Minkä levyn ostit viimeksi?

Fall of the Leafe - Storms of the Autumnfall-demo, kasetti.

Fall of the Leafe - Vantage, CD

Fall of the Leafe - Volvere, CD

Tämän bändin kanssa on jonkinlainen historia. August Wernicke -levystä olen digannut kovasti. Sellainen ultimaattinen syyslevy. Fermina -levystä, joka edelsi näitä tilaamiani, bändillä alkoi uusi aikakausi. Enää ei ole helppoa määrittää, minkälaista heviä nämä ovat, vai ovatko heviä ollenkaan. Luulenpa silti tykkääväni. Kuka ikinä bändin biisit tekeekin, sillä on pettämätön melodian taju.

Yngwie Malmsteen - Parabellum, CD

Uusin levy minkä Ynkältä ostanut, on ysärin(?) Fire & Ice. Silti yksi tärkeimpiä jätkiä minulle. Varhainen tuotanto on timanttia, eikä kukaan voi kiistää, etteikö mies olisi aikoinaan luonut jotain uutta. Taas YouTube-klippien perusteella Parabellumin ostin. Paikoitellen biisit rullaa kuin vanhana hyvänä aikana. Jopa miehen itse vetämät vokaalit tuntuu toimivan ihan välttävästi. Ynkällähän vissiin sellainen vaihe menossa, ettei studioon lasketa muita kuin herra maestro itse. Noh, ei se tällä levyllä mielestäni pahemmin kuulu.

Mustelmanin kysymykseen alkukuulta vastatakseni;

Charonin levy taitaa olla noista ainoa, mikä on vieläkin kuuntelematta. Muut on vähintään kerran läpi vingutettuja ja kyllähän ne toimii. Aki ja Turo oli pakko ostaa ihan legendaarisuuden takia, oivallista kuunneltavaa muutaman alkoholipitoisen juoman jälkeen.
Rough Diamond oli täysin uusi tuttavuus ja positiivinen yllätys, tykkäsin kovasti tästä progeilusta ja levy onkin tullut kuunneltua muutamaan otteeseen hankinnan jälkeen.

Iron Maiden - Senjutsu, 2CD

Mitähän tästäkin nyt menisi sanomaan. Itelle se kovin bändi ikinä, ja aina kun uusi levy tulee, niin se on tapaus. Parhaat levyt löytyy tietenkin sieltä kasarin puolelta, mutta onhan noita hienoja merkkipaaluja myöhemmältäkin ajalta, kuten esim. Brave New World ja A Matter of Life and Death. Aina on voinut luottaa siihen, että vaikka tyhjäkäyntiä levyillä olisikin (helvetin Steve Harrisin proge-vaihde!), niin hyviä biisejä on kuitenkin aina se kourallinen. Niin Senjutsullakin, ja itse asiassa muutama enemmän kuin parilla edellisellä kiekolla.

Kärkisinkku The Writing on the Wallin tuomitsin sysipaskaksi alkuunsa, mutta toimii nyt kokopitkän kontekstissa huomattavasti paremmin. Toinen maistiainen Stratego taas on taattua Maiden-laukkaa, ja ihan ykköslevyn kärkipäässä. Parhaat vedot tuntuu tällä hetkellä löytyvän kakkoslevyltä: Darkest Hour, The Parchment ja Hell on Earth. Alkuun kauhistelin loppuun tungettuja kolmea Harrisin maraton-biisiä, mutta turhaanpa pelkäsin.

Onhan se hienoa elää tässä ajassa, kun Maiden on vielä olemassa ja toiminnassa. Tiedä milloin sekin hauskuus loppuu, varmaan siinä kymmenen vuoden sisällä viimeistään.

Fleetwood Mac - Rumours, CD

Ilmeisesti maailman 13. myydyin musiikkialbumi, jota en ole tiettävästi koskaan kuullut. Mutta nappasinpa tuossa yksi yö Go Your Own Way -biisin ratiosta, ja se pakotti tämän hommaamaan. Kait tämä semmosta vanhusten musiikkia jo nykyään on, mutta eipä sitä aina jaksa pelkkää Blasphemya kuunnella. Little Lies ainoa tutumpi biisi näiltä takavuosilta, ja nyt sitten syvennytään tähän. Tiedä vaikka levyjä eksyisi näiltä hyllyyn enempikin.

Viimeksi hankitut kirppikseltä ja levymessuilta

PMMP: Kovemmat Kädet CD
Bon Jovi: Cross Road CD
Asia: Alpha LP
Richard Marx: Repeat Offender LP
Chicago: Chicago LP
Peer Günt: Smalltown Maniacs LP

Paljon vanhaa fiilistely musiikkia, tyyliin "kun halvalla sai". Peer Güntista pulitin 25€, siinä on asennetta! Asia oli uusi tuttavuus.

