Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Painaja ja muita runoja

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 589
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
25.07.2018 11:09 #81

Vanhaa paskaa uudelleen värkättynä.

VIIKATTEIDEN TANSSI
Vasten mustaa hiomakiveä hopeinen teräsi teroita
Leivo pyöreä rukiinen leipä keräämästäsi viljasta
Vaaniva merkki taivaalla pelkona syvällä mielessä
Sieluviljaa lakoaa, riippuu hirtettynä kuunsirpissä

Missä surun siemen itää, siellä korjataan pian satoa
Kadonneen elo onneton kuin viljankortena tuulessa
Yksi öisen taivaan kuningas maassa kituvalle nauraa
Ei ehdi heittää työtänsä, vaan niittelee ihmiskauraa

Viikatteiden tanssi, vanhempi kuin ihmissuvun tarina
Sen viimeinen päätös ja valta koskee kaikkia kansoja
Viikatteiden tanssi, kuin kuoleman tarkka ennustaja
Kun hehkuva terä laskee, saa taivahalle veren puna

Niin tuolla satoisten peltojen perillä kuin myös täällä
sielua kuin tähkäpäätä on tämän maankamaran päällä
Sadonkorjuun ennustus ihmisen takaraivossa toteutuu,
kun taivaalle nousee tuikituttu symboli; niittäjän kuu

Vertauskuvani vanhat ovat Raamatun sivuilta peruja
Kähvelsivät uneni ammoisina sielunahdingon aikoina
Taas huomaan eläväni uusia hengellisiä etsikkoaikoja
Vaiettujen ääni kärttää: ”Niitä kaksi on, ei kolmatta.”

Viikatteiden tanssi surevaisten kyynelistä voimaa saa
Antaa vilpillisiä lupauksia ja turhat toiveensa anastaa
Viikatteiden tanssi, kanssaan voimakas saattaa nauraa
Joka ruumisleipää syö, se myös ruumislauluja laulaa

Minä valvoin pitkiä öitä lukien kauhua, mystiikkaa
Kun viimeinen sivu aukeni, en voinut enää unohtaa
Voi kuinka paljon minä vihasin ajatuksiani ja tekojani
Kironneeni vielä luulin kaiken sukuni ja perintöni

On jälleen tullut aika kirjoittaa kaikki vanha uusiksi
Mitä kamalaa löysinkään, kun penkoilin papereitani
Nuo karkeat hulluusvärssyt vuosikymmenten takaa,
joiden riivauksien tähden maassa hengetön makaa

Viikatteiden tanssi repii kaikki unettomat vuoteistaan
Laittaa julmaan pyöräänsä pakon edestä valssaamaan
Viikatteiden tanssi, päiviä mietin minne joudunkaan
On hulluus pitkä tanssi, joka päättyy mielisairaalaan


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 25.07.2018 11:18 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 589
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
25.10.2018 13:07 #82

Syysterveiset psyykkisestä helvetistä.

TYÖTTÖMÄN PAPIN HOURAILUT
Kasvoillansa jäännökset sielun syvimmästä ahdingosta
Paljonko riemua tuotti määrätön tutkiminen Raamatun?
Koettaa kiertää kirkon, kuten kiertää oman Jumalansa
Pimeässä toistelee Herransa nimeä äänellä haudatun

Piti hän saarnaspuheen niin viisaan, jotta pantiin viralta
Sen jälkeen kiertänyt on hän helvetin järvet ja rajamaan
Etsinyt puhumattomia totuuksia opinkappaleidensa takaa
Syyttäjän ikeessä maallista eloa tutkinut vain puukollaan

Löytyy kotikirkon ovesta lista pannattujen henkilöiden
Ainokaisena nimenä siinä seisoo nimi vanhan pastorin
Sanoo moni: ”Menköön metsään se helvetillinen mies.
Otsansa jatkuu päälaelle, kuin hirttonuora on partakin.”

