-
- Terry Pratchett
- Lukusali / Freyja | Tänään 17:27
-
- Lukuhaaste: Helmet 2023
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:53
-
- Lukuhaaste: Goodreads 2023
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:51
-
- Mitä olet viimeksi lukenut - arvioita kirjoista
- Lukusali / Jussi | Eilen 21:01
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2023
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 10:28
Painaja ja muita runoja
Painaja ja muita runoja
Spämmäillään nyt tääkin tänne, kun en mitään kummempaa käyttöä ole näille enkku-runoille keksinyt. Pitäis vissiin hakea sähkökitara tunkiolta ja alkaa sovittelemaan näitä biisilöiksi.
HIDING IN THE SMOKESTACK
He has friends only he can see
They dwell between the walls
With ruined, almost quiet voices
In his head their prisoners call
No man of your time can say
What the wallpapers really hide
Fleeting words can't be heard
Wind sweeps the ancient pipes
As a breathing figure it stands
The ruin of his deranged house
Telling its neverending story
With the voice of a dead spouse
The spirits of a cool fireplace
Sing to him on a cheerful note
The jeering words of madness
Are fuming with the smoke
First to arrive was the creeper
Then came the graveyard keeper
After that The Grim Reaper
At last the chimney sweeper
Like dead souls in November
They warm up the smokestack
Inhabitants as Satan's spies
Speaking voices of old hags
The eclectic personal demons
He bestows in his private ”hotel”
People call him sick in the head
But in his mind he's all well
Haunting after all these years
Are the men with good hearts
All turned into boogeymen
With dialects like devil's farts
The voices exist inside of him
Deep as an abyss, heavy as hell
The works exceeding life itself
Stuffed into one demented shell
His art tries to imitate them
They speak through his scars
He's been dead a hundred times
But lives still in his memoirs
The house is a living furnace
As you enter, don't look back
In this senseless undead forge
All bricks have tarnished black
The half-visible men appear
Feed the stove with tired minds
The walls here are nonexistent
Spirits freed as the house dies
HIDING IN THE SMOKESTACK
He has friends only he can see
They dwell between the walls
With ruined, almost quiet voices
In his head their prisoners call
No man of your time can say
What the wallpapers really hide
Fleeting words can't be heard
Wind sweeps the ancient pipes
As a breathing figure it stands
The ruin of his deranged house
Telling its neverending story
With the voice of a dead spouse
The spirits of a cool fireplace
Sing to him on a cheerful note
The jeering words of madness
Are fuming with the smoke
First to arrive was the creeper
Then came the graveyard keeper
After that The Grim Reaper
At last the chimney sweeper
Like dead souls in November
They warm up the smokestack
Inhabitants as Satan's spies
Speaking voices of old hags
The eclectic personal demons
He bestows in his private ”hotel”
People call him sick in the head
But in his mind he's all well
Haunting after all these years
Are the men with good hearts
All turned into boogeymen
With dialects like devil's farts
The voices exist inside of him
Deep as an abyss, heavy as hell
The works exceeding life itself
Stuffed into one demented shell
His art tries to imitate them
They speak through his scars
He's been dead a hundred times
But lives still in his memoirs
The house is a living furnace
As you enter, don't look back
In this senseless undead forge
All bricks have tarnished black
The half-visible men appear
Feed the stove with tired minds
The walls here are nonexistent
Spirits freed as the house dies
Muokannut 06.10.2016 10:56 LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
THE GODDESS OF SPRING
Imagine her dead
Lying on your bed
What would you do?
A dead tree can stand
Not a loveless man
Her body entices you
You see dancers in the streets
Wondering what lies beneath
Rustic outfits and crooked smiles
Behind them the goddess hides
She's born again
After Beltane ends
Impersonated by whom?
This pagan whore
Knocks at your door
You know her too
The green leaves are her gold
In every spring her story is told
Virgin skin conceals an old hag
Sunflowers in her wooden bag
She plants fruit trees
And takes care of bees
Full of innocent love
Knocks down the stones
Prepares the bones
For the realm above
Tied together with colourful strings
The bodies of beggars and kings
Hidden costumes and pointed hats
The bonedancers followed by rats
People kneeling down
Before the street clown
With oblivious minds
It's just an annual fair
Still they're unaware
Of hearses passing by
The dead here are no longer dead
Old deities live inside their heads
Some think it's just a masquerade
You know the secret death parade
Imagine her dead
Lying on your bed
What would you do?
A dead tree can stand
Not a loveless man
Her body entices you
You see dancers in the streets
Wondering what lies beneath
Rustic outfits and crooked smiles
Behind them the goddess hides
She's born again
After Beltane ends
Impersonated by whom?
This pagan whore
Knocks at your door
You know her too
The green leaves are her gold
In every spring her story is told
Virgin skin conceals an old hag
Sunflowers in her wooden bag
She plants fruit trees
And takes care of bees
Full of innocent love
Knocks down the stones
Prepares the bones
For the realm above
Tied together with colourful strings
The bodies of beggars and kings
Hidden costumes and pointed hats
The bonedancers followed by rats
People kneeling down
Before the street clown
With oblivious minds
It's just an annual fair
Still they're unaware
Of hearses passing by
The dead here are no longer dead
Old deities live inside their heads
Some think it's just a masquerade
You know the secret death parade
Muokannut 11.11.2016 08:02 LordStenhammar
Hetken aikaa tuli oltua epäaktiivisempi nettijuttujen luvun kanssa kirjoittamisen viedessä aikaa. Tänne onkin ehtinyt tulla jo useampi runo sinä aikana. Ja aika kovaa kamaa onkin.
Näistä enkkurunoista tämä jälkimmäinen on tunnelmaltaan erittäin onnistunut. Edellinen sen sijaan herättää vahvat mielikuvat. Itselle vahva mielikuva on tärkeä, koska jotta ymmärän asiat, tarvitsen niistä yleensä selkeän kuvan. Ja tässä tokavikassa sellainen kyllä muodostuu helposti.
