Painaja ja muita runoja

  • Nebu hahmo
  • Nebu
    Epäkuollut
    Tasolla 29
    4.87

06.09.2021 18:55 #161 :: Nebu
Painaja ja muita runoja
Mielestäni teksteistäsi näkee sen, että Iso Kirja on sinulle tuttu. Niin se on minullekin (onneksi en ole sen orja). Saan jotenkin näistä runoista nykyään paljon enemmän irti, kun luen niitä uusin silmin. Tällä sivuilla 8 olevista teksteistä eniten mieleenpainuvia olivat Kristikansan demoni, Kaiken pettänyt ja tyhjyys. 

Voin olla väärässäkin, mutta minulle saattaa olla syntynyt pieni aavistus siitä, mistä nämä tekstit kumpuavat. Itsellenikin on tullut tarve saattaa samoja aiheita käsitteleviä tekstejä maailmaan.
Kovaa tavaraa taas, kuten tavallisestikin.
Muokannut 07.09.2021 02:20 Nebu

07.09.2021 11:48 #162 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Moro! Kiva kun tulit taas piipahtamaan. Muistan sut takavuosilta kyllä juu.

Onhan Raamattua tullut silleen luettua. Tai lähinnä ne omasta mielestä mielenkiintoisimmat palat, eli alun ja lopun hörhöilyt plus Jeesuksen duunit. Onhan se hieno kirja. Perverssi ja mielenvikainen, mutta hieno.

Tuskin kantsii seitsemättä sivua aikaisempiin juttuihin hirveästi venturoida. Tuli nääs kirjoitettua vuosi-puolitoista pelkkää skeidaa. Mutta onneksi löysin takaisin "valoon".
 
Muokannut 07.09.2021 11:50 LordStenhammar

  • Nebu hahmo
  • Nebu
    Epäkuollut
    Tasolla 29
    4.87

07.09.2021 19:56 #163 :: Nebu
Painaja ja muita runoja
Sitä on tosiaan viimeksi tullut oltua täällä aktiivisena takavuosina. Paikalla olen kyllä satunnaisesti käynyt, mutta kommentoinnit jäivät jostain syystä tekemättä. Mutta oli mukava huomata, että tämä ketju on yhä aktiivinen. Josko sitä taas itsekin aktivoituisi.

Kirjoittamiseen taitaa kuuluu myös ne sellaiset "pimeämmät" jaksot. Niitä tulee varmasti itse kullekin (itse ainakin rämmin välillä aika synkissä vesissä, kun mistään ei tule mitään :)), mutta hienoa, että sinä olet löytänyt jälleen "valon". Tuo valo- sana on ihan hyvä laittaa heittomerkkien sisälle, koska itselläni nämä tekstit kolahtavat juuri siksi, että ne ovat synkkiä ja sieltä pimeämmältä puolelta.

Jään odottelemaan, mitä tähän ketjuun on vielä tulossa.

11.09.2021 14:59 #164 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Kaupunkiahdistusta päivään. Kaikki tiet vie pois Lahdesta.

RAPPIOTA, RAPPIOTA VAAN
Saastaisia asuntoja sotketaan
Näet rappiota, rappiota vaan
Naapurissa kovasti rukoillaan
Näet rappiota, rappiota vaan

Kadut ihmiskuonaa virtaavaa
Näet rappiota, rappiota vaan
Vuokralla saatanakin asustaa
Näet rappiota, rappiota vaan

Kulkee täällä rahaton pakana
ylpeänä kivikatujen porttona
Misantrooppeja kassajonossa,
palvelutiskillä, virastotalossa

Urbaani-helvettinsä romahtaa
Näet rappiota, rappiota vaan
Kortteleissa elävää kuolemaa
Näet rappiota, rappiota vaan

Vanha runoilija käy pohtimaan
Näet rappiota, rappiota vaan
Mikä sai paskaa rustaamaan?
Näet rappiota, rappiota vaan

Pilkkansa lauloi rotta kolosta
Nuolet saastat metallipinnalta
On torakoita, koppakuoriaisia
sokeritoukkia ja jauhomatoja