Aamuisin alkavat kankkuset teologisessa tentturingissä
Ainaisena tavoitteena taivaallinen kirkollisviinihumala
Jos ei hälle taivas aukene, auetkoon sitten vaikka helvetti
Jos ei häntä Jehova armahda, niin armahtakoon saatana

Päiväsellä päällään oli tiukasti entinen virkakaapunsa
Sitten puki ylleen viitan, silinterin ja valkohansikkaan
Ihmiskuvatusten pettämänä kääntyi puoleen kuolleiden
Hampaat ja kävelykepin pää kävivät yössä loistamaan

Virkavuosien jälkeen alkoi hänellä yksityinen tutkimus
Väet pahalan ja hyvälän sekoitti hän tyystin keskenään
Vastaanotti ristiriitaisia viestejä pyhätön katonharjalta
Näkymätön ylimaallinen siirtokunta päilyili silmissään

Yksi raamatullinen lupaus elämästä jälkeen kuoleman
on se ainoa lupaus, jonka toteutumista hän yhä vartoaa
Todistellen näkyä, joka noussut on tulisijojen tuhkasta
Monet laumastaan henkivät naapuritontilla kirkkomaan

Aurinko kiertää maata – maa kiertää ”piispaa” pitäjässä
Joku kuuli hänen koivupuulle kuin eukolleen puhuneen
Työtön on nyt, henkivaltojen paimentelema sielunpaimen
Väitti kylätaiteilijan hänet pirulaisena puusta veistäneen

Vaietut valhepuheet kuulee täällä moni tarkkaava korva
Vielä sykkii iskuja saanut sydän sairaan miehen povella
Jäljestää kivisiä perustuksia entisten palvontapaikkojen
Jonkun käskemänä istuu korppi vartiossa talonsa ovella

Synkkä vakaumus koostettu uskonvalheista, epätoivosta
Siunattu työ viedä seurakuntalaiset mukanaan tyhjyyteen
Johtaa rakkaimmat Herran lapset mukanaan harhateille
Muuttaa käsitykset kolmiyhteydestä Luciferin ykseyteen


THE GOD CREATED SHIT.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 589
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
24.11.2018 12:32 #83

Taas vaivaan. Vanhaa visiota uusiksi, tällä kertaa ilman niitä iänikuisia riimipareja.

HUVIRETKI KUOLLEIDEN KESKUUTEEN
Olen pystyttänyt telttani vanhojen reliikkien päälle
Se kesäinen turvapaikka on hautausmaa-leiriytyjän
Roskaväen kansoittamat hiekkarannat ovat kaukana
Saan viettää vuosittaisen lomakauteni vailla huolia

Kilometrien pituiset jonot porttien edestä puuttuvat
Leiripaikkani sijaitsee pohjattoman kuilun vieressä
Kaikki mitä on jäljellä, ovat ammoin rakastetut luut
Siihen seuraan täydellinen outsiderikin saattaa sopia

Kanssaleiriytyjät ovat pelkkiä puhumattomia patsaita
Naulat ovat painuneet kurkkuihin miesten menneiden
Varastan takin kätköön pienen ristin matkamuistoksi
Pilaan sieluni myöhemmin perusteellisesti sen avulla

Keskellä heinäkuun hullun ja kuumoittelevan helteen
valmistaudun saapumaan kuolon kalpealle näyttämölle
Näillä perusteellisilla matkoilla, salaisilla huviretkillä
käyn tutkiakseni sitä, mitä pidettiin näkemättömänä

Onko eloa tässä maailmassa vielä paljonkin jäljellä?
Sitä en arvaa, enkä viitsi sen pahemmin kyselläkään
Rento lukuhetki koivupuun alla mystiikkakirjaa lukien
Tältä lomalta en palaa ruskettuneena, vaan kalpeana

Hiiteen täältä valkoinen velho ja ruohonleikkaajapoika
Saan elannot kuolon renkimiehenä, kuun akolyyttina
Olen vallannut tontin, jota kiertää matala kivinen aita
Täällä virvoitan itseäni surevien leskinaisten lauluilla

Naamioin piirteeni tunnistamattomiksi possun nahoilla
Piilotan salatut tarkoitusperäni alle kaavun riekaleiden
Chillailen varjoissa seitsenmetristen kaltevien paasien
ja suoritan pitkän päiväreissun hautajaisten kaupunkiin

Kävin tänne kerran umpeen kasvaneita polkuja pitkin
Muokkaan lukuisia taikojani piilotetuilla tarvekaluilla
Saat kernaasti pitää sisimmältään onton ystäväpiirisi
Olen mieluummin vain toivoton ja yksinäinen houkka

Riemullisesti alistun tämän lomakyläseni kurjuudelle
kuulematta ääniä, tyystin kuurona iloisille puheillesi
Totuuksillasi ei ole mitään maallista painoarvoa täällä
Mies syvästi pakkomielteinen ei omaa vapautta valita