Tämä on mitä kannatettavin idea. Ainakin nämä kaksi viimeistä enkkurunoa on sellaista tavaraa, että niistä saisi kyllä rakennettua kunnon viisuja.Pitäis vissiin hakea sähkökitara tunkiolta ja alkaa sovittelemaan näitä biisilöiksi.
Näistä enkkurunoista tämä jälkimmäinen on tunnelmaltaan erittäin onnistunut. Edellinen sen sijaan herättää vahvat mielikuvat. Itselle vahva mielikuva on tärkeä, koska jotta ymmärän asiat, tarvitsen niistä yleensä selkeän kuvan. Ja tässä tokavikassa sellainen kyllä muodostuu helposti.
Painaja ja muita runoja
Kiitosta vaan taas. Itse olen vieläkin hieman epävarma tuon englannin kielen tietämykseni kanssa. Artikkelit tuottaa paljon päänvaivaa, ja esim. tuo rivi: "Impersonated by who?" Pitäiskö sen olla muodossa "whom"?
Ja laittelepa niitä omia hiljattaisia juttujasi tänne kanssa, niin pääsee kommentoimaan. Mikäli olet siis kaunokirjallista tekstiä tuottanut.
Ja laittelepa niitä omia hiljattaisia juttujasi tänne kanssa, niin pääsee kommentoimaan. Mikäli olet siis kaunokirjallista tekstiä tuottanut.
Tästä sain itsellekin päänvaivan, ja ilmeisesti tuo whom saattaisi olla oikeampi muoto. Ainakin jos tähän on luottaminen: who or whom . Huomaan omassa kirjoittamisessani kompuroivani vastaavien asioiden kanssa jatkuvasati.Artikkelit tuottaa paljon päänvaivaa, ja esim. tuo rivi: "Impersonated by who?" Pitäiskö sen olla muodossa "whom"?
Täytyy tutkia, josko niistä jotain kehtaisi esille laittaa..Ja laittelepa niitä omia hiljattaisia juttujasi tänne kanssa, niin pääsee kommentoimaan. Mikäli olet siis kaunokirjallista tekstiä tuottanut.
Ja jos saat niitä biisilöitä rakenneltua näiden runojesi ympärille, niin taatusti kuuntelen, jos niitä esille laitat.
Muokannut 19.11.2016 21:36 Nebu
Painaja ja muita runoja
Navan alle mentiin. Toivottavasti ei liikaa.
NOIDAN VIETTELYS
Kallossa kolme silmästä
Niissä yhdeksän pupillia
Noidanräähkä kierosilmä
Hän tarkkaa ilmansuuntia
Naamassa kaksi nenästä
Ja nenissä neljä sierainta
Päissä syyliä kahdeksan
Nuuhkii paholaisen pieruja
Leuassa kaksi suuvärkkiä
Ja suissaan neljä kielestä
Kielissä kärkiä kahdeksan
Sanat pakenevat mielestä
Roikkuvat tissit rintoina
Tisseissä neljä nännistä
Niissä karvoja kahdeksan
Äpärälapsille imettäjä
***
Liekö lähin ammattinsa porton vai noitijan?
Loitsuilla hän pidättäytyjät himoon yllyttää
Kopulointi ahkera on pakkomielle hänelle
Naismaisilla avuillaan hän pastoria kiristää
Lihava vatsa kantaa raskaimmankin sikiön
Multaa hieronut on hän arkaan paikkaansa
Hän saa vanhat kalmot kaikki purkautumaan
Hauta-arkun äänieristetyssä hiljaisuudessa
Kalmiston piirissä lakkaamattomat orgiat
Ne nukkuvien korvat sydänyöllä tavoittaa
Tiedottomaan onaniaan moni unessa sortuu
Raskaita rautaportteja yökukkujat kuluttaa
Moni vaimo siippansa häilyvään luontoon
Ja öisin toistuviin elämöinteihin leipääntyy
He nukuksissa käyvät varjoja nussimaan
Virsikirjan välistä löytyy riivaukselle syy
***
Viiltäkää siltä rinnat ja reidet
Noidan ruumis voi yhä liikkua
Ja aivon käskystä huolimatta
Siunaajaansa takista tarrata
Sakea veri pois vuodattakaa
Venyttäkää tyhjää nahkasta
Kunnes virtaa sappi ja rasva
Ulos saastuneesta kuoresta
Hänet haudatkaa pää alaspäin
Sinne kirkkomaan aidan taa
Mukanaan kaikki noitakalut
Myös mullalla suut tukkikaa
Tehkää arkusta pieni ja ahdas
Siinä työssä itsenne siunatkaa
Leposijansa sinetöikää soralla
Kirkonkelloja päälle soittakaa
NOIDAN VIETTELYS
Kallossa kolme silmästä
Niissä yhdeksän pupillia
Noidanräähkä kierosilmä
Hän tarkkaa ilmansuuntia
Naamassa kaksi nenästä
Ja nenissä neljä sierainta
Päissä syyliä kahdeksan
Nuuhkii paholaisen pieruja
Leuassa kaksi suuvärkkiä
Ja suissaan neljä kielestä
Kielissä kärkiä kahdeksan
Sanat pakenevat mielestä
Roikkuvat tissit rintoina
Tisseissä neljä nännistä
Niissä karvoja kahdeksan
Äpärälapsille imettäjä
***
Liekö lähin ammattinsa porton vai noitijan?
