Painaja ja muita runoja

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 488
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
04.03.2017 10:17 #61

KIVET HAASTAVAT
Perjantaisin kokoontuu maanalainen seurakunta
Suljetun kultin iltamat koostuvat loitsujen luvusta
Perättäisinä öinä herätykset hautausmaille toimitin
mutta siinä työssä muutuin hautapaadeksi itsekin

Hulluuteni laatua ei osannut kallotohtori määrittää
Epäpyhät rikokseni koki hengenmieskin pimittää
Jumalan valtakuntaa en osakseni saa enkä halua
Minulle riittävät kaltaisteni menot kirkon nurkalla

Jos maltat yösydännä kuunnella,
voit kuulla, miten kivet haastavat
Vaan kun ensivalo ristiin paistaa
kaikki turpavärkkinsä sulkevat

Keskellä hautapihaa tuijottelee korkea patsaani
Turkoosinvärinen kosteus valuu pitkin ruumistani
Hirtehinen naurunpuuska alati kasvaa sisälläni
Kivettyneitä lakeja demonit latelevat kielelläni

Kylmyys asuu siellä, mistä kerran olen kulkenut
Empimättä perässäni olen viimeisen oven sulkenut
Tallaamillani poluilla käärmeet kulkevat edeltä
maahan, missä syntyi julkeus Sodoman synneistä

Runsas on raatimme tarina-aitta
Monta kaskua kulkee kirkkomailla
Kursailematta teille paljastamme,
kuka maailmassa on nimeä vailla

Uhrasin maallisen itseni mustan magian alttarille
Kieroutuneet lainalaisuudet sälytin sanataitureille
Syömmessä itää syöpä, mutta kivi säilyttää kipuni
Ilmestyskirjan syövereistä on kirottu olevaisuuteni

Armollisille lauseille olen sydämeni kovettanut
Edes surevalle leskelle en kyyneliä vuodattanut
Rakasta on minulle vakaumus elämänvastainen
Sisälläni murtuneena kuihtunut hahmo ihmisen

Olemme kohdanneet kaikki kirot
Nautimme kuolevaisesta pelosta
Kuin musta liekki me elämöimme
Yönseutuina nousemme levosta


Uin aina vastavirtaan, että pääsis joskus pintaan.

Viimeksi muokattu: 07.03.2017 11:25 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 488
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
18.04.2017 13:23 #62

AAVEPOHJOINEN
Hän sivakoi aina Pohjantähti suuntimenaan
Virvoittaa itsensä hörpyllä Otavan kauhasta
Tähtikiertolaisen lailla aika ajoin ilmaantuu
Suihkivilla nuolilla tähtäilee taivaanpeuroja
Taidolla ja maltilla sauvat luista vuoleskeltu
Sivakat voidellut vastasyntyneiden rasvalla
Kekäleiset silmät, jotka aavevaloa hohtavat
Olkapäillään istuu joulun henkien revohka

Kontti painaa, on miehen hahmo on kumara
Tuomisina hänellä pala myyttistä maailmaa
Sitä taikauskon ja pakkasen pimettyä maata
Ultima Thulen syrjäiseksi saareksi sanotaan
Siellä kolea tähtitaivas on kuin kirjava ryijy
Luminen peltotanner pilven pintaa kuvastaa
Se on maa, missä ohikiitävistä vakaumuksista
pelkät risteävät latu-urat kokevat muistuttaa

Lumi narskuu kuin Pakkasukon hampaat,
mutta kylmempää on sielunsa komeroissa
Yksinhiihtäjä huurteisen parran kätkemä
Kaukalainen – pelkkä muisto kotipuolessa
Päiväkaudet hän on seurannut jäljitettävää
Myyttisillä tarinoilla mieltään marinoinut
Loistava hahmo alati pakenee edeltään
Jahtimiehen toivo on vähitellen kadonnut

