Arvaa mikä kirja!

Jee, tiesin. :)

Laitan huomenna arvuuteltavaa.

No niin, ensimmäinen vihje:

"Mikä sinulla on, X?" Y kysyi.
"Ei yhtään mikään", X vastasi, kaivoi toivomusluun kanan jäännöksistä ja ojensi sen Z:lle, joka sanoi, ettei osannut toivoa. "Yleensä toivotaan, että unelmat toteutuvat", X sanoi.
"Ai unet, ei minun uneni saa toteutua", Z sanoi kauhistuneena.

Ei tietoa kirjasta, mutta oiskohan tuossa ollut alkuperäiskieli englanti ja sana "dreams" tuplakäytössä... suomeksi ei ihan toimi samalla tavalla.

Kuulostaa kovin tutulta, mutten muista, ketkä ja missä. Kanojen kunniaksi arvaan Clive Barkerin Abarat (ensimmäinen osa).

Hyvä arvaus, mutta ei. :)

Jep, alkuperäinen kieli on englanti ja todennäköisesti sana dreams on ollut käytössä, mutta minä pystyn näkemään tuolle toisenkin selityksen. :p

Toinen vihje:

Kattolaatat olivat jäästä liukkaita, ja Z ehti hädin tuskin laskea pienen, tohveliin verhotun jalkansa viettävälle katolle ikkunan alle, kun se jo liuskahti hänen altaan. Hän päästi vaimean kiljaisun ja kurkotti kohti neulontakuningatarta kiitäessään sen ohi jalat edellä kuin kelkaton kelkkailija. Katossa ei ollut reunusta, joka olisi katkaissut hänen putoamisensa, ei mitään, mikä olisi estänyt häntä singahtamasta yön mustille siiville. Humahdus, melkein innostus, kun hän ampaisi pohjattomaan ilmaan ja sitten ei mihinkään.
Pimeys lankesi.

Atkinson: Elämä elämältä

Sehän se! :)

Olin eilen sitä mieltä, että valitsin hiukan liian vaikean kirjan, koska siitä ei tahtonut löytyä mielekkäitä tekstin pätkiä tähän. Ne joko paljastivat liikaa tai tai sitten eivät kertoneet yhtään mitään.

^ Neulontakuningattaresta jo muistin, mutta etenkin tuo "Pimeys lankesi" varsin tuttu.


Seuraava kirja:

1. Piparminttu kiemurteli sieraimiini pistävänä kuin lasi, sitten vadelma, joka oli melkein liian makea, kuin ylikypsä hedelmä. Omena oli raikas ja puhdas. Pähkinät, jotka olivat täyteläisiä kuin voi, lämpimiä, maanläheisiä, kuin [*]. Valkoisen suklaan herkkä tuulahdus. Voi taivas, jonkinlaista mokkaa, tummaa ja syntistä. Huokaisin nautinnosta, mutta lisää oli tulossa. Voiset pikkuleivät levittivät turvallista, jauhoista tuoksuaan, tikkareista lähti hedelmähajujen kavalkaadi joka oli niin tiivis, että se oli epätodellinen. Suolarinkeleiden terävyys, sitruunoiden kirkas tuoksahdus, aniksen hätkähdyttävä pisto. Tuoksuja, joille ei ollut sanoja. Vaikersin.

^ Hih. Ei oikea kirja, mutta hyvä arvaus.

Seuraava vihje:

2. En lopettanut soittoa, vaan siirryin saumattomasti duuriin. Ensimmäistä kertaa sinä vuonna lauloin ääneen. Se oli onnellisin kaikista lauluistani ja yksinkertaisin.

Suven aikaan rakastuin
ihanaan kesätyttöön,
suven taikaan hänet puin,
ihana kesätyttö.
Talven jos saisin viettää kanssaan,
ihana kesätyttö,
mutta kylmää en kestä vaan,
ihana kesätyttö.

Hänen hymynsä mulle kesän tuo,
nauran lapsen lailla,
elämäämme kesä turvan luo,
hetken olemme huolia vailla.
Hän lämpöä kannattelee,
meitä kesän tuulet hellittelee.
Jos yhteinen aikamme loppuu tähän,
kesästä otan mukaani vähän.

Jos jostain katkelmasta tulee edes jonkinlainen mielleyhtymä tai muu, saattaa siitäkin olla jollekin toiselle arvaajalle apua, vaikkei kirja olisi itselle tuttu.


3. "Äitisi joutuu ehkä sietämään minua vielä pitkään."
"Ai kuinka pitkään?"
Hänen hymynsä oli suloinen. "Todella pitkään."
"Ai ikuisesti?"
[*]:n huulet hymyilivät, mutta keltaiset silmät täyttyivät surusta, aivan kuin hän olisi tiennyt valehtelevansa. "Pitempään."

^ Susiasiat hallussa. Väristys on oikea vastaus, vuoro The Big Bad Wolfille!

(Kirja maksoi kirpparilla vain 0,25 euroa, päätyi hyppysiini. Halpaa rakkautta. )

Hahhaa, vihjeet tuntuivat tyystin mystisiltä, mutta nyt kun vastauksen tietää niin nehän ovat aivan päivänselviä :D Olisi pitänyt jo kesä-talvi -kuviosta tietää, mutta kun on jumittunut siihen varmuuteen, ettei kirjaa tunne, niin ei osaa edes lukea tarpeeksi ajatuksella.