Painaja ja muita runoja

11.10.2022 11:24 #201 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Hollolan kk kutsuis taas.

VUOSIEN VANKI
Näköni kirkas edellä sokeuden
Kahlittuun sieluuni laskea ei voi
Kalmistolla tuhat outoa tarinaa
Kodinhenkensä vuosiani vartioi

Kun olisi hyviä ihmisiä
Toistuen kelloni jätättää
En itseäni enää ilkeäisi
tästä unesta herättää

Tänne etsikkovuoteni hukkasin
Kuulin vain sävelet nuotittomat
Kaivelin lainkirjoja hautalaisten
Kuuntelin syytteeni sanattomat

Täällä asustin ja vaelsin
halki tummien syksyjen
Uudet murheet tuova oli
vuodenkierto jokainen

Enää lause lopun on merkitsevä
Ymmärrä en vankinihtini puhetta
Minua pelotti se, mitä en nähnyt;
mitä koskaan en iljennyt katsoa

Minusta löydy ei aatteita
Tunnit luotani karkoitan
Jos puhunkin ”Herrasta”,
käsitä et, mitä tarkoitan

Pimeät tuumat ja mustat menot
Jätetty mies kuolemaan sidottu
Tunnelma kovin vanhanaikainen
Henki väärin lupauksin paulottu

Herrasmies hautuumaan
oli kuin kaukainen tuttuni
Suuri löytyi minulla liitos
kanssa menneen ja itseni
Muokannut 13.10.2022 21:45 LordStenhammar
Tykännyt: Marko Matero

21.10.2022 11:07 #202 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
UUDEN EDESSÄ
Vanhat rauniosillat
eivät enää kanna ylitse
Syksyiset kynttiläillat
eivät lämmöllään valaise
Nahkaan poltettu tie
kalvaa vanhaa ruumista
On se jotain, mikä vie
ajatuksesi pois sinusta

Suurempiin syvyyksiin
kiviportaikot johtavat
Manan moniin pyydyksiin
pitkät koipesi tarttuvat
Pitkästä oleskelusta
on paita märkä ja virttynyt
Pääse ei siitä katkusta
Haju hipiääsi pinttynyt

Haipuu muisto entisten
Seulot kyyneleitä virrasta
Käy vanha elo taittuen
Kelpaa puupenni lunnaista
Ketään et täältä tunnista;
on aikaa liikaa kulunut
Paluutietä ei voi valaista
Olet sen itseltäsi sulkenut

Kuin jumalaton epatto
on mies aina vilpillinen
Jokin pienempi kuin kohtalo
käy hänessä asustaen
Viimeisenkin edessä
hän vielä kaikkea epäilee
Askelten edespäin käydessä
kurja osansa valkenee

Asiat, jotka ennen tekivät hulluksi,
saavat enää kevyesti ahdistumaan
Asiat, jotka ennen tekivät heikoksi,
saavat pelot tyynesti kohtaamaan
Muokannut 21.10.2022 23:58 LordStenhammar

11.11.2022 11:25 #203 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
PUHTAUDEN OPPI
Puhuu hän meille vertauksin
Haastaa mieliämme arvoituksin
Valistaa meitä hyvin opetuksin
Puhuu puhki vanhat sadutkin

Moni valon Herraa kumartaa
pettäen perimmäisiä vaistojaan
On merkki, jolla Häntä kutsua
On päiviä, jolloin Häntä juhlia

Luku kaikkivaltaa merkitsee
Luot kasvot tähän huoneeseen
Muinainen on mieleenpainuma
Keskikäytävällä rikottua lasia

On paikallisille kirkonmiehille
piilotettu haureus pitkä perinne
Julkeasti kylvävät sairauttaan;
katalaa moraalista hygieniaa

Meissä perimä on hukkuneen
Vieras meille uusi aika lapsineen
Omamme on maanpiiri kivinen
Sielumme välissä aikakirjojen

Pyhä vesi kasvoilla viattomien
Pesty teot jo alkujaan puhtaiden
Syntiset ennen tietoa pahasta
Syntiset ennen synnintekoja