Tulee taas syksy, kuin pitkitetty ja hivuttava kuolema
Olen kolmatta kuukautta täällä, kesän turvapaikassani
Kuolleita suvisiippoja näen kuljeskelevan kaikkialla
Seuraava lomakohteeni on päätetty - alainen maailma


THE GOD CREATED SHIT.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 589
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
31.12.2018 13:45 #84

LUONTOMENOJA
Kolusin metsän pylväskäytäviä; koivikoita, hongikoita ja kuusikoita,
joiden sisällä ihmisotukset olivat astelleet kenties vuosipolvia sitten
Näin jalanjälkiä, mutta ne olivat metsän petojen tai joidenkin muiden
Outoja jumalhahmoja näin muistellun tienoon aarnipuissa ja kivissä

Silmiini pisti omituinen keidas, sen reunustoilla kaltevoita ikihonkia
Taiten muovattuja kiviportaita astuin vaivattomasti syvälle rotkoon
Ympärilläni jyrkkä seinämä sen vaiteliaan seurakunnan väkilehterinä
Mutta sitä kirkkoväkeä en huomannut, sillä mysteeriä vain kartoitin

Pyhätön keskiössä oli kaksi koivupuuta varret toisiinsa kietoutuneina
Rungoissaan kääpäkalloja, joiden kasvoilta huuto oli muinoin kuollut
Tämä oli se nimenomainen ristinpaikka, johon minun tuli lapio iskeä
Aloitin pitkällisen työni, kun päivänpyörä vielä lakipisteessä majaili

Paljastin haudan, jossa luut oli aseteltu siisteihin riveihin koon mukaan
Tiesin täkäläisen pimeäuskoisen väen sitä jumalansa rangoksi sanoneen
Kaikki merkit täsmäsivät – omituinen koukelo oli ollut miehen rahtu
Hautaan mukaan laitetut tarvekalut olivat ehdan velhon ja puujumalan

Vaatimaton leposija, vaan vanhempi kuin yhdenkään itämaisen taikurin
Kalmon käsissä puristuneissa kissannahkahansikkaat ja säilä pronssinen
Neljä pronssista keihäänkärkeä osoittivat jokaiseen väli-ilmansuuntaan
Arvoitus oli maalattu pääkalloon, jonka sanaset lukivat: ”Tässä lepää...”

Vaan mikä kumma sai luontopyhätön koivut niin punaisina hohkaamaan?
Sen teki pyhitetty veri tapettujen pappien, jota juurensa ahnaasti imivät
Lieni pari edesmennyttä hengenmiestä joutuneen niiden runkojen sisälle
Siksi ihmisen muotoisia olivat vartein pullistumat, tomumajat rutikuivia

***

Päiviä kului, jäljestin vieläkin kolkkapolkuja perimmäisten mysteerien
Tulin paljaalle kankahalle, jossa paloi hyytävä liekki kuin vainovalkea
Sitä hoisi pitkä mies erikoisessa messukassukassa; Haadeksessa sikissyt
Tiesin: iättömät silmänsä olivat täynnä taikaa kirkonmiesten pimittämää

Magneettiset silmät kuin verenimijöiden, joissa tuonela tuijotti takaisin
Mutkalle vääntynyt hällä ase, vaan kantoi tämä sitä kuin selkärankaansa
”Jos lienet alku- tai loppusanoja etsimässä, olet tullut paikkaan oikeaan.
Minulla on niihin valtuudet, olenhan kokenut kävijä manan ja helvetin.”

”Tahdotko ehdan jumalan tavata? Tai ne, joihin Jahvella ei ole valtaa?
Ei löydy tänne kierteleviä taikureita, kuten löytyi kiesusten aikoina.
Minä tiesin sinun etsineen piilotettua kupolia, sukumme alkukirkkoa.
Sinä ennen yksisilmäinen ihminen tulet kavahtamaan sen sanomaa.”

