Lukuhaaste: Popsugar 2021

Suomennos on ilmestynyt tänä vuonna.

Afroamerikkalaisen kirjailijan tulevaisuuteen sijoittuva teos täyttää kriteerit.

Timantti kannessa.

Josh Malerman on leijona kuten minäkin.

Löytyy listoilta ja perusteluna kai on, että Kirke on noita ja valmistaa taikakeinoin yrteistä ja kasveista mikstuuraa tai myrkkyä, joiden käyttämisen tarkoitusperät eivät aina ole hyvää tarkoittavia. Määritelmästä käy kai sekin, että kirja kertoo muinaisesta Kreikasta...

Kirke on hyvin toteutettu kirja ja Millerin versiota Kirken tarinasta oli mukava lukea. Vanhaan tarustoon on saatu tavallaan nykyaikainen lähestymistapa säilyttäen kuitenkin vanhan ajan lumoa. Tarinassa jumalten salit heräävät eloon. Toisaalta kirjassa tuodaan esiin kuolemattomien jumalien itseriittoisuus ja julmuus, jota voi peilata myös nykyaikaan. Kirjassa esiintyy sisarus vihaa ja oman edun tavoittelua, kiusaamista sekä vanhempien välinpitämättömyyttä ja hyljeksintää. Naisen asema ja hyväksikäyttö tuodaan myös esiin tarinassa. 4

Hopea on metalli ja myös mineraali.

Joku luonnontieteisiin liittyvä tai sivuava tutkija olisi kiva olla. Päähenkilö on ksenobiologi, joten mennään sillä.

Voitto vuonna 2012

Kirjan lopussa on päähenkilön Vasilisa Petrovnan sukupuu.

Kirja on ollut suurmenestys 90-luvulla ja myöhemminkin. Vasta nyt tulin lukeneeksi tämän ensimmäisen osan sarjasta ja ilman haastetta olisi voinut jäädä jopa lukematta kokonaan. Onneksi tuli luettua, pidin kovasti. Etenkin daimoni idea oli ihastuttava (tuli heti mieleen myöhemmin kirjoitettu Zoo City – Lauren Beukes on varmaankin saanut vaikutteita kirjaansa tästä). 4

Muistaminen, muistojen unohtaminen on pääasia tarinaa. Asioita ja esineitä katoaa ja ihmiset unohtavat tyystin kadonneen asian, eivätkä muista sitä koskaan olleenkaan.

Tosi rasittava haastekohta. Tein tämän nurin päin eli etsin netistä kuvia kirjahyllyistä, missä tämä kirja olisi. Oli aika hankala löytää, mutta löytyihän sellainen sitten viimein, englanninkielinen laitos.

Heti alussa tuli ilmi, että joku kuolee, mutta ei kerrota kuka. Tarinaa kertoo vankilasta käsin lastenhoitaja. Paljastukset saadaan aivan lopussa. Odotin, että kirja olisi ollut jännittävämpi, mutta ihan OK luettava. 3

Kirjassa ollaan kahdessakin ravintolassa joitain pätkiä tarinassa. Ensin päähenkilö lounastaa Patsyn ruokabaarissa ja myöhemmin ruokailee pariin otteeseen Holy Frijole nimisessä meksilois-vegetaristesessa ravintolassa, jolla on tarinassa isompikin rooli.

Kirjassa on hieno mustavalkoinen kansikuva.

Kirjailija on Mustajalka-heimon intiaani.

Googlettamalla löytyi, että Permafrost niminen laulu on Magazine nimisellä punk bändillä. En ole kuullut bändiä enkä kipaletta aiemmin (äsken hetken kuuntelin YouTubesta, että millainen se on).

Tällä hetkellä ”intoilen” oman hyvinvoinnin ja terveyden ylläpidosta ja parantamisesta.

Ei innostanut lukea aiheesta tietoteosta eikä mitään mainstreamiäkään. Oli vaikea löytää spekulatiivisesta kentästäkään tähän sopivaa kirjaa, mutta  bongassin nettisuosituksen pitkästä novellista, joka sopi hyvin aiheeseen. Tarinassa kuvattu kansa oli elementissään vedessä. He olivat iloisia, nauravaisia sekä ihastuttavan lapsenomaisia ja leikkisiä. Heidän erityispiirteensä ja ihanteensa oli olla mahdollisimman isoja ja lihavia. He olivat tarinan hyviksiä ja varsin sympaattisia. 3½

Kirja löytyy listasta Powell's Black Lives Matter Recommended Reading List .