Tämä on uusi Jerikon muuri
Kirkossa vääräuskoisuuden juuri
Tunnustan kaikki muut jumalat
Panttaan oppinsa hulluimmat

Vaikka miten peset valkoihoa,
hilseilee sillä epäpuhtaus tarttuva
Turha silti häpeämerkkiä kantaa
Maaperä synninpäästöt antaa

Sanansa likaisesta hengestä
Laulunsa ihmeidentekijän verestä
Kätketty vällyt himon tahrojen;
viivat maanalaisten karttojen
Muokannut 11.11.2022 19:01 LordStenhammar
Tykännyt: matcha

26.11.2022 11:33 #204 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
TAKIMMAISELLA PENKILLÄ
Kivisalissa vanha on tunnelma
Kaipaa läksytetty korven kirkkoa
Kädessä ovenkahva helvetin
Painuu katsekin lattianrakoihin

Ei mitään laitettavaa kolehtiin
Ei halua käydä lukukinkeriin
Venytetyt tunnit aatos nuokkuva
Kuin nukkuisi veljensä vartija

Pitkä rivi kiristäviä hampaita
Istuu vierelläni mustia lampaita,
jotka iltaisin kokevat rienata,
oman henkielatuksensa tienata

Kyhjöttää saan perse palaen
seuroissa häpeilevien raukkojen
Kiroaisinko tympeän järkeni,
kiroaisinko aatteeni ja tekoni?

Sijalla pastorini saarnaavan
kuulen vain penkkien narisevan
On kuin Kuolo minulle nauraisi,
salaiset synnintekoni kertaisi

Sunnuntaisin ahmin appeeni
Aamun uutiset tihkuvat korviini
He rukouspaikallaan ulvovat
Epätoivon koiratkin haistavat

Tämän yhteisön häpeätahroja
nimiteltiin pidettyjen joukossa
Onko sielu kulkija kahleiden;
pakkovanki saatana-aatosten?

On jumalanpalvelus kulunut
Vuosia olen jälleen vanhennut
Minut tuliseen kaivoon ajetaan,
perille kivipeltojen manataan

Odottelen myöhempiä aikoja
Taidan keitellä kivelläni taikoja
Opit, joita täysin en ymmärrä,
eivät enää ajatustani kähvellä
Muokannut 26.11.2022 20:03 LordStenhammar

27.12.2022 11:40 #205 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
AAMUNKOITON LAPSI
Usva aamunsarastuksen
hälvenee tieltä kirkkauden
Katse tyhjyyttä hamuaa
Raajat eivät tiedä toisistaan

Aikainen aamun tähteni
valmiin tiesi minulle heijasti
Tunsin parantavat kätesi
Tunsin levottoman mielesi

Valvottaa tahko loistava
Estää lepäämästä rauhassa
Aika yksinäisen on tuleva
Tulee Kuolo kuin Vapahtaja

Löydy ei pysyväistä kotia
Koet kutsuillasi minua vaivata
Ilman kenkiä niityillä kävelen
päällä heinikon kasteisen

Oloni on tyhjää tyhjempi
Askeleeni ruohoa kevyempi
En määrääni enempää menetä
Vaellan hengessä köyhänä

Katoavat maalliset jälkeni
Maan hepenet puen päälleni
Käyn mustaa päälle laittaen;
takin hilseisen ja seittisen

Turha valon lasta kadehtia
Turha illan vainajaa murehtia
Oman henkeni uhrille tuonko,
kun riitä ei taivas, ei luonto?

