Painajainen
Taso: 39

- Viestejä: 670
Pitäis varmaan koittaa tota Bathoryn levyä vielä, että lähtiskö se. Kolme ekaa biisiähän siinä on ihan kunkkukamaa, varsinkin Ode.
Type O Negative - Bloody Kisses ja October Rust
Type O -diskografia täydentyy hiljalleen. October Rust on jo vanha tuttu. My Girlfriend's Girlfriend ja Wolfmoon tuli rekisteröityä biiseinä jo silloin aikoinaan. Bloody Kissesiä en ole vielä pyöräyttänyt, mutta eiköhän sitä vielä tänäpänä jossain vaiheessa kerkeä.
Arcturus - Sideshow Symphonies ja The Sham Mirrors
Tässähän näitä on iltapäivä pyöritelty. Eivät ainakaan ensikuulemalta yhtä voimakkaita tunteita herätä kuin La Masquerade Infernale (joka on muuten hemmetin kova levy), mutta jotain näissäkin kieltämättä on. Tuli ostettua nämä lähinnä uteliaisuudesta, sillä tahdoin tietää, pystyvätkö myöhemmät Arcturus-tuotokset saavuttamaan sen saman sirkusmaisen ja hämärän tunnelman, mikä edellä mainitulla albumilla oli. Hullujen taiteilijoiden kollektiivi Arcturus tuntuu olevan edelleen, muttei enää niin hullujen kuin aikoinaan.
Warlord - And the Cannons of Destruction Have Begun
Triptykon - Shatter
Warlord on näitä varhaisen jenkkiläisen power metallin edustajia, joihin itellä on ollut aina suurempi soft spot, kuin myöhemmin Euroopassa kehittyneeseen power metalliin. Mulla on ennestään Warlordilta Deliver Us -ep, jota tuli joskus pyöriteltyä aika ahkeraan. Paremmat soundit tällä täyspitkällä ainakin tuntuisi olevan - huomaa hyvin, kun jotkut biisit on samoja. Kristillissävytteiset lyriikat tuo levyyn vielä oman charminsa.
Triptykon tuskin mitään suuria yllätyksiä tarjoilee. Eiköhän meno ole aika samasta puusta kuin kahdella täyspitkälläkin. Mutta se tuskin haittaa, sillä ne on suunnilleen ne kaksi parasta levyä, mitä Telluksella on viime vuosina tehty.
Riot - Thundersteel
Satan - Court in the Act
Pakko se oli taas tilaus pistää menemään. Tulee jotenkin epämukava olo, jos ei saa uutta musaa tasaisin väliajoin kajareihin. Vanhoja hevijyriähän nämä kummatkin on, eli ei nyt siinä mielessä mitään sokeita ostoksia.
Riotilta on pari levyä ennestään hyllyssä (Restless Breed ja Born in America), mutta eivät ole ihan täysillä iskeneet. Thundersteelin nimibiisi kuitenkin vaikutti sen verran kovasti, että piti hommata.
Satanilta mulla löytyy jokunen biisi jollain vanhalla NWoBHM -kokoelmalla, ja muistaakseni ihan laatukamaa.
Noin kuukausi-pari sitten ostin The Kovenantin Animatronic levyn uusintapainoksen, perinteinen cd siis kyseessä. Norjalaista industral metalia. Jos tykkää nyrjähtäneestä kalseasta "scifi" tunnelmasta, heleästä naislaulusta ja hallitun kaoottisesta jytkytyksestä niin suosittelen kuuntelemaan bändin tuotantoa. En yleensä tästä genrestä niin välitä, mutta tämä vaan toimii erikoisella persoonallisuudellaan, kuten seuraava levykin Nexus Polaris, jonka omistin jo ennestään.
Roky Erickson - Don't Slander Me
Sleep of Monsters - II: Poison Garden
Tuossa männäpäivänä taas laitoin tilauksen. Rokya odotan varsinkin erityisellä mielenkiinnolla. Ehkä kuunnelluin yksittäinen artisti mulle tämän vuoden puolella, ja tarkoitus olisi hankkia mieheltä pikkuhiljaa kaikki mahdolliset levyt, kun rahatilannekin vaikuttaa nyt tosi hyvältä.
Poison Gardenilta pari biisiä kuullut, eivätkä päässeet ihan samalle tasolle debyyttikiekon parhaiden vetojen kanssa. Luotto levyyn on silti pirun kova. Tuskinpa tuokaan suuremmin pettää...
Wasp - The Crimson Idol
Judas Priest - Redeemer of Souls
Iron Maiden - No Prayer for the Dying
Black Sabbath - Dehumanizer
Saint Vitus - Die Healing
Sori tämä spämmäily, mutta heavy ei jätä miestä rauhaan - eikä pidäkään.
Ko. Maiden-levy on tuttu takavuosilta, mutta lähti silloin puolitutun/varkaan matkaan. Säpätti Dion kanssa on aina voittava kombinaatio, ja ko. Wasp-kiekko on hotsittanut jo pitkään saada haltuun. Vitusilta on tuttuja vain Born Too Late ja V, joten nyt oli aika alkaa niitä vanhempiakin levyjä bändiltä keräämään. Lisäksi piti ottaa selvää, miten pahasti Priest munaa uusimmallaan. Eipä itse asiassa kovinkaan pahasti.