Loitsuilla hän pidättäytyjät himoon yllyttää
Kopulointi ahkera on pakkomielle hänelle
Naismaisilla avuillaan hän pastoria kiristää
Lihava vatsa kantaa raskaimmankin sikiön
Multaa hieronut on hän arkaan paikkaansa
Hän saa vanhat kalmot kaikki purkautumaan
Hauta-arkun äänieristetyssä hiljaisuudessa
Kalmiston piirissä lakkaamattomat orgiat
Ne nukkuvien korvat sydänyöllä tavoittaa
Tiedottomaan onaniaan moni unessa sortuu
Raskaita rautaportteja yökukkujat kuluttaa
Moni vaimo siippansa häilyvään luontoon
Ja öisin toistuviin elämöinteihin leipääntyy
He nukuksissa käyvät varjoja nussimaan
Virsikirjan välistä löytyy riivaukselle syy
***
Viiltäkää siltä rinnat ja reidet
Noidan ruumis voi yhä liikkua
Ja aivon käskystä huolimatta
Siunaajaansa takista tarrata
Sakea veri pois vuodattakaa
Venyttäkää tyhjää nahkasta
Kunnes virtaa sappi ja rasva
Ulos saastuneesta kuoresta
Hänet haudatkaa pää alaspäin
Sinne kirkkomaan aidan taa
Mukanaan kaikki noitakalut
Myös mullalla suut tukkikaa
Tehkää arkusta pieni ja ahdas
Siinä työssä itsenne siunatkaa
Leposijansa sinetöikää soralla
Kirkonkelloja päälle soittakaa
Muokannut 12.11.2016 09:36 LordStenhammar
Toimiva kokonaisuus, jonka jokainen osanen oli yksilöllinen. En osaa sanoa, oliko mikään osanen vahvempi toistaan. Sen verran tasalaatuinen teos.
Ensimmäinen osa oli hyvin sanoitusmainen, ja jokin kotimainen metalliviisu lähti taustalla soimaan. Toinen osa oli mielestäni rytmiltään tasainen ja tässä mentiin eniten sinne navan alle. Tämä toi mieleen kauhuelokuvamaisia tunnelmia. Kolmas osa toi mieleen jonkinlaisen kirkonmiehen paasaamassa hurjistuneella äänellä toimia, joilla noidan sai olemaan palaamatta elävien keskuuteen. Sitten joukko punakorvaisia hahmoja oli toteuttamassa käskyjä.
Taatun voimakasta kerrontaa, kuten tavallisesti tässä ketjussa.
Ensimmäinen osa oli hyvin sanoitusmainen, ja jokin kotimainen metalliviisu lähti taustalla soimaan. Toinen osa oli mielestäni rytmiltään tasainen ja tässä mentiin eniten sinne navan alle. Tämä toi mieleen kauhuelokuvamaisia tunnelmia. Kolmas osa toi mieleen jonkinlaisen kirkonmiehen paasaamassa hurjistuneella äänellä toimia, joilla noidan sai olemaan palaamatta elävien keskuuteen. Sitten joukko punakorvaisia hahmoja oli toteuttamassa käskyjä.
Taatun voimakasta kerrontaa, kuten tavallisesti tässä ketjussa.
Painaja ja muita runoja
IHMISTÄHTEIDEN SUKUPUU
Laitoin mietintöjen vastaukset
Tähän paksukuoriseen pilariin
Sokea mieleni kirjaimet toisti
Ne luisella kynällä kalvattiin
Vaikka puukkoni paljon pilasi
En kaikkea saattanut unohtaa
Kaivoin kaarnasta muistot esiin
Tahdoin tietää, kävin tutkimaan
Mitään en luo väkisellä, toinen käsi ohjaa kättäni
Istuen oksalle korkealle muistan yhä omat juureni
Eläneeni en muista, vaikka saatan muistaa nimeni
Kuihtuville ihmistähteille osoitan omat herjani
Epätoivossaan ylös yrittää
Maailman unohtama retkue
Alimpien oksien alla telmii
Kuolon monipäinen pesue
Kuusen kärjessä tuulen tupa
Siellä keikkuu papit partaiset
Luomukset sairaan mielen
Sulassa sovussa sieluntautiset
Pääkallojen omistajat, autiotalojen asukkaat
Kalpeat runoniekat, huoramaiset kaavukkaat
Paras paikka on varattu teille oksilla jumalten
Muut saavat kiemurrella kanssa maan lierojen
Onko auvoa loppu odotuksen?
Helpotus käydä makaamaan?
Mullasta esiin kurottuva käsi
Empimättä poikki leikataan
Elämöi ruumis, vaikeroi mieli
Lauta-arkkujen seurakunnassa
Kuolemansairaat kuvatukset
Alimmat puumme hierarkiassa
Maailmantuska ja epätoivo pilasivat unennäköni
Sisälläni kasvoi heroiinivuori, rituaalien ekstaasi
Ei rukous eikä varjelus auta hengessä riivattua
On kirous mieli korkeampi kuoleman puutarhoja
Laitoin mietintöjen vastaukset
Tähän paksukuoriseen pilariin
Sokea mieleni kirjaimet toisti
Ne luisella kynällä kalvattiin
Vaikka puukkoni paljon pilasi
En kaikkea saattanut unohtaa
Kaivoin kaarnasta muistot esiin
Tahdoin tietää, kävin tutkimaan
Mitään en luo väkisellä, toinen käsi ohjaa kättäni
Istuen oksalle korkealle muistan yhä omat juureni
Eläneeni en muista, vaikka saatan muistaa nimeni
Kuihtuville ihmistähteille osoitan omat herjani
Epätoivossaan ylös yrittää
Maailman unohtama retkue
Alimpien oksien alla telmii
Kuolon monipäinen pesue
Kuusen kärjessä tuulen tupa
Siellä keikkuu papit partaiset
Luomukset sairaan mielen
Sulassa sovussa sieluntautiset
Pääkallojen omistajat, autiotalojen asukkaat
Kalpeat runoniekat, huoramaiset kaavukkaat
Paras paikka on varattu teille oksilla jumalten
Muut saavat kiemurrella kanssa maan lierojen
Onko auvoa loppu odotuksen?
Helpotus käydä makaamaan?
Mullasta esiin kurottuva käsi
Empimättä poikki leikataan
Elämöi ruumis, vaikeroi mieli
Lauta-arkkujen seurakunnassa
Kuolemansairaat kuvatukset
Alimmat puumme hierarkiassa
Maailmantuska ja epätoivo pilasivat unennäköni
Sisälläni kasvoi heroiinivuori, rituaalien ekstaasi
Ei rukous eikä varjelus auta hengessä riivattua
On kirous mieli korkeampi kuoleman puutarhoja
Muokannut 09.12.2016 09:51 LordStenhammar
Jälleen lisää taatun varmaa kerrontaa.
