Ystävänpäivän kirjahaaste: sitaatti ystävyydestä

Kiitokset kaikille minultakin. Sitaatit saivat hymyn nousemaan kasvoille ja yhdessä tapauksessa jopa nauramaan ääneen.

Oma sitaattini oli kaikille sama, ote Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssistä:

- Elämäni on yksitoikkoista. Metsästän kanoja, ja ihmiset metsästävät minua. Kaikki kanat ovat samanlaisia, kaikki ihmiset samoin. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat minua kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Vehnäpellot ovat minulle yhdentekeviä. Ja se on murheellista! Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa...
Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä... Kesytä minut! se sanoi.

Luin kirjan reilut kymmenisen vuotta sitten ja tuo ketun ja pikku prinssin kohtaaminen ravisteli minua tuolloin kovasti. Olisin voinut siteerata koko kappaleen kokonaisuudessaan.

Olipa kerran myös radio-ohjelma, jossa kotimaiset musiikintekijät kertoivat omista musiikillisista vaikutteistaan ja soitattivat sitten itselleen tärkeitä kappaleita. Miten tämä liittyy Pikku Prinssiin? Siten, että eräs näistä muusikoista oli metalliyhtyeen solisti, jonka äiti on myös laulaja. Äiti lauloi pojalleen tämän ollessa pieni kappaletta, jonka sanoitus on muokattu Exupéryn kirjan yllämainitusta kohtauksesta. Kappale on Kesytetty ja tuo nainen Seija Simola. Laitoin viestiin mukaan linkin kappaleeseen.

Omalla kappaleellani kirjasta on tavallaan nyt juhlavuosi. Pyöreitä vuosia tulee täyteen myös kirjan alkuperäisestä julkaisuajankohdasta (1944), mutta henkilökohtaisesti minulle ja kirjalleni tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun kävin pyytämässä etulehdelle nimikirjoitukset Nightwishin väeltä. Se oli tavallaan minun rakkaudentunnustukseni yhtyeelle.

Mietin myös Nuuskamuikkusen ja Muumipeikon ystävyyttä Tove Janssonin kirjoissa. Novelli Maailman viimeinen lohikäärme olisi ollut aiheeltaan varsin sopiva, mutta se tuo asiansa esiin niin hienovaraisesti, että varsinaista sitaattia olisi ollut vaikea löytää. Samaistun kiusallisen paljon Muumipeikkoon kyseisessä tarinassa. Minäkin rakastuisin lohikäärmeeseen, jos sellaisen löytäisin...

^ Koska oli ja on herkisteleväinen vaihe päällä, aloin melkein itkeä tuon sitaatin kohdalla. Pikku Prinssi on ihana. Kiitos, Formaldehyde.

Niin, ja suuret kiitokset myös muille! Olin koulussa kahden ekan aikaan ja piristivät suunnattomasti. Jaksoi sitten hymyillä koko päivän ja seuraavan aamunkin, kun myöhään oli kolahtanut postia yksärilootaan. Kiitos.


Itsekin siteerasin kaikille samaa, Rowlingin kuudennen Potterin loppua. Siinä "kaveria ei jätetä"-jutussa on jotain itselle niin rakasta. Alkuun ajattelin itsekin jotain Muumeista, (Näkymätön lapsi on ihana) mutta kaksi ekaa saamaani sitaattia oli Muumeista (ja veivät puolet kaavailemistani ajatuksista ). Ja itselleni Pottereiden tärkein teema on rakkaus ja sen monet muodot, joten mikäs sen paremmin olisi sopinut.

Voidaanko tehdä sama myös ensi vuonna?

Kiitos myös minun puolestani kaikille! Sitaatit olivat kaikki ihania ja piristivät päivää.

Minä lähetin myöskin kaikille saman sitaatin L.M Montgomeryn Anna omassa kodissaan -kirjasta. Anna-sarja tuli aika äkkiä mieleen, kun koko sarja komeilee melko lailla silmän korkeudella nytkin. Lisäksi Anna-sarja on minulle itselleni hyvin tärkeä vuosien varrelta ja luen kirjoja edelleenkin aina silloin tällöin. Tuntui siis hyvin luonnolliselta muutenkin valita sitaatti juuri niistä.