Joulukuun taivaalle syttyvät tuikkivat valot
Monta päivää ovat kuolleet elävien seurana
Tielle, johon pelko loppuu ja vapaus alkaa,
käy mies, joka hyljännyt on totutut latunsa
Hän sivakoi muuttumattomissa maisemissa
Tutkii taivaan ääret, tulkitsee tähtimerkkejä
Tietää jutut vanhan Pytheaksen sepittämät
Aavepohjoisen myytti kasvaa ihmismielessä

Hän näkee valkean valon silmiin paistavan
Se valo onko kaitselmuksen vai eksytyksen?
Äärimmäiseen pohjoiseen kulkutiet päättyvät
Täällä karttaa ei tarvita, vain polut sydämen
Öljylampun lailla valo kulkijasta sammuu
Kaukalainen luulee jo jahtinsa päättyneen
Hän löytää kontin sauvan nokkaan lyötynä
Vanhan ladun uuden lumen alle peittyneen

Huikaiseva hahmo päilyy silmiensä edessä
Miehen lähestyessä se kasvaa ja loittonee
Mies arvaa kuvan muinaisen nähneensä
Luulee itsensä jo maan piiristä kadonneen
Harras näky häivähtää lumipyryn keskellä
Siellä seisoo kirkko puoliksi näkyväisenä
Hiljaa kumisevat kellot, tornit laavakiviset
elävän uskon toivorikkaana ilmentymänä

Jossain täällä kulkee kadotettu kirkkoväki,
joka puron sijasta Sanalla itsensä virvoittaa
Syntisyyden kaavun alla piinatut kasvot
Kurjimukset peittelevät maallisia tautejaan
Kirkkosalin penkeillä he istuvat hytisevinä
ja taivashurmoksen vallassa kirkuvat virsiä
Palkinto kärsimyksistä heille odottaa siellä,
minne herra Sebaot valmistelee pöytänsä

Ateriointia saa Kaukalainenkin todistaa
Yksi ruumis on kammettu huoneen ristille
Muodollinen tapa muuttuu ruumiilliseksi
Veret laskettu on kalkkeihin, liha lautasille
Valkoinen luu alkaa paistaa pääkallostaan
Terillä vuoleskellaan uhrikaritsan raajoja
Kaukalainen käy sammuttamaan nälkänsä
Puukko särpii verta, leikkaa lihanpaloja

Hän maistaa suussaan keltaisen lumen
Kaavut muuttuvat mytyiksi penkeillä
Kellot putoavat korkealta lattian läpi
Kylmennyt kalmo roikkuu suksiristillä
Siinä, missä kirkko vielä äsken seisoi,
seisoo Kaukalainen hankien keskellä
Lienivätkö näkynsä väsyneen haamuja;
kuvajaisia, jotka Uller jätti jälkeensä?


Uin aina vastavirtaan, että pääsis joskus pintaan.

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Nebu

  • Nebu hahmo
Nebu
Upseeri
Taso: 28
  • Viestejä: 150
Nebu vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
21.04.2017 19:47 #63

Pari kuukautta tässä ehtikin kulua, etten käynyt kurkkimassa, mitä täällä on tapahtunut. Uutta tekstiä on tullut paljon - tasaisen tutun laadukasta.

Tämä viimeisin on mielestäni kaikkein tunnelmallisin ja vahvimmat mielikuvat herättävä. Vain yksi sana jäi jotenkin kaivelemaan, ja se oli kolmannessa säkeessä oleva "marinoinut". Ja tämähän nyt on vain makuasioita, eikä varmasti edes mainitsemisen arvoinenkaan, mutta kun tällä päällä yksittäiset sanat ovat niitä pahimmin takertuvia :smile:.
Muutoin tekstin tunnelmalliseen ja vanhahtavaan asuun ruoanlaittoa kuvaava sana jotenkin pomppasi silmiin. Tajusin kyllä tässä sen merkityksen (ja niitä kertoja kun en tajua, on vaikka kuinka paljon), mutta... No, kunhan mainitsin, enkä pahalla.

