Guy Gavriel Kay
Sieluun isketty tikari
Tigana -sarjan 1 osa
Karisto Oy
Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1990
Sivuja 497
Tämä tarina oli pitkästä aikaa todella mielenkiintoista fantasiaa. Tarina on todella hyvin kerrottu ja kirjoitettu ja se on kiitettävän omaperäinen. Tosin minulla oli suuria hankaluuksia kaikkien tarinan nimien kanssa ja tämä taisi olla tarinan ainoa huono asia.
Jokaisen fantasiaan vakavasti suuntautuvan kirjailijan pitäisi kiinnittää todella paljon huomiota tarinansa kaikkiin nimiin ja etenkin siihen, että ne poikkeaisivat toisistaan niin paljon kuin mahdollista eivätkä olisi samankaltaisia. Ymmärrän tietysti jossain määrin fantasiakirjailijoiden nimijuttuja. Fantasia on mitä mainion ja sopivin ala keksiä mitä mielikuvituksellisimpia ja komealta kalskahtavia nimiä kaikkeen mahdolliseen nimettävään.
Älkää ymmärtäkö väärin, minäkin olen suuntautuva tulevaisuudessa paljonkin fantasiakirjallisuuteen enkä paheksu yhtään hienoja nimiä. Mutta nimet eivät saisi muistuttaa toisiaan liikaa, sillä se hämmentää keskivertolukijaa ja saa tarinan tuntumaan sekavalta. Ja varsinkin pitkät ja vaikeakirjaimiset nimet ovat hankalia muistaa ja käsittää.
Eräs kauan sitten kadotettu nettiystäväni antoi minulle kerran oikein hyvän neuvon mitä tulee fantasiakirjallisuuden nimiin. Hommasta ei todellakaan kannata tehdä yhtään hankalampaa kuin se jo on vaikeilla nimillä ja vaikka tämä raastaisi kaikkia fantasiakirjailijoita, joista suurin osa ja minä itse myös, rakastavat vaikeita nimiä, niin tämä on täysin pätevä neuvo jokaiselle.
Mutta mennäänpä takaisin tarinaan. Sitä oli todella ilo lukea, teksti oli sujuvaa ja järkevää ja se oli todella mielenkiintoista. Jotkut fantasiakirjailijat kerrassaan rakastavat kaikkea väkivaltaa ja sitä miten se hätkähdyttää lukijaa, mutta tämän tarinan kaiklki väkivalta oli kuvattu asiallisesti eikä sillä herkuteltu liikaa, tosin se oli silti minusta puistattavaa, ehkä siksi, että se oli pidetty hyvin yksinkertaisena.
Tarina vetosi monella tasolla tunteisiin ja herätti monenlaisia tunteita, mikä on aina hyvä asia. Tarinan keskeiset henkilöt olivat kaikki todella hyvin mielenkintoisia ja syviä, niihin pystyi samaistumaan todella hyvin, mikä on kiitettävää.
Tarina oli todella omaperäinen, se ei muistuttanut mitään aiemmin lukemaani fantasiakirjallisuutta liikaa eikä häiritsevästi. Tarina oli monelta osalta myöskin yllättävä eikä sen tapahtumia pystynyt arvioimaan ja arvaamaan etukäteen kovin paljon, mikä on varsinkin minun tapauksessani, joka arvaa jokaisen murhaajan viimeistään kirjan keskivaiheilla, erittäin hyvä asia.
Tarinan henki, sielu ja ääni oli minusta jotenkin huomaamattoman vakava, se puhui syvällä äänellä jostakin hyvin tärkeästä, mutta siten, ettei sitä heti huomaa. Kiinnittäkää huomiota siihen, saatatte kuulla jotain mikä yllättää teidät.
Annan tarinalle arvosanaksi 9 sillä se ansaitsee sen. Ja aion todellakin lukea koko sarjan.