Kirja kertoo orjatyttö Coran elämästä ja verkostosta, mikä auttoi orjia pakenemaan. Kirja oli vain OK tasoa, kun vertaan pariin muuhun orjuus aiheiseen kirjaan (Kindred ja Beloved), jotka olen lukenut. 3-

Kirjan päägenre mielestäni on kauhu. Tosi tarinat ja myytit sekä reaalimaailma ovat pohjana epätodellisiin tarinoihin. Voisi sanoa genren siten olevan myös maagista realismia.

Tarinat ovat myös ns. korkea kirjallisuutta.Tarinat eivät ole vain pelkästään kauhuefektin aikaan saaminen vaan niissä on perustana reaalimaailman epäkohdat ja ilmiöt. Useissa tarinoissa keskiössä on huono parisuhde tai tyttöporukan itsekeskeisyys. Keskeisessä asemassa on köyhälistö, slummit ja laitapuolen asukkaat. Mielenterveys ongelma teema on paljon edustettuna.

Joukkoon mahtuu makaabereita, häiritseviä ja vainoharhaisia tarinoita. Mukavia tarinoita ei joukosta löydy. 4-

Paljon ollaan luonnossa kivipaasien luona, kivilaaksossa, nummella, tammilehdossa, joen ja puron varrella, metsässä ylipäätään ja myös kylässä toreilla. Miljöötä myös kuvataan elävästi.

Tarina on verkkainen ja aika paljon myös toistava. Koska tarina oli aika pitkä, ehdin vähän jo menettää kiinnostuksen loppua kohti mentäessä. 3

Hahmon pääkoppa (ja poski) näyttää hajonneelta.

Kirjailija on pakistanilaisamerikkalainen muslimi.

Tarinoilla ei ole tiedossa alkuperäistä tekijää. Kehyskertomus löytyi 800 luvun loppupuolella, tarinoita tuli kokoelmaan lisää ajan saatossa. Arabiankielinen 800 luvun laitoksen tarinoiden alkuperä on persiasta, jotka osittain pohjautuivat intialaisille tarinoille.  Ranskalainen Antoine Galland kokosi tarinoita uudelleen yhteen 1700 luvun alussa.

Päähenkilöllä on rajattomasti mahdollisuuksia aloittaa elämä toisessa maailmankaikkeudessa, missä omilla valinnoillaan elämä lähtee menemään eri uomiin, kuin aiemmassa elämässä.

Pidin enemmän kirjailijan romaani mittaisista teoksista. Kaikissa niissä, niin kuin tässäkin kokoelmassa tyylilaji on maaginen realismi ja tunnelmallinen Barcelona näyttelee isoa roolia– tuntuu, että romaanimitassa tunnelma puoli välittyi syvällisemmin kuin näissä lyhyissä tarinoissa. Kuitenkin tämän kokoelman parhaat löytyivät sen lyhyimmistä tarinoista Joululegenda ja Alicia, aamunkoitteessa. 3½

Kirja kertoo maailmanlaajuisesta pandemiasta ja tarinassa keskitytään seuraaviin maihin: Englanti, Kanada, USA, Singapore ja Islanti sekä lyhyesti ollaan myös Venäjällä, Uudessa-Seelannissa, Filippiineillä ja Ranskassa.

Hiukan oli haastavaa löytää tähän kohtaan sopivaa opusta, koska tänä vuonna ei kiinnosta ainakaan matkustaa ulkomaille. Mutta Pohjois-Karjalaan kiinnostaa, niin kuin joka kesä. 

Kirjailija on mukana umami nimisessä lifestyle blogissa.

Kirjan päärooleissa on kertojan lisäksi hänen isänsä ja poikansa.

