Siri Kolu

02.02.2014 15:29 #1 :: Niina Tolonen
Siri Kolu

Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Otava 2013 - Risingin tietokannassa

Siri Kolun dystopia on vahva ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava; se palauttaa mieleen niin juutalaisvainot kuin sikainfluenssan rantautumisen Suomeen. On ilahduttavaa lukea näin tasokasta kotimaista dystopiaa, joka pärjää hienosti vertailussa ulkomaalaisten genresisartensa kanssa ja antaa vastapainoa esimerkiksi zombeille. Kolu on taitava sanankäyttäjä, jonka teksti virtaa kevyesti puhekielisyydestä huolimatta. Kirjailijan oivaltava sanaleikittely uppoaa eri-ikäisiin lukijoihin. Vaikka välillä herää kysymys, voisivatko alle 18-vuotiaat todella puhua näin kypsästi, ei heidän suuhunsa kirjoitettu teksti missään vaiheessa ylitä uskottavuuden rajaa.

Teoksen päähenkilönä seurataan P-influenssaan sairastunutta 16-vuotiasta Pilviä. Pilvin veli Petri ja entinen poikaystävä Tuomas tuovat omat näkökulmansa tapahtumiin. Tauti muuttaa ihmisen eläimelliseksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kaikki sairastuneet eivät muutu samalla tavalla, vaan samaan tapaan kuin Annukka Salaman Faunoidit-sarjassa eri ihmiset saavat eri eläinten kykyjä. Pilvi näyttää päällisin puolin tavalliselta ihmiseltä, eikä hänen olisi helppoa epäillä sairastuneen P-influenssaan. Todellisiksi uhreiksi teoksessa nousevatkin yhteiskunnan piiriin jääneet P-sukulaiset, jotka saavat kakkosluokan kansalaisen statuksen. Heidät leimataan geneettisesti huonommaksi kuin muut, ja esimerkiksi Petri näkee tulevaisuutensa mahdollisuudet rajallisina.

Lue lisää...
Muokannut 02.02.2014 15:33 Dyn

03.03.2015 00:15 #2 :: Niina Tolonen
Siri Kolu

Siri Kolu: IP - Ihmisen puolella

Otava 2014 - Risingin tietokannassa

Siri Kolun vuonna 2013 ilmestynyt, Suomeen sijoittuva, P-influenssaan sairastuneesta Pilvistä kertova PI - Pelko ihmisessä sai viime vuoden syksyllä jatkoa. Ihmisen puolella täydentää kertomusta jatkuen siitä, mihin edellinen teos jäi. Pilvi on nyt muuttanut Helsinkiin, missä hän luo uuden henkilöllisyyden ja soluttautuu valtaväestöön. Hän toimii pihmisten, influenssan myötä syrjittyksi joutuneiden ihmisten vakoojana. Pakotettuna tiukkaan muottiinsa Pilvi välittää pihmisiä koskevia tietoja eduskunnassa toimivalta vuotajalta yhdyshenkilölleen. Erossa ihmisperheestään ja laumastaan Pilvi käy läpi tunteiden vuoristorataa.

Kolu osoittaa jälleen olevansa erinomainen sanankäyttäjä, sillä hän osaa kirjoittaa uskottavasti eri hahmojen näkökulmista antaen jokaiselle oman persoonallisen äänen. Aikaisemmassa osassa etäiseksi jääneet hahmot, kuten Pilvin veli Petri sekä Pilvin entinen ystävä Mimosa pääsevät nyt vahvemmin osaksi tapahtumia. Etenkin Mimosan hahmo muodostaa kiinnostavan vastapainon päähenkilölle. Kirjailijasta heijastuu tekstiin nuorekas ja ajan hermolla oleva kuva; hänen teatteritaustansa käy myös ilmi näyttämöntakaisen elämän tarkkana kuvaajana.

Lue lisää...

18.11.2016 21:13 #3 :: Wanderer
Siri Kolu
Kaksi päivää olen ollut aivan kiihdyksissä Siri Kolun Metsänpimeästä. Kiihdyksissä ja hämmentynyt tästä tarinasta ja siitä, ettei kukaan ole lukenut tätä! Metsänpimeä on ilmestynyt jo 2008 ja itsekin löysin sen vasta nyt. En ole erityisen hyvä kirjoittamaan arvosteluja, mutta nyt minun on pakko yrittää jos saisin jonkun muunkin tarttumaan tähän kirjaan.

Metsänpimeä on tarina Laurasta, 17-vuotiaasta Keravalaisesta lukiolaisesta. Henkilökohtaisessa elämässä Laura yrittää selvitä suuresta surustaan ja ennenkaikkea auttaa äitiään selviämään omastaan. Koulussa laajan kirjallisuuden kurssin opiskelijat syventyvät vanhaan suomalaiseen kirjallisuuteen, siihen ”vanhaan kunnon”, Leinoon, Onervaan ja Kallakseen. Opettajan johdolla he huumaantuvat tarinoista ja kirjallisuuden maisemista, ympäristöstä ja symboliikasta, eritoten metsästä. Surussaan Laura etsii keinoja selviytyä, lopulta hän löytää sen, Metsän. Samalla tämä on tarina ystävyydesta ja nuoruudesta, ihmisistä ja yksinäisyydestä, siitä mitä kukakin on valmis tekemään ettei olisi yksin.

Metsänpimeän taika on Kolun taidossa ja tyylissä kirjoittaa, mielettömässä sanankäytössä ja lähes nerokkaassa kerrontajärjestyksessä. Aluksi kaikki tuntui hyvinkin sekavalta, mutta pikkuhiljaa tarina selkeytyy ja nopeasti kiskaisee mukaansa. Kerronta on ajoittain tempoilevaa ja ajoittain tasaisen kaunista, mutta koko ajan se on täydellisen harkittua. Tässä kirjassa kaikella tuntuu olevan merkityksensä. Tarina on monikerroksinen ja yksi niistä, joista varmasti saisi enemmän irti toisella lukukerralla. Paikoitellen kirja ei paljasta kaikkea, osa paljastuu pikkuhiljaa ja tietyt asiat jäävät täysin pimentoon. Tämä kaikki luo niin kutkuttavan kokonaisuuden että kirjaa ei malta laskea käsistään.

Metsänpimeä on yksi mieleenpainuvimmista kirjoista minkä olen hetkeen lukenut. Tämän kirjan innoittamana luin heti seuraavaksi Aino Kallaksen Sudenmorsiammen, joka mainitaan kirjassa useasti. Maagisesta realismista tämä ei ole ehkä kovinkaan hyvä esimerkki ja luokituksen vuoksi odotin kirjalta jotain mitä siinä ei ollutkaan, mutta sain tilalle paljon enemmän. En tiedä koenko harmistusta kirjailijan puolesta vai mikä on syynä, mutta tuntuu hyvin epäreilulta ettei tämä ole saanut oikeastaan yhtään huomiota. Ei tämä ole paras ikinä, mutta hieno, taianomainen, surullinen ja mieleenpainuva ja uskon että moni ihastuisi tähän, jos ei yhtä vahvasti kuin minä, niin varmasti edes pitäisi.

Valvojat: Rinja, Emelie