Uusimmat keskustelut
Lukupiiri
kesäkuu 13, 12:48
108 viestiä | Eija
Lukupiiri
kesäkuu 13, 12:42
99 viestiä | Eija
Satama
kesäkuu 13, 12:37
2 viestiä | LordStenhammar

Lukupiiri: Atorox-novellit (1)

  • Vanamo hahmo Kirjoittaja
  • Vanamo
    Lentäjä
    Tasolla 33
    38.92

07.04.2014 13:46 #1 :: Vanamo
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 7.4.2014.

Tässä lukupiirissä luemme Atorox-voittajaksi ehdolla olevia novelleja. Äänestäjäksi ilmoittautuminen päättyi 7.4., mutta vaikka et olisikaan äänestäjä, olet tervetullut mukaan keskustelemaan kyseisistä novelleista. Atoroxista ja lukupiirin aikatauluista on keskusteltu yleisesti täällä .

Käsiteltävänä seuraavat novellit:
Seppo Kallio: Ursus Rand
Heikki Nevala: Uskon jälkeen
Otto Donner: Snart stiger de upp
Jussi Katajala: Mare Nostrum
Anni Nupponen: Juuret

  • Vanamo hahmo Kirjoittaja
  • Vanamo
    Lentäjä
    Tasolla 33
    38.92

07.04.2014 14:45 #2 :: Vanamo
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Aloitin eilen Atorox-urakkani lukemalla Anni Nupposen Juuret. Novelli oli oikein mainio aloitus projektille. Novellin idea oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä. (Ja jälkeenpäin jäin haaveilemaan mansikoista ja mullasta sormieni välissä.)

En kuitenkaan usko, että novelli on omien voittajasuosikkieni joukossa. Kokonaisuus ei kuitenkaan tuntunut tarpeeksi erityiseltä, eikä tunnelma onnistunut rakentumaan tarpeeksi voimakkaaksi. Ajatus mullan tuoksusta vetosi minuun eniten, joten olisin ehkä nauttinut aiheesta enemmän, mikäli tarina olisi sijoittunut muualle kuin kaltereiden taakse.

Kokeilin myös aloittaa Otto Donnerin novellia ja luin sitä ilman sanakirjaa suunnilleen puoleen väliin. Ymmärsin suuret linjat, mutta tämä ei tuntunut oikein riittävältä. Niinpä siis ajattelin tulostaa novellin luettavaksi, jolloin siihen on helpompi paneutua tarkemmin (ja sanakirjaa hyödyntäen).

08.04.2014 01:07 #3 :: Jaragil
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Itse aloittelin Seppo Kallion novellilla Ursus Rand. Täytyy kyllä tunnustaa, että ei oikein uponnut. Idea sinällään on mielenkiintoinen ja itse asiassa leikittelin hyvin samantapaisella idealla aivan ensimmäisessä kilpailuun lähettämässäni novellissa vuosia sitten. Kyseisen idean käsittely oli kutakuinkin hitusen heppoista, enkä etenkään pitänyt siitä, miten noveliin oli tungettu täysin turhia henkilöhahmoja, jotka eivät tuoneet aiheen käsittelyyn mitään uutta. Miljönääri Zack Staan nyt etenkin oli täysin turha hahmo, enkä saanut hänestä mitään irti. Silti, ihan kiintoisa Matrix/Inception-variaatio, mutta en kyllä henkilökohtaisesti tule äänestämään tätä voittajien joukkoon.

Samoin tästä pääkäyttäjähahmosta ja hänen vaimostaan sai mukavia Väinämöinen ja Louhi -viboja viitaten Petri Hiltusen sarjakuvaan. Olkoonkin, että heidän puheenpartensa oli häiritsevän modernia heidän arkkityyppinsä huomioon ottaen.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Tasolla 57
    86.43

08.04.2014 07:27 #4 :: Emelie
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Luin myös Seppo Kallion Ursus Randin. Toisin kuin Jaragil, minä pidän novellista. Ensimmäinen kappale nappasi heti mukaan ja teki mieli lukea novelli heti loppuun.

