Painaja ja muita runoja

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 38
  • Viestejä: 638
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
22.08.2019 13:10 #101

Hyviä enkeleitä ympärillenne. Ja Herran siunausta.

ENKELIT MINUA PIIRITTÄVÄT
On minulla tunne, etten viivy täällä enää pitkään
On kaikki ennen tuttu alkanut kääntyä vieraaksi
Kun askeleeni lyhenee, samalla varjot pitenevät
Riippuvat oksat käyvät ylleni muuttuen raajoiksi
Näen repaleiset siiventyngät ja roikkuvan nahan
Seisoo edessäni kuin syvästi rikkinäinen ihminen
Mystisesti tulleita vaivoja ovat iltapuoleni täynnä
Näkemääni usko en, vaan puolisokeana kävelen

Miksi suuria rahoja tuhlata tiiliin, kun temppeli on minulla sisälläni
Vielä kuluttua vuosikymmenten etsiskelen yhä aukkoja muurissa
Palkeiden säestämät alkuvirret tuhatäänisinä tärykalvoissa soivat
Niissä puhuu pelkkä hiljaisuus – kuulen seinien henkäämiä sanoja

Kyseinen entiteetti ei paljastanut todellista nimeään
Valaisi minulle polkunsa visusti kätketyn ja salaisen
Osoitti minulle ne paikat, missä päivisin lepuuttavat
Sitä paikkaa syvän raukeana vartioin ja muistelen
Entisaikojen tiedemiehet luulivat sellaisia enkeleiksi
Hengen kultansa etsinnässä kuluu mieleni lahoava
Vieläkin näen tomuissa nuo samaiset kengänjäljet
Kaikki lukuisat ristit kaulassani eivät mitään tarkoita

Vino muistokivi pääni alla nukahdan, näen unta Raamatun päivistä
Maanalaisen maan syövereistä taas yksi nimetön olento tänne sikisi
Yhä hulluna minua pitävät, kun yksinäni hautakalmistoilla puhelen
Yhdeksän päivän päästä salaa rupikonnan sama epäsikiö synnytti

En puhellut kanssa arkkienkelin, vaan perivihollisen
Henget aamunkoitteen elävät; ehtoopuolen vainajat
Kallis ajatukseni sikisi rauhasta; totaalisesta rauhasta
Saat riivauksen mukana, jos täältä reliikkejä anastat
Horteisina tunteina mieli käy muinaisia kivikäytäviä
Mädän kielen nuolemia ovat alamaailman kerrokset
Lukuisat seinäpiirrokset julistavat sielujen anarkiaa
Etsiskelen soppea, missä tyhjinä makaavat arkkuset

Kolmesti siunattuna vannon minä sen kaiken tästä lähtien olevaksi;
on pelkkä ruumiiden halkoma kylänraitti ikuisuudesta ikuisuuteen
Makailemasta tapaan kaiken sukuni; ensin nuoret, sitten varttuneet
Ei ole ketään minulla maailmassa – siipiensä kuulen vain havisseen

Kolmesti kirottu myös tuo kohtalon kolmiyhteys
Vanhan eritteen tahrimia kiviä nuolen paljaaksi
Saatan maun tuntea: veren tapettujen enkelten
Ne maahan lankesivat ihmismiehelle viihteeksi
Ei siipi auringossa korvennu, vaan maan ahjossa
Pikimusta on syömmensä, siellä hiilikekäle palaa
Hiilenmusta on myös ilmeensä - hymyt tuhkatut
Heidät uudestaan kaivan ja peittelen aivan salaa

Eloni kuluessa olen rippipastorin pettänyt ja kaikki valani rikkonut
Mitä tapahtui ennen saatanallista kääntymystä, sitä en muistakaan
Näen olkisen ja tervatun naisen, maahan höyhenet satavat lumena
Kadunmiehelle suunnattomaksi iloksi taivaiset tarjoavat porttoaan


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 01.09.2019 17:33 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 38
  • Viestejä: 638
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
04.09.2019 12:53 #102

Tolling 40k, perkele. Mennään siis teemalla: "Täältä seuraavana etappina ikuisuus".

