-
- Tähtifantasia-palkinnon 2024 ehdokkaat julkistettu
- Lukusali / Thialfi | Tänään 11:53
-
- R. A. Salvatore
- Lukusali / KiLLPaTRiCK | Eilen 19:53
-
- Vuoden 2024 kirjat
- Lukusali / Georgi | Eilen 12:52
-
- Brandon Sanderson
- Lukusali / Georgi | Eilen 12:51
-
- Kodin kasvit ja kukkaset
- Satama / Ageha | 16.04.2024 20:07
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 227 - 304 (5)
EI! Ei Bailey voinut jäädä jälkeen!!
Celian ja Marcon rakkaustarina tylsistytti alueen viimeiseen sivuun saakka. Siis hävisikö Celia pelin ja hänen "pelisormuksensa" jäi siis jälkeen??? Onko hän nyt siis kuollut?
Celian ja Marcon rakkaustarina tylsistytti alueen viimeiseen sivuun saakka. Siis hävisikö Celia pelin ja hänen "pelisormuksensa" jäi siis jälkeen??? Onko hän nyt siis kuollut?
Täh, mä en nyt tajua, mihin Huoleton viittaa kirjoittaessaan Celiasta. Mulla on kyllä välillä tapana itse lukea vähän huolimattomasti silloin, kun on "kiire", että voi olla, että multa on mennyt nyt joku pointti ohi.. mutta en minä ainakaan tajunnut, että kyseessä olisi häviäminen tai mitään sellaista.
Baileyn tarina jäikin nyt tämän lukujakson päätteksi mielenkiintoisen avoimeen tilanteeseen. Melkoinen cliffhanger osui tähän :) Marcon ja Celian tarina eteni aikalailla odotetusti (mutta olisin kyllä ollut vähän pettynytkin, jos nämä odotukset eivät olisi toteutuneet). Toivottavasti Isobelistä kuullaan vielä lisää.
Muutoin teksti oli aika synkkää, mikä sinänsä on minusta mielenkiintosita. Tässäpä pitäisi taas vaan malttaa odotella seuraavan osion lukemista muutaman päivän verran.
Baileyn tarina jäikin nyt tämän lukujakson päätteksi mielenkiintoisen avoimeen tilanteeseen. Melkoinen cliffhanger osui tähän :) Marcon ja Celian tarina eteni aikalailla odotetusti (mutta olisin kyllä ollut vähän pettynytkin, jos nämä odotukset eivät olisi toteutuneet). Toivottavasti Isobelistä kuullaan vielä lisää.
Muutoin teksti oli aika synkkää, mikä sinänsä on minusta mielenkiintosita. Tässäpä pitäisi taas vaan malttaa odotella seuraavan osion lukemista muutaman päivän verran.
Ei mullekaan tullut sellaista käsitystä, että Celia olisi kuollut tai hävinnyt. En tosin jaksanut keskittyä heidän vaiheisiinsa kovin tarkasti. Isobel on varmaan mielenkiintoisin palanen tässä rakkauskuviossa.
Baileyn kyydistä jääminen harmitti, mutta eiköhän siihen jokin ratkaisu vielä löydy. En jaksa uskoa, ettemme kuulisi Baileystä enää mitään. En kyllä toisaalta sitäkään kamalasti voisi harmitella, jos Baileyn osuus tosiaan loppuisi tähän, sillä se olisi niin tylyä tarinankerrontaa, että eihän siitä voisi olla tykkäämättä :)
Chandreshin höperöityminen/sekoaminen ja sirkuksen alkava (?) hajoaminen olivat mielenkiintoisia. Mukavaa sekin, että kilpailun kisan ratkeaminen (voittajan määrittely, kisan loppumisen seuraukset jne.) on vielä pidetty mysteerinä.