Tämä oli aika leppoisa novelli asiasta, joka ärsyttää minua suuresti. Jenkkilässä on ollut (varmaan jo pitkään) jatkuva köydenveto tieteen ja uskonnon välillä, ja kreationistit heiluttelevat käsiään siellä jossain välissä. Hiukan alkaa tympiä nuo mainitun kaltaiset keskustelut, mutta jostain syystä pidin tästä sekasotkusta Kallion novellissa. Ehkä myös tutkimuksellinen termistö ja muutenkin kuvaus tutkijan elämästä lisäsi huvittavuutta. Minulla on usein vaikeuksia lukea suomalaisten kirjoittamia tekstejä, jotenkin niissä kerronnan tempo on rikki tai väärä minun makuuni. Ursus Randissa tempo oli kohdallaan, joten ehkä myös osittain siksi tämä kolahti. Plussaa myös lopun Linnunradan käsikirja -viittauksesta.

Samaa mieltä olen kyllä siitä, että tässä oli turhia henkilöhahmoja. Justin oli vain ihan liian klisee, voi tietysti olla että se oli tarkoituskin, mutta ärsytti silti. Preesens-muoto häiritsi myös jonkin verran.

08.04.2014 16:20 #5 :: Jaragil
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Hei, minulla on ihan sama ongelma tuon tempon ja kerronnan tyylin kanssa. Ehkä siinä on se, että on tullut luettua enimmäkseen käännettyä tekstiä lapsena, mutta minustakin alkujaan suomeksi kirjoitettu teksti on jollain määrittelemättömällä tavalla erilaista, mikä sitten häiritsee. Olkoonkin, että minä kyllä huomasin sitä tässä Kallionkin tekstissä. En kaiken aikaa, mutta alussa oli muutamia kappaleita, joissa sanavalinnat ja lauserakenteet eivät tunnostaneet ihan normaaleilta.

Tiedä sitten, miten hyvä asia tämä on, että on tottuneempi suomeksi käännettyyn tekstiin kuin alkuperäiseen suomeen. Ilmankos yhdelläkin kirjoituskurssilla valittivat, että kirjoitan ihan kuin suomea opetellut englantilainen.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Tasolla 57
    86.43

09.04.2014 14:55 #6 :: Emelie
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Luin Anni Nupposen Juuret.

Vanamo kirjoitti: En kuitenkaan usko, että novelli on omien voittajasuosikkieni joukossa. Kokonaisuus ei kuitenkaan tuntunut tarpeeksi erityiseltä, eikä tunnelma onnistunut rakentumaan tarpeeksi voimakkaaksi.


Tämä on minunkin fiilikseni novellista (hyvin tiivistetty! :tongue:). Ihan kiva tarina, mutta siihen se sitten jäi. Tässä oli aika paljon läpikoluttuja juttuja, jotka vain saivat tarinan tuntumaan vähän pitkähköltä ja hitaasti etenevältä. Nillitän myös preesensin käytöstä, jotenkin se vain ärsyttää minua. Oikeastaan mitään enempää sanottavaa minulla ei tästä ole.

Jaragil kirjoitti: minulla on ihan sama ongelma tuon tempon ja kerronnan tyylin kanssa. Ehkä siinä on se, että on tullut luettua enimmäkseen käännettyä tekstiä lapsena


Olen kanssa ihan lapsesta lähtien lukenut melkeinpä ainoastaan käännettyä tekstiä (ja nimenomaan englannista käännettyjä), joten alkuperäisesti suomenkieliset kirjat ovat jääneet vähemmistöön. En oikeastaan tiedä, että pystyykö tällaisesta ajattelutavasta opettelemaan pois, vaikeaa se on...

  • Lis hahmo
  • Lis
    Painajainen
    Tasolla 37
    76.53

09.04.2014 15:01 #7 :: Lis
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Minäkin aloitin Seppo Kallion Ursus Randilla. Tästä jäi vähän kahtalaiset tuntemukset jo edelläkin mainituista syistä. Leikittely sisäkkäisillä virtuaalitodellisuuksilla oli ihan näppärää. Pidin myös hupaisana ajatusta hieman epäpätevästä ja laiskasta aloittelijajumaluudesta, ja siitä että todellisuus luodaan alusta viikon välein. Kuten Emelie sanoi, tämä oli ihan hauska kannanotto uskontojen ja tieteen väliseen kiistelyyn.