Kerkeä kieleni
ei kuonaa peittele
Kuolon ahdistus
muuttaa lähelle
Valkeaa sadetta
kesällä impattiin
Kahlitsen käteni
kiinni patteriin
Muokannut 11.09.2021 15:18 LordStenhammar

  • Nebu hahmo
  • Nebu
    Epäkuollut
    Tasolla 29
    4.87

12.09.2021 19:35 #165 :: Nebu
Painaja ja muita runoja
Rappioruno Lahdesta. Tässä pääsi hieman siihen fiilikseen kuin olisi itsekin taas talsimassa tuon kaupungin kaduilla. Lahti ja sen ympäristö ovat "valitettavasti" itsellenikin takavuosilta tuttuja, joten voin sanoa ymmärtäväni tuskasi ja sen, mistä nämä sana kumpuavat.

12.09.2021 20:46 #166 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Joo, Lahti on hirveä. Koko ammattikouluiän siellä pyörinyt ja joudun satunnaisesti pyörimään vieläkin. Tiedä sitten onko vain omaa illuusiota, mutta esim. läheiset Riihimäki ja Hyvinkää paljon viihtyisämpiä kauppaloita.

02.10.2021 13:22 #167 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Väitetty aatelinen perimäni... eihän sitä tainnut olla. Enemmänkin kieroilijoiden sukua taidetaan olla, ainakin äidin puolelta.

.
KARTANO HÄMEESSÄ
Yksin hämärä hengellisyys
ja synkkä maalaismaisema
Sukulaisten kuvia katselen
suljetun kartanon huoneissa
Ovat tuhruiset kättenjäljet
kauan kuolleiden taiteiden
Tie vie palvelijoiden ovelle
Vieressään sijat kantaisien

Kadonneilla pakana-ajoilla
eläneitä käytävällä kohtasin
Veressä uinuneet muistot
tiedottomuudesta vapautin
Piilee katkera sukukirous
näissä lakastuvissa saleissa
Jotka vieraat tapansa toivat,
heitä kiroan minä aatteissa

Silmäni kurjuuteen tottuu
On mielikin vain köynnöstä
Kuin miehen täällä näkisin,
tunnistaisin tutut piirteensä
Mutta kun luokse kävelen
tuo sukulaisaave kaikkoaa
Kiven päällä on orpo varis
Tuuli tervehdystä kuljettaa

Yksityisellä hautausmaalla
tiedän aatelisten katsovan
Taas läsnä ovat henkivallat
sen kivettyneen maailman
Ammoiset silmät vartioivat
miekankantajan patsasta
Takana muinaisten tähtien
kohottavat ritarit kalpansa

Kirkko rikkinäisin ikkunoin
katsoo puukujanteelle päin
Vuosisataisessa miljöössä
vain ajan unohtuneen näin
Läheisen pellon sumussa
kuin neljä elävää näytöstä
Vuorotunneilla he palaavat
katkeran paaden kätköstä

Lokakuu edelleni ehättää
Viimein koittaa poislähtöni
Miehet mustissa puvuissa
vaiteliaina käyvät vastaani
Kuin tukahduttava koura
seuraa hiljaisuus jäljessään
Mykkä on sen talon hahmo,
eikä tie enää tapaa etsijää
Muokannut 02.10.2021 15:21 LordStenhammar

  • Nebu hahmo
  • Nebu
    Epäkuollut
    Tasolla 29
    4.87

05.10.2021 18:19 #168 :: Nebu
Painaja ja muita runoja
Tässä tekstissä oli mielestäni todella hyvä rytmi. Kerronta kulki vaivattomasti eteenpäin, ja sain varsin hyvin piirrettyä silmieni eteen tarinan tapahtumat - ja taisinpa ehkä tavata myös riimien sisällä olevan syvemmän merkityksen.
Tykännyt: LordStenhammar

06.10.2021 12:18 #169 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Tattis. Hyvä, jos on rytmi kunnossa. Se onkin tässä taas viime ajat mietityttänyt, kun on iänikuinen pakkomielle noihin tasariveihin - että mitä se tekee rytmille ja muutenkin tekstin sujuvuudelle. Mut' hyvä vaan, jos näin on.