Ulkoinen olemus on erittäin tarkasti harkitun oloinen, ja ilmentää hyvin tapaasi rakentaa runo. Melkoinen taito sanoisin, koska runo on myös sisällöltään tarkkaan harkittu ja soinnukas. Siinä on jälleen se tuttu rytmi, jonka mukana tekstiä on helppo lukea. Ja sitten kun mukana on vielä säännöllinen rytmin vaihto, kuten usein teksteissäsi on, niin hyvin on onnistuttu jälleen luomaan vankkaa kerrontaa.
Sisältö on hyvin sinulle ominainen käsitellen viikatteella viipaloituja kohtaloita, niin elävien kuin kuolleidenkin. Maisemaltaan runo on tunnistettavissa sinun teokseksei, mutta tämä ei tarkoita, että toistaisit itseäsi. Jotenkin aina löydät uutta sanottaavaa omalla tavallasi, jolloin jokainen teksti on oma tarinansa, jonka lukee tutuissa ja turvallisissa raameissa mutta koko ajan uutta saaden. Ja kun omaa persoonallisen tavan kertoa, on se taito, jota kaikilla ei ole.
Seuraavaa odotellessa
.
Ulkoinen olemus on erittäin tarkasti harkitun oloinen, ja ilmentää hyvin tapaasi rakentaa runo. Melkoinen taito sanoisin, koska runo on myös sisällöltään tarkkaan harkittu ja soinnukas. Siinä on jälleen se tuttu rytmi, jonka mukana tekstiä on helppo lukea. Ja sitten kun mukana on vielä säännöllinen rytmin vaihto, kuten usein teksteissäsi on, niin hyvin on onnistuttu jälleen luomaan vankkaa kerrontaa.
Sisältö on hyvin sinulle ominainen käsitellen viikatteella viipaloituja kohtaloita, niin elävien kuin kuolleidenkin. Maisemaltaan runo on tunnistettavissa sinun teokseksei, mutta tämä ei tarkoita, että toistaisit itseäsi. Jotenkin aina löydät uutta sanottaavaa omalla tavallasi, jolloin jokainen teksti on oma tarinansa, jonka lukee tutuissa ja turvallisissa raameissa mutta koko ajan uutta saaden. Ja kun omaa persoonallisen tavan kertoa, on se taito, jota kaikilla ei ole.
Seuraavaa odotellessa

Painaja ja muita runoja
Kiitosta, kiitosta! Oli varmasti lämpimimpiä palautteita, mitä olen kuunaan runoistani saanut. (Yksipäisen?) seuraajakuntani pyynnöstä tässä vielä vähän vanhempi aivojen ulostus.
MAA ON MINUN TAIVAANI
Tiedän mystikon sanoneen: ”Saa tuomion yks'kantaisen
valittaja ja purnaaja: uudelleensyntymän sukuun hyttysen.”
Mutta mitäpä ovat nuo kirkossa istujat? Suuri hyönteinen!
Syvän epäuskon vallassa heihin kuulumaton näkee sen
Verinen symboli, verinen aate laupeuden viittaan puetaan
Uskonvakaumukseen pettynyt aina ylt'yhteisesti tuomitaan
Päällimmäisenä vaikuttimena heillä todistus yksisilmäinen
Yksityisesti heille puhuu ”ääni ylhäisimmän kirkkauden”
Hengenahdinkoiset uskovat sielunsa paatuneille miehille
Järki himmennyt, tahto alistettu mielivaltaisille käskyille
Värikkäissä ikkunoissa hiiltynyt Madonna-kuva tuijottaa
Kirkko pahan pesänä sieluja pureskeltavakseen odottaa
Saatana on kansanmiehiä, hänet kapakissa saattaa tavata
Toinen asuu yläilmoissa; se Jumala on kateuden Jumala
Palvojansa tekohurskaat kannattelee korkeaa istuintaan
Liian kaukana nähdäkseen oikeuden sokealta vihaltaan
Tänä pahaisena päivänä tapaanko kanssa tuonpuoleisen?
Minkälainen sakki siellä odottaa? Sitä käy mieli pohtien
Maalliset kivut, arjen huolet riittävät minulle vaivoiksi
Tässä maailmassa on maailmaa yksineläjälle tarpeeksi
Päivänlaskun alla kokoontuu seura odotukselle vihitty
Ennen kuin loppuun kiirehdit, hetkeksi päivä pysähdy!
En viisauteni laatua tunne, se suurempi on kuin heillä
Valheen valo joukkoja johdattaa noilla pimeyden teillä
Uskonoppeja on monia – kaikki väärässä, myös se oikea
Niiden todenpitävyyttä saa viisaskin pää vääränä pohtia
Vaikka ahdistaisi hengen seuraaja, joka keinoja ei kaihda,
paratiisitontin odotteluun en tätä lyhyttä eloani vaihda
Kuoleman hetkellä tuonpuoleisen tosiolemus paljastuu
Se on liian myöhään, sitä pohtiessa aivokin halvaantuu
Siksi otan hautavuoteen luvatun taivaspaikan edestä
Siellä tarvitse ei kiusakseen miettiä, ainoastaan levätä
MAA ON MINUN TAIVAANI
Tiedän mystikon sanoneen: ”Saa tuomion yks'kantaisen
valittaja ja purnaaja: uudelleensyntymän sukuun hyttysen.”
Mutta mitäpä ovat nuo kirkossa istujat? Suuri hyönteinen!