Lainie Burgessin lyhyehköstä osuudesta tykkäsin myös. Vähän tosin jäi häiritsemään se, miten vähäinen vaikutus Tara Burgessin kuolemalla tuntuu olleen häneen, mutta tietynlainen ulkokohtaisuus taitaa olla tässä kirjassa ihan tietoisesti valittu lähestymistapa, joten kai se pitää vain hyväksyä.
Aloittelin tämänviikkoisen pätkän lukemista pienin varauksin, sillä edeltävä lukupätkä ei ollut aivan makuuni, mutta onneksi nyt taso nousi.
Baileyn kyydistä jääminen harmitti, mutta eiköhän siihen jokin ratkaisu vielä löydy. En jaksa uskoa, ettemme kuulisi Baileystä enää mitään. En kyllä toisaalta sitäkään kamalasti voisi harmitella, jos Baileyn osuus tosiaan loppuisi tähän, sillä se olisi niin tylyä tarinankerrontaa, että eihän siitä voisi olla tykkäämättä :)
Chandreshin höperöityminen/sekoaminen ja sirkuksen alkava (?) hajoaminen olivat mielenkiintoisia. Mukavaa sekin, että kilpailun kisan ratkeaminen (voittajan määrittely, kisan loppumisen seuraukset jne.) on vielä pidetty mysteerinä.
Lainie Burgessin lyhyehköstä osuudesta tykkäsin myös. Vähän tosin jäi häiritsemään se, miten vähäinen vaikutus Tara Burgessin kuolemalla tuntuu olleen häneen, mutta tietynlainen ulkokohtaisuus taitaa olla tässä kirjassa ihan tietoisesti valittu lähestymistapa, joten kai se pitää vain hyväksyä.
Aloittelin tämänviikkoisen pätkän lukemista pienin varauksin, sillä edeltävä lukupätkä ei ollut aivan makuuni, mutta onneksi nyt taso nousi.
Mä ymmärsin, että se oli vaan sormus, jossa luki Bowein suvun motto (s. 268-269, ainakin tässä minulla olevassa suomenkielisessä kirjassa). Celia käytti sormusta peittääksen arven, joka syntyi hänen ollessan lapsi, kun sormus, jolla hänet sidottiin kilpaan, sulautui hänen ihoonsa (s. 20).
En tiedä, liittyikö sormuksen jättämiseen joku taikuuteen liittyvä juttu, vai jättikö Celia sen Marcolle vain siksi, että hän voisi antaa miehelle jotakin (s. 301). Vai oliko sormus vastine kirjan ottamisesta? Tai ehkä kaikkea tätä...
Näin minä tämän ymmärsin, ja piti nyt oikein selata noita sivujakin uudestaan, kun asia alkoi häiritä
En tiedä, liittyikö sormuksen jättämiseen joku taikuuteen liittyvä juttu, vai jättikö Celia sen Marcolle vain siksi, että hän voisi antaa miehelle jotakin (s. 301). Vai oliko sormus vastine kirjan ottamisesta? Tai ehkä kaikkea tätä...
Näin minä tämän ymmärsin, ja piti nyt oikein selata noita sivujakin uudestaan, kun asia alkoi häiritä
Muokannut 21.11.2013 21:16 Cerasi
Sormusasiasta olen samassa käsityksessä Cerasin kanssa. Muutenkaan Marcolle jätetty sormus ei voinut olla Celian sitomiseen käytetty, koska se oli sileä ja ilman kuvioita.
Muuten tämä jaksohan alkaa näppärällä vertauskuvalla. Sirkuksesta kerrotaan elävistä patsaista, jotka esittävät rakastavaisia, jotka loputtomasti kiertelevät ja tavoittavat toisiaan, mutta eivät kosketa. Celian ja Marcon stoorissa tämä ei toistu kirjaimellisesti, mutta hankaluuksia kasaantuu koko ajan lisää tielle. Huolestuttavinta on, että mentoritkin säälivät nuorten tilannetta. Kovasti tässä rakennetaan star-crossed lovers -tarinaa.