On mieleni hiljalleen palava
Valehtele en, en kerro totuutta
Kasvakoon ruohikko päälleni
Maatunut ollut en enkeli

Harhaisena vaellan kuten toiset
On tämä elon aamu manan lapsien
Edessäni makaa kahlehdittu aika
Näen kaikessa puumerkit jumalten
Mennyt kiertää pitkän kierroksen
jälleen kasvojeni eteen astuen
Muokannut 27.12.2022 18:32 LordStenhammar

02.01.2023 11:22 #206 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
NIMEÄMÄTÖN PAHA
On Hänellä herjaavia nimiä
Kaikki niistä kauttaaltaan vääriä
Älä kutsuntamielessä lue värssyjä
tai vie sinut astraalinen pimeä

Edessään makaamme kahleissa
kuin lopun vastentahtoinen profeetta
Yön periltä kuuluu mumina,
käsittämättömiä pimeän kaikuja

Henki, jota aikanani en todistanut
Hänelle pahan mieleni olen altistanut
Tunne en lähellekään vertaansa
jumalten kirjavasta joukosta

Kaatuu Hän itsensä lyöneenä,
kaikki sanat huuliltamme syöneenä
On kaikki silti yhtä silmänlumetta;
monet aionit kestävää petosta

***

Edessä langenneen kasvojen
olet universaali lopuntuoja ikuinen
Kutsumme Sinut esiin hengessä
Kutsumme Sinut esiin veressä

Vain harvat koettavat Sinut tuntea
Anna et mielistelijöillesi armoa
Syöjättärenä olet auringon nielevä
Kuin olisit Sinä minussa sisällä

Olet pohja alla pohjattomien,
yhden toisen vastakohta yöllinen
Arkkitehtuurisi jäljet näen kaikessa;
kaikkeuden totaalisessa tuhossa

Sinua ikuisesti en saa odottaa
Sinua odotan, kun taivas aukeaa
Ainoa tapa kestää on nahoissaan,
mitä sielun pitimiksi annetaan
Muokannut 02.01.2023 18:25 LordStenhammar

24.01.2023 11:48 #207 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
KESTÄ NAHOISSASI
Kaikki vieri vieren kirkossa
Voit haistaa heidän pelkonsa
Ei mikään pahalta pelasta
täällä vaietun synnin loukossa
Mikä heidät kutsui paikalle
ellei kellonsoitto näille ajoille?
On se hulluuden alkusoitto
Käy lihasta hengen voitto

Röhkivä virsi on kutsuva
Mustatakkiset seisovat ulkona
Asustaa ahdistus kuorissa
Uskostaan elää ei voi erossa
Synkkä mieli edellesi ehätti
Sinut asioilleen paimen lähetti
Spitaalisella kädellä kosketti
Varkain toimimaan velvoitti

Silmissä opettavaisten satujen kuvia
Rukoilemme itsellemme parempia unia
Emme haluaisi tietää mistään pahasta
Perimää synnin ei irti saa nahasta

Musta sädekehä päällämme
Jumalaa jalustalla rukoilemme
Ei elämäkään käy elämästä
Palata ei voi ristiä näkemästä
Käännä pääsi, sulje silmäsi
Vahvaksi parkitse oma nahkasi
Yksi vain on totuuden tuoja
Kuin saarnaisi luojien luoja

On elämä vankina sisälläsi
Näitä päiviä tiedät pelkääväsi
Vaikka tiennyt et syntiä tehneesi,
sinut paremmin tunsi laumasi
Päivien päätös uhkaa aina
Et ajan merkkejä ihoosi paina
Lahkon sisällä, sen ulkopuolella
lakkaamatta kutsuu tuonela

Avautuva maisema on painajaisten harha
Herran rapistuva kirkko, lakastuva puutarha
Kovin tympäännyttää tämäkin hiippakunta
Lahkolaisten paratiisiin sateleva on lunta

07.02.2023 11:37 #208 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
TERVEHDYS RAJAN TAKAA
Yösydännä maasta kaivettu
Portille maleksimaan laitettu
Laiskana hän minua tervehti
Laidoille elon kulkuni ehätti

On riistetty ja ristiinnaulittu
kirkon vieritunkiolle heivattu
Täällä seisoo hän seiväspäässä
Palo silmiensä kuin ikijäässä

Minne ehtine ei aamunkoi,
siellä luisen ukon tavata voi
Älä päästä katsettaan sisällesi,
tyhjyyden lähettiä lähellesi

Illan profetiansa toteen käy
Ei valoisia paimenia täällä näy
Tohdinko eksynyttä seurata?
On hymynsä maalta peruja

Iankaikkisesta iankaikkiseen
on mies samanlainen ilmeineen
Vanhat synninteot kasvoillaan
kuin terveiset vieraan maan

On päivä mustempi mustaa
Täällä ajan kynnyksille kustaan
Toinen silmä häneltä meni jo
Sen verikalvo sielun harsoko?

