Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Painaja ja muita runoja

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 572
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
25.07.2018 11:09 #81

Vanhaa paskaa uudelleen värkättynä.

VIIKATTEIDEN TANSSI
Vasten mustaa hiomakiveä hopeinen teräsi teroita
Leivo pyöreä rukiinen leipä keräämästäsi viljasta
Vaaniva merkki taivaalla pelkona syvällä mielessä
Sieluviljaa lakoaa, riippuu hirtettynä kuunsirpissä

Missä surun siemen itää, siellä korjataan pian satoa
Kadonneen elo onneton kuin viljankortena tuulessa
Yksi öisen taivaan kuningas maassa kituvalle nauraa
Ei ehdi heittää työtänsä, vaan niittelee ihmiskauraa

Viikatteiden tanssi, vanhempi kuin ihmissuvun tarina
Sen viimeinen päätös ja valta koskee kaikkia kansoja
Viikatteiden tanssi, kuin kuoleman tarkka ennustaja
Kun hehkuva terä laskee, saa taivahalle veren puna

Niin tuolla satoisten peltojen perillä kuin myös täällä
sielua kuin tähkäpäätä on tämän maankamaran päällä
Sadonkorjuun ennustus ihmisen takaraivossa toteutuu,
kun taivaalle nousee tuikituttu symboli; niittäjän kuu

Vertauskuvani vanhat ovat Raamatun sivuilta peruja
Kähvelsivät uneni ammoisina sielunahdingon aikoina
Taas huomaan eläväni uusia hengellisiä etsikkoaikoja
Vaiettujen ääni kärttää: ”Niitä kaksi on, ei kolmatta.”

Viikatteiden tanssi surevaisten kyynelistä voimaa saa
Antaa vilpillisiä lupauksia ja turhat toiveensa anastaa
Viikatteiden tanssi, kanssaan voimakas saattaa nauraa
Joka ruumisleipää syö, se myös ruumislauluja laulaa

Minä valvoin pitkiä öitä lukien kauhua, mystiikkaa
Kun viimeinen sivu aukeni, en voinut enää unohtaa
Voi kuinka paljon minä vihasin ajatuksiani ja tekojani
Kironneeni vielä luulin kaiken sukuni ja perintöni

On jälleen tullut aika kirjoittaa kaikki vanha uusiksi
Mitä kamalaa löysinkään, kun penkoilin papereitani
Nuo karkeat hulluusvärssyt vuosikymmenten takaa,
joiden riivauksien tähden maassa hengetön makaa

Viikatteiden tanssi repii kaikki unettomat vuoteistaan
Laittaa julmaan pyöräänsä pakon edestä valssaamaan
Viikatteiden tanssi, päiviä mietin minne joudunkaan
On hulluus pitkä tanssi, joka päättyy mielisairaalaan


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 25.07.2018 11:18 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 572
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
25.10.2018 13:07 #82

Syysterveiset psyykkisestä helvetistä.

TYÖTTÖMÄN PAPIN HOURAILUT
Kasvoillansa jäännökset sielun syvimmästä ahdingosta
Paljonko riemua tuotti määrätön tutkiminen Raamatun?
Koettaa kiertää kirkon, kuten kiertää oman Jumalansa
Pimeässä toistelee Herransa nimeä äänellä haudatun

Piti hän saarnaspuheen niin viisaan, jotta pantiin viralta
Sen jälkeen kiertänyt on hän helvetin järvet ja rajamaan
Etsinyt puhumattomia totuuksia opinkappaleidensa takaa
Syyttäjän ikeessä maallista eloa tutkinut vain puukollaan

Löytyy kotikirkon ovesta lista pannattujen henkilöiden
Ainokaisena nimenä siinä seisoo nimi vanhan pastorin
Sanoo moni: ”Menköön metsään se helvetillinen mies.
Otsansa jatkuu päälaelle, kuin hirttonuora on partakin.”

Aamuisin alkavat kankkuset teologisessa tentturingissä
Ainaisena tavoitteena taivaallinen kirkollisviinihumala
Jos ei hälle taivas aukene, auetkoon sitten vaikka helvetti
Jos ei häntä Jehova armahda, niin armahtakoon saatana

Päiväsellä päällään oli tiukasti entinen virkakaapunsa
Sitten puki ylleen viitan, silinterin ja valkohansikkaan
Ihmiskuvatusten pettämänä kääntyi puoleen kuolleiden
Hampaat ja kävelykepin pää kävivät yössä loistamaan

Virkavuosien jälkeen alkoi hänellä yksityinen tutkimus
Väet pahalan ja hyvälän sekoitti hän tyystin keskenään
Vastaanotti ristiriitaisia viestejä pyhätön katonharjalta
Näkymätön ylimaallinen siirtokunta päilyili silmissään