EDIT: Lueskelin tossa sun blogia. Vaikuttaa ihan hyvältä matskulta. Jos saisi jollakin aikavälillä kaikki luettua. Hyvä kun ei ollut sen pidempiä kirjoituksia ainakaan alkuun. Voi mukavasti fiilistellä aina vaikka yhden tai kaksi lukua kerrallaan.
Muokannut 06.10.2021 13:17 LordStenhammar

  • Nebu hahmo
  • Nebu
    Epäkuollut
    Tasolla 29
    4.87

06.10.2021 17:41 #170 :: Nebu
Painaja ja muita runoja
Ainakin tämän ruonon kanssa tasarivisyys toimii rytmin kannalta todella hyvin (kuten se muutenkin sulla toimii). Itse pidän sellaisista teksteistä, jotka kulkevat kuin metronimijuna. Niiden lukeminen on helppoa ja ymmärrettävää ja miellyttävää, ja silloin tekstin merkitys aukeaa miltei kuin itsestään.

Kiva kuulla, että blogini maistuu. Olen yrittänyt pitää luvut lyhyinä ja lukujen jaksotuksen noin A4 kokoisena - helppo kirjoittaa, ja ehkäpä sitten lukijan myös helpompi nauttia. Kohta vaan olen siinä pisteessä, että uudelleenkirjotettu loppuu ja pitäisi ihan tosissaan alkaa taas kirjoittaa lisää tarinaa. Ideoiden puutteesta en kärsi, lähinnä vaan jatkuva väsymys torppaa aikeeni.

12.11.2021 13:34 #171 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Don't believe the voices of the dead!

NEKROPOLI KANSOITETTU
Sydäntäsi kivelle vuotanet
Luvutonta väkeä kuuntelet
Luulevat he yhä elävänsä;
elävän hehkun näkevänsä

On iäisyyden laulu viritetty
Raajoihin naruja kiristetty
Patsaat kuin elävät ihmiset
Epäuskossa heitä kiertelet

On ruumis kovin viluinen
vaan kynttiläliekki ikuinen
Ei pronssikupu sammuta
tätä eläväistä nekropolia

Sielut apokalypsin ajoilta,
luumyllyistä ja -verstailta
siinä epäkuolon paulassa
tällä kadotettujen tontilla

Paadet vaihtavat paikkoja
Elo nukuttavaa huumetta
Tulevia ja menneitä aikoja
Tuttuja ja vieraita kasvoja

Käytävä liittyy käytävään
Saa alisen väet näkemään
Musta kellari sinut nielee
Kadotus iskostuu mieleen

Elää täällä kuin ennenkin
Nooaa edeltävä perhekin
Usko et vaeltavia ääniään
Luotat yksinään pimeään

Kalmisto vailla raja-aitoja
Siellä universaalia kauhua
Silmän katse vailla pohjaa
Henki kättesi työtä ohjaa
Muokannut 12.11.2021 16:31 LordStenhammar

06.12.2021 11:52 #172 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
VARJON KAHLEET
Päivänvalo karttaa minua
On rauha pimeän puolella
Tarjoavat illat vastauksia
heille, jotka eivät kolkuta

Ehtoolla ruumiini lepää ei
Valoinen enkeli järjen vei
Aika kulkee, vaan minä en
Kuulen kutsuvan sävelen

Juureni maasta nousevat
Liekkien kanssa tanssivat
Musta kuvajainen minusta
Kynttilöitä polun varrella

Vainajat vaeltavat rinnalla
Näen kasvot lasin pinnalla
Minä olen varjo kuoleman
Elosi myötä sinua opetan

Varjojen kahleet taakkana
periytyvät armon vuosilta
Riemu hiljaisuutta rukoilla,
viritellä hurskaalle ansoja

Lehtolapseni tuhkattujen
syntynyt varjoista liekkien
Käy uskovaisen vuoteelle
Ei selitystä pahoille unille

Tuomio hurskaan riippua
lopunkäärmeen solmussa
Ei kalmoa sadasti pilattua
kristityn maahan haudata

Vankina varjon kahleessa
Ei koskaan enää vapaana
Meidät ainiaaksi merkitsi
vanha ja verinen symboli
Muokannut 06.12.2021 12:17 LordStenhammar

