L. J. Smith
Korpinmusta
Vampyyripäiväkirjat -sarjan 1 osa
Julkaistu suomeksi ensimmäisen kerran käsittääkseni vuonna 2010
Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivuja 218
Mitähän osaisin puolueettomasti sanoa tästä vampyyrikirjasta? Katsotaanpa. Kirja on tyypillinen nykyajan vampyyritarina ja mielestäni suunnattu nuorisolle ja nuorille aikuisille. Vanhempaa väkeä, ainakin minua, tarina rupeaa auttamatta lopulta pitkästyttämään, mutta kohdeyleisöään se eittämättä ilahduttaa ja viihdyttää kovasti.
Taidan nyt luopua jalosta puolueettomuudestani ja antaa tulla tuutin täydeltä mielipiteitäni nykyajan vampyyrivitsauksesta. Olen lopen kyllästynyt kiehtoviin, salaperäisiin, vaarallisiin, seksikkäisiin, mustiin takkeihin pukeutuviin ja ah, niin romanttisiin nykyajan vampyyreihin.
En ymmärrä miksi lähes tulkoon joka ikinen nykyajan vampyyritarinoita tehtaileva kirjailija heittää mielikuvituksensa täysin hukkaan ja kirjoittaa samoin kuin kaikki muutkin. Joka tarinassa on yksi ”hyvä” salaperäinen, suunnattomasti kärsivä ja itsensä ja luontonsa kanssa taisteleva jalo vampyyri johon jokaisen tarinan ihana kaunis sankaritar väistämättä rakastuu palavasti ja sitten myös se ”paha” vampyyri joka himoitsee myöskin sankaritarta ja johon sankaritar jossain välissä tarinaa aina sortuu vähintäänkin pikkaisen. Eli muutaman seksikkään pureman verran. Nämä kaikki tarinat ovat aina niin ennalta-arvattavia että minua suorastaan puistattaa.
Missä on mielikuvitus kun mietitään nykyajan vampyyritarinoita? Ihan silkkaa häijyyttäni olen päättänyt, että sitten kun on oman fantasiatarinani aika ja jos siinä on vampyyreitä, niin en tosiaankaan kuvaa niitä tällä kyyneliin asti pitkästyttävällä jokaisen häpeällisen laiskan vampyyrikirjailijan käyttämällä tavalla. Minun vampyyrini eivät tosiaankaan tule olemaan tällä kaiketi tarinan myynnin kannalta hyväksi havaitulla tavalla kirjoitettu. Puren kaulani poikki jos vampyyrini tulevat muistuttamaan hitustakaan nykyvampyyrejä.
Mutta kun mietin näitä nykyvampyyritarinoita, niin mietin myös sitä kumman todella on syy näihin samanlaisiin tarinoihin? Onko syy kirjailijan vai lukijan? Tämä on mielestäni mielenkiintoinen kysymys. Jos kirjailija ei kirjoittaisi tällaisia tarinoita niin lukija ei voisi lukea niitä eikä näin ollen myöskään ostaa niitä. Mutta jos lukija ei tahtoisi näitä tarinoita niin kirjailija ei kirjoittaisi niitä. Joka tapauksessa, tuomitsen täysin vailla mitään armoa silkaksi roskaksi nykyvampyyrit ja heidän luojansa.
Mutta palataanpa tämän palopuheen jälkeen takaisin tarinaan. Tarina on kuitenkin kohtuullisen sujuvasti kirjoitettu, se viihdyttää kohdeyleisöään ja siitä on tehty telkkasarja, jonka aion uteliaisuuttani joskus katsoa.
Tästä pääsemmekin yhteen asiaan. Minusta on aina hyvä, jos jostakin tarinasta tehdään telkkasarja tai elokuva. On aina mielenkiintoista sekä lukea tarina ja ettå myöskin katsoa se ja verrata näitä kahta kokemusta. Ja tällä tavalla tarinalla on enemmän mahdollisuuksia. Kirja voi olla huono, mutta elokuva tai sarja hyvä tai sitten toisinpäin. Ja elokuvan tai sarjan avulla tarina saavuttaa enemmän ihmisiä. Kenties, vaikka tämä kirja oli minusta tylsä, niin ehkä siitä tehty telkkasarja ei ole. Näin on aina enemmän mahdollisuuksia itse tarinalle.
Tämän ensimmäisen osan tätä vampyyritarinaa sielua sanoisin nuoreksi ja jotenkin korniksi. Tarinan henki haluaa vain viihdyttää vetoamalla ihmisen alempiin vaistoihin eikä siinä ole mitään omaperäistä tai taiteellista. Annan omasta 1 – 10 pisteasteikostani jossa 10 on paras, surkeat 2 pistettä tälle kirjalle.
Mutta tiedättekö mikä on todella huvittavaa, ainakin jollain tapaa? Olen päättänyt, että luen fantasiakirjallisuuden lisäksi kaiken koskaan suomennetun vampyyrikirjallisuuden vaikka se olisikin surkean huonoa. Mutta ehkä, toivon ainakin kovasti niin, seuraavat osat tätä tarinaa saattavat olla parempia. Jää nähtäväksi.
"Anteeksi saat aina. Ei kai ole sulle sen helpompaa..."