Yksi raamatullinen lupaus elämästä jälkeen kuoleman
on se ainoa lupaus, jonka toteutumista hän yhä vartoaa
Todistellen näkyä, joka noussut on tulisijojen tuhkasta
Monet laumastaan henkivät naapuritontilla kirkkomaan

Aurinko kiertää maata – maa kiertää ”piispaa” pitäjässä
Joku kuuli hänen koivupuulle kuin eukolleen puhuneen
Työtön on nyt, henkivaltojen paimentelema sielunpaimen
Väitti kylätaiteilijan hänet pirulaisena puusta veistäneen

Vaietut valhepuheet kuulee täällä moni tarkkaava korva
Vielä sykkii iskuja saanut sydän sairaan miehen povella
Jäljestää kivisiä perustuksia entisten palvontapaikkojen
Jonkun käskemänä istuu korppi vartiossa talonsa ovella

Synkkä vakaumus koostettu uskonvalheista, epätoivosta
Siunattu työ viedä seurakuntalaiset mukanaan tyhjyyteen
Johtaa rakkaimmat Herran lapset mukanaan harhateille
Muuttaa käsitykset kolmiyhteydestä Luciferin ykseyteen


THE GOD CREATED SHIT.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 572
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
24.11.2018 12:32 #83

Taas vaivaan. Vanhaa visiota uusiksi, tällä kertaa ilman niitä iänikuisia riimipareja.

HUVIRETKI KUOLLEIDEN KESKUUTEEN
Olen pystyttänyt telttani vanhojen reliikkien päälle
Se kesäinen turvapaikka on hautausmaa-leiriytyjän
Roskaväen kansoittamat hiekkarannat ovat kaukana
Saan viettää vuosittaisen lomakauteni vailla huolia

Kilometrien pituiset jonot porttien edestä puuttuvat
Leiripaikkani sijaitsee pohjattoman kuilun vieressä
Kaikki mitä on jäljellä, ovat ammoin rakastetut luut
Siihen seuraan täydellinen outsiderikin saattaa sopia

Kanssaleiriytyjät ovat pelkkiä puhumattomia patsaita
Naulat ovat painuneet kurkkuihin miesten menneiden
Varastan takin kätköön pienen ristin matkamuistoksi
Pilaan sieluni myöhemmin perusteellisesti sen avulla

Keskellä heinäkuun hullun ja kuumoittelevan helteen
valmistaudun saapumaan kuolon kalpealle näyttämölle
Näillä perusteellisilla matkoilla, salaisilla huviretkillä
käyn tutkiakseni sitä, mitä pidettiin näkemättömänä

Onko eloa tässä maailmassa vielä paljonkin jäljellä?
Sitä en arvaa, enkä viitsi sen pahemmin kyselläkään
Rento lukuhetki koivupuun alla mystiikkakirjaa lukien
Tältä lomalta en palaa ruskettuneena, vaan kalpeana

Hiiteen täältä valkoinen velho ja ruohonleikkaajapoika
Saan elannot kuolon renkimiehenä, kuun akolyyttina
Olen vallannut tontin, jota kiertää matala kivinen aita
Täällä virvoitan itseäni surevien leskinaisten lauluilla

Naamioin piirteeni tunnistamattomiksi possun nahoilla
Piilotan salatut tarkoitusperäni alle kaavun riekaleiden
Chillailen varjoissa seitsenmetristen kaltevien paasien
ja suoritan pitkän päiväreissun hautajaisten kaupunkiin

Kävin tänne kerran umpeen kasvaneita polkuja pitkin
Muokkaan lukuisia taikojani piilotetuilla tarvekaluilla
Saat kernaasti pitää sisimmältään onton ystäväpiirisi
Olen mieluummin vain toivoton ja yksinäinen houkka

Riemullisesti alistun tämän lomakyläseni kurjuudelle
kuulematta ääniä, tyystin kuurona iloisille puheillesi
Totuuksillasi ei ole mitään maallista painoarvoa täällä
Mies syvästi pakkomielteinen ei omaa vapautta valita

Tulee taas syksy, kuin pitkitetty ja hivuttava kuolema
Olen kolmatta kuukautta täällä, kesän turvapaikassani
Kuolleita suvisiippoja näen kuljeskelevan kaikkialla
Seuraava lomakohteeni on päätetty - alainen maailma


THE GOD CREATED SHIT.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 572
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
31.12.2018 13:45 #84

