- Kirja-arviot kirjojen sivuilla uudistuivat
- Ilmoitukset / Darkki
- Eilen 11:49
- Lukuhaaste: Goodreads 2022
- Lukupiiri / Pisania
- 07.08.2022 12:40
- Lukuhaaste: Popsugar 2022
- Lukupiiri / Pisania
- 07.08.2022 12:35
- Lukuhaaste: Helmet 2022
- Lukupiiri / Pisania
- 07.08.2022 12:29
- Parannusehdotuksia sivustolle?
- Viisasten kivi / Darkki
- 06.08.2022 11:53
Arvaa mikä kirja!
No niin, ensimmäinen vihje:
"Mikä sinulla on, X?" Y kysyi.
"Ei yhtään mikään", X vastasi, kaivoi toivomusluun kanan jäännöksistä ja ojensi sen Z:lle, joka sanoi, ettei osannut toivoa. "Yleensä toivotaan, että unelmat toteutuvat", X sanoi.
"Ai unet, ei minun uneni saa toteutua", Z sanoi kauhistuneena.
"Mikä sinulla on, X?" Y kysyi.
"Ei yhtään mikään", X vastasi, kaivoi toivomusluun kanan jäännöksistä ja ojensi sen Z:lle, joka sanoi, ettei osannut toivoa. "Yleensä toivotaan, että unelmat toteutuvat", X sanoi.
"Ai unet, ei minun uneni saa toteutua", Z sanoi kauhistuneena.
Toinen vihje:
Kattolaatat olivat jäästä liukkaita, ja Z ehti hädin tuskin laskea pienen, tohveliin verhotun jalkansa viettävälle katolle ikkunan alle, kun se jo liuskahti hänen altaan. Hän päästi vaimean kiljaisun ja kurkotti kohti neulontakuningatarta kiitäessään sen ohi jalat edellä kuin kelkaton kelkkailija. Katossa ei ollut reunusta, joka olisi katkaissut hänen putoamisensa, ei mitään, mikä olisi estänyt häntä singahtamasta yön mustille siiville. Humahdus, melkein innostus, kun hän ampaisi pohjattomaan ilmaan ja sitten ei mihinkään.
Pimeys lankesi.
Kattolaatat olivat jäästä liukkaita, ja Z ehti hädin tuskin laskea pienen, tohveliin verhotun jalkansa viettävälle katolle ikkunan alle, kun se jo liuskahti hänen altaan. Hän päästi vaimean kiljaisun ja kurkotti kohti neulontakuningatarta kiitäessään sen ohi jalat edellä kuin kelkaton kelkkailija. Katossa ei ollut reunusta, joka olisi katkaissut hänen putoamisensa, ei mitään, mikä olisi estänyt häntä singahtamasta yön mustille siiville. Humahdus, melkein innostus, kun hän ampaisi pohjattomaan ilmaan ja sitten ei mihinkään.
Pimeys lankesi.
^ Neulontakuningattaresta jo muistin, mutta etenkin tuo "Pimeys lankesi" varsin tuttu. 
Seuraava kirja:
1. Piparminttu kiemurteli sieraimiini pistävänä kuin lasi, sitten vadelma, joka oli melkein liian makea, kuin ylikypsä hedelmä. Omena oli raikas ja puhdas. Pähkinät, jotka olivat täyteläisiä kuin voi, lämpimiä, maanläheisiä, kuin [*]. Valkoisen suklaan herkkä tuulahdus. Voi taivas, jonkinlaista mokkaa, tummaa ja syntistä. Huokaisin nautinnosta, mutta lisää oli tulossa. Voiset pikkuleivät levittivät turvallista, jauhoista tuoksuaan, tikkareista lähti hedelmähajujen kavalkaadi joka oli niin tiivis, että se oli epätodellinen. Suolarinkeleiden terävyys, sitruunoiden kirkas tuoksahdus, aniksen hätkähdyttävä pisto. Tuoksuja, joille ei ollut sanoja. Vaikersin.

Seuraava kirja:
1. Piparminttu kiemurteli sieraimiini pistävänä kuin lasi, sitten vadelma, joka oli melkein liian makea, kuin ylikypsä hedelmä. Omena oli raikas ja puhdas. Pähkinät, jotka olivat täyteläisiä kuin voi, lämpimiä, maanläheisiä, kuin [*]. Valkoisen suklaan herkkä tuulahdus. Voi taivas, jonkinlaista mokkaa, tummaa ja syntistä. Huokaisin nautinnosta, mutta lisää oli tulossa. Voiset pikkuleivät levittivät turvallista, jauhoista tuoksuaan, tikkareista lähti hedelmähajujen kavalkaadi joka oli niin tiivis, että se oli epätodellinen. Suolarinkeleiden terävyys, sitruunoiden kirkas tuoksahdus, aniksen hätkähdyttävä pisto. Tuoksuja, joille ei ollut sanoja. Vaikersin.
Arvaa mikä kirja!
Ei kyllä mitään havaintoa, mutta silti pakko arvata, Pieni suklaapuoti? 