Jo kirjan alussa on selvillä, että tarinan päähenkilö, Leila, on kuollut. Kirjan ensimmäinen osa muodostuu Leilan muistoista kuolin hetkellä, 10 minuutin 38 sekunnin ajalta.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus teema on kirjassa läsnä läpi kirjan. Naisen asema Turkin patriarkaalisessa yhteiskunnassa on alistettu monin tavoin. Myös valtavirrasta poikkeavan yksilön kohtelu otetaan esiin kirjan yhteiskunta kritiikissä. Hyvin kirjoitettu tarina, jonka luki sujuvasti.  3

Sarjakuvia lue harvoin, mutta Sagaa on tullut luettua. Odottelin suomennoksien jatkumista, mutta kun ei näy eikä kuulu niin jatketaan sitten englanniksi. On vierähtänytkin kolme vuotta, kun luin rankkuudessaan loisteliaan osan 7. Nyt on hyvä jatkaa, kun uusiakin osia lienee luvassa. Osa 8 tuntui aika tyngältä ja pirstaleiselta, mutta oli siinä selkeää teemaa ja sitä sarjaan kuuluvaa huumoriakin löytyi. 3½

No, ei ollut yhtään arvostelua, eikä arvosanaa Goodreadsissä

Toki ymmärrettävää, koska kirja on vasta ilmestynyt ja on ihan oma suomeksi ilmestynyt kokoelmansa eikä käännetty jo valmiista englanninkielisestä kokoelmasta. Vaikka Arthur Machen on klassikkokirjailija, niin ei hän valtaryhmän keskuudessa ole niin suosittu, että englanninkielisetkään kokoelmat yltäisi 1000 arvosteluun Goodreadsessä.

Lapsuudenystäväni pitää kauhusta ja hän piti myös Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi kirjasta. Voisin kuvitella, että hän pitää myös Vieraista. Itselleni putosi Vieraat paremmin ja se taitaa olla paras lukemani Sinisalon kirja. Tarina etenee hitaanlaisesti, mutta kuusi vuotiaan lapsen, Sissin, hahmo on niin kiinnostava, että hitaus ei häirinnyt. Hahmot muutenkin ovat hyvin luotuja, vaikka sateenkaariperheen pää, Essi, on melkoisen ärsyttävä persoona. 4

Tarinan minä hahmo, taidemaalari ja taiteen keräilijä Rabi Karabekian kertoo elämästään. Kaikenlaisen jutustelun ohella myös taiteesta.

Olen lukenut Vonnegutilta muutamia varsin mainioita teoksia, mutta tämä kirja ei ollut yhtään omaan makuuni. Siinä ei ole oikein kunnon juonta vaan kerrotaan yksittäisistä ei niin kiinnostavista tapahtumista. Olisin jättänyt kirjan kesken normaalisti, mutta koska kirja sopi kahteen vaikeahkoon haastekohtaan punnersin loppu kirjan läpi väkipakolla (viimeiset sata sivua melkoisesti harppoen.)

Aivan, en tosiaan ole koskaan lukenut yhtäkään Potteria. Nyt tuli se hetki haasteen takia. Toki tiesin tarinasta jotain ennakkoon ja kirja oli sellainen kuin uumoilinkin. Tarinan luki sujuvasti ja ei ole poissuljettua, että lukisin vielä jatkojakin joskus. 3

Taitaa olla jokavuotinen haastekohta. Edelleenkään minulla ei ole mitään suosikki kohtaa, mutta 2015 haasteessa oli kohta Magic, joka on mukavan helppo ja genrestä riippumatta kirjat, joissa on taikaa monesti miellyttävät.Kirjassa on maagisia olentoja, joilla on erityiskykyjä. He ovat muutenkin erityisiä, kirjassa käsitelläänkin erilaisuutta ja sen hyväksymistä. Tarina on soveltuva kaiken ikäisille - lapsesta aikuiseen. Kirja oli makuuni vähän liian herttainen ja sisältöön nähden liian pitkä. 2½

TBR on rajattu oman kirjahyllyn painettuihin suomenkielisiin kirjoihin. Aloitin ensin lukemaan ekotrilleriä Pedot, jossa oli 912 sivua, mutta päätin parin sadan sivun jälkeen, etten jaksa lukea kirjaa ollenkaan. Seuraavaksi pisin oli Kuolema on ikuinen 874 sivulla.

Olipas hyödyllinen haastekohta - sain tyhjennettyä vähän hyllyä. TBR rajattu omiin suomenkielisiin painettuihin kirjoihin. Lyhin hyllyssä oli Ambrose Biercen Lyhyitä tarinoita, jonka sisältö on raapaleita. Raapaleet eivät yleensäkään ole iskeneet ja jaksoin lukea muutamia sivuja, kunnes päätin, että en tule kirjaa lukemaan loppuun vaan se menee kiertoon. Samoin seuraavaksi lyhyimmät kuusi kpl X-files pokkareita tyhjentyy hyllystä lukemattomina. Ne ei kiinnosta yhtään nyt eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan.