Näen hahmonsa sisältä puuta
ruokkivan kaikkeuden suuta
Mustat pilvet tieltään raivaa
Säpsähtää valokeihäs taivaan

Kerran pääsi hän sielustaan
Nyt viedään hänen ruumistaan
Ajan nääntyvän näit silmissään
hyvät toivotukset syöttinään

Häntä vasten piirsin haavani
Hänen vuokseen heitin uneni
Näyttää niin kuin vilkuttaisi hän
perästä päättyneen elämän
Muokannut 09.02.2023 16:13 LordStenhammar

06.03.2023 10:35 #209 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
AIKA RAAHUSTAA
Ympärillä talot kuin haudat
katoavaisuuden merkkeinä
Tänne tiensä aika raivannut
Myötään kirkkaus väistyvä

Teroittaa hampaitaan
Hovailee haavojaan
Punoaa juoniaan
Varjostaa kulkijaa
Eukkona raahustaa
Sokeaa tavoittaa
Variksia tervehtii
Eläväisenä elehtii

Elämän metkut hyljänneelle
on täällä temppeli viimeinen
Kalvaa sinua kuin seiniäkin
aika lahona esille kammeten

Mustaa päällänsä
Valkeus silmissä
Pastorin puvussa
se kiertää suvussa
Elämän synnyttäjä
Ruumiin kierrättäjä
Hetken pakottaja
Ikuinen autuuttaja

Unohduksen sanoja kirjoitat
Pian veri korpista kuivahtaa
Mielen autioilla on se luonasi
Hetki laitimmainen kaikkoaa

Ainokainen ystävä
Sokeutesi näkijä
Talojen hallitsija
Nurkissa maleksija
Näkyvänä kasvoilla,
katseen vaiheilla
Kello lyömätön
Päivä päästämätön
Muokannut 06.03.2023 19:57 LordStenhammar

25.04.2023 09:40 #210 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
MISSÄ AIKA SEISOO
Huutosi haudan kaiuttamat
Edessäsi rajapinta kuoleman
Synkkiä unia kaivat lihasta
Lasket olemattomia tunteja

Läpi toisilta suljetun portin
pääsi pukinsarvina taivallat
Läpi pettävän seinän pusket
Tahto kuolleen antoi periksi

Sisäisiä labyrinttejasi ratkot
Pientä lankaa punot ohjeeksi
Eksyit vaikka halusit löytää
eläväisten piireihin takaisin

On tie kaiverrettuna edessä
Itse olit pelkkä veden piirto
On sydämesi kiviin vangittu
Seisoo niitä maamerkkeinä

Täällä kaikki on kuollutta
Kaikki kulunutta ja kalseaa
Mies kautta hyljätyn tien
hengettä takaisin taivaltaa
Koluttu on kaikki sanatkin
Kohta paha uni saavuttaa
Pelko jos edeltäsi pakenee,
toinen perään laahustaa

Hiiviskelet poikki kammion
Huopakenkäinen kummitus
Aukeaa verisuonien sokkelo
On iltapäiväsi päättymätön

Seisoo aika – miehen vainaja
Lahoon kuoreensa kolkutat
On elämän koeteltu järjestys
yhteen katseeseen tiivistetty

Toistuvasti maa sinut petti
Elämä yksi pitkä kuilun ylitys
Ylittämätön kynnyksen laki
vallan, joka kaivoja asuttaa

