-
- Lukuhaaste: Popsugar 2023
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 18:18
-
- Lukuhaaste: Goodreads 2023
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 18:16
-
- Kasaripopin helmet ja timantit
- Konserttisali / Fiktiivi | Eilen 01:29
-
- Mikä sinua potuttaa nyt?
- Satama / kyty | 29.09.2023 23:58
-
- Lukuhaaste: Helmet 2023
- Lukupiiri / Pisania | 28.09.2023 21:55
Arvaa mikä kirja!
Univormu perustui standardimallisiin tutkimusryhmän univormuihin, ja sen oli tarkoitus tuntua mukavalta asuintiloissa: harmaat trikoohousut, pitkähihainen T-paita ja pusakka, samantapaiset kuin ne treenivaatteet, joita ihmiset ja parannellut ihmiset pitivät, ja lisäksi pehmeät jalkineet. Pukeuduin siihen, kiskoin hihat kyynärvarsieni ampumaukkojen peitoksi ja astuin asuintilojen puolelle.
1. Ihmisten mieli, varsinkin lasten, on kuin kaivo - syvä kaivo täynnä makeaa vettä. Ja joskus kun jokin erityinen ajatus on liian epämiellyttävä, henkilö lukitsee sen painavaan rasiaan ja heittää rasian kaivoon. Hän kuuntelee loiskahdusta... ja sitten rasia on kadonnut. F, joka oli hyvin vanha ja hyvin viisas, sekä hyvin ilkeä, tiesi, että syvimmässäkin kaivossa on pohja ja jos jokin on pois näkyvistä, se ei tarkoita, että se olisi kadonnut. Se on yhä olemassa, pohjassa. Ja hän tiesi, että rasiat, joihin nuo ilkeät, pelottavat ajatukset on haudattu, voivat mädäntyä ja niiden sisällä oleva ilkeys voi vuotaa ulos ja myrkyttää veden... ja kun kaivon vesi on pahasti myrkyttynyttä, tuloksena on hulluus.
2. Mies, joka oli elänyt heidän joukossaan 76 vuotta ja näytti vanhenneen vain kymmenen oli ilmeisesti velho; mies, joka oli elänyt kymmenen kertaa niin pitkään, ehkä sitäkin pidempään... sellainen mies saattoi olla itse piru.
Mitä hän halusi? Tuohon kysymykseen luulen voivani vastata.
Hän halusi sitä, mitä ilkeät miehet aina haluavat: saada valtaa ja käyttää valtaa pahoihin tekoihin. Kuninkaana oleminen ei häntä kiinnostanut, koska kuninkaiden päät päätyivät aivan liian usein seipään päähän linnan muureille kun asiat eivät sujuneet. Mutta kuninkaan neuvonantajat... neuvonantajat varjojen keskellä... sellaiset ihmiset yleensä katosivat kuin illan varjot aamunkoitteessa heti kun pyövelin kirves alkoi heilua.
3. "TULOSSA OLLAAN, P!" F huusi hymyillen leveästi. Hän haisi vereltä ja tuomiolta; hänen silmissään paloi kuoleman tuli. Pyövelin kirves viuhui ja viimeiset veripisarat lensivät terästä leviten seinille. "NYT MINÄ TULEN!"
4. Kuninkaan yksityisalueet oli metsästetty melkein tyhjiksi. Harvoin sieltä enää löytyi kunnollisen kokoinen peura, eikä lohikäärmettä oltu nähty miesmuistiin. Useimmat olisivat nauraneet jos olisi sanottu, että tuossa kesyssä metsässä olisi ollut vielä niin myyttinen olento. Mutta tuona päivänä tunti ennen auringonlaskua kun R ja hänen seurueensa olivat lähtemäisillään takaisin he näkivät sellaisen... tai se näki heidät.
5. Tämä kertomus on omistettu hyvälle ystävälleni Ben Straubille ja tyttärelleni Naomi (- -):lle.
6. Olipa kerran Delain-nimisessä kuningaskunnassa kuningas, jolla oli kaksi poikaa. Delain oli hyvin vanha kuningaskunta, jossa oli ollut jo satoja, ehkä tuhansia kuninkaita; kun kuluu tarpeeksi kauan, historioitsijatkaan eivät muista kaikkea. Roland Hyvä ei ollut paras eikä huonoin maata koskaan hallinnut kuningas. Hän yritti kovasti olla tekemättä kenellekään mitään kovin pahaa, ja hän yleensä onnistuikin siinä. Hän yritti myös kovasti saada aikaan jotain suurta, mutta ikävä kyllä siinä hän ei onnistunut kovin hyvin.