Aikaisemmin kirjassa on kiinnitetty huomiota siihen, miten moneen ihmiseen kilpailu vaikuttaa. Tässä jaksossa nousee esiin, miten muut ihmiset vaikuttavat kilpailuun. Baileylla tulee varmasti olemaan joku rooli, kaksosilla samoin. Sivuun jääneellä Isobelilla oli selvästi suuri vaikutus kilpailijoiden toimintakykyyn ja sirkuksen kasassa pysymiseen. Tarot-pakasta poistettu kortti ei siis tainnutkaan olla rakastavaiset, vaan taikaan käytetty itsehillintää, malttia ja tasapainoisuutta kuvaava kortti. Kovasti jää kiinnostamaan mikä rooli katkeralla ja huonosti kohdellulla Isobelilla vielä tämän jälkeen voisi olla.
Muuten tämä jaksohan alkaa näppärällä vertauskuvalla. Sirkuksesta kerrotaan elävistä patsaista, jotka esittävät rakastavaisia, jotka loputtomasti kiertelevät ja tavoittavat toisiaan, mutta eivät kosketa. Celian ja Marcon stoorissa tämä ei toistu kirjaimellisesti, mutta hankaluuksia kasaantuu koko ajan lisää tielle. Huolestuttavinta on, että mentoritkin säälivät nuorten tilannetta. Kovasti tässä rakennetaan star-crossed lovers -tarinaa.
Aikaisemmin kirjassa on kiinnitetty huomiota siihen, miten moneen ihmiseen kilpailu vaikuttaa. Tässä jaksossa nousee esiin, miten muut ihmiset vaikuttavat kilpailuun. Baileylla tulee varmasti olemaan joku rooli, kaksosilla samoin. Sivuun jääneellä Isobelilla oli selvästi suuri vaikutus kilpailijoiden toimintakykyyn ja sirkuksen kasassa pysymiseen. Tarot-pakasta poistettu kortti ei siis tainnutkaan olla rakastavaiset, vaan taikaan käytetty itsehillintää, malttia ja tasapainoisuutta kuvaava kortti. Kovasti jää kiinnostamaan mikä rooli katkeralla ja huonosti kohdellulla Isobelilla vielä tämän jälkeen voisi olla.
Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. 227 - 304 (5)
Cerasin kanssa minäkin samaa mieltä tuosta sormuksesta, sillä Celian peliin sitonut sormushan oli peräisin Alexanderilta. Ja tuossa taisi olla kyse Bowenin suvun sormuksesta (?).
Kyllä teki tiukkaa lopettaa lukeminen tuohon sivulle, sillä jälleen kerran se osui niin pirulliselle kohtaa että.. Kirja on säilyttänyt mielenkiintonsa pitkään, enkä ole vieläkään löytänyt siitä suurempia ongelmakohtia. Ainoa mikä itseäni häiritsee on Celian ja Marcon nopeasti edennyt romanssi.
Baileyhyn tykästyin ihan yhtäkkiä ja nyt hän sitten jäi jälkeen sirkuksesta.. Eii! Mutta kuitenkin uskon että hänenkin tarinansa saa onnellisen lopun ja hän löytää tiensä takaisin sirkukseen.
Kyllä teki tiukkaa lopettaa lukeminen tuohon sivulle, sillä jälleen kerran se osui niin pirulliselle kohtaa että.. Kirja on säilyttänyt mielenkiintonsa pitkään, enkä ole vieläkään löytänyt siitä suurempia ongelmakohtia. Ainoa mikä itseäni häiritsee on Celian ja Marcon nopeasti edennyt romanssi.
Baileyhyn tykästyin ihan yhtäkkiä ja nyt hän sitten jäi jälkeen sirkuksesta.. Eii! Mutta kuitenkin uskon että hänenkin tarinansa saa onnellisen lopun ja hän löytää tiensä takaisin sirkukseen.
