Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Kesälukuhaaste 2015: George Orwell: Vuonna 1984

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Taso: 60
  • Viestejä: 3085
01.06.2015 15:19 #1 : Hiistu
Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle George Orwell: Vuonna 1984

Tutustu ohjeisiin: Linkki.

  • haplotus hahmo
  • haplotus
    Tähtipilotti
    Taso: 41
  • Viestejä: 618
01.06.2015 18:27 #2 : haplotus
Tämän klassikon arpa arpoi minulle. Pitkään olen miettinyt että milloin tämän mahdan lukea ja nytpä sitten sopiva kirittäjä löytyi. Ei ole omassa hyllyssä, mutta viereisestä kirjastosta näyttäisi löytyvän, joten haen tämän pian ja aloitan lukemisen sitten kun Igguldenin Myrskylintu on luettu ensin loppuun.

  • Nylkky hahmo
  • Nylkky
    Senesalkki
    Taso: 44
  • Viestejä: 778
01.06.2015 20:28 #3 : Nylkky
Vastaus käyttäjältä Nylkky aiheessa Kesälukuhaaste 2015: George Orwell: Vuonna 1984
Taitaa tulla tämä klassikko noiden kahden kesälukukirjan lisäksi

Race like first!
Train like second!

  • haplotus hahmo
  • haplotus
    Tähtipilotti
    Taso: 41
  • Viestejä: 618
10.06.2015 21:46 #4 : haplotus
Nyt on Vuonna 1984 aloitettu. Kaksi ensimmäistä lukua ja Vesa Sisätön esipuhe on luettuna ja kyllähän tämä lupaavalta vaikuttaa, kuten ehkä odottaa voikin.

Hakiessani tätä kirjastosta olin hieman hämilläni kun kirjaa ei meinannut löytyä. Olin etukäteen tarkistanut, että kirja on saatavilla, mutta niin vain en sitä huomannut. Kas kummaa sitten pokkari oli uutuushyllyssä, mikä ei heti mieleen tullut. :tongue: Tämä painos on otettu viime vuonna.

Esipuheessa Sisättö mainitsee tämän Orwellin kirjan seuraajiksi sellaiset kirjat kuin Huxleyn kirjoittama Uljas uusi maailma, Bradburyn Fahrenheit 451 ja Max Barryn Jennifer Valtiovalta. Kaikki kolme ovat minulle vain maineeltaan tuttuja, mutta kahden luvun perusteella vaikuttaisi kuin mukaan voisi laskea myös Margaret Atwoodin Orjattaresi ja sellaisen vähemmän onnistuneen tekeleen kuin Vexi Salmen Noomit. Täytyy tarkastaa vaikutelmaa lukemisen edetessä.

  • Wind hahmo
  • Wind
    Tähtipilotti
    Taso: 40
  • Viestejä: 601
16.06.2015 09:16 #5 : Wind
Vastaus käyttäjältä Wind aiheessa Kesälukuhaaste 2015: George Orwell: Vuonna 1984
Luin tämän joskus hirvittävän kauan sitten koululaisena ja edelleenkin kirjan tunnelma on melko selkeänä mielessä. Minusta selkeä merkki laatukirjallisuudesta, ehdottomasti klassikkoasemansa ansainnut. Monesti olen miettinyt lukevani kirjan uudelleen, vaikken juuri koskaan lue samaa kirjaa kahdesti, maailma kun on täynnä lukemattomia kirjoja. Ehkä voisinkin ottaa henkilökohtaisen lukuhaasteen, ja lukea tämän sekä Haplotuksen mainitsemia teoksia putkeen, ainakin Uljas uusi maailma, Fahrenheit 451 ja Orjattaresi. Ne ovat kaikki roikkuneet ikuisuuden lukulistallani. Kunhan ensin olen lukenut kesälukuhaasteen kirjat.

Minä en pingota, olen vain äärimmäisen valpas.

  • haplotus hahmo
  • haplotus
    Tähtipilotti
    Taso: 41
  • Viestejä: 618
16.06.2015 17:03 #6 : haplotus
Mulle varmaan iskisi useamman tämän tyylisen kirjan lukemisesta jonkun sortin maailmantuska, vaikken mitenkään herkkä ihminen olekaan. Tosin tykkään muutenkin lukea yhden kirjan lopetettuani seuraavaksi hieman erilaisen kirjan.

Vasta noin sata sivua nyt luettuna, mutta samankaltaisia teoksia ja tapahtumia vilisee mielessä tätä lukiessa sankoin joukoin. Eilen katsoin (niin, vasta nyt kokonaan) elokuvan The Last King of Scotland ja totaalinen toisinajattelun sietämättömyys on molemmissa tietty selvää ja kirja aiheineen tuli mieleen, vaikka alun perusteella kirjasta tuleekin ehkä enemmän mielikuvia Kiinan historiasta. Mutta kuten takakannessakin sanotaan, eivät nämä Orwellin visiot rajoitu vain autoritäärisiin valtioihin, joten mitäs pienistä nyanssieroista parin ei-demokratian välillä.

  • haplotus hahmo
  • haplotus
    Tähtipilotti
    Taso: 41
  • Viestejä: 618
20.06.2015 07:11 #7 : haplotus
Ylitin eilen kirjan puolivälin. Tarina tässä kirjassa on hyvin yksinkertainen, mutta se ei haittaa, sillä yhteiskuntaskenaariot kyllä tuovat sen mausteen tähän. Ja eihän yksinkertainen tarkoita huonoa. Kuvatun kaltaisessa valvontayhteiskunnassa tavallinenkin ihmissuhde voidaan tehdä hankalaksi.

