Uusimmat keskustelut
Foorumi
Kirjatietokanta
Chatti
Konserttisali
maaliskuu 01, 22:43
202 viestiä | Mustelmann
Satama
maaliskuu 01, 09:12
1832 viestiä | Piru Naiseksi
Lukupiiri
helmikuu 28, 21:16
57 viestiä | Pisania
Kirja: Avaruuden rajalla
tammikuu 28, 10:49
1 viesti | Darkki
Kirja: Oraakkelin kirja
tammikuu 20, 12:54
1 viesti | Darkki
Kirja: Kiviovet (työnimi)
tammikuu 12, 14:40
1 viesti | Darkki
#Yleinen
helmikuu 26, 21:50
0 viestiä tänään | Darkki

Minkä levyn ostit viimeksi?

Lisää
Eilen 22:43 - Eilen 23:40 #201 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä levyn ostit viimeksi?
Iron Maiden - The Number of the Beast (LP)



Elämässä pitää olla Maidenia siinä missä runkkuakin, mutta myönnän silti, että tämä on bändin ensimmäinen levy, joka on hyllyyni päätynyt. Tämä ei siis tarkoita, ettenkö olisi kuunnellut Maidenia paljonkin, mutta fyysinen keräily alkoi vasta nyt. Kyseessähän on klassinen heavy metal-albumi, joka esitteli maailmalle laulajan nimeltä Bruce Dickinson ja loppu onkin tunnettua musiikkihistoriaa. Albumi on vahva näyttö bändiltä, joka kenties aiemmin vasta etsi omaa olemustaan. Tällä se epäilemättä löytyi, sillä levy kuulostaa siltä, millaisena Maiden on sittemmin opittu tuntemaan, eli melodisesti rikkaana, sooloiltaan tyylikkäänä ja fiilikseltään energisenä ja eteenpäin kulkevana. Aloitusbiisi Invaders ja loppupuolelta löytyvä Gangland eivät ehkä yllä omissa korvissani muun materiaalin tasolle, mutta kokonaisuutena albumi on erittäin nautittava. Maidenin parhaaksi levyksi en tätä kuitenkaan nostaisi, sillä vieläkin parempaa oli tulossa.

Kreator - Terrible Certainty (LP)



Sitten pitkästä aikaa Kreatoria kokoelmaan. Läpikotaisin tuttu äänite tämäkin, mutta älppäri on aina älppäri. Tämä on mahdollisesti kiihkeintä ja hikisintä thrash-paahtoa, mitä saksalaisyhye on koskaan esitellyt ja levyn vauhdikas ja vimmainen pieksentä onkin alusta loppuun varsin hengästyttävää kuultavaa. Soitto tuntuu pysyvän hädin tuskin kasassa, aivan kuin nuorten miesten aggressio olisi vähällä riistäytyä hallinnasta milloin tahansa. Mille Petrozza huutaa kiukkuisemmin kuin koskaan ja muutenkin yhtye tuntuu ruoskineen itsensä äärirajoille. Ajan hengen mukaisesti soundimaailma on melko ohut ja tunkkainen, mutta toisaalta se vain antaa levylle luonnetta. Erittäin kireä virvelisoundi ei kyllä edelleenkään miellytä korvaani, mutta senkin kanssa pystyy elämään.

Testament - The Gathering (LP)



Hyvästä thrash metalista puheen ollen, myös Testament kuuluu suurimpiin suosikkeihini tämän lajin suhteen. Monen muun metalliyhtyeen tavoin Testament haisteli 90-luvulla uusia tuulia, jolloin siihen perinteiseen soundiin otettiin tietoisesti etäisyyttä. Vuonna 1999 ilmestynyt The Gathering kuitenkin osoitti selkeästi, että kokeilut kevyemmän ja toisaalta kuolometallisemman tyylin parissa olivat jääneet taakse. Niinpä levyllä soi yhtye, joka kuulostaa vanhalta ja omalta itseltään, mutta silti joiltain osin uudistuneena. Näkisin, että Testamentin nykysoundi sai alkunsa juuri tällä levyllä, sillä sen muotokieli on säilynyt melko samanlaisena näihin päiviin asti. Olen havainnut, että The Gathering on kerännyt jonkinlaisen klassikon maineen, mutta minulle se on kehuistani huolimatta vain perushyvä thrash-albumi, jonka kuuntelee mielellään läpi silloin tällöin, vailla tarvetta pysähtyä sen äärelle pidemmäksi ajaksi. Mutta miehekästä on meno, sitä ei voi kiistää.
Viimeksi muokattu: Eilen 23:40 Mustelmann.

Valvojat: Mustelmann