Mykkä on kello kaulassasi
Näet kummallisen seurueen
kulkemassa hiljaa ohitsesi
Silmänsä tuhkaiset kuopat
Muokannut 25.04.2023 15:59 LordStenhammar

23.05.2023 09:19 #211 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
ELÄKKEELLE PÄÄSTYÄ
Rauha elää kohtalonsa tietäen
Hyväksyntä on polkuna autuuden
Kirjani profeetat veivät kieleni
Teologian sumu verhosi mieleni

Ei oleminen tästä paljon eroa
On mieleni pitkään ollut lepuulla
Varttuneella iällä koin uskoni
Repeäisi perna, jos sitä vielä olisi

Enää yksi on mielessäni oleva
Menen lepuulle ennen aurinkoa
Tahdon pitkään uneen nukkua
On kohtaloni mies harmaantuva

Päivät kuluvat, minut kuluttavat
Vuodet kuluvat, viimein unohtuvat
Ketään teoissa en ole palvellut
En avatuin silmin aikaa tarkannut

Oma tuomionsa kestettävä on
Kun itsensä kanssa tekisi sovinnon
Vuosia kesti tietää yksinäisyys
Tuntea kylmän kouran läheisyys

On kesä parhaimmillaan
Talon sisuksissa aina koleaa
Kuin myöhästyvää vierasta
mieli ratkaisuaan odottaa

Vanhuuden painon tuntien
käteni raskaana lepuuttaa,
ja päivä päivältä vähemmän
ihmisten seura kiinnostaa

Ostan uuden keittiöveitsen
Vetelen sillä pitkin selkää
enkä loppuina elon päivinä
suurta tuonpuoleista pelkää

Olen lehdet touko- ja lokakuussa
Kukoistavat, lakastuvat samassa puussa
Loppu tulee, mutta ei tänä päivänä
Enää minulla aikaa on työni tehneenä
Muokannut 23.05.2023 10:10 LordStenhammar

30.06.2023 10:32 #212 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
MAANPÄÄLLINEN KIIRASTULI
Tässä salissa uudestaan sytymme
Kynttilöillä hipiäämme poltamme
Heikkoverinen suku kokoustaa
Turha tänne miestä kaavun odottaa

Olemme kotonamme talossa,
missä toisten jumalat asuivat pelossa
Järki taivasta kauemmas pakeni
Oli omamme mielisairas helvetti

Voimaa saamme haureudesta
Kyse ei koskaan ollut rakkaudesta
Oli kirouksen jatkaminen lestimme
Liekit puhdistuksen kestimme

Pimeän aikaan ulkona liikumme
Ikuinen syksy on sisällä huoneemme
Me kansat tumman sateenkaaren
Me lävistäjät taivaankannen

Ovat poikamme syytösten alaiset
ja manipuloituja kaikki tyttäret
Tässä perheessä satalukuisessa
paha perimä asuu pyhäpukuisessa

Meihin Jumalan nuoli osoittaa
Tunne emme vihaa rakkaampaa
Olemme Hänen keihäskärkensä
Musta joukko rajoilla järkensä

Meitä koetellaan ja punnitaan
Kuin pohjalta saakka tuuli puhaltaa
Olla voimmeko tarpeeksi vahvoja?
Kaikki paska vain täytyy kokea

Nämä ovat koetellut tapamme
Tämä on säälittävä matkamme
aina reunoille kaitsevan pimeyden
Luokse kirkon neitsytporttojen

Nyljettävänä koira vääräuskoinen
Suolestettavana sudet harhaoppien
Erotamme lähimmäisistä luopion
Koemme liekit sekä tuomion

On uskomme puhdas kuin kuolema
Kiitollisna saamme itseämme rankaista
Emme astinkivesi ole Taivahan iloihin
Seuramme pääty eivät ilonpitoihin
Muokannut 30.06.2023 12:38 LordStenhammar

31.07.2023 10:04 #213 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
SAASTAISET PAHNAT
Riettaudet nurkkahuoneen
eivät jätä rauhaan yölläkään
Tekevät tietä perille vuoteen
En valveille käy ehtimään