LordStenhammar post=64386 kirjoitti: Fleetwood Mac - Rumours, CD

Ilmeisesti maailman 13. myydyin musiikkialbumi, jota en ole tiettävästi koskaan kuullut. Mutta nappasinpa tuossa yksi yö Go Your Own Way -biisin ratiosta, ja se pakotti tämän hommaamaan. Kait tämä semmosta vanhusten musiikkia jo nykyään on, mutta eipä sitä aina jaksa pelkkää Blasphemya kuunnella. Little Lies ainoa tutumpi biisi näiltä takavuosilta, ja nyt sitten syvennytään tähän. Tiedä vaikka levyjä eksyisi näiltä hyllyyn enempikin.
 

Siinähän on se The Chain, jonka loppupuolen bassokuvio(!) oli tunnusmusiikkina brittiläisissä Formula 1 -lähetyksissä, ja sen takia tulee vastaan siellä ja täällä aiheeseen liittyen.

Minä ostin vahingossa kaksi levyä ruotsalaista karvanorsujyrää, eli viime vuosikymmenen alkupuolella jokusen vuoden vaikuttaneen Mamont -yhtyeen molemmat levyt, Passing Through the Mastery Door (ei siis "mystery" niinkuin pitkään luin) ja The Valleys Below (joka taitaa olla EP). Psychedelic/stoner-osastolla ollaan hyvinkin innostuneita mammuteista noin yleisestikin, ja mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä luonnollisemmalta se tuntuu (ainakin niin kauan kun ei voi seurata 2050-luvun hologrammivideosta, miten henkiinherätetyt mammutit telmivät Siperian arolla David Attenboroughilta kuulostavan neuroverkon selostuksen ohella). Mammutit ovat jykeviä eläimiä kuten tällainen 70-luvun protoheavyn looginen jatkumokin.

Ai miten niin vahingossa? Etsin jostain Amazonin syövereistä fyysiset levyt, koska bändin Bandcamp-sivuilta ei voi enää mitään ostaa, ehkä siksi että se on hajonnut? Ei pysty ei, mutta vähän tilauksenteon jälkeen opin, että levy-yhtiön tililtä kyllä voi. No, nyt on pari vanhan liito digipackia.

Echramath: Joo, ja Go Your Own Way -biisiä käytettiin kanssa jossain mainoksessa ihan hiljattain. En tiedä mitä mainostivat, kuulin vaan telkkarista kun olin tiskejä tekemässä. Oli kyllä sellainen versio, että vain vaivoin tunnisti.
 

Fleetwood Mac - Tango in the Night, CD

En tiedä, muutunko joksikin isoäidiksi, kun tämmöinen kama kiinnostaa nyt enemmän kuin esim. raaka black metal. Mutta no regrets. Tango in the Night on tässä nyt pyörinyt pari kertaa, ja onpa mahtava poppislevy kyseessä. Varmaan lopputulosta hiottu studiossa tunteja, tunteja ja tunteja. Tuskin ollut edes mielessä, että saataisiin sama homma toteutettua samalla lailla livetilanteessa. On siellä kitaraa aina jossain välissä, mutta laulut ja syntikat kyllä varastaa pääroolit. Yhtään ei hävetä tästä tykätä!

On sieltä esim. uutta Count Ravenia sun muuta lähiaikoina tulossa, joten varmaan tulee taas hevin pariin palattua. Mutta fiilistellään nyt tätä toistaiseksi.
 

Fleetwood Mac - Tusk, CD

Venturointi bändin parissa jatkuu. Lyhyesti sanottuna kelpaa tämäkin vallan hyvin. Mielen sopukoihin jäänyt biiseistä jäytämään esim. Sisters of the Moon. Ihme, etten ole sitäkään kuullut ennen edes radiosta. Soundit on Tuskillakin aika täydellisesti puleerattu.​​ Eihän se ole paha, jos välillä tehdään ihan viimeisen päälle.

Jethro Tull - This Was, CD
Jethro Tull - A Passion Play, CD


Kaikki vanhat Tullin levyt kokoon pikkuhiljaa. Tässä alkukuuntelut suoritettu, eikä nämä nyt ihan kärkijoukkoihin tyyliin Songs from the Wood ja Heavy Horses hyppää. Mutta ihan kelvollisia levyjä silti. This Was enemmän blues-vaikutteista rockia kuin sitä progressiivista folk-rockia, mistä revohka tultiin myöhemmin tuntemaan. A Passion Play sitten taas semmoinen rokkispektaakkeli tyyliin Thick as a Brick, vaikkei ihan samalle tasolle pääsekään.