Oli jotenkin mukavan turvallista tulla näiden runojesi pariin, kun aina tietää mitä saa. Suomenkielinen synkkä ja puhutteleva riimittely tuntuu kaiken oman enkussa tarpomiseni jälkeen hyvältä. Ja näiden tekstiesi kanssa täytyy aina ottaa aikaa, joka on hyvä asia.
Sen näkee selvästi, että kristinusko ei ole sinulle vieras asia. Se ei ole sitä minulle itsellenikään, mutta kokemuksemme ovat varmasti jossain määrin erilaisia. Ja runous on kyllä yksi parhaista taiteen keinoista purkaa kokemaansa.


Moonlet News - Tiedeuutisblogi

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: LordStenhammar

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 488
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
22.04.2017 08:40 #64

Kiitoksia jälleen palautteesta! Kiva huomata, että olet tehnyt comebackit. "Marinoinut" pistää rehellisesti sanottuna omaankin silmään, koska ei ole tässä kontekstissa täydellinen riimi. Mutta kun parempaakaan en keksinyt, niin no can do.

Raamattua tulee tavallaan luettua joka päivä, vaikken ole isoa kirjaa vuosikausiin avannutkaan. Teksti-tv:n sivu 894 auttaa. :roll:


Uin aina vastavirtaan, että pääsis joskus pintaan.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 488
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
19.06.2017 08:44 #65

Voipi ehkä olla vielä duunia tässä...

ABRASAXI
Olen tainnut vierailla täällä, mutta en tässä elämässä
Muistan yhä vanhan kalmiston, kirkon sen vieressä
Ennen se seisoi siinä muistutuksena elävästä uskosta
Nyt se on raunio, joka herättää taikauskoista pelkoa

Puumerkkini kirkon seinään joskus silloin raapustin
Yhden karkean kukonpään, jonka tunnen vieläkin
On kaulassani aurinkoriipus, jonka tuolloin kadotin
Paikallaan puinen ristikin, jonka itselleni kähvelsin

Täällä kävelin usein kirja kädessä
ja tutkin huvikseni hengentieteitä
Oli tunnelmakin usein hengellinen
Joku tarkkasi minua takaa kivien

Muina miehinä istahtaa vieras penkille kirkkomaan
Pitkään piilossa ollut muistijälki mieleeni palajaa
Luulen hänet joskus tavanneeni toisissa ajanoloissa
Muoto on muukalaisen, vaan tuttavalliset tapansa

Epäilyttävä monimielisyys hallitsee miehen puheita
Ristiriitaisilla viesteillä hän kokee mieltäni ohjailla
Hän puhelee niin kuin olisi hänellä kaksi suuvärkkiä
Ovat toisen sanat ystävällisiä, toisen myrkytettyjä

”Saatoit olla täällä taikka sitten et
Ehkä jonkun toisen eloa muistelet
Kenties jonkinlaista arkkityyppiä,
jonka haudat ovat merkittyjä kiviä”

Onko tapaamani miekkonen entiteeteistä ylimmäisin?
Luulin saaneeni varmuuden, kun tarkkana kuuntelin
Kylän kaikki ihmiset puhelevat suuhun pantuja sanoja
”Abracadabra!”, kiekuu lihava kukkokin takapihalla

Tunnen taas olevani lähellä henkiviestien maailmaa
Mies hautuumaan penkillä alkaa itseään muistuttaa
Hän sanoo: ”Tahtoani saattaa vain harva ymmärtää
Yksinäinen maan tallaaja ei voi sellaista selvittää”

”Sanojen, kirjaimien ja numeroiden
kautta aukenee arvoitus olevaisen
Koen teiltä kaiken sellaisen piilottaa,
mitä yksikään elävä ei tuntea saa”

”Olisiko arvannut kukaan maallisten lakien säätäjä:
korkein kaikista olen minä – päättämätön päättäjä
Minä yläilmoista tähtäilen ajatus- ja sananuolilla
ja annan houkille heidän mielenvikaiset aatteensa”

Näin mustan kollikissan kävelevän hiljakseen tien yli
Sillä samalla hetkellä miekkonen vieripenkiltä katosi
Mietin silloin: ”Tällaistako on taivaallinen huumori?”
On tahtonsa suuri arvoitus, vaan kielensä universaali

Korkeimpien arvoitusten laatija
voi olla satunnainen ohikulkija
Kohtaaminen hänen kanssaan on,
kuin tapaisit kanssa kohtalon


Uin aina vastavirtaan, että pääsis joskus pintaan.

