Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    84.68

19.10.2013 17:54 #1 :: Hiistu
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 4.11.2013.

Sivut 95 - 166. Luku "Taikurin sateenvarjo" viimeinen luettava.

Ohjeet lukupiiriin: Linkki.

04.11.2013 19:40 #2 :: Huoleton
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Hihii, viimeinkin molemmat tietävät toisistaan. Celiasta on saatu laajempi kuvaus ja mielikuva Marcosta on muuttunut hiukan negatiivisemmaksi, kun hänestä on kuoriutunut intoutunut pelaaja. Uneksiat ovat mielenkiintoinen lisä ja minusta tuntuu, että ne sinuttelukohdat on juurikin kellontekijän päiväkirjasta. Isobelvaikuttaa pelinappulalta, jonka teot saattavat vielä kääntää pelin varsinkin jos hän vaihtaa leiriä ja ryhtyy "vakoojaksi". Tässä pätkässä minua ei enää hämmentänyt vuosiluvut, mutta ranskan kieliset sanat ja vihjailut tarot-korttien merkityksestä "Isobel tietää"- tietää mitä?!??!
Kiitokset tämän kirjan kannattajille, tämä on todellakin lukemisen arvoinen.

04.11.2013 23:51 #3 :: Scartti
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Sirkuksen avajaisista oli hieno lukea. Bailey + punatukkainen tyttö vaikuttaa kiinnostavalta kuviolta. Celian tajuaa vihdoinkin kuka hänen vastustajansa on. Tara alkaa hiljalleen pimahtaan Sirkuksen vaikuttaessa hänen elämäänsä.

  • Katinka hahmo
  • Katinka
    Kaartilainen
    Tasolla 16
    56.91
05.11.2013 09:32 #4 :: Katinka
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Viimeinkin päästiin itse asiaan. Hirmuisen mielenkiintoinen pätkä, jonka luin kahdella istumalla. Päättyi sellaiseen cliffhangeriin, että on todella vaikeaa olla lukematta pidemmälle.

Hyvä havainto, että sinuttelukohdat olisivat Thiessenin päiväkirjasta! Osien 1 ja 2 alussa olevat lainaukset olivat myös häneltä.

Mitä tulee Huolettoman pohtimaan tarot-korttiin, itse ajattelin hänen poistamansa kortin olevan Rakastavaiset, L'Amoureux, jonka Isobel aikaisemminkin veti Celiasta puhuttaessa. Kortissa mainittiin olevan enkeli, joka voisi tarkoittaa Amor-kerubia.

Miten tulkitsitte Tara Burgessin ja herra Barrisin keskustelun? Pysäyttääkö sirkus ajan kulun? Jos, niin millä lailla - sirkuksessa syntyneet kaksoset kuitenkin vanhenivat. Itse asiassa Baileyn näkemä punatukkainen tyttö saattaisikin olla Penelope (Poppet).

  • Mab hahmo
  • Mab
    Baronetti
    Tasolla 37
    87.91

06.11.2013 20:36 #5 :: Mab
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Mä myös tykkäsin lukemastani, tapahtumat pyörivät kivasti eteenpäin ja Celiakin sai lopulta tietoonsa kilpakumppaninsa henkilöllisyyden. Alan myös tottua preesensiin, se ei ärsytä enää yhtä pahasti kuin kirjan alussa. Kiitos ja ylistys myös sille, että tämänkertaisessa pätkässä ei ollut aikahyppelyä enää niin paljoa, vaan etenkin loppuosassa kertomus rullasi ihastuttavan perinteisen suoraviivaisesti vain eteenpäin.