29.12.2021 13:21 #173 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
RAUHATON UNI
Illan vietät esi-isiesi seurassa
Ei ole hautausmaata ilman sinua
Kunhan jälleen uusi kevät saa,
valo manalta sinut virvoittaa

Vanhan kurkku kovin korisee
Kuollut muistijälkiään seurailee
Tässä paikassa ei nimiä kysytä
Ei papin tulosta vainaja välitä

Nostattanut et itseäsi mullista
Elit toisten pahoista aatteista
Olit kuollut mies tuttu vaimonkin
Sielun tautisi vainusi koirakin

Kello kulkee kuin aatos hämärä
Lepäät vielä lepäämästä päästyä
Silmän katse kuin valo tähdellä
Pidät syntiset kauhusi lähellä

Olivat ristinpuusi vailla puolia
Rukouksesi eivät ketään tavoita
On kivestä pääliristi haljennut
Hauta ajan alhoissa maatunut

Meitä kirjalla täällä pelotellaan
Porttia viimeistä kovin raotellaan
Näit tulijan tulevan jo kaukaa
Oli unesi siitä asti vailla rauhaa

Sinä Jumalan valossa kävelet
Kuulet kummuilta tutut sävelet
Kestänyt et ajatusta Hänestä
Kaiken tietämys kuulsi silmistä
Muokannut 29.12.2021 15:39 LordStenhammar

19.01.2022 12:12 #174 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Kaksi kohtausta...

RAUHAN LEHDOT
Kokous paasien vieressä
jumalanpilkan merkeissä
Kansoitettu pelto sielujen
syviä uhrauksia varroten
Tuuma haudatun nimestä
Alttari kaadetusta kivestä
Kappelia syvään hengitän
Iäisyyden luonnot käsitän

Keskellä rauhan lehtojen
kuulit iänikuisen sävelen
Keskellä rauhan lehtojen
itsekö omistit totuuden?

Teillä pyhättöön isiemme
hautajaiskoirat ohitimme
Valkeaksi sielusi valahtaa
Vasara maahan kalahtaa
Sisimmässäsi kuulet sen;
laulun rauhasta kumpujen
He monia vuosia levossa
makaavat armon pelossa

Keskellä rauhan lehtojen
meiltä päättyi väliaikainen
Keskellä rauhan lehtojen
tavasit tutun kirjoituksen

***

Etsit kesähelteillä virvoitusta
Rauhasi löydät puiston puista
hautausmaakirjallisuutta ahmien;
kuolleiden sanoja sisääsi imien
Kuin joku istuisi vieripenkillä,
puhuisi korvaan salatulla kielellä
Löydät kotisi maalaiskirkolta
Kutsut kantautuvat kivikujalta
Muokannut 19.01.2022 13:22 LordStenhammar

01.02.2022 12:43 #175 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
KIELLETYT JUMALAT
Kiellettyjä jumalamme
maahan poljettujen alttareiden
Hiljaa vaikeneva pyhättö,
jonka ihmisten tulo hautasi
Vieras symboli talon nurkalla
Jäämiä vanhasta verestä

Kiellettyjen jumalten
kammottavat visiot
kääntävät mielesi solmuun
Rukoukset, joita yö kantoi
heidän kuultavakseen,
toteutuivat käskemättä

On takana taivaanvalojen
pelkkä ontto kaipuu
Päälläsi taakka ymmärryksen
Mennyt polvi istuu
kanssasi samalla penkillä
Kuiskailevat isiemme isät

On toistuva vuodenkierto
pidempi ihmisen sukua
Madonreikien nielemät,
tuhannen kertaa langenneet
taivaskaton päältä saarnaavat
Kirkon perustus murenee

Pimeän kultin alkuajat
Kokoukset suljetuissa taloissa
Maaseutu hengittää
apokryfisessä hiljaisuudessa
Muiden levätessä me valvomme
Kylän hautapihaa verotetaan

Henkiin herätämme
uhrauksien vuosikymmenet
Heitä mielissä kutsutaan
He astuvat esiin tähtisumusta
Jotkut meistä saavat paikan
kuolemattomien lahkossa

Tuulet meitä tottelevat
Tavallisen ihmisiän ylitämme
Meitä eivät taudit peittoa
Vihollisia kohtaa onnettomuus
Enkelten poikia olemme
Meitä valansa oppinut pelkää
Muokannut 01.02.2022 17:01 LordStenhammar

11.02.2022 10:48 #176 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Se on naisen kuukautiskierto hyvin mystisch juttu... Kyllähän siitäkin runon tekee.