Syvän epäuskon vallassa heihin kuulumaton näkee sen
Verinen symboli, verinen aate laupeuden viittaan puetaan
Uskonvakaumukseen pettynyt aina ylt'yhteisesti tuomitaan
Päällimmäisenä vaikuttimena heillä todistus yksisilmäinen
Yksityisesti heille puhuu ”ääni ylhäisimmän kirkkauden”
Hengenahdinkoiset uskovat sielunsa paatuneille miehille
Järki himmennyt, tahto alistettu mielivaltaisille käskyille
Värikkäissä ikkunoissa hiiltynyt Madonna-kuva tuijottaa
Kirkko pahan pesänä sieluja pureskeltavakseen odottaa
Saatana on kansanmiehiä, hänet kapakissa saattaa tavata
Toinen asuu yläilmoissa; se Jumala on kateuden Jumala
Palvojansa tekohurskaat kannattelee korkeaa istuintaan
Liian kaukana nähdäkseen oikeuden sokealta vihaltaan
Tänä pahaisena päivänä tapaanko kanssa tuonpuoleisen?
Minkälainen sakki siellä odottaa? Sitä käy mieli pohtien
Maalliset kivut, arjen huolet riittävät minulle vaivoiksi
Tässä maailmassa on maailmaa yksineläjälle tarpeeksi
Päivänlaskun alla kokoontuu seura odotukselle vihitty
Ennen kuin loppuun kiirehdit, hetkeksi päivä pysähdy!
En viisauteni laatua tunne, se suurempi on kuin heillä
Valheen valo joukkoja johdattaa noilla pimeyden teillä
Uskonoppeja on monia – kaikki väärässä, myös se oikea
Niiden todenpitävyyttä saa viisaskin pää vääränä pohtia
Vaikka ahdistaisi hengen seuraaja, joka keinoja ei kaihda,
paratiisitontin odotteluun en tätä lyhyttä eloani vaihda
Kuoleman hetkellä tuonpuoleisen tosiolemus paljastuu
Se on liian myöhään, sitä pohtiessa aivokin halvaantuu
Siksi otan hautavuoteen luvatun taivaspaikan edestä
Siellä tarvitse ei kiusakseen miettiä, ainoastaan levätä
Muokannut 05.12.2016 11:23 LordStenhammar
Kyllä tällä ketjulla varmasti on monia muitakin seuraajia. Itse taidan vain olla sitä äänekkäintä sakkia
. Ainakin mitä näihin runoihin tulee.
Käsittelet runoissasi sellaisia aiheita - kuten teet tässäkin -, joista itse en osaisi kuuna päivänä kirjoittaa. Niissä on paljon pohdintaa uskonnoista tavalla, joka ihmettelee kuinka sokeaksi kirkkousko saatta ihmisen tehdä. Esiin nousee myös ulkopuolisuudesta käsiteleviä aiheita sekä myös jotenkin se, että omasta kohtalostaan pitäisi saada itse päättää. Tai näin ainakin itse olen kokenut monet tekstisi. En sitten tiedä kuinka mönkään näkemykseni menee
.
Runoudessa parasta on, kun antaa oman mielen puhua juuri sitä kieltä, kuin se haluaa puhua. Silloin teksti on mielestäni aidointa. Ja aitoutta näissä teksteissä on. Kuin on myös sitä hyvin harkittua kirjoittamista.
En ole kyllä kummoinenkaan analysoija tai mitään muutakaan, mutta kunhan tässä kirjoitin ajatuksiani aiheesta
.

Käsittelet runoissasi sellaisia aiheita - kuten teet tässäkin -, joista itse en osaisi kuuna päivänä kirjoittaa. Niissä on paljon pohdintaa uskonnoista tavalla, joka ihmettelee kuinka sokeaksi kirkkousko saatta ihmisen tehdä. Esiin nousee myös ulkopuolisuudesta käsiteleviä aiheita sekä myös jotenkin se, että omasta kohtalostaan pitäisi saada itse päättää. Tai näin ainakin itse olen kokenut monet tekstisi. En sitten tiedä kuinka mönkään näkemykseni menee

Runoudessa parasta on, kun antaa oman mielen puhua juuri sitä kieltä, kuin se haluaa puhua. Silloin teksti on mielestäni aidointa. Ja aitoutta näissä teksteissä on. Kuin on myös sitä hyvin harkittua kirjoittamista.
En ole kyllä kummoinenkaan analysoija tai mitään muutakaan, mutta kunhan tässä kirjoitin ajatuksiani aiheesta

Tykännyt: Piru Naiseksi
Painaja ja muita runoja
Hyvinhän sie analysoit. Tämänkin runon suhteen osuit naulankantaan. Löydät myös teksteistä usein sellaisia juttuja, joita kirjoittaja itsekään ei välttämättä löydä.
Tuo kristinuskon halveeraaminen on ollut mulle pitkään yksi lempiaiheita. En sinänsä vihaa ko. uskontoa itsessään. Itse oppia enemmän mielipiteeseeni ovat vaikuttaneet ne kyseisen uskon seuraajat, joita olen sattunut tapaamaan. Aikamoista sakkia välillä...
Tuo kristinuskon halveeraaminen on ollut mulle pitkään yksi lempiaiheita. En sinänsä vihaa ko. uskontoa itsessään. Itse oppia enemmän mielipiteeseeni ovat vaikuttaneet ne kyseisen uskon seuraajat, joita olen sattunut tapaamaan. Aikamoista sakkia välillä...
Muokannut 10.12.2016 08:36 LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Lemmyn syntymäpäivän alla sitä on hyvä miettiä kaikkeuden olemusta. Siinä saattaa kyllä joulumielen lisäksi mennä myös mielenrauha - jota olen toivonut lahjaksi joka vuosi.
RUKOUS JOLLEKIN
Sinä, joka loit kaiken ja synnyit ei-mistään
Kuolitko sen jälkeen omaan mahdottomuuteesi?
Sanelit testamenttisi pimeiden kielien kautta
Mieleni palaa tietämään: kuka olet, koettelijani?
Miksi et tuo minulle tahtoasi julki selkeämmin?
Ikäkuluja opinkappaleita harvoin järkeni tavoittaa
Viskasitko minut tänne etsimään tosiolemustasi,
Vai sieluni sisäistä valintaa panitko pohtimaan?
Kokonaiskuva universumista
Muodostuu pienistä palasista
Sokeana elämän näyttämöllä
Masturboin kohtalon kädellä
Pääni kuurona jotakin ylisti
Täältä jonnekin katosi alttari
Saanko koskaan sinuun yhteyttä,
Vai kurkottelenko tyhjyyttä?