Maiden ja Priest näistä on jo käsissä, muut odottelee vielä postissa tuloaan.
Hanoi Rocks - Two Steps from the Move & Back to Mystery City
Bathory - Nordland II
Bathory tuli ostettua uudestaan kun hävisi takavuosina. Mulla näköjään hukkuu levyjä samanlailla kuin sukkia pesukoneeseen. Löytyy kyllä hyllystä kummatkin Nordlandit tupla-LP:nä, mutta kun ei vinyyliä tule oikein enää kuunneltua. Cd on se mukavin formaatti mulle. Kaikki Bathoryn viking metal -levyt on heittämällä kaikkien aikojen top-20 levyjä tässä huushollissa, eikä ne kolme ekaakaan kauas jää.
Hanoit on semmosta aika mukavaa party rock'n'rollia. Oli pakko tsekata, sillä onhan Hanoi se tärkein rockbändi, mitä tästä maasta on tullut. Two Steps... ollut ehkä enemmän kuuntelussa, onhan siinä suunnilleen ne bändin kaikki isoimmat biisit. Toisaalta esim. Back to Mystery Cityn Until I Get You on sellaista mannaa korville, että alta pois.
^^ Lämmittää mieltä ja sydäntä, kun huomaa, että joku jaksaa pitää Bathoryn muistoa yllä. Siinä on kyllä yksi maailman hienoimmista ja vaikutusvaltaisimmista yhtyeistä. Olen varma, että Quorthon olisi kyennyt vielä moniin urotekoihin, mikäli kuolema ei olisi korjannut niin aikaisin.
Nimenomaan. Ei unohdu Quorthon koskaan. Ollut jo jotain 15 vuotta yksi tärkeimpiä bändejä mulle, siitä lähtien kun Blood On Ice -levyn ostin. Kuulin vähän juttua, että Quorthon oli suunnitellut Nordlandeista neliosaisen kokonaisuuden, mutta sitten tuli kutsu Valhallaan. Tosin vaikea kuvitella uralle sopivampaa päätöstä kuin biisi The Wheel of Sun.
The Cure - Wild Mood Swings
Killing Joke - Brighter Than a Thousand Suns
Helloween - Better Than Raw
Tämmöiset tipahti postilooraan tänään. The Curen alkupään tuotanto on ENIMMÄKSEEN tuttua. Jos tämä levy ottaa paikkansa siellä Pornographyn, Seventeen Secondsin ja muiden joukossa, niin saa olla aika hemmetin kova levy.
Killing Joke pyörii justiinsa. Aika lähellä tämä on Night Timea noin tyylillisesti, mikä on henkilökohtaisesti tosi hyvä juttu. Ehkä nimistä voi päätellä, että Night Time on fiilikseltään enemmän yöpuolen kamaa, kun taas Brighter... on huomattavasti valoisempi levy. Tai näin ainakin tämän kuulijan korvat asian kokevat.
Helloween ei ole muutamaa biisiä lukuun ottamatta yhtään tuttu. Ostin tämän lähinnä siksi, että siitä löytyy biisi I Can, johon tuli jo murkkuikäisenä Metallica/Iron Maiden/Burzum -diggarina rakastuttua. Okei, onhan se vähän ilmeinen hittibiisi, mutta perskeles, että potkii. Eikä mennyt kuin parikytä vuotta levy hommata!
Kataklysm - Serenity in Fire
Metallica - Hardwired... To Self-Destruct
Ennakkotilauksen pistin menemään, koska biisinäytteet vakuuttivat miehen. Matka marraskuuhun on pitkä. Joku keikkakisakin siellä oli albumin tiimoilta menossa. On vain paniikkihäiriö mennyt sen verran pahaksi, että tuskinpa arvan osuessa kohdalle tulen mihinkään lähtemään. Jo kauppareissutkin aiheuttaa sydämentykytyksiä.
Sitten onkin urakkaa, kun pitää puuttuvat Alice Cooperin ja Motörheadin levyt jostain hankkia. Semmonen pauttiarallaa 30 levyä, arvioisin. Ja lompakko tykkää. Motörheadin Infernon hankin kyllä niistä etunenässä.
Tämä onkin bändin paras 2000-luvulla tekemä levy. Ei häviä yhtään muiden vuosikymmenten tuotoksille.LordStenhammar kirjoitti: Motörheadin Infernon hankin kyllä niistä etunenässä.
Joo. Terminal Show on jo semmonen alotusbiisi, että oi ja voi.
Unkarilaisia kansanlauluja ja latinaksi laulettua musaa. Ihan kivoja molemmat ja hyvä kuntoisia. Ei ole paljoa näitä kuunneltu.
Tänään olo juhlapäivä! Ostin 400 LP levyn. Kokoelmani alkaa olemaan laaja :) (tyttöystävä ei niin innoissaan)
Led Zeppelin - Presence hintaa 19.90 €
Samalla tuli Iron Maiden 7" sinkuist ostettua puuttuva Aces High hintaan 9.95 €. Enää viisi jäljellä ja ne kasassa.
Jos löytyy ylimääräsiä LP levyi olen innokas ostamaan. Rock levyt erityisesti
Amon Amarth - Jomsviking