Uusimmat keskustelut
Leikkinurkka
touko 17, 20:54
68 viestiä | HourglassEyes
Ilmoitukset
touko 17, 10:20
22 viestiä | Morgan Blood
Lukusali
touko 15, 20:42
3 viestiä | Kuunliekki

Hogster ja Kadonneen Zirran timantit Luku 2/13 (Valmis)

  • Swilf hahmo Kirjoittaja
  • Swilf
    Kaartilainen
    Tasolla 16
    46.80
30.08.2016 21:15 #1 :: Swilf
Hogster ja Kadonneen Zirran timantit Luku 2/13 (Valmis)
Siitä onkin aikaa, kun olen viimeeksi tänne kirjoitellut mitään. Kirjoittelin kyseisen tarinan alkua vanhalle foorumille muutama vuosi sitten, mutta nyt päätin, että alan kirjoittamaan sitä tänne uudelle puolelle.
Korjauksia teen palautteiden ja sen mukaan, kun huomaan kirjoitusvirheitä. Nauttikaa tarinastani.:smile:
Muokannut 04.09.2016 12:03 Swilf

  • Swilf hahmo Kirjoittaja
  • Swilf
    Kaartilainen
    Tasolla 16
    46.80
30.08.2016 22:05 #2 :: Swilf
Hogster ja Kadonneen Zirran timantit (Luku 1)
Valmistelut


Järjestelimme jokavuotisia kevättanssiaisia vihertävässä ja rauhallisessa Kuusimetsässä. Hogster-pöllöllä oli jälleen kerran edessään juhlien rankin osuus. Hänen oli mietittävä kevätjuhlan juhlapuhe, suunniteltava vieraslista, juhlaohjelma, tarjottavat juomat ja leivonnaiset sekä jaettava siihen liittyviä töitä muille Kuusimetsän asukkaille.

”Oi tätä kiirettä kaiken touhun ja melskeen keskellä.” Hogster sanoi vaimolleen Sofialle, tämän laittaessa häntä hienoksi. Hogster istui ruskealla jakkaralla. Edessään vain tamminen puuseinä, josta hänen kotinsa seinät oli tehty, peili sekä vanha käkikello, joka tosin oli kärsinyt vuosien varrella. Kun hänen isoisoisänsä Argwen oli tehnyt sen, kaikki olivat olleet silloin ylpeitä hänen aikaansaannoksestaan. Käkikello oli hajonnut noin viisi vuotta sitten, kun Hogster oli huomaamattaan pudottanut käkikellon siivotessaan vanhoja rojujaan kirpputorille. Siitä ei tosin ollut seurannut mitään hyvää, sillä hänen isänsä Werner oli huutanut hänelle ja pelästyi niin, että oppi teoistaan ja lupasi samalla isälle, että olisi vastaisuudessa huolellisempi.
Sinä päivänä tapahtui kuitenkin jotain, ja hän joutui rikkomaan muutaman vuoden takaisen lupauksensa.
***

Hogster teki virheen katsoessaan soikioon peiliinsä, kun Sofia oli laittamassa häntä juhlakuntoon.

”Yäk, ulkonäköni on aivan hirveä. Katso nyt. Niskakarvat sojottavat kuin suuttuneella lepakolla ja korvat ovat aivan vinossa. Minä en voi mitenkään mennä tämän näköisenä juhliin.”

”Juuri siksihän minä valmistelen sinua niihin. Olethan sentään juhlien päähenkilö. Teen sinulle hienot töyhtökiharat, jotta näyttäisit herrasmiesmäisemmältä”, Sofia totesi iloisesti.

Aikaa kului ja Sofia harjasi Hogsterin korvanpäälliset ja päälaen niin sileäksi, että ei olisi edes huomannut, että harja oli koskettanut sitä.

”Kiharoiden teosta ei tainnut tulla mitään.” hän harmitteli katsoessaan Hogsterin sotkuista töyhtökampausta ja suorempia korvia lasipeilistä.
Hänen yllätyksekseen Hogster tyytyi uuteen ulkonäköönsä

”Ei se mitään kaikki epäonnistuvat joskus. Tämäkin kelpaa aivan hyvin.”