Ei herätyskelloni helkkää
Jokin ruokkii aikaisia himojani
Muita tulijoita en pelkää
kuin valvovia ajatuksiani

Hiipiviä tunteja aamuun
unessa tarvitsisi ei odottaa
Tulen huoruuden kaapuun
enkä kyetä voi liikkumaan

Irvehtii porttoni ikuinen,
jonka hymyssä paistattelen
Raskas varjo selkää painaen
levottomana kieriskelen

Ynnäilen kauhun tunteja
Katala on jokainen oivallus
Varjostaa rauhallista lepoa
hullun naisen kosketus

Näen ylläni kasvot surussa
Silmäluomet umpeen muuratut
Demoni on hän lainapuvussa
En läsnäoloaan kaivannut

Suin harmanneita hapsia
Kantavana on öinen neitoni
Täynnä haaskattuja lapsia,
jotka kylvin päälipeittooni

On yksi rietas naikkonen,
jonka Saatana laski pahnoilleen
Muori pimeän nurkkalapsien
Hän muinaiskieltä haastelee

Mieli nurinperin käännetty
kuin tyynyliina valkotahrainen
On vällyjeni sisukset täytetty
Jatkuu huorinteko yöllinen
Muokannut 01.08.2023 09:31 LordStenhammar

19.09.2023 11:29 #214 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Pitkää parin pitkän jälkeen. 

KOLME MIESTÄ
Kolme miestä näen ihmiskasvoilla
Kolme miestä elämänsä eri vaiheilla
Yksi nuori, toinen keskitiellä, kolmas vanhus
Yksi vielä tuleva, toinen täällä, kolmas jo mennyt
Ovat he kolme liekehtivää kynttilää
Yksi hapuileva, toinen kirkas, kolmas sammuvillaan

Yksi valoon käy, toinen hämärään, kolmas ei-mihinkään
Yhden kello juoksee, toisen kulkee ajassaan, kolmannen seisahtaa
Kaiholla otan vastaan vanhuusikäni vaivat
Pahan kohtalon ilta minut tavoittaa
Tulisi yksi lumitalvi ennen kuin kaikki loppuu
Tulisi yksi lämmin kesä ennen kuin kaikki loppuu

On minussa kolme hetkeä – alku, nykyisyys ja loppu
Tervehtivät toisiaan mennyt ja tuleva
Yhteen käyvät eilinen ja huominen
Jäljestä päin muista en kumpaakaan
Koputtavat samaan oveen eri ajankohtana
Olen henkeä täynnä, silti tyhjyyden palvelija

Lepää edessäni kolme porttia
Aamuisin, päivisin ja iltaisin käy vahdin vaihto
Yksi heistä saa postinsa auringolta
Varhaisella tunnilla astelen pyhäkköön
Päivänseudun sen sisällä pysyttelen
Illan tullen suljen oven ja lähden pois

Odottaa edessäni kolme reittiä
Yksi lähelle johtaa, toinen kauas, kolmas perille
Kukkulalle kuljen valon tuomiolle
Päivä näyttäytyy kuin hirsipuun herra
Kaikki pois valuu kuin aika miehen
Ensin anelut, sitten lahjat, viimeiseksi kiitos

Lepää edessäni kolme mysteeriä
Yksi ajan, toinen ikuisuuden, kolmas kuoleman
On harso huomisen silmieni edessä
Joku hymyillen kangasta raottaa
Menetyksiään ei muista, täyttymyksistä ei tiedä
Vain laki taivaan pysyvä on kaikkina aikoina

Turha surra sitä, mikä on mennyt
Turha pelätä sitä, mikä on kaukaa tuleva
On tämä päivä ainoa merkkaava
Joku aikaisin kukkii, joku myöhään lakastuu
Itsessäni tunnistan ikuisen ajatuksen
Toivoisin lapsuusajan luokseni palaavan
 