SANOJA SYVYYKSISTÄ
Isä Meidän, joka olet syvyydessä – mikä lienee oikea nimesi?
Vailla pohjaa on ehtoollismaljasi, tähtien laki se ainut moraali
Mitäpä merkkaavat jumalanpilkka ja pyhäinhäväistys sinulle?
Koko olevaisuutemme pelkkä lyhyt askel mysteeriesi äärelle

Vaikka miten tuijotan, näen vain tähdet entisestään etääntyvät
Kuulen kaikuja maailmanlopusta, sanat vähitellen selkiintyvät
Välinpitämättömän veisuu kuuluu kuin naapuripitäjän kirkolta
Välinpitämättömän pimeyden huomata saattaa ristin juurelta

Kuilun valtias tutkijoilleen silmästä silmään eri kasvot paljastaa
Jokaiselle tuijottajalle hänellä lauseet, joilla pauloihinsa kietoaa
Mikä onkaan hänen huoneensa perimmäinen ja syvin arvoitus?
Kuten pyhällä piplialla, lienee sillä jokaiselle erilainen tarkoitus

Muinainen herätyskäsky avaa teräslukot oveen olemattomaan
Vailla opinkappaleita käy moni äärettömyyksiä tarkkaamaan
Samalla sieluparka kuin vankilaan siihen huoneeseen lukittuu
On hänelle enää yksi vartija; tunkeileva ja hupeneva puolikuu

Synkän filosofin mietinnöillä kumottu on koko elämän antaja
Kuorin eteen mahtuvat kaikki seurakunnat ja jokainen jumala
Samaan kastiin ja kuoroon kuuluu täällä uskova ja epäuskova
Takoo meidät uusiksi astioiksi yksi lasimestari ja savenvalaja

Puhalla palkeillasi meihin henget, kutsu olemattomat olemaan
Miehen pään pyörälle se panee, jos universumi käy puhumaan
Kirkonkellot ja sydämenlyönnit kumisevat samaisessa rinnassa
Epäharmonian korkea, salattu kieli kuperan ämpärin rummussa

Kuilun juonet koetat selvittää, vaan niitä ei voi kukaan tuntea
Juonivat henget kattilassa tuhannen tuntia jatkavat musisointia
Luuranko lentää repaleisin enkelin siivin ja puhaltaa torveensa
Kadotuksen orkesterissa elämöimässä luunlaiha huilunlurittaja

Sen entiteetin ympärillä lakkaamati murhaajan ajatus työtelee
Mies otti toisen nimen – hän synkkää menneisyyttään peittelee
Palanen palaselta taivainen kartta muuttuu ruumiiksi Tyfonin
Mielessänsä hämäränä, kun sekaantui hän muinaisiin rotuihin

Kuolevainen hirttää aikansa keskelle köydensilmä-tähtikerien
Sydän lakastuu ja sielut sammuvat alla jäätävien linnunratojen
Voi vanhan ajan kivialttareilta palvojan henki kulkeutua pitkälle
Sanaton yhteys toimii yhteen suuntaan kutsumuksena houkille

Näytä minulle ikivanhus kuu
Näytä minulle tähtien kohtalo
Vailla selvää mieltä tai tahtoa
on korkeimman kastin olento


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 10.09.2019 17:37 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 38
  • Viestejä: 638
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
09.09.2019 12:39 #103

...and don't you loaf too long on a crossroads, on moonless nights...