Näiltähän on myös uusi levy tuloillaan. Eka näytebiisi vaikutti oikeinkin iskevältä. Siellä sitä oli taas huilunsoiton ylivertaisuutta komeasti näytillä.

En ole tätä ketjua vielä korkannutkaan. Olkoon nyt sen aika!

Tilasin itselleni syksyllä melko reippaasti cd-levyjä, koska halusin koota hyvän pohjakokoelman uuteen kotiin. Jätin siis kaikki vanhat levyni toistaiseksi vielä vanhempieni luokse. Tilasin Äxältä Iggy Popin The Idiotin, Lust for Lifen (suosikkialbumini ikinä), New Valuesin, Brick By Brickin (ostin siksi koska oli käytetty ja halpa), Post Pop Depressionin ja Freen.

Syksy tarjosi myös kahden muun lempiartistini uusimpien levyjen julkistamisen, jotka tosifanin tavoin tilasin ennakkoon Äxältä. Kyseessä tetysti Elton Johnin Lockdown Sessions ja Tony Bennettin ja Lady Gagan (joka siis on se artisti jonka takia albumin ostin) yhteisalbumi Love for Sale. Bennett ja Gaga ovat kerran aikaisemminkin tehneet yhdessä albumin, Cheek to Cheekin, jonka tilasin samaan syssyyn.

Loppuhuipennuksena kaksi levyä Leningrad Cowboysilta: Buena Vodka Social Club Äxältä, ja Total Balalaika Shown keikkataltiointi, jonka löysin jostain kiinostavan oloisesta kalliolaisesta liikkeestä.

Dingo - Nimeni on Dingo, LP

Solstice - Death's Crown is Victory, EP

Oz - The Oz, LP

King Crimson - In the Wake of Poseidon, LP

Älppäreitä! Satasella älppäreitä jouluksi! Taloustilanne parani hetkellisesti, joten pakkohan se oli vähäsen juhlia.

Dingon olen kerennyt tsekkaamaan. Olisin varmaan vihannut tätä joskus kasarilla, kun olivat supersuosittuja. Mutta nyt tästä pystyy jo nauttimaan, ja hiiteen kaikki uskottavuuskysymykset. Hyvin tehty suomirockin klassikkoalbumi. Ei KAIKKI biisit ole tietenkään hyviä; vähän sama juttu kuin monella muullakin saman maan pumpulla, joita pidetään arvossa. Mutta haudattuja timanttejakin vastaavasti löytyy biisien joukosta, joiden olemassaolosta en ole ollut tietoinen.

Solstice on eeppistä doomia Englannista, Oz kotimaisia heavy-klassikoita (ei ehkä kaikkien mielestä) ja King Crimson progen eturiviä. Näistä ehkä juttua joskus, tai sitten ei.
 

Taisi olla Kovaa Rasvaa, Pahan vainon käsikirja (kasetti).

Kunnon hardcorea, ei nössöilyä, ei liian pitkiä kappaleita.

Blue Öyster Cult - The Symbol Remains, CD


Tämmöinenkin tipahti lootaan. Tavallaan itsellä ensikosketus bändin tuotantoon, ellei sitä Don't Fear the Reaperiä, jonka kaikki on kuulleet, oteta lukuun. Sinkkubiisien perusteella hommasin, ja ne kuuluukin eittämättä levyn parhaimmistoon. Välillä meno on niin letkeää, että tuppaa jopa ärsyttämään. Olisi voitu pari kevyempää biisiä korvata joillain kunnon hard rock -vedoilla, mitä esim. Tainted Blood ja The Alchemist tällä kiekolla on.

Aika harvoin tulee aloitettua bändin tuotantoon tutustuminen tälleen "nurinkurisesti". Seuraavaksi mielessä siintävät esim. levyt Fire of the Unknown Origin ja Cultosaurus Erectus. Aika kovasti noi musiikkimieltymykset sinne 70- ja 80-luvun matskuihin viettää, ei voi mitään.

Hank Williams: 40 Greatest Hits - tupla-LP

Tai enemmänkin tilasin, mutta Äxä ilmoitti kuukauken odotuksen jälkeen, ettei se ole heille vielä ilmestynyt tukusta. Joskus vuosi sitten oli vastaavanlainen tilanne toisen levytilauksen kanssa, kunnes he lopulta ilmoittivat, että heillä ei ole sitä.
Kävi miten tahansa nykyisen tilauksen kanssa, levyn sisältö on entuudestaan tuttua. Pidän Hankin biiseistä. Yksinkertaisia, mutta rehellisiä ja samaistuttavia. Ja hyvä honkitonk-poljento! Yleensä en osta kompilaatiolevyjä, mutta Williamsin Hank teki biisinsä 40-ja 50-luvun vaihteessa, jolloin albumi ei ollut vielä vakiintunut konsepti. Kyseinen 40 Greatest Hits taitaa olla 70-luvulta.

