla pistoolilla ja yhdellä pykälällä healthia. Lisäksi tehtävän lopuksi avautuva mahdollisuus viimeisille bileille ennen pääpelin lopputehtäviin lähtöä tarjosi paljon naurun hetkiä (Shepardin tiimin kännitouhut ovat kyllä kertaluokkaa omaa kaveripiiriä parempia). Mutta lisäosa oli häiritsevästi tehty niin paljon kieli poskella, että aloin jo odottelemaan kermakakkuja heittelevien keystone-kyttien ilmestymistä.

Ensin tuli imuroitua Crusader Kings 2 demo, kuten minulle suositeltiin. Hieman tuli meh-fiilis, sillä pelissä ei tuntunut tapahtuvan yhtikäs mitään ja aika kului lähinnä kuukausien kulumista odotellessa. Jokin kuitenkin kiinnosti niin paljon, että ostin ihan koko versionkin.

Muutaman päivän sisällä tuli opittua seuraavat seikat:
- Vaateiden teetättäminen on itsestäänselvin, mutta myös hitain tapa edetä.
- Perijän kutsuminen omaan hoviin casus bellin saamiseksi, antaminen tälle maapala, ja perijän mukana saadun casus bellin kohteen valloittaminen, on paljon tehokkaampi tapa saada vasalleja omaan valtakuntaan.
- Koska vasallit eivät tuota optimaalisesti rahaa eikä joukkoja, on edellisen tempun jälkeen parasta perua perijän maaoikeudet, ja/tai teloittaa tämä ja perua tämän perillisen maaoikeudet alunperin lahjoitettuun maaplänttiin. Näin maat siirtyvät suoraan minun, itsevaltiaan, omistukseen.
- Pojan / tyttären naittaminen naapurikuningaskunnan sukuun voisi toimia myöskin, mutta vallan saaminen sitä kautta maksaa paljon rahaa lukuisten salamurhien kautta
- Hitto, mä oon paskamainen kuningas...

Otetaan vinkkejä vastaan, miten hoidetaan ne tilanteet joissa ei casus belliä saada ylläolevin niksein (väärentäminen tai perijän hoviin kutsuminen). Haluaisin saada koko Irlannin valloitettua yhden kuninkaan eliniän aikana (kerran se onnistui, mutta vain siksi että ukko onnistui elämään yli 70-vuotiaaksi).

Jep. Taas "vielä yksi vuoro" -henkinen peli mulle. Kiitoksia suosittelijoille! Ongelmallisinta on, ettei taida viedä kuin pari viikkoa, niin hankin pelin DLC:kin kun kyllästyn perusmateriaaliin ja haluan päästä pyörittämään pakanakansojakin (kartalla on ihan oikeasti pakanauskonto nimellä "suomenusko" eikä mikään "fenno-ugrian faith"!).

Taisikin olla joku Victoria 2 -peli, jossa historialliset faktat tuottivat ongelmia. Sillä ei CK2:ssa ainakaan asiat tapahdu historiankirjojen mukaan (eli oma kunkku ei kuole takuuvarmasti kuppaan vuonna se-ja-se).

-+-+-

Telltale Gamesin pelit (tää Fables-pohjainen ja Walking Dead 2) ovat hankintalistalla heti kun tarinoiden kaikki episodit on saatu tehtyä ja ne saa hankittua yhtenä pakettina. Varmaan niiden aikaisempaankin tuotantoon kannattaisi tutusta

Jee... Crusader Kings 2 mahdollistaa aika hölmöjä temppuiluja. Täysiä pelimekaanisia huijauksia.

Suosikkikikkani varmistaa kuninkaan vaihdoksessa vasallien tyytyväisyys, on katsoa milloin nykyinen kunkku alkaa olla liian vanha tehtäviinsä, poistaa kaikki tittelit vasalleilta ja ottaa näiden maakunnat täysin omaan haltuun. Sitten vain odotellaan kunkun kuolemista. Kuolemista voi nopeuttaa lataamalla pelitilanteen uudestaan, mutta valitsemalla jonkun toisen hallitsijan ohjattavakseen ja salamurhauttaa pääpelikunkku. Jos oikein härski haluaa olla, niin epäonniset sodat voi lopettaa nopeasti samalla tempulla ja kasvattaa valtionkassaa jakelemalla muiden nimissä lahjoituksia.

Kun perijä saa maat, niin sitten vain jaetaan herttuakunnat uudelleen. Käteen jää hallitsijan vaihdoksesta kiukkuuntuneiden eripuraisten vasallien sijasta joukko uusiin tiluksiinsa tyytyväisiä veikkoja.

Pistä mopo kerralla kuntoon, niin ei tarvitse ihan heti päivitellä.