Annoissahan on paljonkin ns. ystäväkohtauksia liittyen usein juurikin tuohon "sukulaissielut"/ "ne jotka tuntevat Joosefin" teemaan, mutta järjellisin katkelma saatiin Annan ja kapteeni Jimin ensikohtaamisesta.

Minäkin kiitän, viestejä oli kiva saada Lueskelin niitä useampaan kertaan ja ne hymyilyttivät aina vaan. Näitä tällaisia tempauksia vaikka eri teemoilla voisi olla useamminkin, sitaattien etsiminen oli haastavaa ja hauskaa ja useat yksityisviestit piristivät päivää.

Minä lähetin kahta eri sitaattia, molemmat tosin samasta kirjasta eli Tove Janssonin Taikatalvesta. Tiesin jo heti haasteeseen tartuttuani, että tulen valitsemaan tekstin jostain Muumi-kirjasta ja aika nopeasti päädyin Taikatalveen. Sen verran aikaa kirjan lukemisesta jo oli, että etsin kuumeisesti kirjasta pätkää, joka esiintyykin vain tv-sarjassa. Katkelmia etsiessä tulikin luettua samalla koko kirja uudestaan, joten siltäkin kannalta oli hauska etsiä sitaattia.

Ensimmäinen sitaatti kuului näin:

Silloin kajahti kirkas torventoitotus metsän läpi. Se oli rämisevää messinkimusiikkia, joka karisti lumen puista ja sai keltaiset silmät räpyttelemään. Sekunnissa vaara oli hävinnyt ja Surku istui yksin villamyssynsä vieressä. Hemuli tulla tarpoi leveillä lumikengillään rinnettä ylös. Ötökkä Salome makasi lämpöisenä ja unisena hänen selkärepussaan ja kuunteli musiikkia. "Istutko sinä täällä, pieni koira?" samoi hemuli. "Oletko odottanut minua kauan?" "En", sanoi Surku. "Pian on hankiainen, ja kun tulemme Yksinäisille Vuorille, saat lämmintä maitoa minun termospullostani", sanoi hemuli iloisesti. Sitten hän tarpoi eteenpäin katsomatta ympärilleen. Surku taapersi perästä. Se tuntui hänestä kaikkein parhaalta mitä hän saattoi tehdä.

Toinen sitten puolestaan näin:

Hän istuutui keittiön pöydän alle ja alkoi syödä lukien vielä kerran Nuuskamuikkusen kirjeen. Sitten hän paneutui selälleen ja katseli pöydän alla olevia neliskulmaisia puupalikoita. Oli hirveän hiljaista. "Hei", kuiskasi Muumipeikko. "Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisenä kevätpäivänä", hän sanoi hieman kovemmin. Ja sitten hän lauloi täyttä kurkkua: "Olen taas täällä luonasi! Olen luonasi taas ja kevät on ja lämmin on ja minä olen täällä, ja sitten me kuljemme täällä ja siellä, jokaisella tiellä..."

Kiitos ihanista sitaateista

Itse päädyin (yllätys? ) Adamsiin ja sitaattini oli kohtauksesta, jossa Arthur on juuri saanut kupin tiskivedeltä maistuvaa teetä ravintomaatilta, joka vain hokee: "Ota ja Nauti." Kaikille tuli sama kohtaus, koska olen laiska. Yritin etsiä toista kohtaustakirjasta, jonka olin nähnyt hujahtavan ohi etsiessäni teekohtausta, mutta sitä ei koskaan löytynyt. Ensimmäinen juttu, joka mulle tuli mieleen oli , mutta sitten huomasin että se oli vain kuunnelmassa. (kirjassa on hyvin samantapainen kohtaus, mutta siinä Ford sanoo, että Arthur voi luottaa herra Prosseriin.)

Ihana tempaus, kiitos teille ihanille Ensi vuonna uudelleem?