Toisaalta taas henkilöhahmoja oli minustakin turhan paljon, ja asioiden eteneminen ei tuntunut kovin luontevalta. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen viime aikoina lukenut lähinnä pitkiä tekstejä, ja novellimitassa taas ei juuri ole tilaa rakentaa tapahtumia ajan kanssa. En myöskään aivan tajunnut, mitä pääkäyttäjän varsinaisen olemuksen paljastuminen toi hahmoon lisää, vai haluttiinko vain korostaa tämän ei-inhimillisyyttä.

Eniten jäi oikeastaan vaivaamaan, että otsikko jäi minulta ymmärtämättä. Ursus on selkeä, mutta mitä tarkoittaa Rand? Ei ainakaan pikaisella latinan sanakirjan vilkaisulla tunnu tarkoittavan mitään. Viittaus Ayn Randin objektivistiseen filosofiaan, tai matemaattiseen indeksiin? Tai sitten jotain ihan muuta liian ilmeistä, ja myöhemmin suututtaa kun en tajunnut.

Luin myös Anni Nupposen Juuret. Aihe oli kiinnostava, mutta käsittely ei tuntunut aivan niin tuoreelta kuin olisi voinut. Vankilamiljöö ei minullekaan aivan toiminut, ja päähenkilön loppua kohti tapahtunut mielenmuutos tuntui ennalta arvattavalta. Ajatuksia tämä kuitenkin herätti yhteiskunnan kontrollista ja ruoan merkityksestä. Kovasti alkoi myös tehdä mieli tuoreita mansikoita.

Molemmat novellit luki mielellään, mutta kumpikaan tuskin nousee aivan suosikkieni joukkoon.

09.04.2014 17:34 #8 :: Jaragil
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Anni Nupposen Juuret oli jälleen teksti aiheesta, jota olen pyöritellyt itsekin monia kertoja. Omituisia yhteensattumia, täytyy myöntää. Ja näin ollen pidin ideaa ihan mielenkiintoisena, mutta toteutus ei koskaan yltänyt minkäänlaiseen omaperäisyyteen. Tällainen novelli tarvitsisi jonkinlaisen täysin odottamattoman koukun tai sitten erittäin taitavaa kerrontaa toimiakseen, mutta tässä tapauksessa novellissa ei ollut kumpaakaan. Pahin oli kuitenkin lopetus, joka lässähti kokoon täydellisesti. Olisin melkein mieluummin ottanut sen kliseisemmän vaihtoehdon, jossa päähenkilö liittyy kapinaan. Mutta pelkkä ostosreissu?

Luin myös Jussi Katajalan Mare Nostrumin. Ja jo kolmas peräkkäinen novelli, jossa pidän ideasta erittäin paljon mutta joka tyssää huonoon toteutukseen. Tämän novellin tapauksessa en pitänyt tyylistä ja novellin luomasta ilmapiiristä ollenkaan. Oli kuin olisin lukenut Cthulhu-mytologian inspiroimaan kertomusta, joka ei ollenkaan ymmärrä kyseisten novellien elinehtoa: niiden täytyy olla karmivia ja pelottavia. Sen pelon täytyy olla selittämätöntä, epäinhimillistä ja jotain, mitä ei koskaan kunnolla selitetä. Nyt nämä meren pahikset tuntuivat aivan liian ihmismäisiltä ja siten ymmärrettäviltä. Pahinta oli, kun yksi niistä puhkesi puhumaan. Kaikki jännitys ja mysteeri valuivat suoraan viemäristä alas.

Katajalan novelli oli kuitenkin helpoiten luettavin ja kielellisesti paras tähän mennessä. Joko olen vähitellen tottumassa suomalaiseen poljentoon tai sitten kyseisessä novellissa oli edes jotain ansiota.

  • Vanamo hahmo Kirjoittaja
  • Vanamo
    Lentäjä
    Tasolla 33
    38.92

10.04.2014 00:00 #9 :: Vanamo
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Minäkin olen nyt lukenut myös Ursus Randin ja Mare Nostrumin.