^ Hih. Ei oikea kirja, mutta hyvä arvaus. 
Seuraava vihje:
2. En lopettanut soittoa, vaan siirryin saumattomasti duuriin. Ensimmäistä kertaa sinä vuonna lauloin ääneen. Se oli onnellisin kaikista lauluistani ja yksinkertaisin.
Suven aikaan rakastuin
ihanaan kesätyttöön,
suven taikaan hänet puin,
ihana kesätyttö.
Talven jos saisin viettää kanssaan,
ihana kesätyttö,
mutta kylmää en kestä vaan,
ihana kesätyttö.
Hänen hymynsä mulle kesän tuo,
nauran lapsen lailla,
elämäämme kesä turvan luo,
hetken olemme huolia vailla.
Hän lämpöä kannattelee,
meitä kesän tuulet hellittelee.
Jos yhteinen aikamme loppuu tähän,
kesästä otan mukaani vähän.

Seuraava vihje:
2. En lopettanut soittoa, vaan siirryin saumattomasti duuriin. Ensimmäistä kertaa sinä vuonna lauloin ääneen. Se oli onnellisin kaikista lauluistani ja yksinkertaisin.
Suven aikaan rakastuin
ihanaan kesätyttöön,
suven taikaan hänet puin,
ihana kesätyttö.
Talven jos saisin viettää kanssaan,
ihana kesätyttö,
mutta kylmää en kestä vaan,
ihana kesätyttö.
Hänen hymynsä mulle kesän tuo,
nauran lapsen lailla,
elämäämme kesä turvan luo,
hetken olemme huolia vailla.
Hän lämpöä kannattelee,
meitä kesän tuulet hellittelee.
Jos yhteinen aikamme loppuu tähän,
kesästä otan mukaani vähän.
Jos jostain katkelmasta tulee edes jonkinlainen mielleyhtymä tai muu, saattaa siitäkin olla jollekin toiselle arvaajalle apua, vaikkei kirja olisi itselle tuttu. 
3. "Äitisi joutuu ehkä sietämään minua vielä pitkään."
"Ai kuinka pitkään?"
Hänen hymynsä oli suloinen. "Todella pitkään."
"Ai ikuisesti?"
[*]:n huulet hymyilivät, mutta keltaiset silmät täyttyivät surusta, aivan kuin hän olisi tiennyt valehtelevansa. "Pitempään."

3. "Äitisi joutuu ehkä sietämään minua vielä pitkään."
"Ai kuinka pitkään?"
Hänen hymynsä oli suloinen. "Todella pitkään."
"Ai ikuisesti?"
[*]:n huulet hymyilivät, mutta keltaiset silmät täyttyivät surusta, aivan kuin hän olisi tiennyt valehtelevansa. "Pitempään."
Arvaa mikä kirja!
Nälkäpeli?
Arvaa mikä kirja!
Väristys, Maggie Stiefvater?
Hahhaa, vihjeet tuntuivat tyystin mystisiltä, mutta nyt kun vastauksen tietää niin nehän ovat aivan päivänselviä :D Olisi pitänyt jo kesä-talvi -kuviosta tietää, mutta kun on jumittunut siihen varmuuteen, ettei kirjaa tunne, niin ei osaa edes lukea tarpeeksi ajatuksella.
Arvaa mikä kirja!
Tunnistin tuon kesäbiisin, jäänyt jotenkin vahvasti mieleen. :D
"On jo melkein myöhä", hän sanoi. "Voimme yhtä hyvin mennä takaisin ja miettiä jotain muuta huomenna. Ehkä voisimme mennä tapaamaan Y:tä."
"Mutta sinähän sanoit, ettei hän auttaisi meitä", X sanoi.
"Ei avun takia", Z sanoi, "vaan kirjojen."
"On jo melkein myöhä", hän sanoi. "Voimme yhtä hyvin mennä takaisin ja miettiä jotain muuta huomenna. Ehkä voisimme mennä tapaamaan Y:tä."
"Mutta sinähän sanoit, ettei hän auttaisi meitä", X sanoi.
"Ei avun takia", Z sanoi, "vaan kirjojen."