TAHRATTU VAATE
Likainen aate,
likainen kieli
Likainen vaate,
likainen mieli
Verinen nainen,
verinen idoli
Paha paimen
sinua vuodatti

Kerran kuussa vuodat verta
Pilattu on vanha vaatekerta
Naisen ikään viimein ehätit
Demoneita risteille synnytit

Nuolevat ne häpeän tahroja
Piirtävät lakanoillesi karttoja
Päättyi elämä pyhien liitossa
Pyhä elämä pyhien varjossa

Hartauden transsi
harhoissa eilisen
Morsiamen tanssi
tarhoissa matojen
Pois jo makselit
velat vaatteiden
Parsit ja panttasit
mekon puhtoisen

On veriset siteesi vaihdettu
Seremoniamekkosi punattu
Vitivalkoiseen vaatteeseen
näit kuin tervan tarttuneen

Uskovaisten piti pyhittämän
nuo tahrat synnin ja häpeän
Vierelläsi pastorin käsi vapisi
Vihitty oli huoruutesi alttari

Sinä pyhitettyjä luita kaluat
ja idolisi kohtalon haluat
Musta valo krusifiksista virtaava
Se koskaan lähde ei sinusta
On usko kuin luuranko elävä
Sen äärellä sinä – verta itkevä
Olet yksi kirkon prostituoitu...
Muokannut 12.02.2022 17:11 LordStenhammar

28.02.2022 13:39 #177 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Vanhaa visiota vuosikymmenten takaa jälleen kerran uudesti tuotettuna. Tää oli mun bändin nimi joskus ysärin lopussa/tuutausarin alussa.

HÄMEEN WIHA
Tuhat vuotta nahoissa hurtan
Yksin vaalin kaukaista muistoa
Kaikki nostalgia ja vanhat ajat
Kuollut pappi peljätin paikalla

On miehillä mielet vaitonaiset
Sydän korpeilta ja sielu susilta
Pystypäin käymme me pedot
Eivät välty he pitkiltä katseilta

Täältä ikuisuuteen
kirottu on valon kasti
Kirouksemme säilyy
tuomiopäivään asti
Puukkoja teroitamme
muistellen kaunaa
Viha kasvaa vaarana
Metsä virret laulaa

Pimeydessä leiskuavat silmät
kuin uskon arpemme palavat
Hiljaa ovat tornit linnoituksen
Yllä kuolemattomat vaakunat

Katkerat esi-isämme puhuvat
Käyvät vielä rikokset muistaen
Myöhäisen yön kosteille kiville
päättyy kokous mustatakkien

Sen kirkon nurkalla
pimeä on valamme
Niin kuin tuli kytevä
on katkeruutemme
Peto sieluissamme
kurottautuu karjuen
Pihamaita varjostavat
hahmot kahlittujen

Ennusteli pohjoinen tähtitaivas
tulevan kostomme ruumiillistumaa
Valloittajien ohuita kauloja
käyvät leukukynnet raastamaan
Symbolinsa veren tahraama
pyyhi pois ei vuosisatojen historiaa
Kodossa muinaisten tähtien;
siellä kohtalomme odottaa
Muokannut 28.02.2022 15:59 LordStenhammar

16.03.2022 10:58 #178 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
PALUU RÖYKKÄÄN
Kävelen harhoissa
syksyisissä puutarhoissa
koivujen katveissa

Kulkijan varjona,
mitättömänä haamuna
kalpeana aamuna

Pelko sisäsyntyinen,
pelko luonnottomuuden
kävi tieni määräten

On vaikeneviin levon huoneisiin
kaikki maalliset taudit koostettu
Ne koettava on syvällä mielessä
Vanhoihin oviin löydy ei avainta