Ursus Rand on ollut tähän mennessä vähiten mieleeni, vaikka idea tässäkin oli ihan kiinnostava. Jumaluusosiot eivät mielestäni oikein istuneet muuhun novelliin. Lisäksi voin yhtyä muiden kommentteihin siitä, että novellissa on varsin turhia henkilöhahmoja. En varsinaisesti ajatellut tätä lukiessani, mutta jälkeen päin ajatellen etenkin Zack Staan oli kyllä varsin heppoisin perustein mukana. En myöskään pitänyt siitä, että tarinan lopussa tapahtumat käytännössä nollataan ja henkilöt katoavat bittiavaruuteen ilman, että kukaan jää heitä kaipaamaan.

Mare Nostrum on ollut suosikkini tähän mennessä. Novelli oli kepeä ja hauska lukea. Pidin kalmarien vallankumouksesta, enkä oikeastaan kaivannut lovecraftilaista synkistelyä. Oman voittajaehdokkaani odotan kuitenkin ennemmin olevan vaikuttava ja tunnelmallinen kuin ennen kaikkea viihdyttävä.

10.04.2014 01:31 #10 :: Jaragil
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Mare Nostrum on kyllä tähän mennessä lukemistani novelleista kirjallisesti ansioitunein. Ei turhia henkilöitä, henkilöhahmot ja viittaukset nivoutuvat sulavasti yhteen, maailma tuntuu avoimelta ja globaalilta paikalta, ei ilmiselviä porsaanreikiä, selkeä juonen kaari. Sisältö ei vain itselläni sytyttänyt, mutta siinä taas mennään sitten makuasioiden puolelle. Olkoonkin, että hitusen tämän Suomen tunkeminen mukaan koko maailmaa koskettavaan tuhotarinaan hieman hymyilytti. Kohtaaminen Suomenlinnassa oli vielä järkeenkäypä ja siihen jopa viitattiin, mutta Amerikoissa vieraileva Minna oli jo väkisin vääntämistä.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Tasolla 57
    86.43

10.04.2014 10:19 #11 :: Emelie
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Nyt on myös Mare Nostrum luettu.

Jaragil kirjoitti: Oli kuin olisin lukenut Cthulhu-mytologian inspiroimaan kertomusta, joka ei ollenkaan ymmärrä kyseisten novellien elinehtoa: niiden täytyy olla karmivia ja pelottavia. Sen pelon täytyy olla selittämätöntä, epäinhimillistä ja jotain, mitä ei koskaan kunnolla selitetä. Nyt nämä meren pahikset tuntuivat aivan liian ihmismäisiltä ja siten ymmärrettäviltä. Pahinta oli, kun yksi niistä puhkesi puhumaan. Kaikki jännitys ja mysteeri valuivat suoraan viemäristä alas.


Aluksi tarinassa tuntui tosiaan olevan lovecraft-fiilistä (ehkä ne kalmarit teki sen), mutta se kyllä hävisi aika nopeasti, kun tarinan sijottumista nykyaikaan tuotiin enemmän ja enemmän esille. Ensin harmittelin, että asiat tapahtuvat nykyajassa, koska muuten tähän olisi saatu kiva steampunk-vire, mutta lopulta olin kuitenkin tyytyväinen, että näin ei ollut. Minä pidin tarinasta, vaikkakin "pahis" oli vähän liian alleviivatun oloinen.

Jos tarina olisi sijoittunut jonnekin 1800-luvun tienoille, olisin voinut kanssa sanoa jotain negatiivista pahiksien inhimillistämisestä ja selvän lovecraft-tyylisten novellien perusidean rikkomisesta. Mutta koska se tosiaan sijottui nykyaikaan, annan sen anteeksi helpommin. Olen vain ehkä jotenkin luovuttanut sen suhteen, että tarinoissa, jotka tapahtuvat nykyajassa, saataisiin mitään asiaa pysymään salaisena, mystisenä ja pelottavana, varsinkaan mitään "hirviötä". Nyt on vaan liikaa tapoja tutkia asioita, sellaisia mahdollisuuksia joita ei ollut Lovecraftin luomassa maailmassa.

