Elämää tyhmänä

  • Mirelle hahmo Kirjoittaja
  • Mirelle
    Soturi
    Tasolla 23
    75.37

11.10.2015 00:09 #1 :: Mirelle
Elämää tyhmänä
Luku 1: Tyhmää

Hmm..Minä kyllä tykkään kirjoittaa. En tiedä, miksi se ei nyt toimi. Tyhmät aivot, pilaavat kaiken. Ehkä Minä olen tyhmä. Tai niin kaikki ainakin sanovat. Tai no, eivät kaikki, vain se Ruokatyyppi ja se Kynsipoika. Nyt kun tarkemmin ajattelee, koko tämä juttu on ihan tyhmää, en Minä. Tyhmät kirjaimet jotka virnuilevat Minulle koko ajan, tyhmät kellot jotka eivät suostu lopettamaan pälpättämistä. Tyhmä Ruokatyyppi ja tyhmä Itkupilli, jotka eivät kummatkaan suostu jättämään minua rauhaan. Tyhmät vaatteet. Tyhmä tuoli. Tyhmä kynä. Tyhmääää!! Kaikki on tyhmää. Ja tylsää. Ja nyt Itkupilli itkee ja Teräsäijä mulkoilee Minua. En tiedä miksi Itkupillin pitää aina itkeä. - Nyt meidän kaikkien pitäisi rauhoittua, Kukkakeppi kuiskaa, -Rouva Cetrien, teidän pitäisi olla vahva tuki Annalle. –Tiedän tiedän, tuo hänen huutamisensa säikäyttää minut aina niin kovasti, anteeksi, Itkupilli niiskuttaa ja Teräsäijä vetää hänet lähemmäksi. En tiedä puhuvatko he Minusta, mutta jos puhuvat, niin en Minä huutanut. Saatoin ehkä puhua ääneen, mutta en tiennyt että sekin oli kiellettyä. Tyhmät säännöt, niitä on ihan hirveästi. Ei saa huutaa, ei saa valvoa yöllä, ei saa syödä liikaa, pitää liikkua, pitää olla rauhallinen. Ei saa sitä, pitää tehdä tätä. Tyhmää.
-Ehkä voisimme yrittää uudelleen, Kukkakeppi sanoo ja kumartuu ylleni. -Anna kultainen, haluisitko yrittää uudelleen auttaa kirjaimia pääsemään kotiin? En ymmärrä miksi Kukkakeppi aina puhuu noin. Kukkakeppi puhuu ilmiselvästi kirjoittamisesta ja silti Hän lässyttää jotain eksyneistä kirjaimista. Sitäpaitsi, en tykkää kun Hän tulee aina ihan kiinni Minuun. Tyhmä Kukkakeppi. Nyökkaan kuitenkin koska toivon että se saisi Itkupillin lopettamaan pillittämisen. Otan kynän käteeni ja ihastelen hetken sen värejä. Siinä on niin nätit värit. Sinistä ja liilaa. Kirjoitan tylsän näköiselle paperille (pinkit paperit on niin paljon kivempia) aan ja been. Sitten kirjoitan ceen ja deen ja een. Kirjoitan äffän ja-. Mikä se yksi oli? Se oli se ovelan näköinen. Se koukero. Ärsyttää, en ikinä muista sitä. Jos en muista sitä, niin sitten Itkupilli alkaa itkeä taas. Itkupilli vihaa sinua. Kaikki vihaavat sinua kun olet tuollainen tyhmä. Tunnen hien valuvan otsallani ja sekin ärsyttää. Ärtymys on ärsyttävä tunne, ja haluan sen pois. Joten Minä huudan. Huutaminen auttaa. Katkaisen myös nätin kynän, koska sekin tuntuu kivalle. Ja sitten Itkupilli itkee taas ja Valkohiipparit juoksevat paikalle. Yäk, nyt ne ottavat Minusta taas kiinni ja se on inhottavaa. He vievät Minut pois kivahuoneesta enkä tykkää siitä, koska kivahuoneessa on aina kivaa, joten tappelen vastaan. He ähkivät kuin possut, raahaavat Minua lattiaa pitkin ja heittävät Minut yksinäisyyteen. Katselen lattialta tuttua yksinäisyyttäni ja tunnen surua. Rikoin sen nätin kynän. Mikä oli Minun oikeuteni rikkoa jotain nättiä?Häähää, rikoit senkin. Rikot kaiken. Yritän unohtaa sen ja katselen yksinäisyyttäni. En tiedä miksi kutsun sitä yksinäisyydekseni, mutta se tuntuu ihan järkeenkäyvältä nimeltä. Olen täällä aina yksin ja tämä paikka on kuulemma Minun oma. Katson ystäviäni päin ja koitan katseellani hakea heiltä tukea aatteilleni. Ystäväni ovat aika outoja. He ovat loistavaa seuraa kun on heidän kanssaan, mutta he vaikenevat heti kun jätän heidät. Taitavat suuttua. Paras ystävistäni on Monte-Cristo. Hyvin temperamenttinen tyyppi, mutta kai Hän saa ollakkin (Hänellä ei ollut niin mukavia ystäviä). En tiedä kuinka kauan istun siinä, mutta ovi avataan ja ovella seisoo Ruokatyyppi. Huomaan että Hän on lihonut viime viikkojen aikana, joten sanon sen Hänelle ääneen, Hänellähän on oikeus tietää se. Ruokatyyppi ei kuitenkaan ole kiitollinen (tyhmä Ruokatyyppi) vaan sanoo Minua taas tyhmäksi, pamauttaa ruokatarjottimen pöydälle ja raahaa ison olemuksensa pois. Ihan hyvä vaan, joskus Hän jää seisomaan viereen ja katsoo kun syön. Se on outoa. Ruokatyyppi on outo. Sitten ovi avataan taas ja siinä seisoo Kukkakeppi. Eivätkö he voi vain jättää Minua rauhaan kun minua surettaa? Kukkakeppi sanoo (itse asiassa lässyttää):-Voidaankos täällä jo paremmin? Olit nimittäin aika hurjan oloinen hupihuoneessa. Säikäytit äitisikin oikein kunnolla. Kukkakeppi ilmeilee ja nyökkäilee koko puheensa ajan. Miksiköhän Hän tekee sitä? Onkohan Hänellä joku tauti? Taudit ovat tyhmiä, silloin on aina kuuma ja sitten on kylmä. Kun en vastaa, Kukkakeppi sanoo: -No mutta, tämä oli vain yksi yritys, seuraavia tulee vielä paljon. Emme käy tänään tämän pidempää keskustelua, joten toivotan sinulle hyvää yötä Anna. Nyökkään Hänelle toivoen että Hän lähtisi ja toiveeni toteutuukin. Syön, koska niin pitää tehdä neljä kertaa päivässä, mutta sitten Minulla ei ole mitään muuta tekemistä joten kömmin pilvilinnaan ja suljen silmäni.

Tässä oli nyt pieni pätkä tarinasta jota olen kirjoittanut. Yritän tekstissä tavoitella leikkimielistä sävyä ja vähän erilaista minäkertojaa, joka kuvaisi oikukasta ihmismielen ajattelua, mutta pelkään että teksti vaikuttaa liian tönköltä. Kijoitusta hankaloitti myös se, että päähenkilöni ei ole mieleltään täysin terve (tapahtumapaikkana oli siis nuorten mielisairaala). Olisi mukavaa kuulla muiden mielipiteitä koko tekstistä, olivat ne sitten kriittisiä tai positiivisia.

Valvojat: IivariDyn