Judas Priest - Unleashed in the East, LP

En oo mikään kova livelevyjen jätkä koskaan ollut. Jatkossa saatan olla. Legendaarisella livellä ainoastaan 70-luvun biisejä, mikä ainakin joskus tarkoitti mulle sitä parasta Priestiä. Versiot ylivertaisia studiokiekkojen vastaaviin verrattuna, vaikka mitäpäs vikaa niissäkään pohjimmiltaan on! Esim. kitarat paljon hevimmät.

Blue Öyster Cult - Fire of Unknown Origin, LP

Tätä olin pitkään itelleni hamuillut, eikä pettänyt. Kunnon hard rockia alusta loppuun. Kovasti toistaiseksi Cult-rajoitteisena en osaa sanoa, mihin sijoittuu bändin diskografiassa, mutta paremmasta päästä pitäisi olla.

Trouble - Trouble (vuoden 1990), LP

Troublella tosiaan kaksi näitä Trouble-nimisiä levyjä, vaikka eka kulkee joskus nimellä Psalm 9. En oo vielä kuunnellut, niin enpä tiedä vielä mitä sanoa, paitsi "doom".

Blue Öyster Cult - Some Enchanted Evening, LP

UFO - Force It, 2LP

Manilla Road - Dreams of Eschaton, 2LP

Vesper Kennings - Borrowed Bone, CD-R

Vesper Kennings - Joku demo, CD-R

Frank Marino - Juggernaut, CD

Frank Marino - Power of Rock N Roll, CD

Tässä Blue Öysteriä ja UFOa kerennyt jo kuuntelemaankin. Onhän nämä nykyään niitä oman mukavuusalueen juttuja (mikäli witun kulahtanut ilmaisu sallitaan). 70-luvun hard rockia ilman mitään jarruttelemista. Nää vanhat bändit kulki aikoinaan kuin juna.

Vesper Kenningsit ostin kun sain niin halvalla. Jotain suomalaista häröilyä, en oikein vielä tiedä mitä.

Frank Marinot on vielä tulematta, mutta ehkäpä nuokin vielä kotiansa löytää.

Enkä oikein tiedä, mikä jutska tuo Manilla Road on. Kattelin, että aika samat biisit kuin Mark of the Beast -levyllä. Joku eriävä versio ehkä?!? En jaksa nyt ottaa selvää.

Frank Marinot oli ihan eteviä kiekkoja. Energistä kitaravirtuoosirokkia. Kanadasta.

Wishbone Ash - Wishbone Ash, CD

Argus-levyyn armastuneena piti koittaa bändin muutakin tuotantoa. Tämäkin ilmeisesti arvostettu levy noin yleisesti, vaikka bändi itsessään taitaakin olla pahasti underrated. Toimivathan nämä tuplakitaramelodioidensa myötä esikuvana esim. Iron Maidenille.

Rush - 2112, CD

Paljon tuli neuvoja, että mistä kannattaa Rushin kohdalla levyjen haaliminen aloittaa. Päädyin sitten tähän kuultuani levyn nimibiisin, joka on mammutti. Ilmeisesti ovat tehneet kunkerokiekkoja ainakin 70- ja 80-luvut läpeensä, joten haalittavaa riittää.

 

Ghost - Impera, CD

It's Ghost, alright! Alkuun pelästyin kun kuulin levyltä pari irtokappaletta, jotka oli ihan paskoja. Mutta kyllä tämä hommeli kokonaisuutena plussan puolelle jää. Kolmen viime levyn kokemuksella uskaltaa sanoa, että tällä kiekolla on jotain ihan näitten kautta aikojen parhaita biisejä. Joitain tietysti koko bändi ärsyttää, mutta minä nautin tästä hevipoppimenosta ilman minkäänlaista häpeän tunnetta.

Scorpions - Rock Believer, CD

Tekivät ainakin yhden levyn vielä vanhalla iällä. Ja hyvän levyn tekivätkin. Spirituaalinen supportti tälle, rahallista tuskin tarvitsevat (ainakaan CD:n hintaa enempää). On jotain astetta raskaampiakin vetoja tällä, mitä ei olla Thöö Skorppionssilta kuultu aikoihin. Seventh Sun -biisi melkis doom metallia. En tiedä, onko kukaan samaa mieltä, mutta levyn päätösballadista saattaisi olla vaikka Still Loving Youn tasoiseksi hitiksi! Kunhan vaan soittaisivat sitäkin ratiossa, eikä mitään paskaa.