”Etkö olekaan vihainen minulle.”

”En tietenkään. Mitä minä nyt yhdestä kampauksesta suuttuisin? En piittaisi, vaikka näyttäisin metsäpeikolta.”

Sofia huokaisi helpotuksesta. Hän oli jo ehtinyt ajatella, minkälaisen hepulin Hogster olisi voinut saada, tämän nähdessä miten hän oli mokannut. Hän ei ollut nimittäin mikään mestarikampaaja, koska ei ollut hoitanut pääkarvoja moniin vuosiin.

”Et voi mennä tuollaisella kampauksella juhliin.”

”Vai en. Minusta kampaus on hieno.”

”Äh, olkoon menneeksi.”

Tämän jälkeen Hogster ja Sofia lähtivät ulos. Hogster paiskasi oven niin kovaa perässään kiinni, että hänen kallis perintömaljakkonsa särkyi tuhansiksi pirstaleiksi hänen yöpöydällään, joka sijaitsi aivan ulko-oven läheisyydessä sängyn vieressä. Vesi valui maljakosta vuolaana yöpöytää pitkin lattiaan asti, joten siellä ollut mattokin kastui läpimäräksi.

Aurinko paistoi sinä päivänä erittäin kirkkaasti ja Uv-säteily. Lämpötila lähenteli 30, linnut lauloivat kauniisti kauniissa kesäillassa, vesi solisi puroissa sekä hento tuuli heilutteli kuusien oksia.
”Ai että kesäilta on kaunis. Linnut laulavat, vesi virtaa puroissa, tuuli puhaltaa mukavasti kasvoille ja saa ihailla auringon laskua yöhön asti.” Hogster totesi Sofialle, kun he katsoivat hänen talonsa puiselta terassilta Klombus-järvelle päin, joka oli aivan hänen talonsa läheisyydessä.

Klombus-järven pinnalla oli joskus ollut suuri kaupunki nimeltä Zirra. Siellä oli asustellut neljä erittäin kaunista ja sievää kuningatarta, joilla kullakin oli ollut hallussaan jalokivensä. Grafielilla violetti ametisti, Amenssien tarkassa valvonnassa salaisessa luolastossa. Porgelilla vihreä smaragdi, mutta piti sitä aina edessään suuressa hopeisessa pylväässä ihmisten ihailtavana. Asdafilla keltainen topaasi ja hän pukeutui aina sen värin mukaisesti. Kasderilla punainen rubiini ja pukeutui aina verenpunaisiin vaatteisiin.
Nämä neljä kuningatarta olivat pitäneet huolen kullanhohtoisesta Zirrasta. Kaupunki oli ollut hyvin rikas ja elinkeinostakin saatiin hyvin paljon tuloja. Kaikenlainen syötäväkin oli mennyt kaupungin torikaduilla kiitettävästi kaupaksi.
Järvessä oli tuolloin ollut paljon erilaisia kalalajeja. Loistokausi oli kestänyt monta vuosisataa, kunnes yhtenä kuumana kesäpäivänä oli tullut hyökyaalto kaukaa merten takaa ja upottanut Zirran syvälle järven pohjaan.
Tuosta kaupungista ei kuultu mitään muutamiin vuosisatoihin, kunnes eräänä päivänä eräs Gyra niminen tyttö löysi sukellusretkellään, syvältä sinisen järven pohjasta kultaisen kivilaatan, johon oli kirjoitettu terävällä esineellä kultakaiverrus, jossa oli lukenut näin:

”Oi kultaisen Zirran, joka oli veden päällä kerran. Siellä neljä kuningatarta oli ja heidän jalokivensäkin nuo, vaan hyökyaalto tuli ja otti sekä kadotti mahdit nuo. Missä lienee he, sitä tiedä emme? Se joka löytää heidät, suuren kiitoksen saa ja niin kaupunkikin jälleen vedenpinnalle nousta saa.