HENGEN ELÄTIT
Puheet kiertelevät ympäri härmäläisiä kyliä
Mieleltäni tympeäksi kaikki minua kutsuvat
Ihmisten keskuudessa ei minulla nimeä lie
Vastaantulevat aina kadunpuolta vaihtavat
Edeltäni kaikki päivänvalo tyystin pakenee
Hirtehiset henkivallat ovat myötäni ainiaan
Ovat herrat taivaisen täällä minua vastaan
Oikea totuus tullut on vanhasta valheestaan

Sanoin Herran kuivalle morsiolle: ”Se vakaumus ihmisen kalkkeuttaa!”
Nyt liikehtii kuin olisi elämän vettä saanut tyhjäsilmäinen naikkonen
Lopunajat meidät hetekasta herättivät – sen myötä sain viihdyttäjät
Nyt ruosteista sänkyä autiotorpassa peittää kerros kuivan höyhenen

Ruumis elää nykyhetkessä, sielu keskiajalla
Läpi kaupunkien pukinviitta päällä taivalsin
Ei muuta toivetta, kuin kuolo elävänä tavata
Jalat kopisevat koreasti mukulakivikatuihin
Eilisen varjot perässä pakko liikkeellä pysyä
Sivukujilta vaimea, etäinen nauru kantautuu
Olisinko tänään se julkea puhuja totuuksien?
Jos huomiseen selviän, niin silloin kirkastuu

Huusin pitkäikäisille demoneille: ”Lähtekää helvettiin sisuksistani!”
Oli jälleen aika totiselle kevätsiivoukselle – aika päänsä tuulettaa
Tutunoloisen ruumiin löysin takavuosien lakastuvasta pihapiiristä
Se lieni vain muistelo maallisesta elämästä, joka pakenee ainiaan

En enää vuosikausiin ole kirkossa vieraillut
Niillä portailla vakaumuksemme punnitaan
Siksi kiroan ristejä jokaisella katonharjalla,
ja yönseutuina lahopirttilä minut majoittaa
Maailman murheelliset laidat hengenkotini
Varisee tien pintaan tuhka ikuisen vaeltajan
Moni meistä täällä kuin tähtien kiertolainen
Tummien matkassa omat verilinjani ohitan

Minä sanoin vieressäni nukkuvalle pojalle: ”Kerää jo jätkä luusi!”
Koltiainen otti lautavuoteensa ja selvänä aamunkoittoon käveli
Vainajien keskuudessa harjoitimme tekoja himokkaan pahuuden
Mutta eihän kukaan päivän puolella elänyt meitä syyttää arvaisi

Eivät korviaan lotkauta yläkerran olevaiset,
kun pyytelen heiltä myrskytuulia ja sadetta
On kulkukoirana mukavampi tehdä matkaa,
kun siltakäytävä on autio ja vailla kaidetta
Itsenäinen tieni kaareutuu kuin hirttonuora
Jos väistämätöntä pakenen, se aina lähestyy
Nimetön kanssamatkustaja takkini vuorissa
joskus yhdeksän askelta perässä näyttäytyy

Näillä poluilla hengen elätti on kuten vanha mies tai linnunpelätti;
syntyneenä liian myöhään hän ainaisesti selkänsä taakse tuijottaa
Maankiertäjän valan tehnyt ei sen kummempia ennustajia tarvitse
Tulkoot kaikki hevosmiehet ja hullut – kaikki lähempänä saatanaa


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 10.09.2019 08:15 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 38
  • Viestejä: 638
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
14.09.2019 18:31 #104

Sukupolvien mittainen kirous.

PAHOLAISEN LOUKKO
Hän on kuin tuuli ja sade – kaikki yön varjot ympärilläsi
Kuin kuollut maankiertäjä, joka seuraa mielessä kulkijaa
Hän on seurassasi pitkät ehtoot, nuotiolla sinua vartoo
Aamunkoiton hetkellä hän kirjattomat teillensä toivottaa
Hän on unohdettu ääni tuhansien piinattujen temppelien
Kaikki kielletyt rukoukset koivupuun lehtien havinoissa
Hän on varjostava korppi, joka alati seurassasi maleksii
Ulvoo tavoittamattomana yösutena kirkon kellotornissa