Miesi nostatti ankeaa väkeä kymmenpäin alta kankahan värssyillänsä
Huonohampaista nauravaa väkeä, joiden palttoita ei erottanut nahasta
Ne kävivät pirulliseen, kalisevaan tanssiin, joka alkumenoista periytyi
Mietin, mikä lie niitä kannatteli; tuskin ainakaan henki kalmon sisässä

Sitten reiästä tunkeusi miesi, kädessään näkemäni miekka pronssinen
Luuranko ja kasvot väärällä kuin väkipyörässä kertaalleen väännetyt
Otsassaan se ratkaisu arvoitukseen, jota en tässä saata millään mainita
Lausumansa saarna sai elämöivän kankaan taas kokonaan nukkumaan

Noiden näkyjen edessä pinttyneet uskomukseni pantiin tyystin valalle
Loitsun kuulleena, mysteerin nähneenä en saattanut kuin pahasti peljätä
Nyt olivat aivoni tyystin väärällä, kuin sen vanhan kansan jumaluuden
Minä tuhannen kertaa itseni siunasin, kun kotikirkkoani kohti kävelin


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 04.01.2019 12:09 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 589
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
22.01.2019 11:49 #85

Eräs ystävä vähän antoi kritiikkiä, että pitäisi kirjoittaa lyhyitä novelleja näiden sijasta. Mutta tämä tuntuu nyt omimmalta ilmaisulta kuitennii.

LUMOTTU KIRKONMIES
Vanhan kansan aikoina saattoi metsäinen väki
kokonaan lumota, sekä ottaa ihmisen valtaansa
Mutta nyt lienevät kaikki haltijat, menninkäiset
puun syihin ja vuosirenkaisiin tyystin paenneet
Niistä tiedottomana tylsämielinen saarnasmies
kulkee loppukesästä yksinään retkellä marjassa
Tyynesti aprikoi sen armoitetun Jeesus-pojankin
Kalevan kankaalla kuten puolukasta syntyneen

Äkkiarvaamatta saapuu pappi suulle ahtaan vuorikomeron
On kuullut siellä entisaikoina kieromielisen erakon eläneen
Sydämensä melkein halvaantuu, kun hän kuulee nuo sanat:
”Täällä haisee veri uskovaisen, veri mätänevän juutalaisen.”
Mies kaivaa esiin krusifiksin ja kohottaa eteensä suojaksi,
mutta puu taipuu täysin mutkalle ja käy häntä herjaamaan
Hän tuijottaa muutaman hetken kolon omituiseen hehkuun
Menettää tietoisuutensa, arki ja ajantaju häneltä unohtuvat

Nyt kulkee humalassa, päänsä kuin pilvinen auer
Metsän käytäviä käy laahavassa kaapuhameessa
Liperit hän roikkumaan lennättää kuusenoksalle
Ei häntä merkkiensä perusteella ristityksi arvaisi
Polvistuu kuusen eteen, yhteen panee kämmenet
Sanoo: ”Sinä olet se uuden jumalani maamerkki.
Tässä maailmassa mies kulkee kuten hautapaasi.
Pelkästään Pyhä Henki ei häntä pidä leivässään.”

Vuosikymmenet teologian opissa unohtuvat minuuteissa
Hunnun herrana itseään pitää, Kaalimaassa kasvanutta
Kuin piispan hiipan painaa havuisen seppeleen päähänsä
Huutaa metsän hiirille: ”Kaikki irvijät koloon painukoot!”
Jo väikkyilee tumman autiotorpan matala katto silmissään
Ei varma ole, mutta luulee siellä tapahtuvan kohtauksen
Takaa kolhon petäjäisen oven kuulee outoa messuamista
Samein silmin jää todistamaan perämetsän kirkonmenoja

On jähmettynyt lika pimentänyt talon kaikki ikkunat
Viimeisen sadan vuoden aikana huoneissa liikkunut
lienee vain yksi ja ainoa varjo etsivän muukalaisen
Lukuisat kohmekärpäset roikkuvat katosta seiteissä
Parketilla risumatto männäsyksyn lehtien peittämä
Olennot epävalon nurkat ja seinänrakoset täyttävät
Vaikkei alhainen pappi puheenpartta ymmärräkään,
tapaa hän siinä eriskummallisen sielujen yhteyden

Huoneessa läsnä sadan sorttista puun- ja seinän väkeä
Siellä möröt ja kummajaiset taaplaavat tuohiraamattua
Teologioittensa lainalaisuudet on kaivettu kivien alta
Jokainen ottaa kuivan viisikantaisen keksin kitalaelleen
Mies tyystin hämmentynyt jää ovensuuhun pälyämään
Niistä olioista on hän lapsena lukenut pahoista saduista
Tuo revohka keskeyttää menot, jää katsomaan tulijaa
Jonkinlainen röllikkä, tummaturkki jo virkkoilee hänelle:

”Astu tänne, vieras mies, kirjattomien kinkereihin!
Ei ole verevän hengenmiehen tapana kainostella.
Teroittele meille pitkämielinen saarna, saarnamies,
parempi kuin kotikirkkojenne piirissä vain osataan.
Älä anna pinttyvän taikauskon sinua työssä häiritä.
Hengitä tupakansavua, päästä musta henki sisääsi.
Sinä omaat Sanan mahdin, niin kuin sadattelunkin.
Lahjakkaasti voi kirota siveän suukin halutessaan.”