Viimeksi muokattu: 19.06.2017 09:12 : LordStenhammar.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Piru Naiseksi, Nebu

  • Nebu hahmo
Nebu
Upseeri
Taso: 28
  • Viestejä: 150
Nebu vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
23.07.2017 23:58 #66

Uutta tekstiä ehti täällä ketjussa olla jo toista kuukautta ennen kuin pääsin kommenttia rustaamaan. Onneksi nämä eivät häviä täältä mihinkään, niin laiskempikin ehtii... :smile:

Sellainen erikoinen piirre useimmissa teksteissäsi on, että ne tuovat aina sellaisen vahvan mielikuvan, jonka voisi tallettaa piirroksena tai maalauksena. Samoin oli tämän tekstin laita.

Vahva ihmettely ja Luojan aatosten kummastelu tätäkin runoa vei eteenpäin. Eli hyvin tunnistettavissa teokseksesi ja tasavahvaa, tyylille, niin ulkoiselle kuin sisäisellekin, uskollista tavaraa.


Moonlet News - Tiedeuutisblogi

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: LordStenhammar

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 488
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
24.07.2017 10:01 #67

Tattista vaan. No new tricks, kuten varmaan huomasit.

Kiinnostaako meitsin runokokoelma? Voisin lähetellä vaikka ilmatteeks, kun olet sen verran näitä juttuja täällä kommentoinut. Suurin osa tuotoksen runoista tietysti tuttuja täältä, mutta on siellä niitä julkaisemattomiakin jokunen...


Uin aina vastavirtaan, että pääsis joskus pintaan.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 488
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
05.08.2017 10:03 #68

Jotain semipaskaa taas vaihteeks...

JUMALAN SYÖPÄ
Hautausmaalla yksin maleksien mies muistelee elonhetkiään:
”Kuka maallisen tautini parantaa, tuo valon sieluun pimeään?”
Polvistuen kiviaidan reunalle hän käskee nimetöntä kaitsijaa:
”Revi tuo henki irti minusta, joka kynsillään sisintäni kaluaa!”

Kuollut kuiskaus kiertää muuria keskellä kukkivien lehmusten
Kuin pää aasin hän seuraa varjoa välissä vanhojen katakombien
Hän sotkee kirkon oven sillillä – oman aikansa Juutas pilkkaava
Tahraa haudat himon nesteillä ennen pahojen kielten kavallusta

Ristien valo polttaa katsettaan, kellojen soitto särkee korviaan
Jumalan sana käy kuvottamaan ja virsien ulostus oksettamaan
Kaiken nakertava syöpäläinen sielullisten tautien on tartuttaja
Asuu loiseläjänä meissä sisällä, sisälmyksiämme ahmii tauotta

Tämä Jumala on idiootti, näkymätön näkijä, tekemätön tekijä
Kaiken luonnollisen vihaaja, tietämätön tietäjä, hengetön henkijä
Asiainhoitajat paskakärpäsistä, päässä seppele kärpässienistä
Palvojat juopuneet akvaviitistä, vakoojat madosta, hämähäkistä

Tyhjyys ei ole tyhjä, kuilu asumaton – paskiainen siellä asustaa
Tuomionsa täyteenpanee niille, jotka eivät antaneet pakkovalaa
Turhamainen olento, joka ainoastaan sokeiden suojassaan olla suo
Hän luonut on sen sonnankin, jota seuraajansa nyt uudeksi luo