Muokannut 19.09.2023 18:12 LordStenhammar

09.10.2023 11:02 #215 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
SAATANAN SALAVIISAS
Lähdet aina öisin harhailemaan
Tietoisesti metsään tahdot eksyä
Sisintäsi kuin kryptan ovea auotaan
Saatanan viisaankiveä koit etsiä

Loppui lupauksessa eläminen
kuin näytelmä ikuisesti peruttu
Mysteerien mullissa käyt möyrien
Esijumalan nimellä olet suojattu

Sitä mitä ennen olit et voi paeta
Asiat selviävät kuin kuolo valkenee
Menneet haamut täytyy kohdata
Naamasi hullunkivellä kalpenee
Saat aina sen, minkä ansaitset
Siinä universumin on ihmeellisyys
Kätkettyä tietoa itsellesi kasailet
Silmistä loista ei palava syyllisyys

Vapisemattomat kädet onko sinulla?
Kärsivällinen mieleltäsi oletko?
Nihilismiin lienetkö taipuva?
Solmuja mahdottomia solmitko?

Välillä parempi on pois katsoa
Välillä hyvä pakottajansa kohdata
Pahat Jumalan kapalot katkoa
Ei enää nimensä voimaan turvata

Katso kuiluun, sitten katso pois
Kuilu ihmisyyden on sitä syvempi
Tuskin tietävä onnellinen olla vois
Kaivon kantena on hullunkivesi
Heitä silmäsi kirjan sivuja kauemmas
Tutki, mikä Jumalasi alun perin oli
Käy tyhjyyden uskoa alemmas
Tutki, mistä mies maailmaan tuli

Universaalit ongelmat
Solmut avaamattomat
Saatanan salaviisasta
ei elämän olemus liikuta
Muokannut 09.10.2023 12:07 LordStenhammar
Tykännyt: Marko Matero

17.11.2023 09:21 #216 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
ASTU KIRKKOON
Astu kirkkoon – kuninkaan atrialle
Astu kirkkoon – verileivän puolikkaalle
Sen kerjäläisten ruhtinas tarjoaa
Sitä köyhä kansa mielessään janoaa

Astu kirkkoon – aikojen raastamaan
Astu kirkkoon – maailmaa pakoilemaan
Syvälle keksityn Jumalasi hämärään
Isäpuolesi pyhäkaavun alle näkemään

Täällä kasvat ikään aikaihmisen
kautta pyhyyteen verhottujen rikosten
Täällä nuoruus kohtaa aikuisuuden
Täällä viattomuus kohtaa syyllisyyden

Se repii hampaat juurineen
Se raastaa kyntesi tyngiksi
Se riipii luut pois nahkoineen
Se jäätää, jähmettää veresi

Ei auta sielujen tänään lakkoilla
Penkkipaikat varattu on ahkerille
Turha on silmää seinällä pakoilla
Synkkä rukous käyköön kuuluville

Murehdit kurjan kurjaa katsetta
Syleilet kirkkoisää, syleilet valhetta
On valhe vielä pahemman peittona
Siihen köyhällä riittää silti uskoa

Käännä korvasi sanojen puoleen
Vielä jokin liikuttaa näitä sieluja
Henkesi käytävän puolitiessä kulkee
Ei maankamaraa kenkäsi kosketa

Läsnä on jälleen lauma mieletön
Avausrituaalin aikana jo kuolataan
On kuin jauhaisi moni äänetön
aatetta tuskin edes pureksittavaa

Salissa yksinäisten kynttilöiden
pimenneiden dialogi valot peittoaa
Oman uskon liekki käy paleltaen
itsensä seurassa varjona istuvaa
Muokannut 17.11.2023 15:57 LordStenhammar
Tykännyt: Marko Matero, matcha

  • matcha hahmo
  • matcha
    Kisälli
    Tasolla 6
    26.46
18.11.2023 04:34 #217 :: matcha
Painaja ja muita runoja
Oon lukenu sun tekstejä ja tykkään tosi paljon. Tekstisi ovat ajatuksiltaan resonoivia ja syvällisiä, vaikkakin synkkiä. Jaa ihmeessä lisää!