Tarinan (muita) ansioita olivat selvästi mukava etenemistahti ja hyvä tempo, vaikkakin alussa lauseet olivat jotenkin täksähtelevän oloisia. Hahmoja oli paljon, mutta kaikilla tuntui olevan tarkoituksensa.

En tiedä, olenko turhan pikkutarkka tai jotain, mutta Nemo ja Moore Road.... Luin viikko sitten Alan Mooren Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigan, ja nämä nimet nyt sattuivat osumaan silmään tästä tarinasta. Hassu yhteensattuma...?

10.04.2014 16:31 #12 :: Jaragil
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Itse pohdein siinä lukiessa, että tästä olisi saanut hyvin pienillä korjauksilla paljon mystisemmän. Kun tämä mies hypnotisoidaan siellä Sea Lifessa, olisi tarina voinut jättää auki sen, tiedostaako hän itse, mitä hän on tekemässä vai onko hän jonkinlaisessa transsissa. Mutta nyt siinä suoraan sanotaan, että "noudattaen Nemon antamia ohjeita" ynnä muuta vastaavaa, mikä vastaa lukijan kysymykseen juuri kun hän on alkanut sitä pohtia. Joissain tarinoissa hyvä merkki, mutta olisin tässä suonut sen menevän toisin.

Hankala tietysti sanoa, olisiko teksti ollut sen vahvempi, jos kalmarit eivät olisi puhuneet ja nämä kolme olisivat vain tehneet tehtävänsä. Siinä olisi toisaalta jäänyt tilaa pohtia, ovatko kalmarit oikeasti niin älykkäitä, vai ovatko ne niiden jättikalmareiden tapaan vain rattaita isommassa koneistossa. Toisaalta Minnan loppulause olisi voinut toimia paremmin, jos vasta siinä kohtaa olisi saatu vahvistus sille, että nämä kalmarit oikeasti ymmärtävät puhetta.
Muokannut 10.04.2014 16:32 Jaragil

12.04.2014 20:43 #13 :: maahinen
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Juuret: sujuvaa ja onnistuneen ankeaa, muttei tarpeeksi omaperäistä, Orwell tulee mieleen. Mansikoita rupesi tosiaan tekemään mieli, mutta tarinan todellisuus on jo niin lähellä, etteiväthän kaupan mansikat oikealle maistu eivätkä itse viljellytkään luonnonmarjoihin verrattuna. Maun takia kannattaa kyllä kapinoida. Kaksi kirjoitusvirhettä.

Uskon jälkeen, tätä oli vaikea jaksaa lukea, tyyli ärsytti heti ensi metreiltä, tötterströmit, jumalan huuto ja huutomerkit, sekavaa, sanoja olisi voinut säästää seuraavaankin tuotokseen. Ideaa kyllä, ajattelin juuri jotain samansuuntaista, kun luin uutisen, että ensimmäinen kvanttitietokone saattaa olla olemassa. Loppuratkaisu ei ihan huono: paradoksilla tekoäly hämmentyneeksi. Yksi kirjoitusvirhe.

Mare nostrum ei tule Lovecraft mieleen, luulen että Isomäki on yksi vaikuttaja. Kalmaritko pahiksia? Kaikkea muuta, oikeutettu kapina, jes! Eivätkä ne puhuneet, vaan käyttivät puhesyntetisaattoria, mutta englantia olivat siis oppineet. Hieman liian arvattava (ja liian optimistinen) muutoin, mutta Minnan liittolaisuus pääsi yllättämään. Miksi piti rikkoa hyvä akvaario, kun mustekalan olisi vain voinut nostaa lattialle? Yksi pilkkuvirhe jää, vaikka tyylipilkuttomuuden karsii ja yksi kielivirhe.

Snart stiger de upp hidas johdattelu viiden sivun tarinalle. Kiintoisia moraalikysymyksiä. Tämä voi hyvinkin olla tulevaisuuden todellisuutta. Tavutus ei ole mennyt ihan putkeen.

Ursus Rand vai että karhujen simulaatio. Oman virtuaalimaailman voisin kyllä ottaa, jäisin tosin koukkuun heti. Ehkä Rand on vain jumalamme nimi ilman kummempia merkityksiä. Neljä kirjoitusvirhettä ja svetisismi. Voiko lohia särpiä?