Kehotuksesta pastori jonkin sorttisen pakinan valmistaa,
mutta puhe on miehen, joka ei lainkaan Jumalaa tuntene:
”En tahdo viisastella, sillä on täällä väkeä vanhempaakin.
Silti unohduksen alhosta minä kutsun teitä maanalaisia.
Nämä lopunaikojako lievät, kun maasta ristiä ilmaantuu.
Kämmenviivoissa lienee tiemme kartta piplioiden sijasta.
Vaan epäonni sen sielun, joka oman kohtalonsa aavistaa.
Viimeinen ehtoollisemme lienee variskansan noutopöytä.”

”Ovat Jehovan palkka ja ikeet kaikille samanlaiset.
Saatana antaa meille kaikkea määräänsä enempi.
Silti sama demoni tuijottaa palvelijoidensa silmistä.
Siellä ovat ja elävät, kunnes kuolo sielut ulkoistaa.
Totisella etsijällä kaksi on hengentietä kuljettavana.
Todellisen palvojan ehdoton alistuminen määrittää.
Silti suurempi riemuista lienee olla kaikkein pettäjä.
Tuleva vuosi kertoo, onko kuka vuohi tai lammas.”

Kirjava seurakunta miekkosen hulluille teeseille naureskeli
Seurasi yöhyt hullun tenuttamisen ja hautapartaan humpan
Korttia lyötiin, pappi ihmetteli pata-ässää taskuun eksynyttä:
”Jos jään maksumieheksi, kierros juodaan helvetin laskuun.”
Vihkikaavat hylättiin, mies naitettiin sinipiialle alkumenoin
Pastorinnan muisto unohtui, tuli miehestä henkien siitosori
Vatsat turposivat minuuteissa, tunnin päästä sikiö jo ulostui
Kaikilla pirpeloilla parta, pälvikalju, hiuskiehkura päälaella

Havahtui hän maantieltä makaamasta aukko muistissa
Nyt tunsi vetäneensä tenttua viikon pari peräjälkeensä
Siksi kummallista oli ollut metsäläisten panema kalja,
että oli päässään huuruisia väläyksiä yön kohtauksista
Mustalainen maantieorkesteri soitti iljettäviä laulujaan
Kyseli: ”Viinako miehen vei, vai kuollut vanhapiika?”
Nyt ikuiseen liekkiin käy tie taivassatunsa hyljänneen
Kengistään jää soratielle pitkä, musta, tervainen vana


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 22.01.2019 20:50 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 589
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
11.02.2019 12:27 #86

Pian sinunkin junasi saapuu, takaa verenpunaisen horisontin...

VALMISMATKALAISET
Kauhtuneessa junailijan takissa yksi vanha asemanvartija
seurailee verenpunaisessa horisontissa sirppiä ja vasaraa
Muistelee aikaa ennen eläkettään ja kiskojen autioitumista
Tuijottanut on hän tyhjiä raiteita jo päälle vuosikymmenen
Hän yksinäisyyteensä lohtua saa enää lämpimästä pullosta
Ajettavaksi viimeistä ilmoitettua aavejunavuoroa vartoaa
Välipysäkkejä on kuten taannoin Lahti-Riihimäki -välillä
Järjestäen jokainen kadotettu poimitaan laitureilta matkaan

Kauhu-unessa nähnyt on kiitävän mielipuolista nopeutta
Musta ja koliseva juna, tavaravaunuissa ylikuorma hiiliä
Käy ohitse korvia vihloen, eikä vaunujono pääty koskaan
Kuljettajalla hullu katse naulittuna lähestyvään tunneliin
Kuolevainen kauhu ja paniikki katseissa lipun saaneiden
Raapivat matkustajaosaston ovia, niin että kynnet irtoavat
Ikkunaverhot palavat, ja viikatemies kulkee rahastamassa
Käytävillä kuulet kirouksia – huutoja sielujen vankilasta

Joku aprikoi: ”Liekö Jahve sietää ihmisten pilkkapuhetta?
Saatana lienee niihin tottunut, kun niin paljon on parjattu."
Virkkoilee toinen: ”Kohtahan tuo seikka meille selvinnee;
edessäpäin käsi luiseva jo heiluttelee pysähtymismerkkiä.”
Yksi manaa: ”Ei tänne myyty yhtään meno-paluu -lippua.
Päätepysäkillä kuulemma odottaa jonkinlainen kiertoajelu.”
Vielä lisää joku: ”Siellä meitä vartoo suuri maailmanpalo.
Hulina, mekastus, sekasorto kuin käristettyjen porsaiden.”

