Arvaa mikä kirja!

Ei varmaan ole, mutta arvastaan Atuanin holvihaudat ikään kuin pois tieltä.

Lohikäärmeellä ratsastaja?

Jee

Uutta kehiin:

"Olenko minä ilmiö?" X kysyi.

"On täysin mahdollista että olet", Y sanoi. "Mutta minusta olisi parempi että et kuvittelisi itsestäsi mitään sen kummempaa tällä hetkellä. Minä ajattelin että jospa tutkisimme tätä ilmiötä hiukan tarkemmin, vain me kahdestaan, mutta noudattaen kaiken aikaa suurta varovaisuutta."

"Haluatteko sitten että teen sitä vähän lisää?"

"Sitä minun tekisi kovasti mieleni ehdottaa", Y sanoi varovasti.

"Te siis kasvoitte siinä talossa kahdestaan tätinne kanssa", X sanoi. "Mutta täytyihän teidän käydä koulua."

"Tietenkin", Y sanoi. "Kävin samaa koulua kuin sinä nyt. Mutta asuin kotona." Y vaikeni ja tuijotti tyhjään teemukiinsa. "Yritän kaiketi selittää sinulle sitä", hän sanoi, "että vuosien varrella jouduin niin täysin pelon ja tämän tätihirviön valtaan, että kun hän antoi käskyn, koskipa se mitä tahansa, minä tottelin heti paikalla. Niin voi käydä, tiedätkös. Ja siihen mennessä kun täytin kymmenen, minusta oli tullut hänen orjansa. Tein kaikki taloustyöt. Sijasin hänen vuoteensa. Pesin pyykit ja silitin. Hoidin ruoanlaiton. Opin tekemään kaiken."

Olenko? Minusta itsestäni tämä tuntuu kauhean helpolta, vielä kun olen yrittänyt ottaa sellaisia pätkiä, jotka voi yhdistää sekä kirjaan että leffaan

X istui yhä hievahtamatta pulpetissaan. Hän tunsi olonsa omituisen huikaistuneeksi. Hän tunsi kuin koskettaneensa jotakin mikä ei ollut täysin tästä maailmasta, taivaiden lakipistettä, kaukaisinta tähteä. Hän oli tuntenut voiman tulvahtavan mitä ihanimmin silmiensä taakse, vellovan kuin lämmin neste hänen kallonsa sisäpuolella, ja hänen silmänsä olivat käyneet paahtavan kuumiksi, kuumemmiksi kuin koskaan ennen, ja silmäkuopista oli jokin purkautunut syöksyyn, ja sitten liitu oli noussut itsestään ja alkanut kirjoittaa.