Minkä levyn ostit viimeksi?

Itseltäni puuttuu vielä se nimetön eka levy ja Destroyer of Worlds. Myös ne kaksi "sooloalbumia" eli Album ja Purity of Essence pitäisi vielä jostain hankkia.

Mukava kuulla, että Cobain ja Dimebag jaksavat vieläkin säveltää uuttaa kamaa. Toivottavasti vauhti pysyy yllä vielä pitkään.

Mitä näitä nyt oli...

Six Feet Under - Death Rituals



Jossain vaiheessa jopa suurimman suosikin asemaa kirjoissani pitänyt death metal-yhtye hoitaa hommansa useimmiten erinomaisella iskevyydellä, mutta aina ei osuta ihan napakymppiin. Suurin osa levyn biiseistä toimii varsin kelvollisesti, mutta mukana on aika paljon tylsempääkin kamaa, joka ei vaan saa minua innostumaan. Yhtye ei ole koskaan kikkaillut liikoja, mutta tällä levyllä ilmaisu on hieman liiankin pelkistettyä. Biiseihin olisi kaivannut enemmän koukkuja, vaihtelua ja ehkä ripauksen melodiaakin, koska simppelit riffit eivät tällä kertaa yksinään riitä. Tokihan tukevat soundit antavat jämäkkyyttä vaisumpiinkin hetkiin, mutta kokonaiuus ei kuitenkaan yllä kohtalaista korkeammalle. Kyllähän tämä kokoelmaani kelpaa, mutta kovin usein en varmasti tule levyä hyllystä pomimaan.

Kataklysm - Heaven's Venom



Kanadan melodisen death metalin konkarit ovat viihdyttäneet minua kaikilla levyillään, mutta eniten näillä uudemmilla, joilla melodian ja riffirunttauksen yhdistelmä on ollut mielestäni parhaiten tasapainossa. Soundit ovat muuttuneet samalla jatkuvasti puhtaammiksi ja selkeämmiksi, monien korviin varmasti liikaakin, vaan eivät onneksi omiini. Kitarat möyrivät matalalta ja mättö tuntuukin suorastaan vyöryvän ulos kauttimista, mitä monipuolinen rumputyöskentely tukee erinomaisesti. Täytyy sanoa, että aluksi levy ei napannut täysillä mukaansa ja kyllähän osa riffeistä pysyttelee jähmeän oloisena vieläkin, mutta lisäkuuntelut paljastivat jokaisesta kappaleesta omat kohokohtansa. Tässä ei olla klassikon äärellä, mutta suurempaa valittamistakaan en keksi.

Bathory - Destroyer of Worlds



Tämän albumin myötä Bathory-kokoelmani on vihdoin täydellinen. Kahden varsin heikon thrash-metal levyn jälkeen yhtye palasi takaisin hitaamman ja tunnelmallisemman ilmaisun pariin, joskin Blood on Ice-albumi taisikin koostua enimmäkseen 80-90-lukujen taitteessa sävelletystä materiaalista. Sama koskee varmaankin myös tätä levyä, joskaan en tunne sen syntytarinaa. Kappaleiden tyylit vaihtelevat kuitenkin sen verran, että tunne eri aikoina ja eri fiiliksissä luodusta musiikista on vahva. Viikinkiteemainen, maltillisen mahtipontinen meininki on pääosassa, mutta perinteistä heavy metalia ja sitä Requiem/Octagon-kaksikolta tuttua rässinrätkettä on jostain syystä sekoittamassa kokonaisuutta. Rässi on onneksi aavistusen kulkevampaa kuin varsinaisella rässikaudella, mutta vain aavistuksen. Albumin hyvät biisit ovat erinomaisia, huonommat puolestaan yhdentekeviä, joskaan eivät umpisurkeita. Levyn pystyy kuuntelemaan kokonaankin läpi ilman vaivaantumista, mutta matka on melkoisen epätasainen.

Kreator - Enemy of God



Hyllyyni on päätynyt myös oikeaa, hyvin tehtyä thrash metalia ja Kreator onkin pitkään ollut suurin genresuosikkini. Nämä saksalaiset eivät ole koskaan edustaneet minulle aivan sitä lajinsa suorinta ja vihaisinta laitaa, jonne maanmiehensä Sodom ja Destruction mielessäni sijoittuvat ja siinä onkin bändin vahvuus. Vaihtelevuus, monipuolisuus ja eräänlainen melodinen hienovaraisuus kuuluvat tämänkin levyn valtteihin, asiaan kuuluvaa raskautta ja aggressiota unohtamatta. Mille Petrozza voisi jättää edelleen puhtaat laulut laulamatta, mutta siinäpä ainoa levyn maininnan arvoinen epäkohta. Kokonaismitta voisi toki olla pari biisiä lyhyempi, mutta levy on silti napakampi kokonaisuus kuin edeltävä Violent Revolution-plätty.