Löytyy valmismatkalaisten joukosta yksi kenopäinen mies
Kuin haavoistaan raapisi iskelmää, käy hän puhelemaan:
”Ei ole aika seurannut kirkkoa, vaan kirkko aikojen oloja.
Kenties petetyt seurakunnat samassa kyydissä matkaavat.
Muutenkin olemme me täällä seurassa kovasti parjatussa.
On viereinen osasto täynnä parantumattomia sodomiitteja.
Tunsipa joku minunkin sydämeni rikokset kirjaamattomat:
tänne jouduin siksi, kun menin autiotaloon hirttäytymään.”

Pölyttynyt lappalaismies, kuin Siperian roudasta kasvanut,
istuu juntturana kanssa vuotavan, yhteen puristetun nyrkin
Leuku-puukon terä on painunut syvälle kämmenpohjaansa
Virkkoo lohduttomasti: ”Tässä on oma uskontunnustukseni.
Ei täällä paskapuheiden keskellä muu satavarmaa olekaan.
Kun tarpeeksi pähkäilet, ymmärrät elämän olevan valhetta.”
Yksi häntä lohduttaa: ”Täytyy meidän ottaa rennosti vaan.
Ainakin vaunujen penkit ovat perin ylelliset ja mukavat.”

Työmiesten kädet lappovat lakkaamatta lisää hiiliä ahjoon
Matkustajajoukko tuntee vaunujen hytisevän ja kirskuvan
Ei matkaa yhtäkään veturia vastaan viereisiä kiskoja pitkin
Pitkään kuljetaan loivasti alaspäin tuhkavuoren uumeniin
Junan ikkunoista aukeavat maisemat karut ja elämättömät
Savuttavia tehdaskomplekseja ja suunnattomia kivilinnoja
Pimennetyllä asemalaiturilla orvon näköinen pikkulapsi
Vain yksi kaapupäinen luurankomies on hänellä saattajana

Juna pysähtyy, kuluu tovi kuin kuoleman odotushuoneessa
Sitten ontto ja tunteeton ääni heille kaiuttimesta ilmoittaa:
”Teitä odottaa valmis paketti viihteineen ja virkistyksineen,
kuin varsinaiset Keihäsmatkat Jeesuksen kyljen lävistäneet.
Herhiläismäinen hellekeli on taattu sesongeista huolimatta.
Luvassa on pitkä turistireissu nähtävyyksille Necropolisin.”
Alakuloiset ihmiset ajetaan kuin teuras omiin karsinoihinsa
Viisikantaisen merkki polttomerkitään jokaiselle otsikkoon

Tässä hornalan kivikaupungissa kaikki kasvot ovat petturin
Piinatun oloisista ihmisistä kuka lienee vanki, kuka vartija?
Katseet kertovat, ettei mikään enää väiky silmiensä takana
Totiset sieluntuskat vain metalliset kadut saattavat heijastaa
Tehtaan ruokalassa lieroja spagettina, ulostetta kastikkeena
On turha yrittää tapattaa itseään edes tupakkaa polttamalla
Kaikki tahtovat kuoloa, vaan ruumiit pitävät heitä hengissä
Helvetti on päättymätön tila myrkytyksen ja kuristumisen


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 11.02.2019 12:36 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 589
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
23.02.2019 12:29 #87

Huuto tyhjille saleille.

MISSÄ KIVET MAATUVAT
Kun perustukset oli valettu, oli loppu-urakka valmis pikaisesti
Muista poiketen talon uksi heti ensimmäisenä pystyyn pantiin
Sitä koristi tasapäinen neliristi, koivuinen vuohenpää-kolkutin
Vaikken ole mikään tiilenmuuraaja, ryhdyin työhön pieteetillä
Tornien nousua leimasi alusta alkaen pyyteetön mieli ja hartaus
Aina pystytetyn kiven jälkeen lausuin rukouksen työn puolesta
Olivat taivaankannen ja alisen jumaluudet suopeita mahdissaan
Viimein ylös katsoessa totesin: ”Siinäpä talo kaikille kauhistua!”

