Arvaa mikä kirja!

Arvuuttelu jatkuu pitkäksi venähtäneen juhannustauon jälkeen. Kuudes vihje:

6. Kannoin Skipin autoon. Olin joutunut avaamaan luukun, joka sillä oli takaraivossa, ja tutkimaan luukun taakse sijoitettua pikkunäyttöä, jotta saisin varmistettua, että se oli edelleen elossa. Enpä tiedä, Skip tuntui kylmältä.

Koska tämä on selvästi vaikea arvattava, bonusvinkkinä mainittakoon, että kirjan kirjoittaja on myös sen kuvittaja ja tunnetaan paremmin kuvataiteellisista kuin kirjallisista ansioistaan.
 

Simon Stålenhag: Liittymiä

Oikein! Kirjan kuvitus on hyvää, ainakin jos tykkää Stålenhagin tyylistä, mutta tarina oli minun makuuni vähän turhankin ankeaa dystopiaa.

Vuoro Wicked-Willielle.
 

No niin, pistetäänpä sitten sitaatti tulemaan:

“Ei turhaa tavaraa mukana, koko ajan liikkeellä. Ja kaikkien muiden on seurattava mallia. Arkadilla ei tule olemaan ainoatakaan täkypoikaa tai ajajaa, joka joka voi liikkua ilman vartijoita.”

Eipä osunut oikeaan. Laitan seuraavan vihjeen kun pääsen kotiin.

Sitaatti 2:
"Florida-Venezuelan Vapaavyöhykkeen pitkä kiertoradan alinen sukkula on täynnä ilmaiseksi matkustavia Kiertoradalta tulleita johtajia, satamasta toiseen kulkevia kuskeja värikkäissä takeissaan ja sekoitus Miehitetyn Amerikan niiden ammattien edustajia, joilla on varaa lentomatkustukseen, jäähuippumuodikkaita huijareita ja pelureita, huolettomuutta teeskenteleviä täkypoikia, joilla on käsiraudoilla ranteeseen kiinnitetyt räjähdevarmistetut salkut, yhteistyöhallitutusten viranomaisia, jotka istuvat hikisessä eristyksessä eri blokkeja edustavien johtajien ja liskomaisesti hymyilevien huijareiden välissä."

Kovin on hiljaista... Pistetään sitten sitaatti nro 3: Pony Express lymyää lentokonehallissa kuin eebenpuusta kaiverrettu elämänsä kevättä ikuisesti elävä pantteri. Wurlitzerin värikkäät valokiilat loistavat punaisina, keltaisina ja sinisinä katon tukirakenteissa. Texas Playboys kaikuu lujaa luolamaisessa tilassa, puhaltimet kilisevät metalliseinissä, basso sykkii matalasti betonissa. Cowboy tuntee ohjaamon tutun tuoksun ympärillään, kun hän keinottelee itsensä istuimelle ja asettaa Heckler & Kochin syliinsä. Hän laittaa plugit päähänsä ja herättää deltan sensorit eloon, hänen laajennettu näkökenttänsä menee kuin kalvot päällekkäin hänen päässään. Hän näkee vain kuolemanhiljaisen hallin ja paikoillaan odottavat deltat siipi toisissaan kiinni.

Walter Jon Williams: Rautahermot?
 

Rautahermot oli oikea vastaus. Vuoro Fiktiiville.

Täällä on ollut hetken hiljaista, nappaan vuoron.

Vihje 1:

   Vettä kaikkialla tässä huoneessa ˙– planeetalla, missä vesi oli elämän kalleinta nestettä. Niin räikeää veden tuhlausta, että se hätkähdytti hänet sisäiseen hiljaisuuteen.
   Hän vilkaisi keltasuodatettua aurinkoa. Se riippui matalalla rosoisen horisontin yllä, kallioiden yllä, jotka olivat osa suunnattomasta kallioharjanteesta, joka tunnettiin Suojaylänkönä.