Hogster heräsi ajatuksistaan ja totesi, että hänelle oli annettu tehtävä. Oli toimittava ripeästi, kunhan kevättanssiaiset on saatu pidettyä. Hän huomasi pian, että Sofia oli jo lähtenyt omaan majaansa nukkumaan, sillä hän istui yksin omassa terassituolissaan, kuun loistaessa hopeisena metsän ja järven yllä.
Sanaakaan sanomatta hän meni sisälle, huomaamatta lattialla olevaa kastunutta mattoa sekä yöpöydälle levinneitä lasinsiruja painuessaan nukkumaan.

Aamulla herätessään, Hogster nousi pehmeästä keinusängystään ja huomasi lattialla märän maton sekä yöpöydällä olevan särkyneen maljakon.

”Voi ei, onko täällä ollut jo tämän näköistä silloin, kun tulin nukkumaan ja miksi juuri perintökalleuteni on pitänyt särkyä?”, hän ajatteli ja alkoi itkeä juuri kun Sofia astui narisevasta ovesta sisään.

”Arvokas isoäitini malja on särkynyt”, Hogster sanoi, kun huomasi Sofian saapuvan paikalle.

”Rikoin myös muutama vuosi sitten isälleni vannomani lupauksen, että en koskaan enää rikkoisi mitään. Maljakko meni varmasti eilen rikki, kun menimme illalla terassille, jolloin paiskasin oven kovaa perässäni kiinni. Minun olisi pitänyt olla varovaisempi.”

Pian hänen eteensä oli jo muodostunut iso vesilammikko, sillä Hogster oli itkenyt jo muutaman tovin.

”Nyt isoäitini varmasti katsoo minua vihaisena tuolta pilvien välistä”

”Viis siitä mitähän ajattelee, koska hän ei kuitenkaan voi enää tulla tänne. Kunhan isäsi ei saa kuulla tästä, sillä ei tiedä minkälainen soppa siitä syntyisi”, Sofia sanoi varoittavasti.

”Parasta siis siivota sotkut välittömästi, jotta niin ei varmasti tapahtuisi.”

”Olet oikeassa, Sofia”, Hogster sanoi, lakkasi itkemästä ja alkoi siivota hänen kanssaan särkyneestä maljakosta aiheutuneita jälkiä.

Alkoi suuri aherrus. Hogster siivosi maljakosta syntyneet lasinsirut taitavasti rikkalappiolla läheiseen roskakoriin, joka sijaitsi hänen ahtaassa keittiössään työtasojen vieressä. Sofia siivosi lattiarätillä Hogsterin aiheuttamat itkuvedet ja vei lattialla olleen maton ulkoterassin kaiteelle kuivumaan. Kun siivousurakka oli viimein saatu tehtyä ja matto kuivattua sekä laitettua lattialle, Sofia tuumasi: ”Hogster, eiköhän meidän pitäisi alkaa suunnitella kevättanssiaisohjelmaa ja sinne tarjottavia syötäviä ja juotavia.”
”Taidat olla oikeassa. Aloitetaan vaikka ohjelman suunnittelusta.” Aikansa mietittyään he alkoivat suunnitella sitä yhdessä Hogsterin tammisen ruoka pöydän ääressä, joka sijaitsi aivan keskellä taloa. He istuivat puisille penkeille ja tekivät ohjelman kellertävälle paperiarkille, jonka Hogster oli hakenut yöpöydän laatikosta. Ohjelma kirjoitettiin ruskealla sulkakynällä, joka oli kastettu pöydän päällä olevassa mustepullossa.

Ohjelman suunnittelun jälkeen, Hogster haki laatikosta uuden paperiarkin ja he siirtyivät alkupalojen ja leivonnaisten suunnittelun pariin.

***


Myöhemmin päivällä suunnittelemisten jälkeen, Hogster ja Sofia kutsuivat joitakin kuusimetsäläisiä Hogsterin kotiin, jossa he määräsivät kaikille kuusimetsäläisille kevättanssiaisiin liittyviä töitä.

”Werner, sinä vahdit kuusimetsän rajoja mahdollisten tunkeutujien varalta. Karlfen, sinä hoidat kahvinkeiton ja sen kaatamisen kuppeihin. Gurfu, sinä pidät huolen alkupalojen ja leivonnaisten kantamisesta pöytään. Garfu, sinä katat pöydän ja Gaser hoitaa loppunäytöksen eli ilotulituksen sekä tanssin aikana esitettävät kappaleet.”