Raitis ulkoilma muuttui minulle myrkylliseksi
Istuin yksin kotonani peläten ulkomaailmaa
Tahdoin tietää, mikä on luomistyösi resepti
Toistuvasti kuulutin sinua ilmoittautumaan
En sääliä kaipaa, en liioin ymmärrystäkään
Haluan vain, että jossain joku minut kuulisi
Kieltäni hillitse ja kurjaa mieltäni varjele
Tai tee kohdallani niin kuin kuuluu tahtosi
Työsi luonne monet eksyttää
Ilman sitä ei voi luotua selittää
Kuin katsetta jokaisen ihmisen
Käy mieleni valepukujasi tutkien
Tuikkusi vetää minua puoleensa
Vaan ei elämän kaavoja paljasta
Kutsuu minut tutkimaan kuilua
Mutta sen reuna on liian korkea
Sinua pohtiminen tuottaa sekavia vertauksia
Kunpa vähemmän voisin toimiasi pähkäillä
Tätäkö on ihmiselo? Sielu kuorensa valitsee
Silmät sulkee ja antaa unien itsensä vietellä
Kuka pitää maailman koossa ja pyörimässä?
Kuka sanelee värssyt väsyneelle kynäniekalle?
Kuka saa meidät merkityselämyksiä näkemään?
Se työ kuuluu sinulle, suurelle vaikenijalle
RUKOUS JOLLEKIN
Sinä, joka loit kaiken ja synnyit ei-mistään
Kuolitko sen jälkeen omaan mahdottomuuteesi?
Sanelit testamenttisi pimeiden kielien kautta
Mieleni palaa tietämään: kuka olet, koettelijani?
Miksi et tuo minulle tahtoasi julki selkeämmin?
Ikäkuluja opinkappaleita harvoin järkeni tavoittaa
Viskasitko minut tänne etsimään tosiolemustasi,
Vai sieluni sisäistä valintaa panitko pohtimaan?
Kokonaiskuva universumista
Muodostuu pienistä palasista
Sokeana elämän näyttämöllä
Masturboin kohtalon kädellä
Pääni kuurona jotakin ylisti
Täältä jonnekin katosi alttari
Saanko koskaan sinuun yhteyttä,
Vai kurkottelenko tyhjyyttä?
Raitis ulkoilma muuttui minulle myrkylliseksi
Istuin yksin kotonani peläten ulkomaailmaa
Tahdoin tietää, mikä on luomistyösi resepti
Toistuvasti kuulutin sinua ilmoittautumaan
En sääliä kaipaa, en liioin ymmärrystäkään
Haluan vain, että jossain joku minut kuulisi
Kieltäni hillitse ja kurjaa mieltäni varjele
Tai tee kohdallani niin kuin kuuluu tahtosi
Työsi luonne monet eksyttää
Ilman sitä ei voi luotua selittää
Kuin katsetta jokaisen ihmisen
Käy mieleni valepukujasi tutkien
Tuikkusi vetää minua puoleensa
Vaan ei elämän kaavoja paljasta
Kutsuu minut tutkimaan kuilua
Mutta sen reuna on liian korkea
Sinua pohtiminen tuottaa sekavia vertauksia
Kunpa vähemmän voisin toimiasi pähkäillä
Tätäkö on ihmiselo? Sielu kuorensa valitsee
Silmät sulkee ja antaa unien itsensä vietellä
Kuka pitää maailman koossa ja pyörimässä?
Kuka sanelee värssyt väsyneelle kynäniekalle?
Kuka saa meidät merkityselämyksiä näkemään?
Se työ kuuluu sinulle, suurelle vaikenijalle
Tämä oli omaan mieleeni todella syvällinen runo. Pohdit tässä aihetta, jota olen joskus itsekin runoissa pyöritellyt. Lopputulema on ollut erilainen, mutta niinhän me itse kukin olemme.
Itselleni teksti ei jättänyt yhtään tulkinnan varaa, vaan se meni jonnekin syvälle ymmärrykseen kuin naula. Jos olenkin sanonut näin aiemminkin, niin sanonpa taas: varmaankin parasta antia tässä ketjussa tähän mennessä.
Rakenne, soinnut ja olemus hyvin linjassa sisällön kanssa. Ihminen kurottamassa vapisevaa kättään Taivasta kohti vastausta pyytäen.
Teksteissäsi on aina läsnä tietynlainen synkkyys. Tässä olet onnistunut pukemaan se mielestäni kysymykseksi, jolloin runo tuntuu nyt enemmän siltä kuin tumma sametti liukuisi mielen päällä sen sijaan että hiilenpalat hiertäisivät tajunnan pintaa (ota tästä nyt sitten selvää, mitä tarkoitan
).
Toivottavasti olet saanut tänä jouluna edes hitusen mielenrauhaa itsellesi, ja toiveesi siten olisi kuultu.
Itselleni teksti ei jättänyt yhtään tulkinnan varaa, vaan se meni jonnekin syvälle ymmärrykseen kuin naula. Jos olenkin sanonut näin aiemminkin, niin sanonpa taas: varmaankin parasta antia tässä ketjussa tähän mennessä.
Rakenne, soinnut ja olemus hyvin linjassa sisällön kanssa. Ihminen kurottamassa vapisevaa kättään Taivasta kohti vastausta pyytäen.
Teksteissäsi on aina läsnä tietynlainen synkkyys. Tässä olet onnistunut pukemaan se mielestäni kysymykseksi, jolloin runo tuntuu nyt enemmän siltä kuin tumma sametti liukuisi mielen päällä sen sijaan että hiilenpalat hiertäisivät tajunnan pintaa (ota tästä nyt sitten selvää, mitä tarkoitan

Toivottavasti olet saanut tänä jouluna edes hitusen mielenrauhaa itsellesi, ja toiveesi siten olisi kuultu.