Kiva joka tapauksessa, että Celia ja Marco eivät kilpaile aivan verissäpäin vaan niin sopuisasti kuin itse haluavat. Ei nyt heidän mentoriensa tarvitse kaikkea sanella, olisivat tyytyväisiä, että lapset/nuoret ovat ylipäätään lähteneet leikkiin mukaan (tämä oli lähinnä Prosperon kommenttien innoittama huomio). Muuuutta vaikuttaisi nyt siltä, että Celian ja Marcon välille on puhkeamassa romanssi, mikä nyt on vähän ehkä tylsänpuoleista. Mä olin varmaankin tosi naiivi kun en sitä jo kirjan alussa tajunnut, mutta minkäs teet. En tunne tarot-kortteja, mutta uskon kyllä, että Rakastavaiset-kortissa on mukana enkeli.

Mutta saas nähdä millainen kolmiodraama tästä oikein kehittyy! Ja millainen hahmo Isobelistä muovautuu...

Itse heti ajattelin kaksosten synnyttyä ja Poppetin saatua valkoista ylleen, että tässä on varmaankin Baileyn myöhemmin (tai siis aiemmin :D) bongaama punapää. En tosin muistanut enää tätä Tara Burgessin ja herra Barrisin keskustelussa, jonka kuvittelin tosiaan tarkoittavan sitä, että sirkuksessa ei aika kulje (ainakaan samaan tahtiin kuin ulkopuolella). Ehkä kaksoset ovat erikoistapaus, koska syntyivät sirkuksessa?

Hyvä huomio tosiaan, että sinuttelukohdat ovat todennäköisesti kellomaakarin päiväkirjasta.

  • Cerasi hahmo
  • Cerasi
    Ratsumestari
    Tasolla 27
    18.41

07.11.2013 12:55 #6 :: Cerasi
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Minun mielestäni tämä osio oli varsinkin aluksi jotenkin hankalampi lukea. Tuntui vaikeasti lähestyttävältä.. en tiedä, oliko sitten vaan pari päivää välissä liikaa taukoa (edellisen ja tämän pätkän lukemisen välillä). Osittain ainakin tätä lukiessa ärsytti henkilöiden määrä. Minä en kauheasti tykkää kirjoista, joissa on paljon hahmoja ja oletetaan, että lukija aina muistaa kuka kukin on jne. Ei vaan sovi minulle. Pari kertaa lukiessa kävi niin, että oli pakko selata kirjaa taaksepäin, että pääsin taas kartalle jonkun hahmon taustasta.

Tämän osion loppu oli kuitenkin kiva. Jännä lukea jatkossa, miten tarina ja kilpa lähtee tästä etenemään. Odotan innolla :smile:Ehkä oma lukukokemuskin tästä taas paranee.

09.11.2013 15:42 #7 :: EndlessMoment
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Vihdoinkin molemmat tietävät toisistaan! Aiemmin tuntui mielestäni pakostikin epäreilulta, että Marco tiesi Celian olevan vastustajansa, mutta Celia ei tiennyt Marcosta. Aluksi en pitänyt myöskään Isobelista, mutta tämän pätkän jälkeen hän saavutti myötätuntoni. Vieläkään itse kilpa ei ole oikein alkanut, mutta koko ajan lähestytään sitä pistettä. Ainoa asia mikä nyt lukemista häiritsee, kun aikahyppely on luojan kiitos vähentynyt, on juurikin nuo viittaukset tarot-kortteihin, ja ranskankieliset pätkät siellä täällä, kummistakaan kun en juuri mitään ymmärrä. Kuitenkin tuo rakastavaiset-teoria kuulostaa hyvältä :wink:

Tämän pätkän loppu oli hyvä ja oli työn takana etten jatkanut lukemista suoraan eteenpäin.Ja tuo vanhentumattomuus on mielestäni aivan mahtava idea! Ettei päädytä siihen tilanteeseen, että kilvan aikana Celia ja Marco vanhenevat kymmeniä vuosia. Olin jo aiemmin seurannut kauhulla vuosien vierimistä.

  • Lis hahmo
  • Lis
    Painajainen
    Tasolla 37
    76.53

11.11.2013 02:06 #8 :: Lis
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Tässä pätkässä päästään vauhtiin ja heitellään vain lisää koukkuja. Sirkuksen kanssa tekemisissä olevat eivät kaksosia lukuun ottamatta vanhene. Kahden taikurin välinen kilpailu koskettaa lopulta huomattavan montaa ihmistä, ja vaikeuksia alkaa olla näköpiirissä. Näyttää siltä, että kilpailulla on enemmänkin ennakoimattomia seurauksia, kuten kaksosten saamat taikavoimat.