Nurkkakivet anastettu vieraan uskon pyhätöistä
Siunattu uudelleen tummalla ehtoollisviinillä
Tänne kannan vaihtoehtoiset psalmit ja pykälät
Tänne kannan tomumajani arkielämää hylkivän
Tänne kannan koko sanattoman vakaumukseni
On jokainen päivä ja ehtoo kuin uusi sunnuntai
Uskoon vihittäviä ihmisiä löytyisi tuhatmäärin,
mikäli vain jokainen saisi kuulla tästä paikasta

Ei liene temppelillämme ikää vielä muutamaa vuosisataakaan
Jo niittujen kukat kasvavat rehevästi lattialankkujen väliköistä
Nousee lukuisa multainen kourakin haromaan tunkkaista ilmaa
Ne menot läpikäyneenä sydän seisahtuu, vaan varjot liikkuvat
Kirkon penkkejä peittää paksu piki, jolla ruumiskin voideltiin
Viikkoja vanha kalmo saattaa kävellä tontin poikki talutettuna
Heille elämä oli vahva humala, mutta kokonaan vailla krapulaa
Vielä pysähtyneet keuhkot henkivät itseensä savua mahorkan

Ristejä peittävät tammenlehvät tummuneet
Nimettömät väet ne seinänraosta huhuilevat
Peräseinällä veriset kuvat uskonsaarnaajien
Niitä mieli puhtaana ja kunnioittaen lähesty
Osoita uhrimielesi ja antaudu palvelukselle
Kyyristy edessä variksenpelätti-Kristuksen
Täältä löytyy hajottaja-hyönteisten kauppala
Etkö jo tiedä sinäkin yksin kuollut olevasi?

Ei ole tämä mitään Iisakin kirkkoja ihmisen tarpeille pyhitettyjä
Silti saatat selvästi kuulla kutsumme kuin kuoleman tuvista
Tämä kerran-taivaisen on herramme maanpäällinen valtaistuin
Salamyhkäisen isäukkomme, jonka renki kaivosta huhuilee
Ulkoseinustalla kasvaa köynnösmäisesti metrikaupalla suolta
Alttarin päällä rivi hampaita, kasa kynsiä ja kimppu hiuksia
Luihusti liikuskelee koko kasti pappienkin ruumismaskeissa
Seremoniakaavat noudattelevat kirkon verisimpiä perinteitä

Lienee pytinkimme huiputtanut monen vaistoja
Joka vuosia vietti sisällä, ei käyntiään muistanut
Ei tiennyt, ketä kumarsi, ketä haistatteli, rienasi
Suloinen unohdus lienee täällä vallitseva olotila
Porttikäytäviä aukeaa edessäsi jälkeen toisensa
Ne johtavat sinut yhä maagisempiin puutarhoihin
Kallosokkelot täyttäneet ne, jotka uneksuvat unetta
On uskomme niin vanhaa, että kivetkin maatuvat

Määrättömästi löydetään tuhkaa, nokea, pyhiä poltettuja niteitä
Sappea, visvaa, verta, virtsaa, räkää, kuolaa, rasvaa juotavaksi
Savua, suitsuketta, kaikenväristä tuikkua kynttilämessuja pitää
Raamattuun kuulumattomia ja nimettömiä henkiä, joilta udella
Blasfemian, pyhäinhäväistyksen, loukkausten, kirousten sanoja
Samea viinakulju ja lieroinen leipä on hyljeksittyjen eukaristia
Vaikka olemme nekromansereita, saat ylösnousemusta odottaa
Takaa puhtoisten julkisivujen tapaat hometta ja ruumismädän

Totuutemme ovat nurinpäin käännettyjä valheita
Seinät sekä ristiinnaulitun kasvot silmän pettävät
Yksinäinen rukous saa viestinviejän vain tuulelta
Kadotuksen musta varjo pitkin seinävieriä luimii
Aaprahammilaisen uskon mies veljensä kavaltaa,
vaan täällä meillä ei ole kaunaa, eikä salaisuuksia
Tänne kolehtina käyvät kaikki ihmisten varaosat
Nyljetty hurskas on alttarivaate hullujen käsissä


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 23.02.2019 12:29 : LordStenhammar.