Siellä unien laidalla,
tutkin vanhaa julkisivua
ryppyisillä sormilla

Näen vielä ikuiset
maassa jäljet multaiset;
viestit ajantakaiset

Kuin pölyä kielessä
Vanha potilas mielessä
ja elo kärsimyksessä

Likainen peili minulle valehtelee
Kasvoni luonnottomiksi venyttää
Katoavat piirteeni muistuttavat,
kuinka läpeensä sairas olenkaan

Ei kello raksuta
On vain hetki kuoleva
alkuillan tunteina

Elämä ja kuolema
ovat yksi ja sama asia
lahoavassa talossa

Tunnen orastavan
sairauden puhkeavan
Sisässäni puhuvan

Näen itseni potilaan hahmossa
Ympärillä sähkönsiniset vartijat
Kuulen, kun joku hiljaa rukoilee
Kasvoton joukko seisoo pihalla
Muokannut 16.03.2022 16:46 LordStenhammar

23.03.2022 13:55 #179 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Going to the cemetery fiilistelyt all night long...

HAUTARAUHA
Hengenvakaumus yöllinen,
syvä pakkomielle hautapihojen
sinut kuolon paratiisiin toi
Ei mikään miekka sitä vartioi

Kysymyksin häiritset vainajaa
Yksin tietää et voi tulevaa
Valo kappelin valvoo ruumistaan
Se tule ei tomuksi uudestaan

Enneunensa saapui ja lähti
Pian sammui taivaan kirkkain tähti
Pari hetkeä kesti virkoaminen
Siitä iäisyyteen tila horteinen

Moni nimettömien tielle lähtenyt
ei sitä tietä loppuun kävellyt
Kohdannut ei vainajien katseita
Hymynnyt ei päivä nouseva

Ruumis eilen Herran temppeli
Jo kokonaan se eläneensä unohti
Vain arkun tyhjyyttä kuunteli,
kunnes kuuli hartaan pyyntösi

Häilyvä oli muisti siunattujen
Kuuntelit joukoissa levottomien,
kun huusivat tuulet puunlatvojen
oman sanomansa unohtaen

Olet kuuleva ladeltuja sanoja
Levottomuus valtaa kirkkopihoja
Näet valoja etäisiä ja kolkkoja
tämän puutarhan rauhassa

Näillä iäisillä ruumispahnoilla
halpa hinta on mielenrauhalla
Laulaa ja huokaa ruohoinen maa
Kauhu kiviristien sinut saa
Muokannut 23.03.2022 14:32 LordStenhammar

03.04.2022 12:17 #180 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
KUN KULJIN KIVILLÄ
Join vettä ihmistiedon kaivosta
Henkeäni hämärillä pulmilla piinasin
Täällä näin ruumiin ensi kerran
Täällä koin ensimmäisen murhani
Kohtasin valmiina tuonpuoleisen

Seisoin rajalla ruohoisen kansan
jokainen valon olento vierelläni
Löytyisi edes jonkinlainen rauha!
Minä tietoon maanalaiseen tukehduin
Kuulin kolkutuksia mieleni ovilta

Näin pieniä verikaapuisia neitoja
Merkkini nähdessään ne kaikkosivat
Näin hylättyjä käärmeennahkoja,
saleja kerran mahtavia, torneja korkeita
Oli kivien arkisto tyystin lahonnut

Totutut valat jäivät tekemättä
Suuhun sanat kuivuneina kuihtuivat
Taivaista näin vain katkotut siivet
Turhaan olematonta Herraa kuulutin,
kohtasin päivän ja ihmisen pelon

Kuolleen tuijotus, ilme sanaton
Tahdoin kysyä: ”Mitä näet sinä siellä?"
Mutta arvasin, ettei tietäväinen kerro
Se jätti minut yksin aatteineni
Tiesin vain sen, mikä oli luvattu

Vuosikaudet vanha hauta odotti
Sen löysin nurkkavieriä kolutessani
Pidin heille sen, minkä olin sanonut
Myötäjäisiksi mieleni lahjoitin
En puhunut enää tämänpuoleisista

Onko työni vain kaikilta unohtua?
Olenko elävä vain joukossa vainajien?
On elävien maailmaa vaikea tajuta
On kuin kompuroisin pimeässä,
näkisin pitkää unta kivien lehdosta
Muokannut 15.04.2022 21:31 LordStenhammar

Valvojat: IivariDyn