Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Kesälukuhaaste: Susanna Clarke: Jonathan Strange & herra Norrell

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Taso: 60
  • Viestejä: 3085
01.06.2014 14:22 #1 : Hiistu
Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle Susanna Clarke: Jonathan Strange & herra Norrell.

Tutustu ohjeisiin: Linkki.

  • Moonlord hahmo
  • Moonlord
    Varakreivi
    Taso: 54
  • Viestejä: 2038
01.06.2014 16:17 #2 : Moonlord
Tämä oli valitsemani kirja. Muistelin tämän saaneen kehuja ilmestyttyään ja taisipa siskonikin tätä kehua. Lojunut hyllyssä lukemattomana jo 6,5 vuotta eli korkea aika lukea läpi.

01.06.2014 17:58 #3 : Sushukka
Tämä arpoutui minulle, ja wikipediatekstin perusteella vaikuttaa ihan lukemisen arvoiselta opukselta! Paljon näyttää voittaneen palkintoja; odotan lukukokemussa innolla, sillä aina en ole kriitikoiden kanssa yhtä mieltä. Mutta sehän nähdään sitten, kun saan tuon oman haastekirjani pois alta, ja pääsen tämän kimppuun!

15.06.2014 15:14 #4 : Sushukka
Olen nyt lukenut kirjaa hieman toistasataa sivua, vähän hitaasti on lukuprosessi edennyt. Kirjoitustyylissä on jotain viehättävää, vaikka historiikkimainen kerronta viekin itse tarinalta aika paljon puhtia. Jonkinlainen vaihtoehtohistoria tämä taitaa ollakin, ja toivoisin tuntevani todellista historiaa tarkemmin päästäkseni juoneen kunnolla kiinni. "Toteavan" kerronnan vuoksi tuntuu, ettei tarina ole vielä lähtenyt kunnolla liikkeelle, vaikka itseasiassa merkittäviä tapahtumia on jo kirjan alkupää pitänyt sisällään. Tässä vaiheessa epäilen, että tämä on juuri sellainen "kriitikoiden rakastama" opus, jonka taiteellinen arvo menee tällaiselta tavalliselta sunnuntailueskelijalta ohitse... Mutta luettakoon pidemmälle, ja katsotaan, muuttuuko mielipide!

  • Rinja hahmo
  • Rinja
    Teknovelho
    Taso: 49
  • Viestejä: 1027
15.06.2014 15:24 #5 : Rinja
Sushukka, kyllä sieltä on tulossa vielä käänne, jonka jälkeen alkaa asioita tapahtua ja kirjan saamat kehut tajuaa. Lue vain sinnikkäästi :smile:

"Faktan ja fiktion ero lie se, että fiktion täytyy olla järkeenkäypää"

  • Mab hahmo
  • Mab
    Paladiini
    Taso: 37
  • Viestejä: 616
15.06.2014 19:01 #6 : Mab
Vaikka olen lukenut kirjan pariinkin kertaan, en tiedä, mistä käänteestä puhutaan :D

Mä pidin kuitenkin ko. kirjasta todella paljon. En todellakaan ole mikään 1800-luvun historian ekspertti, mutta olen lukenut joitain senaikaisia teoksia ja minuun tuo historiikkimäinen kirjoituskyyli iski täysillä. En voinut kuin ihailla sitä, miten vaivattoman oloisesti Clarke oli tavoittanut asiallisen kerrontasävyn. Niin ikään rakastin kirjan tunnelmaa - etenkin muuan vaaleatukkainen herra oli mahtava tyyppi sillä saralla - ja huumoria :)

Mutta välillä kirjassa oli eittämättä vähemmän mielenkiintoisia osioita ja ymmärrän kyllä, ettei se ole kaikille. Silti suosittelen minäkin lukemaan sitä urheasti eteenpäin. Kun nyt oikein muistelen, niin ensimmäistä kertaa lukiessani se tosiaan tuntui lähtevän hiukan hitaasti käyntiin. Toinen lukukerta tuntui antoisammalta.

  • Eija hahmo
  • Eija
    Varjoinen
    Taso: 47
  • Viestejä: 669
15.06.2014 21:18 #7 : Eija
Luin kirjan noin 6 vuotta sitten. Alku oli kiva - vanhanaikainen kerrontatyyli miellytti. Sitten alkoi pitkä tylsempi jakso, joka kesti varmaan puoleen väliin kirjaa. Meinasi kirja jäädä kesken, mutta sinnittely kannatti. Puolen välin jälkeen alkoi kirjan kiinnostavimmat vaiheet, jotka kesti loppuun saakka.

  • Rex hahmo
  • Rex
    Kisälli
    Taso: 6
  • Viestejä: 6
20.06.2014 00:11 #8 : Rex
Yritin itsekkin lukea tuota pari kuukautta sitten. Alku oli mahtava, mutta sen jälkeen kerronta muuttui niin tylsäksi, että sisu ei riittänyt...