Enhän minä tuollaista sormusta enää muistanut! Täytyy varmaan lukea koko kirja uudelleen tämän jälkeen yhteen kyytiin, koska nyt unohtelen paljon yksityiskohtia. Kuten huomattu. Antaa aika erilaisen lukukokemuksen, kun ei muista edeltävistä tapahtumista paljoakaan tai vain osittain jotain.
EndlessMoment kirjoitti: Ainoa mikä itseäni häiritsee on Celian ja Marcon nopeasti edennyt romanssi.
Ai? Yksi syy miksi tämä kirja on minusta ollut todella hieno on ollut juuri se, että Celian ja Marcon romanssi ei ole edennyt nopeasti. Se voi tuntua siltä, koska kirjan aikajana on tyylin ja hyppelyiden takia hämärtynyt, mutta jos tämän osan alussa juhlittiin sirkuksen 13-vuotispäivää, se tarkoittaa että tavallaan Celia ja Marco ovat pelanneet toisiaan vastaan yli vuosikymmenen, "kierrelleet toisiaan kuin rakastavaiset jotka eivät kuitenkaan kosketa", kuten alun patsaat.
Minä olen miettinyt tätä lukiessani sitä, miten Celian ja Marcon suhteesta toisiinsa paljastuu koko ajan uutta. Edellisen osan lopussa Marcon ja Celian keskustellessahan kerrotaan, miten he ovat koko ajan luoneet sirkuksen ihmeitä toisilleen, ihastuttaen ja ihmetyttäen.
Tässä seuraavana ei ole spoileri vaan pitempi lainaus, joka on juuri tuota toista varten luomista ja toisen yllättämistä. Minulle tulee ainakin mieleen jotkut historialliset romaanit, joissa käydään kirjeenvaihtoa ja lähetellään pieniä lahjoja, enkä usko olevani ainoa. Eikö tämä ole juuri sitä samaa?
Varoitus: Spoiler.
“It’s the reason I made the Wishing Tree,” Celia says. “I thought a tree covered in fire would make for a proper complement to ones made from ice.”
Marco replays in his mind his first encounter with the Wishing Tree. A mixture of annoyance and amazement and wistfulness that seems different in retrospect. He was uncertain he would even be able to light his own candle, his own wish, wondering if it was somehow against the rules.
“Do all of those wishes come true?” he asks.
“I’m not sure,” Celia says. “I’ve not been able to follow up with every person who has wished on
it. Have you?”
“Perhaps.”
“Did your wish come true?”
“I am not entirely certain yet.”
“You shall have to let me know,” Celia says. “I hope it does. I suppose in a way, I made the Wishing Tree for you.”
“You didn’t know who I was then,” Marco says, turning to look at her. Her attention remains focused on the chandelier, but that alluring, secret-keeping smile has returned.
“I didn’t know your identity, but I had an impression of who my opponent was, being surrounded by things you made. I had thought you might like it.”
Marco replays in his mind his first encounter with the Wishing Tree. A mixture of annoyance and amazement and wistfulness that seems different in retrospect. He was uncertain he would even be able to light his own candle, his own wish, wondering if it was somehow against the rules.
“Do all of those wishes come true?” he asks.
“I’m not sure,” Celia says. “I’ve not been able to follow up with every person who has wished on
it. Have you?”
“Perhaps.”
“Did your wish come true?”
“I am not entirely certain yet.”
“You shall have to let me know,” Celia says. “I hope it does. I suppose in a way, I made the Wishing Tree for you.”
“You didn’t know who I was then,” Marco says, turning to look at her. Her attention remains focused on the chandelier, but that alluring, secret-keeping smile has returned.
“I didn’t know your identity, but I had an impression of who my opponent was, being surrounded by things you made. I had thought you might like it.”
Heillä on side ja tietynlainen läheisyys, ja luonnollisestihan se muuttuu haluun tavata ja tutustua. Yhteiset kiinnostuksen kohteet, molemmat erillään muusta maailmasta sekä kilpailun, kasvatuksensa että kykyjensä takia... Minusta syvä ystävyys ja yhteenkuuluvuus ja sitä kautta romanssikin on äärimmäisen luonnollinen tapahtuma tässä vaiheessa.