***


Päivän vieriessä nopeasti eteenpäin ja auringon laskiessa kultaamansa horisontin taakse, Hogster ja Sofia menivät Hogsterin tupaan miettimään keitä tulisi vieraaksi. Hogster meni taas jälleen kerran yöpöytänsä luokse, otti laatikosta nahistuneen kellertävän paperin, istuivat pöydän ääreen, kastoivat siellä olevalla sulkakynällä mustepulloon ja alkoivat kirjoittaa pitkää vieraslistaa siistillä, mutta pienellä käsialalla.

“Onpa paljon kutsuvieraita?” Hogster totesi viimein siniset silmät pyöreinä, kun oli saanut listan valmiiksi.

”Eiköhän jo riitä?” Sofia sanoi.

”Kyllä luulisin niin. Tässä on vieraita sopivasti niin lähiseuduilta kuin kaukomailtakin. Juhlapöydän äärelle riittää porukkaa.”

He kirjoittivat kaikille vieraille kutsukirjeen ja veivät ne Kuusimetsän postitoimistoon, josta ne toimitettaisiin eteenpäin.

***


Kirjeitä saatiin odottaa kauan. Kesti viikkoja tai kuukausia ennen kuin Hogster sai ne postilaatikkoonsa. Osa kutsutuista olivat syystä tai toisesta estyneitä tulemaan. Kiinalainen näätä Yang Yang sairasti vakavaa häntäsyöpää, joka rajoitti hänen liikkumistaan niin paljon, että hän ei olisi päässyt edes kävelemällä tai kenenkään kyydillä Kuusimetsän kevättanssiaisiin. Wisher-orava oli joutunut hoitamaan pienokaisiaan, koska hänen vaimonsa Washer oli sairastunut pahaan flunssaan, joten jo pelkästään tartuntavaaran takia he olivat päättäneet jättää juhlat väliin. Grundel-minkki puolestaan oli niin paljon kotitöiden perässä, ettei olisi ehtinyt tulemaan.

”Muutama pöydän tuolista jää siis tyhjiksi.” Hogster totesi luettuaan postista saapuneet kirjeensä. ”Saapuvia vieraita on siis 18”

***


Vaikka kevät-tanssiaisiin oli aikaa vielä reilu viikko, kaikki juhlia varten leivonnaisia lukuun ottamatta oli saatu tehtyä. Nyt oli perjantai ja juhlat pidettäisiin seuraavan viikon sunnuntaina. Leivonnaiset olikin tehtävä nyt, jotta ne ehtisivät tekeytyä riittävästi ennen juhlia. Muuten kaikki oli hyvin.
Hogsterilla oli seuraavan viikon aikana todella kiire, sillä hänen leivottava alkupalat ja leivonnaiset muutaman päivän päässä oleviin kevät-tanssiaisiin. Niiden täytyi olla parasta laatuaan, jotta ne kelpaisivat hyvin vieraille. Hän otti leivontakaapistaan kaikki tarvittavat tarvikkeet ja alkoi leipoa.

Vaaleiden teeleipien teko oli helppoa ja nopeaa. Muut leivonnaiset olivatkin sitten hankalampia. Kun Hogster alkoi leipoa mansikkarahkapiirakkaa, hän huomasi, että jotakin puuttui. Maito ja kerma. Niitä sai vain Kanslerin maitotilalta, Kuusimetsän koillisosasta. Hogster lähti kiireesti talostaan kohti maitotilaa, unohtaen siinä sivussa kaikki leivontatarvikkeet ja -ainesosat pöydälle pilaantumaan.
Muokannut 30.08.2016 22:08 Swilf

  • Swilf hahmo Kirjoittaja
  • Swilf
    Kaartilainen
    Tasolla 16
    46.80
04.09.2016 12:02 #3 :: Swilf
Hogster ja Kadonneen Zirran timantit (Luku 2)
KANSLERIN VAJA


Hogster lensi Kuusimetsän yläpuolelle puiden huojuessa ylhäällä käyvän kovan tuulen vuoksi. Lentäminen ei ollut helppoa, sillä tuuli oli välillä hyvin puuskittaista ja noina hetkinä hän joutui muuttamaan korkeutta sen mukaan, miten tuuli otti hänen siipiinsä.