Järjestys tähän mennessä
Mare nostrum
Juuret
Snart stiger de upp
Ursus Rand
Uskon jälkeen
Muokannut 13.04.2014 17:50 maahinen

  • Vanamo hahmo Kirjoittaja
  • Vanamo
    Lentäjä
    Tasolla 33
    38.92

13.04.2014 23:31 #14 :: Vanamo
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)

Jaragil kirjoitti: Olkoonkin, että hitusen tämän Suomen tunkeminen mukaan koko maailmaa koskettavaan tuhotarinaan hieman hymyilytti. Kohtaaminen Suomenlinnassa oli vielä järkeenkäypä ja siihen jopa viitattiin, mutta Amerikoissa vieraileva Minna oli jo väkisin vääntämistä.


Minna oli kieltämättä hieman tarpeeton suomalainen Mare Nostrumissa. Helsingin Sea Lifessa taitaa olla nyt jokin mustekala-teema, joten ehkä Minnan Suomeen palaamisen kautta saadaan viittaus Sea Lifessa oikeastikin nykyään elelevään kalmariin?

Siitä olen Jarren kanssa samaa mieltä, että pienellä hiomisella tarinasta olisi saatu lukijan kannalta kiinnostampi. En varsinaisesti kaipaa mystisyyttä vaan sitä, että kerronta haastaa lukijan pohtimaan ja tulkitsemaan tarinaa. Novelleissa saisi mielestäni jättää enemmän lukijan tulkittavaksi, eikä liikaa osoitella asioita. Koska kyseessä on tiivis ja lyhyt ilmaisumuoto, lukee lukija yleensä tarinan kerralla ja pystyy näin saamaan paremmin kiinni pienemmistäkin vihjeistä. On aivan turhaa tehdä kaikesta liian selvää. Lukemisen riemua lisää ainakin minulla se, jos pääsen oivaltamaan asioita aivan itse.

Luin tänään loppuun Heikki Nevalan Uskon jälkeen. Tarina ja kieli olivat varsin rönsyileviä ja hiottavaa olisi tässäkin mielestäni ollut. Nevalan huumorintaju ja elävä kuvailu kuitenkin vetosivat minuun ja naureskelin tötterströmeille ja Weckmanin hahmolle. Tarinana tämä novelli oli mielestäni myös tähän mennessä lukemistani kiinnostavin. Koska tarina jättää kielellisesti toivomisen varaa, pysyy Mare Nostrum edelleen parhaana.

14.04.2014 02:57 #15 :: Jaragil
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Heikki Nevalan Uskon jälkeen oli sietämättömän tökerösti kirjoitettu. Jo ihan ensi metreiltä asti pohdein, mikä ikäinen tämän kirjoittaja oikein voi olla, koska etenkin alun kielikuvat toivat elävästi mieleen ne tekstit, joita olen nähnyt noin 16-vuotiaiden poikien kirjoittavan, kun he yrittävät olla mahdollisimman machoja, kärsiviä ja taiteellisia yhtä aikaa.

Ei sikäli, idea itsessään oli mielenkiintoinen ja novelli hyödynsi erittäin vahvaa ja iskevää kuvastoa - rautakatedraalin mustat naamiot ynnä muuta - mutta kun tekstiin ripotellaan koko ajan sanoja kuten tötterström ja Weckmanista puhutaan vanhana Weckmanina sen viidennenkymmenennen kerran, ei tektistä juurikaan pysty nauttimaan. Hyvin usein tunnosti, että kirjoittava pyrki hieman vanhahtavaa, paatokselliseen eepostyyliin, mutta teksti ei koskaan noussut teennäisyyden yläpuolelle, etenkään loppua kohti. Luomispeli nyt vielä menisi, mutta kun siihen vielä kiskaistaan se kaikkein kulunein ateistien älykompapähkinä jumaluuden mahdottomuudesta, niin en voinut kuin pyöritellä silmiäni.