Päähenkilö kuuluu kirjassa ainoaan sallittuun puolueeseen ja kirjassa kuvataankin kuinka puolueen jäsenillä elämä onkin todella säänneltyä. Tämän vuoksi pidän siitä, kuinka päähenkilö kokee kuin kateutta proletariaattia kohtaan, jonka kokee itseään vapaammaksi.

Vuonna 1984 on julkaistu vuonna 1949, joten parit irrallisilta tuntuvat atomipommien maininnat ovat selvästi aikansa oireellisia tuotteita. (Mulla on tapana kiinnittää tämän luokan aseistukseen kirjoissa muutenkin huomiota, joten jollekin toiselle maininnat eivät varmaan juuri edes jää mieleen. Ovat olleet hyvin pienessä osassa.)

  • haplotus hahmo
  • haplotus
    Tähtipilotti
    Taso: 41
  • Viestejä: 618
07.07.2015 09:45 #8 : haplotus
Luin tämän loppuun jo viikko sitten, joten jos nyt jotain pientä tästä kirjoittaisi. Jos tälle ilmestyy toinen lukija niin jotain voinen sitten kommentoida. Yksinpuhelua en kuitenkaan viitsi tämän enempää enkä tässäkään enää kovin pitkästi.

Kirjan loppu ei oikeastaan ollut mikään yllätys, eikä se ole varmaan ollut Orwellin tarkoituskaan. Pääpaino loppuun saakka oli teoksen esittelemässä skenaariossa. Silti sitä toivoi loppuun asti jotain muuta kuin mitä sai. Riipaisevaa ja pelottavaa luettavaa. Aina vain sitä huomaa miettivänsä, että jossain osassa maailmaa tämäkin on arkipäivää. Aina se osaa tuntua yhtä epätodelliseltä kun oma kosketuspohja puuttuu.

Kiinnostavin hahmo oli O'Brien. Hän on siis puolueen sisäpiirin jäsen ja esiintyi
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Yksinkertaisia vastauksia kirja ei tarjoa, mikä on sen suola.

  • Rasimus hahmo
  • Rasimus
    Aavevelho
    Taso: 41
  • Viestejä: 852
07.07.2015 10:13 - 07.07.2015 10:18 #9 : Rasimus
Yksi pieni näkemys kirjan sanomaan:

Orwell esittelee itseasiassa täydellisen yhteiskunnan. Mahdottoman murtaa sisältä tai ulkoa käsin. Joka ylläpitää ja valvoo itse itseään, jokaisen yhteiskunnan yksilön "vapaaehtoisin" voimin. Muuttumattoman, ennustettavan, vakaan ja ristiriidattoman (ei luokkasotaa tai mullistuksia). Juuri sellaisen, josta erilaiset utopiaviritelmät ovat haaveilleet vuosituhansia. Ikävä vain, että sellaisessa maailmassa ei ole välttämättä mikään kiva asua.

Jopa jossain V niinkuin Verikosto -sarjakuvassa (elokuva vähän pilasi sanomaansa) tarvitaan toiminnassaan ja vakaumuksessaan yli-inhimmillisen täydellinen olento orwellilaisen järjestelmän tuhoamiseksi.

Ehkä tietty epävakaus ja epätäydellisyys on sittenkin seurausta vapauksista, ja niitä kannattaisi sen takia sietää eikä hakisi tukea kaikenlaisista vakautta ja "kaikkien ongelmien ratkaisuja" lupaavista ääriliikkeistä.

It's a beautiful day to get rid of some radioactive waste
Viimeksi muokattu: 07.07.2015 10:18 Rasimus.

  • Kirazak hahmo
  • Kirazak
    Ratsumestari
    Taso: 26
  • Viestejä: 141
07.07.2015 19:23 #10 : Kirazak
Luin kirjan jo jokin aika sitten kun olin lomailemassa. Kirja oli erittäin mielenkiintoinen. Se oli ehkä huonompi kuin olin odottanut, en edes tiedä tarkkaan mitä siltä odotin, mutta jokin jäi uupumaan. Odotin koko ajan, että
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

O'Brien oli loistava henkilö
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Hauskaa oli miettiä miten nämä puoleen kikat toimivat nykyään, helposti huomattavia oli tietysti uudiskieli, mitä nykyäänkin käytetään lievennettyjen sanojen muodossa. Miten myös puolueen iskulauseet toimivat, myös nykyään.

Kirjan heikko puoli oli sen juoni, mutta ehkä se oli myös jonkin verran tarkoitus. Kaiken kaikkiaan oli kyllä lukemisen arvoinen kirja.

Muistakaa pudonneet tähdet.

  • haplotus hahmo
  • haplotus
    Tähtipilotti
    Taso: 41
  • Viestejä: 618
07.07.2015 21:16 #11 : haplotus
Rasimuksen tulkinta on tosiaan miettimisen arvoinen ja tulihan niitä saman suuntaisia ajatuksia lukiessa muutama. Tuskin minkään ihanneyhteiskunnan asukkaat kokisivat kaikki asuvansa ihanneyhteiskunnassa.

Juonta tosiaan voi pitää kirjan heikkona puolena ja sanoma jyrää sen yli kuusi nolla. Myös rakenne falskaa jos ihanteena olisi kerronnallisesti mahdollisimman vetävä kirja. Esimerkiksi puolivälin tietoon pitkät lainaukset puoluetta vastustavasta Kirjasta voisivat varmaan tuntua jostakusta tylsiltä koska ne katkaisivat tarinan pitkäksi aikaa. Minusta se oli kuitenkin kiinnostava osuus ja tuntui kuin olisin palannut vuosissa taaksepäin lukemaan johonkin aatehistorian tenttiin.

Ja vielä lopuksi: Eihän Winstonia ja Juliaa
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Paikalla 25 vierailijaa
Uusin jäsen: Perus Minä
Jäseniä yhteensä: 9645