EndlessMoment kirjoitti: Vieläkään itse kilpa ei ole oikein alkanut, mutta koko ajan lähestytään sitä pistettä.


Minusta kilpa on alkanut kunnolla viimeistään sillä hetkellä, kun Marco teki jotain sirkuksessa palavalle tulelle. Mikäli nyt ymmärrän kirjan taikuudesta yhtään mitään, kilpailu koostuu siitä, että molemmat osapuolet lisäävät koko ajan jotain uutta sirkukseen. Temppu on kaiketi siinä, että näitä asioita on koko ajan ylläpidettävä ja käytettävä siihen voimaa, ja koko ajan kehitellään lisää. Celian ja Marcon kohdatessa sirkus on kiertänyt jo kahdeksan vuotta, jossain vaiheessa tulee voimien raja vastaan. Vaikka nuoret eivät kilpailekaan verenmaku suussa, tuntuu pahaenteiseltä, ettei kumpikaan mentoreista paljasta mihin kilpailu loppuu.

Rakkaustarinaahan tästä tietysti alettiin pedata melkein sillä hetkellä, kun selvisi että vastakkain ovat nuori nainen ja nuori mies. Isobelin osuus tarinassa kiinnostaa, jääkö hän vain kolmiodraaman häviäväksi osapuoleksi?

Mukavaa luettavaa tässä osiossa oli myös sirkuksen kuvailu Baileyn ja kellontekijän silmin.

11.11.2013 08:03 #9 :: EndlessMoment
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)

Lis kirjoitti: Mikäli nyt ymmärrän kirjan taikuudesta yhtään mitään, kilpailu koostuu siitä, että molemmat osapuolet lisäävät koko ajan jotain uutta sirkukseen. Temppu on kaiketi siinä, että näitä asioita on koko ajan ylläpidettävä ja käytettävä siihen voimaa, ja koko ajan kehitellään lisää. Celian ja Marcon kohdatessa sirkus on kiertänyt jo kahdeksan vuotta, jossain vaiheessa tulee voimien raja vastaan. Vaikka nuoret eivät kilpailekaan verenmaku suussa, tuntuu pahaenteiseltä, ettei kumpikaan mentoreista paljasta mihin kilpailu loppuu.


Hyvä huomio! Itse en ollut tuota tajunnut, mutta nyt kun sen sanoit kuulostaa tuo ihan loogiselta ja järkeenkäyvältä.

Tuo kilvan päättyminen kyllä huolettaa minuakin, sillä eikös Prospero kirjan alussa sanonut Marcon mentorille siitä, että valitse lapsi jonka olet valmis menettämään. Tai ainakin jotain tuon suuntaista..

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Tasolla 57
    86.43

16.11.2013 11:04 #10 :: Emelie
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Mielenkiintoinen pätkä, nyt todella alettiin edetä juonessakin. Olen tottunut lukemaan kirjat nopeassa tahdissa, varsinkin jos kyseessä on hyvä kirja (kuten tämä on), joten tauot haittaavat hiukan. Ei millään tahdo muistaa, että mitä viimeksi luki ja millä mielellä sen lukusession päätti...

Celialle annettiin enemmän huomiota tässä pätkässä kuin aiemmin, ja hyvä niin. Pidän tästä hahmosta, ja olen tyytyväinen että hänkin pääsi kärryille siitä, kuka hänen vastustajansa on. Marco jättää vähän kylmäksi, en oikein osaa suhtautua häneen.

Lis kirjoitti: Rakkaustarinaahan tästä tietysti alettiin pedata melkein sillä hetkellä, kun selvisi että vastakkain ovat nuori nainen ja nuori mies.