01.07.2014 16:57 - 01.07.2014 16:59 #9 : Sushukka
Nyt on tästä 800 -sivuisesta opuksesta jäljellä satakunta sivua, varsin hitaanlaisesti on lukeminen edistynyt edelleen. Tunnelmallinen ja kirjoitustyyliltään viehättävä kirja on, mutta tuntuu kovin epätasaiselta suoritukselta. Välillä on näyttänyt, että kohtaa alkaa tapahtua, mutta sitten on taas lopahtanut, ja ajauduttu kerronan tylsyyteen. Tiettyjen tapahtumien paikallaan junnaaminen on turhauttanut näinkin pitkässä teoksessa. Kirjan huumori on kyllä iskenyt, mutta sitä olisi saanut olla rutkasti enemmän. Ärsyttäviä henkilöhahmoja on ollut useampi, ja sympaattisempiinkin on ollut vaikea päästä kunnolla sisään.

Saas nähdä, eskaloituvatko juonikuviot loppua kohden, mutta kiire tulee. Tässä vaiheessa suosittelisin kirjaa henkilölle, joka nauttii 1800 -luvun alun tunnelmasta ja sen jutustelevasta kuvaamisesta. Sitä kirja on pitkälti ollut.
Viimeksi muokattu: 01.07.2014 16:59 Sushukka.

  • Moonlord hahmo
  • Moonlord
    Varakreivi
    Taso: 54
  • Viestejä: 2038
03.07.2014 01:39 #10 : Moonlord
Aloitin lukemaan tätä. Yllätyin vähän sivumäärästä, luulin liki 200 sivua lyhyemmäksi. Ensimmäiset 50 sivua vasta luettuna eli olen vasta päässyt sisälle tarinan tunnelmaan ja miljööseen, suuresta juonesta ei vielä hajua. Pidin tosiaan miljööstä, viktoriaanisen ajan herrasmieskabinetista ja vanhan taikuuden häiveistä.

Kirjassa mainitut kirjahyllyjen puukuviot ja kirkon veistokset jäivät kummittelemaan mieleen niin että iski inspis tarttua talttaan itsekin ja kokeilla veistää tass jotain :)

03.07.2014 16:41 #11 : Sushukka
Nyt on luku-urakka saatu päätökseen. Loppu oli parasta kirjassa, viimeisessä sadassa sivussa tapahtui enemmän perusjuonikuvioon liittyviä juttuja kuin koko kirjan alkupäässä. Silti jäi paljon kysymyksiä vaille vastauksia - mutta ehkä se oli osa historiikkimaista kerrontaa. En nyt oikein osaa lausua kokonaismielipidettä teoksesta, jotenkin hyvin eksyttävä tapaus. Hauskaa kuitenkin, että kumpikaan lukuhaasteen minulle osuneista teoksista ei ollut ihan perinteinen romaani, virkistävää!

23.07.2014 21:58 #12 : Sushukka
Täytyy kommentoida vielä näin lukukokemuksen päättymisen jälkeen, että kirja saikin uusia ulottuvuuksia, kun kävin kesälomareissulla Englannissa. Majoituimme ystäväperheen luona vanhassa ja historiallisessa talossa, jonka isäntä on kovin innostunut historiasta. Piinallisen tarkalla nimimuistilla varustettuna tunnistin tarinoissa talon ja seudun historiasta monia henkilöitä ja tapahtumia, jotka tässäkin kirjassa oli mainittu. Kuten alussa epäilinkin, tarkemman historiantuntemuksen puutteen vuoksi tästä kirjasta jää varmasti elämyksenä paljon vajaaksi! Mutta heräsi ajatus, että ehkäpä ostankin tämän kirjan tuolle historiasta innostuneelle herrasmiehelle kiitokseksi reissusta. :smile:

  • Moonlord hahmo
  • Moonlord
    Varakreivi
    Taso: 54
  • Viestejä: 2038
23.07.2014 22:02 #13 : Moonlord
Vasta 136 sivua luettuna. Näin komeilla kesäkeleillä on löytynyt muutakin hommaa ja päivät olleet menneet usein poissa kotoa. Ja tv-sarjoja on tullut urakoitua kotona ollessa. Mutta kyllä se tästä vielä lähtee...

  • Moonlord hahmo
  • Moonlord
    Varakreivi
    Taso: 54
  • Viestejä: 2038
02.08.2014 02:54 - 02.08.2014 02:55 #14 : Moonlord
500 sivua takana eli herra Norrelista ja Jonathan Strangesta kertovat luvut luettuna. Norrell oli vähän tylsänpuoloinen tuttavuus verrattuna Strangeen jonka sotaseikkailut toivat vähän kaivattua toimintaakin kirjaan. Unilääkkeenä tämä ei kuitenkaan toiminut vaikkei valtavan vauhdikasta menoa ollutkaan :)

Keijukaisten valtakunnasta vihjaillaan kovasti ja pieniä visiittejäkin tehdään mutta se suuri fantasia on silti jäänyt taka-alalle toistaiseksi. Aihepiiriltään tästä tuli mieleen Earl and Fairy -animesarja joka sekin sijoittuu 1800-luvun englantiin ja seuraa englantilaisten aatelisten ja fairyjen valtakunnan tekemisiä.