Tykännyt: LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Tusen tack! Ja hieno vertaus tuossa lopussa. Sitähän tämä jumalattoman ja erinäisten henkivaltojen olemassaoloa kovasti puntaroivan ihmisen elämä enimmäkseen on - pelkkää luulottelua ja tyhjään kurkottelua. Kirkastumisen hetket ovat harvassa. Yleensä kaikki on pelkkää sumua.
Olen sitä mielenrauhaa toivonut varmaan jo 11 vuotta, mutta enpä ole saanut. Tässä on usko Joulupukkiinkin ollut koetuksella.
Olen sitä mielenrauhaa toivonut varmaan jo 11 vuotta, mutta enpä ole saanut. Tässä on usko Joulupukkiinkin ollut koetuksella.
Muokannut 03.01.2017 12:56 LordStenhammar
Painaja ja muita runoja
Julkaistaanpa jotain häilyvästi asiaan kuuluvaa, ennen kuin Italiassa vuori poksahtaa.
MAAILMANLOPUN TURVAPAIKASSA
Istun kirkon kattoristin päällä
Hahmoni Bretagnen kuvatus
Ajan ilmiöitä kovasti pohtien
Mitä mietin, minä kauhistus?
On pääni niin kuin uppokivi
Alimpaan syöveriin manattu
Kaikki hengentöitteni mukana
Kuilun syvyyksiin viskattu
Tornikaton terävästä kärjestä
Näen kauemmas kuin Jumala
Ihmissuvun henkitoreissaan
Edessänsä kulttuurin kuolema
Kuin kuoppa, hauta ammottava
Auki revitty on koko maailma
Kummalliset aatteet kukoistavat
Tänä mielettömyyden aikana
Täällä papit saatanan sijaisina
Ja noidat Jeesuksen pappeina
Pyllistelevät milloin minnekin
Eikä kukaan arvaa puoltansa
Kurjimuksista säälittävimpiä
Heitä lempilapsina vaalitaan
Viisaat laitetaan häpeämään
Kallista hengen mammonaa
Kuu on irstas ja kammottava
Se teroittelee teihin sarviaan
Loputtoman ennustelun kautta
Joku paskiainen osui oikeaan
Vaan saivatko sellaiset riemua
Tuomitessaan vääräuskoisen?
Myöskin maan alle paenneen
Näen paratiisi-seurakuntien
Vain hiljaisuus kulkee perässä
Apokalypsin käydessä ohitseni
Sen myötä henget kaikonneet
Saan riivata vapaasti itseäni
Vaikka sisäinen ääni pakottaa
En sielulleni kaipaa sovitusta
Se ääni on kuolleen Jumalan
Jäänne eilispäivän harhoista
Kurja kotimaa lopunaikojen!
Kovin vaivainen on varjosi
Hipiäsi niin heikko ja hauras
Tuhon valo paistaa päällesi
Taivaan tähdet ovat sekaisin
Sieluton silmä meitä vakoilee
Vapahtajan tuhkat puhallettu
Tekokuut päihimme putoilee
MAAILMANLOPUN TURVAPAIKASSA
Istun kirkon kattoristin päällä
Hahmoni Bretagnen kuvatus
Ajan ilmiöitä kovasti pohtien
Mitä mietin, minä kauhistus?
On pääni niin kuin uppokivi
Alimpaan syöveriin manattu
Kaikki hengentöitteni mukana
Kuilun syvyyksiin viskattu
Tornikaton terävästä kärjestä
Näen kauemmas kuin Jumala
Ihmissuvun henkitoreissaan
Edessänsä kulttuurin kuolema
Kuin kuoppa, hauta ammottava
Auki revitty on koko maailma
Kummalliset aatteet kukoistavat
Tänä mielettömyyden aikana
Täällä papit saatanan sijaisina
Ja noidat Jeesuksen pappeina
Pyllistelevät milloin minnekin
Eikä kukaan arvaa puoltansa
Kurjimuksista säälittävimpiä
Heitä lempilapsina vaalitaan
Viisaat laitetaan häpeämään
Kallista hengen mammonaa
Kuu on irstas ja kammottava
Se teroittelee teihin sarviaan
Loputtoman ennustelun kautta
Joku paskiainen osui oikeaan
Vaan saivatko sellaiset riemua
Tuomitessaan vääräuskoisen?
Myöskin maan alle paenneen
Näen paratiisi-seurakuntien
Vain hiljaisuus kulkee perässä
Apokalypsin käydessä ohitseni
Sen myötä henget kaikonneet
Saan riivata vapaasti itseäni
Vaikka sisäinen ääni pakottaa
En sielulleni kaipaa sovitusta
Se ääni on kuolleen Jumalan
Jäänne eilispäivän harhoista
Kurja kotimaa lopunaikojen!
Kovin vaivainen on varjosi
Hipiäsi niin heikko ja hauras
Tuhon valo paistaa päällesi
Taivaan tähdet ovat sekaisin
Sieluton silmä meitä vakoilee
Vapahtajan tuhkat puhallettu
Tekokuut päihimme putoilee
Painaja ja muita runoja
Synkkä tunnelma välittyy, mutta onko siihen jokin syy, että joka säikeen aloitat isoin kirjaimin. Runomagiaa tuntematta, tätä vähän kummeksin.
Painaja ja muita runoja
Eipä siinä mitään sen kummempaa syytä. Näyttää omaan silmään vaan paremmalta. Voihan tuo olla vääräoppisuutta. Pitäis melkein tarkistaa.
Muokannut 08.01.2017 12:45 LordStenhammar
Synkkä tunnelma todellakin välittyy tästä runosta. Vaikkei tuo tulivuori olekaan vielä poksahtanut, saa tämä runo aikaan mielikuvan, jossa niin olisi jo käynyt. Laava virtaa kivisen kirkon muurin reunaa pitkin, tulipalot roihuavat ja kansa juoksee astaloiden kanssa toisinaa jaakaamssa. Ehkä mielikuvitukseni hieman värittää kerrontaasi, mutta se lähtee aina melko helposti laukkaamaan
.

Painaja ja muita runoja
Unohtuneet mandatory thanksit Nebulle.