18.11.2023 09:17 #218 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Ookoo, kiva jos diggasit. Täytyy laittaa useemmin juttuja.

04.12.2023 09:41 #219 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
LAULUJEN VOIMASTA
Kirjoituksin täytän jokaisen haudan 
Synkkiä säveltäen laulan ja nauran
Olen valmis sanat vastaanottamaan
On kynä valmis ne ylös kirjaamaan

Olen täällä jossain kaukana
Täältä kirjoitan sinulle lauluja
Olen ääni, joka käy sydämeen
Käy tänne, ryhdy veisuuseen
Täältä siunaan sinua runolla
On asioita minulla tunnolla
Tuntea voin voimat maailman
Kuljen välittäjänä kuoleman

Paljon otollista olen haudannut
Paljon käyttökelpoista tuhkannut
Sanat, jotka muistaa vielä jäljestä,
ovat niitä, jotka kertovat itsestä

Kuolleiden laulut vapautan
Eläviä kuolleille narautan
Runojen olen ahkera etsijä
Runoissani koluan metsiä
Lauluni voimasta kuoleman
Laulujen voimat vapautan
Lauluja itsestäni kirjoitan
Lauluja itsestäni vapautan

On kutojatar sikermäni kutova
Hän täynnä on tummia nuotteja
Ne mieluusti itseeni hautaisin
Ne vuokseen itselleni kirjaisin

Murhamies olen runolasten
Laulan kanssasi iltoja vasten
Minä lahjoilla palkittu ruoja
Vaiettujen sanojen julkituoja
On minussa soittajien suku
On minussa nuottikirjan luku
Olen koko kuoro ja kanttori
Olen vaikeroiva sydänveresi
Muokannut 10.12.2023 09:25 LordStenhammar
Tykännyt: matcha

06.01.2024 11:41 #220 :: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
MENNEET SIELUT LIHAN VANKEINA
Kammio täyttyy kalman keltaisesta valosta
Itseäni seuraavan näen aikojen hämärän
Näinä hetkinä täytyn vanhasta palosta
Tuli herätykseni toimessa kuolleiden riistäjän

Ajan merkkien näen kääntyvän
Yhden vain tehdä voin eläväksi
Täällä valehtelijan näen nääntyvän
Kivinen lattia paljastui pettäväksi

Salat tulevat sitä helpommin esille,
mitä kovemmin niitä piilottelee
Vainaat uskoutuvat hulluksi tulleelle
Käteni elon merkkejä tunnustelee

On makaavan liha vailla tahtoa
Sille syvimmät aikomukseni kerron
En kiellä itseltäni luvattuja lahjoja
Luon päältäni sokeuden verhon

Ruumis liikkuu, vaikka jo peiteltiin
On toinen mahti sisälleen astuva
Se puhuu, vaikka sanat kätkettiin
On se kiristäjänsä käskyjä seuraava

Tunnen tyhjää haparoivat kätensä
Kerran takainen valo hänet pimensi
Näen tyhjyyttä huokuvat silmänsä
Minkä kerran tiesi, sen hän unohti

Asettuu käteni kalmojen rinnoille
Tahdon pitää salaisuudet kuolleiden
Ne kätken, en kuuluta niitä ilmoille
Korvissani soi varoitus viimeinen

Ovat he muistutukseni siitä ajasta,
jota koskaan en loppuun elänyt
Ihmisääni kaikuu autiosta paikasta
On se tutkijansa pahoin pettänyt

Tahdoin heidät kädestä taluttaa
Kävi kuolleiden suista tunnustus
Kuka ymmärtäisi heidän surujaan,
kun lopussa on aika ja katumus?

Näen jälkiä paenneesta elämästä
Yöllinen vapaus vaistojani ohjaa
En kuolleen unta palaa näkemästä
Se mieleni ruostumiseen johtaa
Muokannut 06.01.2024 18:09 LordStenhammar
Tykännyt: matcha

Valvojat: IivariDyn