Tässä myös muiden vihjeiden selitykset (koska mielestäni olivat ihan kelpo vihjeitä ):
1. Tyylinäyte kirjailijalta, joka on huomattavasti tunnetumpi kuin tämä kyseinen teoksensa. Ajatus asioiden sulkemisesta rasiaan tai laatikoihin on tuttu myös hänen muusta tuotannostaan. Hauska(hko)na yksityiskohtana, että muistelemalla tai hakemalla kirjaa, jonka otsikossa esiintyisi sana 'rasia', löytää kirjailijan pojan teoksen.
2. Kuvaus pahiksesta, joka hänkin tunnetumpi kuin tämä kyseinen teos. (Ihan ns. kakka tyyppi, mutta ainakin Alexander Skarsgårdin näyttelemänä se oli mahdollista vähän unohtaa...)
3. Uhkaava henkilö heilumassa kirveen kanssa... Ainakin minulle tästä tulee mieleen kohtaus kirjailijan eräästä toisesta teoksesta tehdystä elokuvasta.
4. Suora vihje teoksen nimestä.
5. Joku saattaisi muistaa kirjailijan tyttären nimen, mutta omasta mielestäni oleellisempi seikka, että kirjailija on kirjoittanut teoksia yhdessä Benin isän kanssa. (Tai niin olen ainakin käsittänyt, että samasta Benjaminista kyse. Ja vaikkei olisikaan, sama sukunimi kuin sillä kanssakirjailijalla.)
No, tästä lähtee seuraavaa:
1. Toukokuu on tomun aikaa. Tuulenpuuskat nousevat ja laskevat autereessa, kanniskelevat isoja harmaanruskeita tomuriekaleita, jotka suhisevat ja ritisevät lyödessään yli maan. Tomu kiertyy siristen kamaraan kreosoottipensaiden väliin ja kerääntyy aaltoileviksi dyyneiksi ja kinoksiksi, jotka kulkevat eteenpäin ja kasvavat vaivihkaa tuulen loputtomassa jylinässä.
Toinen vihje:
2. Meiltä vei kaksi yötä ajaa suljetun vyöhykkeen rajalle ja sen yli. Mä en halunnut, että meidät nähtäisiin, kun ohitimme tiesulut, joten odotin keskiyöhön ennen kuin ajoin viimeiset kilometrit Barstow'hun. Olin laskeskellut, että saisimme tankattua ja ostettua ruokaa ennen kuin kääntäisimme keulan 395:lle kohti pohjoista, mutta kuivuus oli näemmä viime vuosina hivuttautunut länteen ja tehnyt Barstow'sta selvää. Pöly ja hiekka olivat hakeutuneet kaupungin keskustaan asti. Se oli autio lukuun ottamatta yksittäisiä kodittomia, jotka vetivät kärryjään pitkin dyynejä. Meidän oli pakko jatkaa eteenpäin kohti Mojavea, jotta saisimme tankattua, ja se oli epämiellyttävästi kymmeniä kilometrejä liiaksi lännessä.
Lisävinkkinä mainittakoon, että kirjassa kuvituksella on keskeinen osa, mutta kyse ei ole kuitenkaan sarjakuvasta.4. Milloin se alkoi? Mä en muista, milloin se alkoi. Kai se sai alkunsa tavallisena vapaa-ajanvirikkeenä. Niin kuin tv. Joskus ne istuivat katsomassa tv:tä ja ja joskus vain istuivat kaukokypärä päässään. Mä en välittänyt. Hämäräksi se touhu muuttui järjestelmäpäivityksen jälkeen vuonna 1996. Mode Six.
Sen jälkeen ne eivät enää juurikaan katsoneet tv:tä. Kotona oli hiljaista. Muistan, kun mä ja Amanda tulimme joskus koulun jälkeen meille ja Ted ja Birgitte lojuivat edelleen olohuoneen sohvalla kypärä päässä. Ne olivat aivan muissa maailmoissa, ja yhtenä iltana me huvittelimme pynttäämällä ne hienoiksi. Amanda maalasi Birgittelle viikset.
5. Aika Kingstonissa sen jälkeen oli kamalaa. Mä ajattelin äitiä kaiken aikaa. Ensimmäisellä tunnilla uudessa koulussa aloin pillittää ja kaikki katsoivat ja mä työnsin pääni pulpettiin. Se varmaan näytti huvittavalta, ajattelin siinä muistellessani. Tunti pysähtyi kuin seinään ja opettaja joutui selittämään muille, että Michellellä on ollut hiukan vaikeaa elämässään viime aikoina. Sitten ukki joutui hakemaan mut kotiin.