Yup, pelkään että tässä tosiaan mennään rakkaustarina urille. Kyllähän se toisi lisäjännitettä juoneen, mutta en koe, että se olisi välttämätöntä. Toivottavasti tarina etenisi ilman sitä. Isobel ei myöskään hetkauta suuntaan tai toiseen, hän tuntuu minulle vähän värittömältä hahmolta.

Aikahyppely tekee juoneen jännittäviä lisätasoja, ja kutittelee lukijan mielikuvitusta. Minua alkoi varsinkin kiinnostaa, että kenelle se "In memorian"-kyltillä varustettu patsas oli pystytetty.

28.11.2013 20:05 #11 :: Bonemachine
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Aloin lukemaan kirjaa hiukan myöhemmin joten kerron ajatuksista joita on herännyt kirjan alusta tähän saakka. Kirja on ollut varsin helppolukuinen mikä on osin sen selkeän kerronnan ansiota. Kirjailija ei myöskään turhia kikkaile taikka tyylittele, vaan pysyttelee tarinaa selostavassa tyylissään. Tarina on melko lineaarinen eikä sisällä edestakaista hyppimistä ajanjaksosta toiseen.

Tarina ja sen hahmot ovat myös mielenkiintoisia, vaikka jotkin hahmoista jäävät luonnoksenomaisiksi. Päähahmot Marco ja Celia ovat lukijalle (ainakin itselleni) vielä esim. sivulla 160 yllättävän vieraita. Lukija pidetään tarinasta jollain tavalla etäällä, mikä saattaa johtua dialogin yllättävän pienestä määrästä. On myös hahmoja kuten Isobel, jotka tuntuvat tässä vaiheessa kirjaa juonen kannalta aivan turhilta. Saattaa kuitenkin olla, että juuri Isobelilla on jokin suuri osa esitettävänä tarinan loppupuolella. Jotain hän on ainakin tarot- korteista nähnyt mitä ei ole Marcolle kertonut. Höh, onko se sittenkään turha?

Parhaiten kirjassa on kuvattu sirkusta, sen esityksiä, taikuutta, sirkukseen tilattua kelloa sekä sirkuksessa vallitsevaa tunnelmaa. Sirkus on todellakin kirjan ”elävin” hahmo. Pidän siitä miten se salaperäisesti aina ilmestyy johonkin ja miten sen ilmestyminen vaikuttaa ihmisiin. Taikuutta on kirjassa mielestäni sopivasti eikä sen saloja yritetä turhaan paljastaa. Tarinan juoni ja hahmojen välinen kilpailu pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Toivon kuitenkin, että hahmot saavat tarinan edetessä lisää syvyyttä ja, että sirkuksen ja päähenkilöiden mysteerit avautuvat mielenkiintoisella tavalla. Ihan hauskaa luettavaa on ollut tähän asti, mikä on kuitenkin pääasia.

11.12.2013 17:04 #12 :: Awkward
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 95 - 166 (3)
Itsekin myöhäisenä vasta nyt tulossa mukaan.

Edellisiin ketjuihin 1 ja 2 viitaten tuntui, että useita häiritsi kirjailijan riisuttu tapa kuvailla asioita, ja itseänikin tämä häiritsi aika paljonkin. Varsinkin nämä toteavat sirkuksen kuvaukset olivat mielestäni tönkköjä, enkä päässyt oikein tunnelmaan.

Suunta kuitenkin muuttui hienosti suunnilleen tuossa sadan sivun rajapyykissä, jossa ruvettiin jo paljastamaan enemmän. Nyt irtonaiset juonenkäänteet alkavat nitoutua toisiinsa ja aiemmin mainittuja asioita tarkennetaan, kuten kelloa.

Toivoisin vielä, että henkilökuvauskin paranisi jatkossa. Tällä hetkellä ainoa vähänkin samaistuttava henkilö on Bailey. Toisaalta nyt kun Marco ja Celia tietävät toisistaan, ja rakkaustarina on mitä ilmeisimmin alkamassa, on tietenkin todennäköistä, että myös henkilökehitys alkaa nyt.