Aijai. Minulla on Vangelikseltakin monta albumia kuuntelematta.
The Bountyn teema on kyllä hieno kappale ja
The Chariots of Fire täytyy myös mainita, samoin kuin
Antarctican teema. Vangeliksen kasarisoundi oli sitä, miltä pienenä ajattelin syntsamusiikin kuuluvan kuulostaa. Oma suosikkini herra V:n kasarituotannosta olisi varmaan tylsän valtavirtaisesti
Blade Runnerin ääniraita. On se vaan niin hieno. No, ehkä itse elokuvakin värittää fiiliksiä. Nuo kolme ensin mainittua elokuvaa ovat nimittäin minulle tuntemattomia.
Laitan tähän nyt kuitenkin jotain vähän tuntemattomampaa, mutta silti oikein hyvää, nimittäin
Soil Festivities -albumin avausraidan:
Tämä kappale on ehkä Vangelista taianomaisimmillaan. Loppualbumi ei ole ihan samaa tasoa mutta kuuntelemisen arvoinen kuitenkin.
Vangeliksen loppukin tuotanto olisi sentään otettavissa haltuun ihan kohtuullisessa ajassa varsinkaan kun lisää ei enää tule (RIP). Mutta saman sukupolven syntsapioneerien perustaman Tangerine Dreamin kanssa on jo astetta hankalampaa, kun albumeita on niin paljon, että epäilen pysyykö bändi itsekään enää laskuissa. Ehkä parikymmentä ensimmäistä olisivat ne olennaisimmat?
Tämä jylhä synasävelmä kasarilta on yksi TD-suosikeistani:
TD teki myös elokuvamusiikkia. Tämä vangitseva minimalismi ei ole ehkä tyypillisintä leffamusaa, mutta eipä TD:kään tyypillisin bändi.