Strangen sotatouhuja lukiessa tuli elävästi mieleen 16 tv-elokuvan Sharpe-maraton ja melkein teki mieli kaivaa ne esiin uusintakatselua varten.

Vanhahtava kirjoitustyyli toisaalta viehätti mutta toisaalta myös etäännytti niin ettei kirjaan uppoutuminen tapahtunut niin helposti.

Luulen että tämä innoittaa lukemaan joitain hyllyssä lojuvia kirjoja kuten: The Lore of the Land: A Guide to England's Legends..., The Irish Fairy Book ja The Secret Commonwealth of Elves, Fauns and Fairies, Viimeisin kirjoitettu 1692 eli voisi olla suoraan Norrelin kirjastosta :)
Viimeksi muokattu: 02.08.2014 02:55 Moonlord.

  • Moonlord hahmo
  • Moonlord
    Varakreivi
    Taso: 54
  • Viestejä: 2038
04.08.2014 01:11 #15 : Moonlord
Nyt on kirja luettuna ja oli kyllä vähän pettymys odotuksiin nähden. Varsinainen juoni tässä ei ollut hääppöinen vaan kirja oli enemmänkin aikakausifiilistelyä. Tarina junnasi useinkin paikallaan, ja olisi kaivannut vähän tiivistämistä. Kirjassa oli joitain kokonaisia lukuja jotka olivat aivan turhia. Norrelkin alkoi ärsyttää jossain vaiheessa vaikka aluksi pidin häntä sukulaissieluna, itsekin kun olen kirjastooni sulkeutunut erakko.

Stephen King oli melko turhanpäiväinen hahmo, eikä juurikaan tuonut lisää väriä kirjaan (pun intended). Kirjassa kujeileva keijukin oli melko tylsä loppujen lopuksi. Minä vaadin yleensä jonkinmoista loogisuutta, fantasiamaailmassakin, joten hänen käyttäytymisensä oli liian outoa minulle vetääkseen puoleensa. Huomasin saman ilmiön muuten Stanislaw Lemin Konekansan satuja ja tarinoita kirjasta joka ei iskenyt koska en pitänyt robottien epäloogisuudesta ja liian typerästä ja naurettavasta käyttäytymisestä, joka ei siis minua naurattanut yhtään. Nuorema kyllä pidin kovasti Tähtipäiväkirjoista , olisiko tässä uusintalukemisen paikka? Voisi tarkistaa josko sitä on iän myötä vakavoitunut (kalkkeutunut?) liiaksi.

Kuten sanoin aiemmin, pidin kyllä kirjan maailmasta, mutta sitä ei käytetty kovinkaan hyvin hyödyksi. Sen verran erikoinen kirja että pysyy mielessä kyllä varmaankin pitkään. Arvosanaksi vain 2½/5.

  • Mab hahmo
  • Mab
    Paladiini
    Taso: 37
  • Viestejä: 616
05.08.2014 12:37 #16 : Mab
Kovin selkeää juonta tai draaman kaarta ei kirjassa tosiaan ollut, mutta mua se ei pienen sulattelun (ja uusintalukemisen, jolloin tiesin, mitä odottaa) jälkeen pahemmin haitannut. Ei sitä tietenkään haluaisi jatkuvasti lukea tuontyyppisiä kirjoja, mutta silloin tällöin luettuina ne tuntuvat haahuilevuudessaan oikeastaan aika virkistäviltä poikkeuksilta. (Mutta mä olenkin sellainen lukija, jonka mielestä myös TSH:n Konnussa pyöriminen ja Elrondin neuvonpito olivat mielenkiintoisia :smile:)

Stephenistä en tosin minäkään kauheasti välittänyt, mutta keijusta pidin taasen kovasti. Minulle hänen arvaamattomuutensa ja outoutensa olivat nimenomaan suuri osa viehätystä. Hän oli sellainen äkkiväärä luonnonvoima, ei hyvä eikä paha. Mukavaa vastapainoa Tolkien-tyyppisille patsasteleville haltioille.

Ja Norrell oli mielestäni kaiken aikaa ihastuttava käppänä :D Siitä olen samaa mieltä, että alussa hän oli samaistuttavampi ja muuttui kirjan aikana rasittavammaksi (etenkin kun hänen toilailujaan seurattiin muiden näkökulmista käsin), mutta mä kyllä pidin hänestä alusta loppuun.

06.08.2014 19:24 #17 : Sushukka
Itse kyllä tavallaan tykkäsin Stephenin hahmosta, vaikka kovin ohueksi se jäikin. Keijusta en taasen pitänyt, jotenkin toiminnaltaan hyvin epälooginen tyyppi. Toisaalta monissa keijukohtauksissa oli huumoria, josta pidin kyllä. Mutta etenkin näiden kahden hahmon perimmäinen olemus jätti paljon kysymyksiä, loppujen lopuksi heistä annettiin hyvin vähän. Pitäisi ehkä lukea kirjailijan toinen, samaan maailman sijoittuva teos (muistaakseni novellikokoelma), jos valaisisi kokonaisuutta jotenkin.

Paikalla 32 vierailijaa
Uusin jäsen: Mona
Jäseniä yhteensä: 9663