“I do,” Celia says. “I have you here, all around me. I sit in the Ice Garden to get a hint of this, this way that you make me feel. I felt it even before I knew who you were, and every time I think it could not possibly get any stronger, it does.”
Lempilainaus osan alusta, kertoo aika selkeästi Marcon ja Celian suhteen syvenemisestä, Isabelin roolista ja minun huomioni kiinnitti Tsukiko, joka tieten tahtoen haluaa edistää Marcon ja Celian romanssia?
Isobel, clad in clear sky blue, tries in vain to catch Marco’s attention. He avoids her at every turn, and is difficult to spot in the crowd since he is dressed identically to the rest of the staff. Eventually,with the aid of several glasses of champagne, Tsukiko persuades her to abandon the effort, drawing her out into the sunken garden to distract her.
Marco’s attention -- belongs only to Celia.
Jossain kohtaa se kävikin ilmi, että tapahtumien huipentuessa Celia on noin kolmenkymmenen viiden ja Marco hieman vanhempi.
Muokannut 28.11.2013 00:12 Xariel
Samoilla linjoilla Xarielin kanssa. Itse olen yleensä ensimmäisenä ärsyyntymässä kirjojen pakollisista romansseista, mutta tässä se ei häiritse yhtään. Taisin juuri edellisen pätkän kohdalla ihastella sitä, miten hienon erikoisella tavalla mutta silti luontevasti Celia ja Marco tutustuvat toisilleen luomiensa sirkuselementtien kautta. Romanssi etenee ajallisesti hitaasti, kun varsinaisten tapaamisten välillä voi olla vuosia, mutta tutustuminen jatkuu siinä välillä.
Eipä tämä tahti kuulosta sen kummallisemmalta kuin oman tuttavapiirin nykyrakkaustarinat, joissa seurustelu on aloitettu pelkän nettitapailun perusteella.
Eipä tämä tahti kuulosta sen kummallisemmalta kuin oman tuttavapiirin nykyrakkaustarinat, joissa seurustelu on aloitettu pelkän nettitapailun perusteella.
Olen myös samoilla linjoilla Xarielin kanssa, minunkaan mielestäni Celian ja Marcon romanssi ei ollut mitenkään nopeasti etenevä, enemminkin pikkuhiljaa kypsyvä. Tämän pätkän luettuani pidän enemmän tarinaan tuodusta romanssista, sillä se ei tuntunut yhtään pakotetulta, mitä pelkäsin.
Pidän ihan hirvitävästi tästä kirjasta ja kirjoitustyylistä. Jokainen luettu pätkä avaa tarinaa enemmän, tavallaan paljastaa uuden taso joka lukukerralla. Olen hyvin tyytyvänen, että tämä kirja valikoitui lukupiirikirjaksi, muuten olisi varmaan jäänyt moni tarinan nyanssi väliin ahmimisinnon takia.
Kiinnyn edelleen enemmän ja enemmän Celiaan ja Marcoon, vaikkakaan heistä ei siltikään kerrota paljoa. Isobelin roolikin alkoi paljastua, vaikkakin "pettynyt nainen" -rooli oli melko selvä, ja se, että hän vaikuttaa jollain tavalla joko peliin ja/tai Sirkuksen toimintaa. Baileykään tuskin pukahti tarinassa viimeistä sanaansa.
Thiensenin(? en millään muista miten tuo kirjoitetaan) kuolema oli taasen hitusen yllätys. Sirkuksen rakenteen säröily ja Sirkukseen liittyvien henkilöiden tietynkaltainen murentuminen on jännittävää seurattavaa. Mielenkiinnolla seuraan, että missä vaiheessa Sirkus saavuttaa sen pisteen, että se ei enää pysy kasassa.