Mies kuolevan sielunsa asukkeja kaitsee kuin mielen demoneita
Ristiä täynnä ovat täällä tienoot, Iisakinkirkko tehty ihmislihasta
Saapuu kirveineen ja astaloineen remonttisakki tummanpuhuvana
Käyvät työhön vannoen valan, jonka kaiku toistaa nurinkurisena

”Tehkää kirkko vanhan päälle, tehkää tilat kaikille epäjumalille.
Nämä huoneet ovat ahkerille palvojille, Jahven ikeistä päässeille.
Peittäkää entiset perustukset, nouskoon pyhättö niiden paikalle.
On jumalanpilkka ja pyhäinhäväistys lempiurakka tälle loosille.”

Tämä on hengenkoti onanian orjien ja Jumalan merkitsemien
Täällä erotellaan taivaalliset taudit, raskausarvet neitsyitten
Huoneen herra ei heitä ketään yksin öisiä tienoita tallaamaan
Hänen ristinsä varjossa ei jumalattominkaan pelkää uskoaan


Uin aina vastavirtaan, että pääsis joskus pintaan.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 488
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
21.09.2017 09:20 #69

SISÄINEN PYHÄTTÖ
Kuin musta hiili palaa syömmeni
Kuin paholaisen palje on kurkkuni
Kuolleet oksat tunkeuvat suustani
Sisuksissani makaa ruumisalttari

Siellä ne asuvat, syvällä aivoissa;
moni kuvatus mieltäni pakottava
Hiljaisen hallitusmiehen virassa
asuu sisuksissani yksi Vapahtaja
Takaa salanimen heittelen herjoja
kuin hullu mies mielenvikainen
Säilytän ihmistarpeet ja -eritteet
Myös löytöluita hyllyyn keräilen

Tuonen iitojen kalseat viettelykset
Salaviisaiden mustat miettelykset
Nurinkurin käännän minä nahkani
ja väkisellä pakotan sen vatsaani

On verelläni kirjoitettu valtakirja
sielujanne vainoskella ja pilkata
noille hengille, jotka takavuosilta
tänne saapuvat suurilla joukoilla
Golgatan keskimmäisen räähkän
naulitsen mielessäni uudestaan
Raajat svastikan muotoon pakotan
Nyt valo Jahven luokseni palajaa

Pahaa tietoutta painoin kallooni
Tuli huoneestani ruumiskammari
Oli tuttuni edesmennyt naapuri
Lahjaksi saatu veitsi tiesi tuskani

Sielun synkissä kätkökomeroissa,
päättymättömän pylvästien varrella
lepää maailma silmälle näkymätön
Sen salakaupunkeihin olen kulkeva
Kallot sievästi katsovat parvelta,
ja kattohirsistä femurit riippuvat
Aikamme lehdille kirjaamattomina
syömmessäni tuhannet kuolemat

Seinille pantuna on henkien galleria
On Painajaa, Lilithiä ja Aaprasaksia
Hörhöä, tähdentutkijaa, kulttihahmoa
ja viillettyjä juoppojen muotokuvia

Olen jälleen yksi tärähtänyt hylkiö,
jota sisäinen ääni murhiin kehottaa
Mielenrauha on kapakissa helvetin,
missä sana-lauseita ei voi tavoittaa
Huonon väen seurassa kallistan lasia
Istuu pöydässäni tuhannen saatanaa
Tuttuja kaikki maailman lahonaamat
Siihen pyhättöön sydämeni halajaa

Ajatus kiertelee hautojen ympärillä
Voin maalle antautua ja heittäytyä
Hipiässä kovin paljon puukonreikiä;
kaikki sisäänpäin tuijottavia silmiä


Uin aina vastavirtaan, että pääsis joskus pintaan.

Viimeksi muokattu: 21.09.2017 17:38 : LordStenhammar. Syy: Jaanausta.

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 0 jäsentä ja 41 vierailijaa:

Uusin jäsen: Larissa
Jäseniä yhteensä: 7255