Atorox-novellit 2019 (2)

Shimo Suntila: Varjokirjamessut

Nyt oli sitten tyystin erilainen novelli. Tämä oli mukavaa vaihtelua, vaikkakin jopa jo ehkä liiaksikin. Kieli oli todella värikästä ja runsasta, ja alkuun minulla oli haastava päästä tarinaan mukaan sen takia. Osalle jutuista myhäilin, osalle kielikoukeroista olin hiukan ärtynyt. Tunteita herättävä teksti siis. Pidin ideasta, kirjamessut tungoksineen on itsellenikin tuttu konsepti. Ja se, että olisi olemassa kummajaisten varjokirjamessut oikeiden messujen jälkeen, oli minusta huvittava idea. En ole vaan aivan varma mitä minulle jäi tästä käteen. Juoni oli kaikista kielikoukeroista riisuttuna aika simppeli ja minä lukijana laitain usein paljon painoa juonelle, joten siinä suhteessa tämä jättää hiukan kylmäksi.


Laura Luotola: Kelmien kuningas ja nuori kapinallinen

Pitkähkö novelli, josta en saanut mitään otetta. Tarina alkaa heti, jopa liiankin reippaasti. Päähahmo säntäilee sinne tänne ilman selvää suunnitelmaa vaikka sellainen hänellä piti olla. Hallitseva isähahmo kieltää, mutta sitten lopussa tämän motiivit ovatkin toiset, mitä tässä oikein tapahtui? En voi täysin laittaa kyvyttömyyttäni keskittyä tämän novellin syyksi, mutta vaikeaa oli päästä tähän tarinaan mukaan. Minulla oli koko ajan tunne, että olen totaalisen ulkopuolinen, ikään kuin lukisin tarinaa sumun läpi.


Anne Leinonen: Syyt

Muistipuut oli minusta hieno idea, olin ehkä hiukan pettynyt, että kyseessä oli scifiratkaisu eikä esim. taikuutta. Jäin pohtimaan sitä, että kuinka haavoittuvainen tuollainen on, esim. salamanisku kuivalla kaudella olisi päättänyt aika monen yhteyden puihin. Olisin halunnut, että tätä aspektia olisi avattu enemmän, jotta päähenkilön erikoisuus olisi tullut paremmin esille.

Mutta siis hyvä tarina minusta, se vei mennessään ja olisin lukenut tätä pidemmällekin, koska nyt jäi vähän häiritsevästi kesken. Hiukan pohdin Beannaa, oliko tällä hahmolla jotain syvempää merkitystä. Pohdin noinkohan Beanna on Trixiin sisar tai jotain vastaavaa… Nyxin ja Beannan välikohtaus oli odotettu, mutta sen jälkipuinti tuntui jäävän puolitiehen. Mikä sen koko jutun tarkoitus edes oli?


J. S. Meresmaa: Kutoja

Tämä oli hyvä tarina, jonka juoni kuitenkin hiukan vesittyi loppua kohden. Hyvin kirjoitettu novelli, joka imaisi minut nopeasti mukanaansa. Ideana toimi nykypäivän pelko, joka tuntuu olleen kyllä aina pelkona, että koneet tulevat ja vievät meidän työt. Tarinan mysteeri typistyi aika ohueksi aika nopeasti, ja lopun suurta twistiä ei oikeastaan edes tullut. Taas tällainen novelli, jossa spefielementti tulee enemmän scifistäkuin fantasiasta, mutta steampunkia toki. Kankaankutojakone/robotti, sitä aloin uumoilemaankin jossain vaiheessa. Sitä en täysin ymmärtänyt miksi se tunsi kipua ja miten toiset kutojat tiesivät sen.