Ajattelin syntsäpäivieni kunniaksi yhden outsider-runon julkasta. Tuntuu kummalta olla samalla Hollolan piirin vanhin teinari ja paikallisten laitapuolen kulkijoiden nuorin kaveri.
TIE MAAILMASTA POIS
Minä havahduin sydänyöllä pimeän eläväiset kimpussani
Mietin, miten löytää rauhan, koska häirittiin lepoaikaani
Pitkä oli matka aamunkoittoon, matka pitkä kuin elämäni
Astuin jälleen tutulle tielle – kunpa löytäisin sieltä lohtuni
Mitäpä saatan täällä nähdä? Mikä tieltä kulkijat karkottaa?
Täällä paha henki ja ryöväri aina laupiasta miestä pelottaa
Ei päällä edes päällystakkia, kengätkin unohtuneet jalasta
Matkaviittana selkä yön - joku kannoillani aamunkoitteessa
Virstoja kertyy määrättömästi, tuskin huomaan ajankulua
Tienoon talot käyvät vieraiksi, ohitan outoja siirtokuntia
Omituisia ovat asukkaatkin, heillä kasvot on lepratautisten
Kotikylän raitit muuttuneet ovat asuinsijoiksi kuolleiden
Käy vastaani kadotettujen revohka maalaisrääsyissään
Täällä satunnaista kulkijaa he tervehdi eivät mitenkään
Kuten hahmot talojenkin, he viettävät jäännöspäiviään
Kauhut vuosisataiset saavat karttamaan jalanjälkiään
Pettyneet pyhiinvaeltajat, tien syrjässä kuolleet kulkurit
Epäsikiöt, kulkukoirat ja hulluuteni pilkkaavat demonit
Rienaavat muotopuolet, joita mieleni on saattanut kuvitella
Koko sakki hengen seuraajilta tuhannen virstaa karussa
Polvet taittuvat kummallisesti – kävelen kantapäät edellä
Tiestä en saata katsetta nostaa, on yksi silmä vain selässä
Olemassaolostaan vanha kehno kokee alati muistuttaa
Vuosien takaa huono jalka on taas palannut vaivaamaan
Soraiselle tielle sievästi koko purukalustoni putoilee
Näin epätodellisessa kyydissä ajan hammaskin lohkeilee
Liityn toivottomaan porukkaan Jerusalemin suutarin,
kuulun Mustalaiskuninkaan ja Hamelnin pillipiiparin
Puhumattomat eivät puhu, eivät ruumiinsa heitä elätä
Tällä tiellä maailmasta pois ruumisvaunu kulkee edeltä
Puolimatkassa pirun huomaan yksi ajatus itää aivoissa:
halu kulkea kalmiston portista, olevaisten luota kadota
Hylkään tomumajani ja siirryn seuraavaan maailmaan
Kuoleman pyhätön portsari kolistaa harmaata oveaan
Siellä odottavat portot, kolot syvemmät kuilua helvetin
Minulle aina tutkimattomat - muut salat kaikki selvitin
Ajattelin syntsäpäivieni kunniaksi yhden outsider-runon julkasta. Tuntuu kummalta olla samalla Hollolan piirin vanhin teinari ja paikallisten laitapuolen kulkijoiden nuorin kaveri.
TIE MAAILMASTA POIS
Minä havahduin sydänyöllä pimeän eläväiset kimpussani
Mietin, miten löytää rauhan, koska häirittiin lepoaikaani
Pitkä oli matka aamunkoittoon, matka pitkä kuin elämäni
Astuin jälleen tutulle tielle – kunpa löytäisin sieltä lohtuni
Mitäpä saatan täällä nähdä? Mikä tieltä kulkijat karkottaa?
Täällä paha henki ja ryöväri aina laupiasta miestä pelottaa
Ei päällä edes päällystakkia, kengätkin unohtuneet jalasta
Matkaviittana selkä yön - joku kannoillani aamunkoitteessa
Virstoja kertyy määrättömästi, tuskin huomaan ajankulua
Tienoon talot käyvät vieraiksi, ohitan outoja siirtokuntia
Omituisia ovat asukkaatkin, heillä kasvot on lepratautisten
Kotikylän raitit muuttuneet ovat asuinsijoiksi kuolleiden
Käy vastaani kadotettujen revohka maalaisrääsyissään
Täällä satunnaista kulkijaa he tervehdi eivät mitenkään
Kuten hahmot talojenkin, he viettävät jäännöspäiviään
Kauhut vuosisataiset saavat karttamaan jalanjälkiään
Pettyneet pyhiinvaeltajat, tien syrjässä kuolleet kulkurit
Epäsikiöt, kulkukoirat ja hulluuteni pilkkaavat demonit
Rienaavat muotopuolet, joita mieleni on saattanut kuvitella
Koko sakki hengen seuraajilta tuhannen virstaa karussa
Polvet taittuvat kummallisesti – kävelen kantapäät edellä
Tiestä en saata katsetta nostaa, on yksi silmä vain selässä
Olemassaolostaan vanha kehno kokee alati muistuttaa
Vuosien takaa huono jalka on taas palannut vaivaamaan
Soraiselle tielle sievästi koko purukalustoni putoilee
Näin epätodellisessa kyydissä ajan hammaskin lohkeilee
Liityn toivottomaan porukkaan Jerusalemin suutarin,
kuulun Mustalaiskuninkaan ja Hamelnin pillipiiparin
Puhumattomat eivät puhu, eivät ruumiinsa heitä elätä
Tällä tiellä maailmasta pois ruumisvaunu kulkee edeltä
Puolimatkassa pirun huomaan yksi ajatus itää aivoissa:
halu kulkea kalmiston portista, olevaisten luota kadota
Hylkään tomumajani ja siirryn seuraavaan maailmaan
Kuoleman pyhätön portsari kolistaa harmaata oveaan
Siellä odottavat portot, kolot syvemmät kuilua helvetin
Minulle aina tutkimattomat - muut salat kaikki selvitin
Muokannut 09.02.2017 12:25 LordStenhammar