  • LordStenhammar hahmo
LordStenhammar
Painajainen
Taso: 37
  • Viestejä: 589
LordStenhammar vastasi aiheeseen: Painaja ja muita runoja
20.04.2019 16:22 #88

Takavuoden kummitteluja tuoreeltaan dokumentoituina.

REIKÄ OTSIKOSSA
Tammikuun oravanpyörä kuun hyisessä, palvovassa valokeilassa
Sama vainoaja on taivaalla niin aamulla, päivisin kuin ehtoollakin
Minä hallaista pihamaata tuijotin ja näin kaiken silmät suljettuina
Tunsin, kuinka epäpyhä valo virtasi sisuksiini ja otsikkoni valaisi

Se oli kait viidestoista päivä, kun tuhkaisen ruumisarkun paljastin
Siinä lepäsivät jäänteeni, ja näystä naurunpuuska minussa kohosi
Kädet siiviksi kohottautuivat, vaan ei löytynyt yhtäkään höyhentä
Kait sisälläni majaillut eloton enkeli luuli minussa voivansa elää

Sellainen määrä hallitsematonta energiaa teki minusta levottoman
Sai minut kalpeaksi, noudattamaan nurinkurista vuorokausirytmiä
Vaikka oli minulla reikä otsikossa, ei ulostunut psykoottinen ajatus
Noidankehämäiset aatteet olivat kuin pyörteinen spiraali helvettiin

Vaikka raajoja kuinka lepuutin, ei voinut mielen karuselli seisahtua
Unet jäivät pariin hassuun tuntiin, näin painajaisia öistä tehtaalla
Radioni tuuttasi jonkun vainajan rakkauslauluja yksistään minulle
En uskaltanut taivaalle katsoa, en miettiä sirppikuun symboliikkaa

Sanovat merkkien korkeampaa ymmärrystä kolmanneksi silmäksi
Vaan mikä on sellainen silmä, joka ainoastaan sisäänpäin tuijottaa?
On kovin kotoisaa, kun huoneen lattialla on menneen syksyn lehtiä
Vaan minkä tuulenpuuska mukana toi, sitä en tervetulleeksi toivota

Minä luin yösydännä kirjoja helvetin ja taivaan riivamien miesten
koettaen tuntea hulluuteni laadun; sen hengen, joka minut ympäröi
Peilissä itseäni toistuvasti manaamalla saatoin sen päähäni kutsua
Miten sellaiset henget tulevat ja menevät, sitä tiedä ei kait kukaan

Oli torni sisälläni huojuvin perustuksin, kokoajan tiesin hukkuvani
Kesti kauan laskeutua sen kerroksista kanssaeläjien puheen tasolle
Vaikka monia tunteja vietin ystävien seurassa, olin aina vain yksin
Tyyneysrukouksen sanoma ei minulle hengellistä lohdutusta tuonut

On kovin lohduton tuo apokalyptinen visio kosmisesta noppailusta
Joku suurempi meitä täällä ohjailee, pakottaa epätoivoisiin tekoihin
En itse sen junan eteen hypännyt tai mystiikan lakeja julki puhellut
Elin eloani taivaan harmaan tahkon rytmissä tahdottomana renkinä

Talvitie oli reunustettu surukynttilöin, kaikki kait minun muistolleni
Jokainen tuikku, jonka ohitin, merkitsi yhtä kohtalon askelta minulle
Se saatanallinen riivaus oli, laittoi päähäni outoja hävettäviä himoja
Täällä pakkasessa hautaholvi vartoaa pimeyden mielivaltaisia tekoja

Siinä makasi nainen vielä kauniina, alta kolmenkymmenen ikäisenä
Mitä muuta saatoin tehdä; minä kaiken pettänyt sielunahdingossani?
Ei ole paljonkaan tuonela varalleni luvannut: pelkän lyijyisen arkun
Hajamielisillä äänillä päässäni keskustelee yksi liuta riitaisia henkiä

Siitä vuosia jo lie, kun ensimmäinen aionini päättyi ja toinen alkoi
Taas voin aavistaa koronkiskuri-hengen tulevan hakemaan osaansa
Olen tympääntynyt katsomaan maailmaa ymmärryksen okulaarilla
En tahtoisi tietää enempää – siksi koittaisi minulle täysi sokeus jo!


THE GOD CREATED SHIT.

Viimeksi muokattu: 20.04.2019 16:26 : LordStenhammar.

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 1 jäsen ja 60 vierailijaa
Petra
Uusin jäsen: Vilma Takala
Jäseniä yhteensä: 8616