LUONTOMENOJA
Kolusin metsän pylväskäytäviä; koivikoita, hongikoita ja kuusikoita,
joiden sisällä ihmisotukset olivat astelleet kenties vuosipolvia sitten
Näin jalanjälkiä, mutta ne olivat metsän petojen tai joidenkin muiden
Outoja jumalhahmoja näin muistellun tienoon aarnipuissa ja kivissä

Silmiini pisti omituinen keidas, sen reunustoilla kaltevoita ikihonkia
Taiten muovattuja kiviportaita astuin vaivattomasti syvälle rotkoon
Ympärilläni jyrkkä seinämä sen vaiteliaan seurakunnan väkilehterinä
Mutta sitä kirkkoväkeä en huomannut, sillä mysteeriä vain kartoitin

Pyhätön keskiössä oli kaksi koivupuuta varret toisiinsa kietoutuneina
Rungoissaan kääpäkalloja, joiden kasvoilta huuto oli muinoin kuollut
Tämä oli se nimenomainen ristinpaikka, johon minun tuli lapio iskeä
Aloitin pitkällisen työni, kun päivänpyörä vielä lakipisteessä majaili

Paljastin haudan, jossa luut oli aseteltu siisteihin riveihin koon mukaan
Tiesin täkäläisen pimeäuskoisen väen sitä jumalansa rangoksi sanoneen
Kaikki merkit täsmäsivät – omituinen koukelo oli ollut miehen rahtu
Hautaan mukaan laitetut tarvekalut olivat ehdan velhon ja puujumalan

Vaatimaton leposija, vaan vanhempi kuin yhdenkään itämaisen taikurin
Kalmon käsissä puristuneissa kissannahkahansikkaat ja säilä pronssinen
Neljä pronssista keihäänkärkeä osoittivat jokaiseen väli-ilmansuuntaan
Arvoitus oli maalattu pääkalloon, jonka sanaset lukivat: ”Tässä lepää...”

Vaan mikä kumma sai luontopyhätön koivut niin punaisina hohkaamaan?
Sen teki pyhitetty veri tapettujen pappien, jota juurensa ahnaasti imivät
Lieni pari edesmennyttä hengenmiestä joutuneen niiden runkojen sisälle
Siksi ihmisen muotoisia olivat vartein pullistumat, tomumajat rutikuivia

***

Päiviä kului, jäljestin vieläkin kolkkapolkuja perimmäisten mysteerien
Tulin paljaalle kankahalle, jossa paloi hyytävä liekki kuin vainovalkea
Sitä hoisi pitkä mies erikoisessa messukassukassa; Haadeksessa sikissyt
Tiesin: iättömät silmänsä olivat täynnä taikaa kirkonmiesten pimittämää

Magneettiset silmät kuin verenimijöiden, joissa tuonela tuijotti takaisin
Mutkalle vääntynyt hällä ase, vaan kantoi tämä sitä kuin selkärankaansa
”Jos lienet alku- tai loppusanoja etsimässä, olet tullut paikkaan oikeaan.
Minulla on niihin valtuudet, olenhan kokenut kävijä manan ja helvetin.”

”Tahdotko ehdan jumalan tavata? Tai ne, joihin Jahvella ei ole valtaa?
Ei löydy tänne kierteleviä taikureita, kuten löytyi kiesusten aikoina.
Minä tiesin sinun etsineen piilotettua kupolia, sukumme alkukirkkoa.
Sinä ennen yksisilmäinen ihminen tulet kavahtamaan sen sanomaa.”

Miesi nostatti ankeaa väkeä kymmenpäin alta kankahan värssyillänsä
Huonohampaista nauravaa väkeä, joiden palttoita ei erottanut nahasta
Ne kävivät pirulliseen, kalisevaan tanssiin, joka alkumenoista periytyi
Mietin, mikä lie niitä kannatteli; tuskin ainakaan henki kalmon sisässä

Sitten reiästä tunkeusi miesi, kädessään näkemäni miekka pronssinen
Luuranko ja kasvot väärällä kuin väkipyörässä kertaalleen väännetyt
Otsassaan se ratkaisu arvoitukseen, jota en tässä saata millään mainita
Lausumansa saarna sai elämöivän kankaan taas kokonaan nukkumaan

Noiden näkyjen edessä pinttyneet uskomukseni pantiin tyystin valalle
Loitsun kuulleena, mysteerin nähneenä en saattanut kuin pahasti peljätä
Nyt olivat aivoni tyystin väärällä, kuin sen vanhan kansan jumaluuden
Minä tuhannen kertaa itseni siunasin, kun kotikirkkoani kohti kävelin


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 04.01.2019 12:09 : LordStenhammar.

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 49 vierailijaa
Uusin jäsen: Anni Loukasmäki
Jäseniä yhteensä: 8545