-
- Painaja ja muita runoja
- Leirinuotio / LordStenhammar | 19.09.2023 11:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2023
- Lukupiiri / Pisania | 18.09.2023 22:23
-
- Lukuhaaste: Goodreads 2023
- Lukupiiri / Pisania | 18.09.2023 22:20
-
- Lukuhaaste: Helmet 2023
- Lukupiiri / Eija | 16.09.2023 14:02
Arvaa mikä kirja!
Robot olivat surullisen kuuluisia niuhottavasta kirjaimellisuudestaan ihmisten kanssa puhuessaan. Se oli yksi niiden monista tavoista osoittaa vihamielisyyttä. Ne eivät olleet oikeastaan koskaan antaneet ihmiskunnalle anteeksi Asimovin kolmea lakia, jotka ensimmäiset suunnittelijat olivat...siinä onnistumatta, kiitos Cobbin...yrittäneet rakentaa roboihin. Ne pitivät jokaista ihmistä turhautuneena orjapiiskurina.
»Äijä ei tiedä, mikä etärobotti on», Sta-Hi sanoi Mistylle.
Suu täynnä ruokaa Cobb mulkoili Sta-Hita kunnes oli nielaissut. »Tietenkin tiedän, Sta-Hi. Etkö saa siihen huumeiden runtelemaan pönttöösi, että minä olin kerran kuuluisa mies? Että minä, Cobb Anderson, olen vastuussa siitä, että roboteista kehittyi itsenäisiä roboja?
'Tonava kaunoisen' rytmi aaltoili, helisi ja lauloi hänen päässään, tuhansien lamppujen valot hohtivat ja heijastelivat ja hetken aikaa [X] oli jälleen lapsi, jonka onnelliseksi tekemiseen ei tarvittu muuta kuin ajelu karusellissa: hän itse pysyi täysin liikkumatta, ratsasti kotkatiikeriään kaiken keskipisteessä, ja maailma pyöri hänen ympärillään.
Stone meni ovelle ja koputti. Hän sanoi jotakin oven takana olevalle vartijalle, joka nyökkäsi, ja tuli hetken kuluttua takaisin mukanaan styroksikupillinen kylmää vettä.
"CIA", Wood sanoi ja pudisteli päätään toivottoman näköisenä. "Mokomat pellet. Hei Stone, kuulin juuri uuden CIA-vitsin. Okei: mistä tiedämme, että CIA ei ollut sekaantunut Kennedyn murhaan?"
"En osaa sanoa", Stone vastasi. "Mistä?"
"Siitä, että hän on kuollut", Wood sanoi.
Molemmat nauroivat.
Hän oli löytänyt tempun Hämmästyttävistä taikatempuista salonkeihin, mutta ohjeet olivat raivostuttavan epämääräisiä ja niistä oli vähän apua. Lauseen tai parin välein esiintyi neuvoja, joissa sanottiin: 'piilota penni tavalliseen tapaan'. Shadow ihmetteli, mikä tämä 'tavallinen tapa' oikein oli tässä yhteydessä. Ranskalainen pudotusko? Laitettiinko raha hihaan? Pitikö hänen huutaa: "Hyvä Jumala, katsokaa! Tuolla on puuma!" ja laittaa kolikko taskuun, kun yleisön huomio on kiinnittynyt toisaalle?
Heitetään nyt arvauksena Cassandra Clare: Rautakoe?
Orava pudottautui puusta Shadowin olkapäälle ja upotti terävät kyntensä hänen ihoonsa. "Ratatosk!" se säksätti. Oravan kuononpää kosketti Shadowin huulia. "Ratatosk." Eläin kiipesi takaisin puun latvukseen.
Shadowin ihoa polttivat neulanpistot, niiden pistely peitti koko hänen ruumiinsa. Se oli sietämätön tunne.
Hänen elämänsä avautui hänen eteensä ja heijastui lakanakäärinliinalle. Se levisi lakanalle aivan kirjaimellisesti, aivan kuin jokin dadaistinen eväsretki tai surrealistinen kuvaelma: hän näki äitinsä hämmentyneen katseen, Amerikan lähetystön Norjassa, Lauran silmät heidän hääpäivänään...
Shadow naureskeli huulet kuivina.
"Mikä noin naurattaa, hauva?" Laura kysyi.
Hän ratsasti sudellaan pää pystyssa. Hänen oikea silmänsä loisti ja välähteli, mutta vasen silmä oli himmeä. Hänellä oli viitta, jossa oli syvä munkinhuppu ja hänen kasvonsa häämöttivät sen varjosta. "Lupasin kertoa sinulle nimeni. Näin minua kutsutaan: olen Sodasta iloitseva, Julma, Ryöstäjä ja Kolmas. Olen Yksisilmäinen. Minua kutsutaan Korkeimmaksi ja Todenarvaajaksi. Olen Grimnir ja Huppupäinen. Olen Kaiken isä ja Gondlir sauvankantaja. Minulla on yhtä monta nimeä kuin taivaan tuulilla ja yhtä monta arvonimeä kuin on kuolintapoja. Korppini ovat Huginn ja Munnin, Ajatus ja Muisti; suteni ovat Freki ja Geri; hevoseni on hirsipuu."
Valitsimme tämän paikan siksi, että se on aivan keskellä tutkimusaluettamme, ja vaikka siellä täällä pitkin tasankoa kasvaa puita, noin viidentoista metrin korkuisia, ne ovat todella honteloita ja niiden sivuille leviävä latvus on ohut, joten minkään meitä lähestyvän olisi hankala käyttää niitä näkösuojana. Tietenkään tässä ei ollut otettu huomioon mitään sellaista, joka lähestyisi tunnelia pitkin.
En tiennyt mitä tekisin maatilalla. Siivoaisin taloa? Kuulosti paljon tylsemmältä kuin turva-alan työt. Ehkä kaikki selviäisi aikanaan. Tätähän minun oletettiin haluavan. Niinhän kaikki olivat aina vakuuttaneet, juuri tätä minun oletettiin haluavan. Oletettiin haluavan.