Seuraa kulkijoita katseellaan tyhjänä tuijotteleva pytinki
Seinustalla muotokuva kuin tuijottaisit suoraan helvettiin
Kaikkiin kasvoihin pesiytynyt kulkutauti ja sisäsiittoisuus
Ei koskaan hämärällä kuulu sukumme hautasija hiljaisiin
Suu henkää jäätävää huurua, multainen käsi kohottuu
Kyseinen ilmiö on leimaava ainoastaan tälle kalmistolle
Maalatun katseessa tarkkaavat silmät, aika seisahtunut
Myöten holvikäytävää käyvät kengät kellarin portaikolle

Paholaisen loukko – viimeinen soppi kuolleiden taiteiden
Kantatalo vanha henkäillyt aatteilta rauhassa vuosisatoja
Vaikka torni on korkea, ei uskomme ole pelkkä rakennus
Tämä huone on perustettu ja periytynyt meille keskiajalta
Joukossa kylän syntiparkojen monipolvinen veljeskunta
Mietin niitä perhepiirin hautajaisia, joita vielä on tulossa;
joita yksinäni täytyy minun valvoa, siunailla ja todistaa
Syntymä koittaa esi-isälle nyt elävän poikansa ruumiissa

Mies nöyränä kerjäävä veistetty vanhasta joutopuusta
Persjalkainen makaa lähikirkon lattialla pitkin pituuttaan
Miten läpeensä köyhältä näyttääkään kolehdinkerääjä?
Ei sisuksissaan lie yhtään anetta, ei pennin kopeekkaa
Ei syömmessämme sijaa kristuksille väärille tai oikeille
Jokainen piilotettu haavamme on aikojen päästä märkivä
Kylänraitilla tallailee kalpeita ja ilottomia sieluhaaskoja
Tummat lokakuiset värit saa täällä kaikki kristitty elämä

Juhlapäivänä käy joku ympäri lähipitäjää vitsoja selässä
Sanoo taivaisen Herran kannattelevan hirttonuoraamme
Lähinnä meitä jälleen se pimeän herruus kaikkivaltainen,
kesän paikalliset pakanafestivaalit ja talven tuikkeemme
Ovat kaikki työmme täällä kaikkien elävien töistä erossa
Merkkaa mitään ei vuodenkierto vangeille hautapihojen
Hiljaa paljastuvat kasvot kivikummun merkkaamattoman
Siitä kielii se valaistus, joka istutettiin päähän juoppojen

Hautakiviin kirjattuna määränpää helvetti nimien ohella
Taivaalta pudonneet enkeliruumiit kivettyneet paaseiksi
Kalpa kädessä synnyimme neljännellätoista vuosisadalla
Mitä tapahtuu kartanolla ja kalmistoilla, jää yksityiseksi
Kokoontumiset salassa kyläläisten tunkeilevilta katseilta
Huhut saavat kiertää – kaikilta kätketyt hengen tulemme
Yksi lamppu vain palaa ikkunassa yönseudun läpeensä
Mielemme valvovat aina ja kurkottavat manalan porteille

Olemme voittaneet ajan ja ihmisiän, samoin alistumisen
Kaikki kellot käyvät kohti mennyttä marmorihuoneissa
Talomme salvatut ovet käyvät aina kuntiin maanalaisiin
Voi seinustalla haarniska miekkakädellä jonkun kolkata
Kahtia jakautuneet ristit ja niissä ruumiiden puolikkaat
On jakautunut mielenkiintomme maan alle ja taivaalle
Suurmiesten patsaiden yhteyteen piirrämme salakaavat
Oopiumihoureen vallassa vanhat idolit me kohtaamme


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 14.09.2019 19:59 : LordStenhammar.

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 1 jäsen ja 83 vierailijaa
Mikael
Uusin jäsen: Jimbo Whateverson
Jäseniä yhteensä: 8723