***


Sillä välin Sofia oli lähtenyt puisella veneellä kalastamaan Klombus-järvelle pienten lapsiensa Sofran, Svinun ja Swarnerin kanssa. Sofia oli saanut heidät pian sen jälkeen, kun hän oli solminut avioliiton miehensä Hogsterin kanssa. Kun he olivat odottaneet pienokaisten syntymistä, Hogster oli hemmotellut häntä lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Aina hierontatuokioista kahden keskisiin treffeihin.

He kalastivat kaarevilla sinisillä pilkeillä, joissa oli monta kymmentä metriä siimaa. Kalastus toteutettiin matosyötillä, jota heidän oli vaikea saada pilkin terävään koukkuun, koska se oli liukas ja päästi jatkuvasti tahmeaa mustaa nestettä heidän siivilleen, jota oli hankala puhdistaa.

Sää oli aurinkoinen ja heikkotuulinen, kun Swarnerin, Sofian pojan onki alkoi nykiä rajusti.

”Sofia, minulla syö ja rajusti.” Hän sanoi. ”Pelkään pahoin, että minun voimani eivät riitä sen ylös nostamiseen.”
”Taistele, taistele. Älä anna periksi.” Sofra ja Svinu kannustivat.
”Swarner sinun on pikkuhiljaa opittava nostamaan kala ylös. Älä anna kalalle löysää tai se pääsee karkuun.” Sofia sanoi, kun huomasi hänen antavan pian periksi. ”Ethän sinä sitä halua.”
”En.” Swarner vastasi ja sai kun saikin kalan viimein ylös pienellä avustuksella. Sisarukset olivat nimittäin päättäneet auttaa häntä nostossa. Kaikkien suureksi pettymykseksi se oli vain iso lahna ja päättivät laskea sen vapaaksi ruotoisuutensa vuoksi. Kun kala ei enää myöhemmin syönyt, he lähtivät soutamaan ankein mielin kohti kotilaituria.

***


Hogsterin siistittyyn naamaan iski kylmä viima, kun hän liiteli huojuvien kuusten yläpuolella. Tuuli voimistui vain, mitä lähemmäksi Kanslerin maitotila tuli ja mitä kauemmas hänen kotimetsänsä jäi.

Kun hän oli viimein päässyt perille, hänen ruskeat niskakarvansa sojottivat kuin töyhtöhyypällä.

Maanviljelijänäätä odotti siellä jo aivan kuin olisi tiennyt, että hän oli tulossa käymään.
"No, mistäs nyt tuulee?", Kansler totesi, kun näki Hogsterin sojottavat niskasulat.
"Anteeksi olemustani, mutta matkalla tännepäin oli kova tuuli."
"Näytät väsyneeltä. Jää yöksi. Tarvitset unta pitkän lennon jälkeen, mutta tulisitko ennen sitä maitokupposelle. Se on juuri kuumaa", ruskea näätä sanoi sininen lippahattu päässään tuulessa huojuen.
"Kyllä jään mielelläni Kansler, mutta missä minä nukun?" Hogster kysyi.
"Lennätte vain tuolla vajan katon rajassa olevasta luukusta sisään ja käännytte heti vasemmalle. Siinä on orsi, jossa voit nukkua." Kansler sanoi ystävällisesti.

***


Maitokupposten jälkeen, kun Kansler painui yöpuulle, Hogster lensi vajan luukusta sisään. Vajan vieressä oli iso kasa heiniä. Kun hän oli viimein päässyt Kanslerin kertomalle orrelle, Hogster huomasi suoraan alapuolellaan vajan lattian tuntumassa isojen eläimien varjoja, jotka kuorsasivat. Tästä huolimatta Hogster asettui paremmin orrelle ja nukahti. Hänen nukkuessaan paikalle ilmestyi musta korppi, joka jäi tuijottamaan ja odottamaan tämän heräämistä.
Muokannut 04.09.2016 12:03 Swilf

Valvojat: IivariDyn