Prosperon kohtaloonkin saatiin selvyyttä, ja kävi mielessä, että ehkä tuollainen on joko Celian tai Marcon kohtalo. Koska en näe, että heille on luvassa happily ever after -tyylistä loppua, ei ainakaan ihan perinteisessä muodossa. Ehkä jompi kumpi heistä on pakotettu tekemään ratkaisuna tuollainen (ehkä Celia?), ja sitoo itsensä kiinni esim. sormukseen tai muuhun vastaavaan, jota sitten toinen (Marco) kantaa mukanaan lopun elämäänsä. Sormuksesta tulikin mieleeni, että mitäköhän Celia tekee kirjalla....
Kiinnitän nyt enemmän huomiota ajankuluun, ja ehkä se on ihan hyvä juttu. Sillä nyt Celian ja Marcon aikajatkumo lähestyy Baileyn aikajatkumoa, taisi olla enää vuosi väliä. Mielenkiinnolla odotan, että mitä tulee tapahtumaan kun ne kohtaavat. Ilmeisesti tuon välissä olevan vuoden aikana ei ole tapahtumassa pelin kannalta mitään muutosta, koska ainakin Sirkus oli vielä pystyssä ja Celiakin oli vielä hengissä, tosin Marcosta ei mainittu mitään... Mutta ehkä pelin kulminoituminen tapahtuu siinä vaiheessa kun Baileyn liittyy Sirkukseen.
Pidän ihan hirvitävästi tästä kirjasta ja kirjoitustyylistä. Jokainen luettu pätkä avaa tarinaa enemmän, tavallaan paljastaa uuden taso joka lukukerralla. Olen hyvin tyytyvänen, että tämä kirja valikoitui lukupiirikirjaksi, muuten olisi varmaan jäänyt moni tarinan nyanssi väliin ahmimisinnon takia.
Kiinnyn edelleen enemmän ja enemmän Celiaan ja Marcoon, vaikkakaan heistä ei siltikään kerrota paljoa. Isobelin roolikin alkoi paljastua, vaikkakin "pettynyt nainen" -rooli oli melko selvä, ja se, että hän vaikuttaa jollain tavalla joko peliin ja/tai Sirkuksen toimintaa. Baileykään tuskin pukahti tarinassa viimeistä sanaansa.
Thiensenin(? en millään muista miten tuo kirjoitetaan) kuolema oli taasen hitusen yllätys. Sirkuksen rakenteen säröily ja Sirkukseen liittyvien henkilöiden tietynkaltainen murentuminen on jännittävää seurattavaa. Mielenkiinnolla seuraan, että missä vaiheessa Sirkus saavuttaa sen pisteen, että se ei enää pysy kasassa.
Prosperon kohtaloonkin saatiin selvyyttä, ja kävi mielessä, että ehkä tuollainen on joko Celian tai Marcon kohtalo. Koska en näe, että heille on luvassa happily ever after -tyylistä loppua, ei ainakaan ihan perinteisessä muodossa. Ehkä jompi kumpi heistä on pakotettu tekemään ratkaisuna tuollainen (ehkä Celia?), ja sitoo itsensä kiinni esim. sormukseen tai muuhun vastaavaan, jota sitten toinen (Marco) kantaa mukanaan lopun elämäänsä. Sormuksesta tulikin mieleeni, että mitäköhän Celia tekee kirjalla....
Kiinnitän nyt enemmän huomiota ajankuluun, ja ehkä se on ihan hyvä juttu. Sillä nyt Celian ja Marcon aikajatkumo lähestyy Baileyn aikajatkumoa, taisi olla enää vuosi väliä. Mielenkiinnolla odotan, että mitä tulee tapahtumaan kun ne kohtaavat. Ilmeisesti tuon välissä olevan vuoden aikana ei ole tapahtumassa pelin kannalta mitään muutosta, koska ainakin Sirkus oli vielä pystyssä ja Celiakin oli vielä hengissä, tosin Marcosta ei mainittu mitään... Mutta ehkä pelin kulminoituminen tapahtuu siinä vaiheessa kun Baileyn liittyy Sirkukseen.