Seuraavaksi lyhyin oli Leena Krohnin Salaisuuksia 104 sivulla. Suhtauduin jo valmiiksi kirjaan skeptisesti, mutta yllätyinkin iloisesti. Kirja oli hyvä.

Kirja on jo jonkin aikaa ollut lukulistallani. Alkuun määrittelin, että näihin TBR kohtiin valkkaan kirjat omasta hyllystä, mutta näin ei kuitenkaan käynyt tässä kohtaa. Koska oman hyllyn lukemattomissa ei ole näin hienoa kantta kuin tässä kirjassa, on aika selviö, että sijoitan kirjan tähän kohtaan.

Älä riko pintaa on novellikokoelma, jonka tarinat sijoittuvat samaan maailmaan. Kaiken kaikkiaan tarinat olivat keskihyviä, useat synkän puoleisia. Pidin kolmea tarinaa erinomaisina. Ei poikasi ole kuollut ja Älä riko pintaa viehätti synkkyydellään ja kauhu fiiliksellään sekä Talviyön tarina tunnelmallaan ja hyvällä lopetuksella. 3

En arvota kirjaa kannen perusteella, mutta herää kuitenkin epäilys onko kansilla joku piilo psykologinen vaikutus siihen, kuinka innokkaasti kirjaan tulee tartuttua nimittäin hyllyssäni näyttää olevan aika monta lukematonta karseilla kansilla varustettua kirja. Ehkä tämän kirjan kansikuva ei ole niistä visuaalisella tasolla rumin, ennemminkin sen esittämä maailma näyttää olevan ruma ja masentava. Siispä sanoisin, että kansikuvan fiilis on ”rumin” oman hyllyn lukemattomista kirjoista.

Onhan tuo kirja ollut hyllyn perällä lukemattomana jo yli 25 vuotta.
Tiedemies Victor Frank – ei sentäs Frankenstein-  luo koeputkilapsen, joka osoittautuu neroksi ja hirviöksi.
Sellaista helppoa ajanviete lukemista, missä ei tarvitse rasittaa aivoja, upposi tähän hetkeen ihan hyvin. 3

Ehdin aloittaa kirjan lukemisen jo viime vuonna, mutta oli sen verran tuhti opus, että sain vasta tänä vuonna päätökseen.

Place/thing: Risto Isomäen teokset yhdistän luontoon ja luonnon suojeluun. Rakastan luontoa.

Kirja käsittelee Isomäen tapaan ilmastonmuutosta. Kasvihuoneilmiön ympärille kirjailija on keksinyt mukiinmenevän ja kimurantinkin juonen, jossa mukana myös vieras äly. Tarinassa on totuutta ja valistusta ympäristö asioissa, mutta suuressa juonikuviossa tarina toki on epäuskottava. Fiktiivisen teoksen juonen epäuskottavuus ei häirinnyt lainkaan, mutta henkilöiden epäuskottava asema mm. maailmanpolitiikan keskushahmoina oli häiritsevä sekä muutenkin henkilöiden käyttäytyminen ei ollut luonnollista tietyissä tilanteissa. 3

Sattumanvaraisesti ilman suunnittelua ja syytä omasta kirjahyllystä otettu luettavaksi. Juuri tämä kirja valikoitui lähinnä siksi, että oli hyllyssä siinä silmien korkeudella ns. tyrkyllä.

Kirja kertoo 5 nuoren naisen selviytymisestä maailmassa, missä kaikki muut ihmiset ovat kadonneet. Tarinan kerrontakeinona käytetään paljon dialogia – osittain Tampereen murteella. Jokaisella henkilöllä on omat vaikeutensa autioituneessa maailmassa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1975 ja hauskasti siinä on myös sen ajan henkeä kuten pyöritettävät lankapuhelimet, kaljakorit ja vakosamettihousut. Pääosin henkilöt kuitenkin olivat aika rasittavia ja lukukokemuksenakin tarina jäi keskinkertaiseksi. 2½

Kauan, kauan sitten olin lukenut kirjasta alkua. Kirjanmerkki oli noin sivun 50 kohdalla.

Olisi omassa hyllyssäkin ollut ilmaiskirjoja, mutta ei nyt huvittanut yhtäkään niistä lukea, joten tähän kohtaan valikoitui kirjaston lainakirja.