Minkä levyn ostit viimeksi?

^^ Lämmittää mieltä ja sydäntä, kun huomaa, että joku jaksaa pitää Bathoryn muistoa yllä. Siinä on kyllä yksi maailman hienoimmista ja vaikutusvaltaisimmista yhtyeistä. Olen varma, että Quorthon olisi kyennyt vielä moniin urotekoihin, mikäli kuolema ei olisi korjannut niin aikaisin.

Kataklysm - Serenity in Fire



Jonnekin yhtyeen tuotannon puoliväliin sijoittuva levy kuulostaa perusvarmalta kuolojyystöltä, jossa on piirteitä sekä alkuaikojen rouheasta että nykypäivän melodisesta tyylistä. Kitarat louhivat jämäkän matalavireisesti, mutta kuitenkin riittävän orgaanisen kuuloisesti ja niitä melodioitakin tiputellaan ihan hyvällä maulla. Välillä meno tuntuu hieman kulmikkaalta ja tervaiselta, mutta varsinaisesti huonoja biisejä ei kuitenkaan ole mukana. Kyseessä on siis varsin tyypillinen Kataklysm-levytys niin hyvässä kuin pahassakin. Enimmäkseen hyvässä kuitenkin.

Torture Killer - I Chose Death



Kolmen kappaleen ep-levy on nopeasti kuunneltu, mutta sitäkin väkevämpi rautaisannos kunnon death metalia. Jonkinlaisena Six Feet Under-tribuuttina aloittanut yhtye on osoittanut aikoja sitten olevansa enemmän kuin halpa kopio ja sitä mielikuvaa tämäkin mätäinen herkkupala tukee. Oikeastaan kotoinen koplamme on yltänyt jopa parempaan jälkeen kuin esikuvansa viime vuosina. Keskimmäinen biisi Succumb to Dark on Demilich-cover, mutta kuulostaa aidolta Kidutus Tappajalta ja sopii hyvin kahden muun biisin kaveriksi. Ep:n päättävä nimikappale on heittämällä parhaimpia kuulemiani kuolometallikappaleita, biisi saa suorastaan kylmät väreet kulkemaan kehossa. Pahaenteinen aloitus ja hitaasti aina vain pimeämmäksi käyvä tunnelma tekevät biisistä kalmaisen mestariteoksen.

Unleashed - As Yggdrasil Trembles



Ruotsalaiset veteraanit hallitsevat hommansa pääosin vakaalla varmuudella, mutta tämä levy ei tunnu oikein kolahtavan. Olen kuunnellut sen läpi ehkä kymmenisen kertaa, mutta muodollisesti ja soundillisesti pätevä old school-death metal ei vain tavoita riittävän korkeita kierroksia. Jokunen riffi tarraa mukaansa siellä täällä ja melodiatkin ovat ihan ok-kamaa, mutta kokonaisuutta leimaa silti tasapaksu tylsyys. Tuntuu, että jos keskittyminen herpaantuu hetkeksikään, kappaleet vain liukuvat ohi muistijälkiä jättämättä. Ja jälleen kerran bändi on tehnyt pari biisiä liian pitkän levyn, oppisivatpa viimein tiivistämään perkele. Tylsänharmaa kansikuva korostaa levyn laimeutta entisestään.

LordStenhammar kirjoitti: Motörheadin Infernon hankin kyllä niistä etunenässä.

Tämä onkin bändin paras 2000-luvulla tekemä levy. Ei häviä yhtään muiden vuosikymmenten tuotoksille.

Amon Amarth - Jomsviking



Pitkäaikaisen suosikkibändini tuorein albumi ei petä, mutta ei myöskään räjäytä tajuntaa. Melodinen, mutta aggressiivisesti jyräävä death metal on edelleen homman nimi, mutta perinteinen heavy maistuu seassa tälläkin kertaa vahvana. First Kill on erinomainen ja tarttuva pelinavaaja, joka paljastaa melko tarkkaan, millaisista aineista loputkin biisit on rakennettu. Tunnelmallisia, jopa kauniita melodioita viljellään runsaasti, mitä raskaat ja jykevät riffit tasapainottavat tuttuun tyyliin. Levy on Ruotsin viikingeiltä tasaisen varma esitys, joka osuu ja uppoaa, vaikka ei onnistukaan yllättämään.

Torture Killer - Swarm!



Kotoinen kuolometalliryhmä aloitti soittamalla Six Feet Under-covereita ja on luonnollisesti ottanut yhtyeeltä vaikutteita myös omaan tuotantoonsa. Ensimmäinen levy maittoi hyvin ja niin maittaa myös tämä toinen. Voisi sanoa, että tässä on noustu jopa seuraavalle tasolle, sillä Six Feet Under-nokkamies Chris Barnes ääntelee levyllä ihan itse. Yhteistyö jäi tosin vain tähän yhteen levyyn ilman ainuttakaan keikkaa, mutta mitäpä tuosta, kun jälki on vahvaa. Esikuvansa mukaisesti pohja on suhteellisen simppeleissä, mutta tehokkaasti ruhjovissa riffeissä, joissa vanhan koulun death metal haisee tunkkaisen pistävänä. Soundit ovat hieman kuivahkot, mutta korva tottuu niihin onneksi nopeasti.