Kammottava teksti.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Tasolla 57
    86.43

14.04.2014 07:39 #16 :: Emelie
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)

Jaragil kirjoitti: Itse pohdein siinä lukiessa [Mare Nostrumia], että tästä olisi saanut hyvin pienillä korjauksilla paljon mystisemmän. Kun tämä mies hypnotisoidaan siellä Sea Lifessa, olisi tarina voinut jättää auki sen, tiedostaako hän itse, mitä hän on tekemässä vai onko hän jonkinlaisessa transsissa. Mutta nyt siinä suoraan sanotaan, että "noudattaen Nemon antamia ohjeita" ynnä muuta vastaavaa, mikä vastaa lukijan kysymykseen juuri kun hän on alkanut sitä pohtia. Joissain tarinoissa hyvä merkki, mutta olisin tässä suonut sen menevän toisin.


Valideja pointteja, olen samaa mieltä. Tarinasta olisi tullut mystisempi, jos se olisi tehty tuohon tapaan. Mutta juuri sen takia, että noin ei oltu tehty, minä pidin tästä tarinasta enemmän. Jotenkin tuo mystisyyden lisäämisen tuollaisin keinoin olisi ehkä tuntunut vähän liian perinteiseltä ratkaisulta. En tiedä, ehkä Mare Nostrum vaan vastasi sen hetkiseen tarpeeseen lukea jotain suoraviivaista ilman turhia koukeroita (vs. tieteelliset artikkelit, josta saa välillä kaivamalla kaivaa asioita esiin).


Heikki Nevalan Uskon jälkeen näemmä jakaa mielipiteitä. Minä pidin tarinasta, vaikka se vaati alkuun kirjoitustyylin sisäistämistä. Nevalan kirjoittaa kuin tarina olisi 1800-luvulta, 1900-luvun alusta, joka toi siihen minun mielestäni hitusen steampunk-fiilistä, vaikka tarina todella oli tulevaisuuskuvausta. Tarina tuntui aluksi todella pitkältä, mutta loppu viimein olin tyytyväinen pituuteen. Tämä tarina toi minulle mieleen Stephen Kingin Musta Torni-sarjan junan [keskustelut jumalan kanssa], Orwellin 1984:n ja jossain määrin jopa Fullmetal Alchemistin. Olin pitkän aikaa hämmentynyt novellin lukemisen jälkeen, että miten siihen pitäisi oikein suhtautua, mutta koska en millään tavalla kokenut sitä vastenmieliseksi, päädyin lopulta positiiviseen kantaan. Sekaisen oloinen se oli, ja puuduttavaa toistoa löytyi, mutta siltikin tarina kiinnosti niin paljon, että se nousi näistä 5 novellista 2. parhaaksi. Ensimmäisen sijan sai Mare Nostrum.

  • Lis hahmo
  • Lis
    Painajainen
    Tasolla 37
    76.53

15.04.2014 21:57 #17 :: Lis
Lukupiiri: Atorox-novellit (1)
Snart stiger de upp jäi aika lyhyeksi tunnelmapalaksi, mutta oli sellaisenaan ihan toimiva. Tuli kyllä kovasti mieleen ruotsalainen tv-sarja Hubotit, niin ei tämäkään maailman omaperäisimmältä idealta tuntunut. Nousi kuitenkin näistä viidestä minulle kakkossuosikiksi.

Heikki Nevalan Uskon jälkeen ei minuakaan vakuuttanut. Tekoälyllä kikkailtiin ihan hauskasti, ja uskontoviittauksia käytettiin välillä enemmän ja välillä vähemmän näppärästi. Kieli ja tarina rönsyilivät turhan paljon joka suuntaan, enkä päässyt tyyliin oikein kunnolla sisälle.

Mare Nostrum on minunkin suosikkini mennessä luetuista. Kieli oli kepeää ja toimivaa, ja pituus oli hyvä. Kerronta oli tosiaan aika suoraviivaista, ja joitakin asioita kalmareiden toiminnassa olisi voitu pitää pidempään pimennossa. Luonnon kosto ihmisille ei sinänsä ole uusi idea, mutta tässä tuoreutta tuli siitä, että luontokappaleet ottivat käyttöön ihmismäiset aseet ja uhkailun. Melkoisen älykkäitä ovat kyllä kalmarit, että meren pohjasta tai edes akvaarioista käsin onnistuvat oppimaan kieliä, teknologiaa ja kansainvälistä politiikkaa.