L. J. Smith

L. J. Smith
Korpinmusta
Vampyyripäiväkirjat -sarjan 1 osa
Julkaistu suomeksi ensimmäisen kerran käsittääkseni vuonna 2010
Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivuja 218

Mitähän osaisin puolueettomasti sanoa tästä vampyyrikirjasta? Katsotaanpa. Kirja on tyypillinen nykyajan vampyyritarina ja mielestäni suunnattu nuorisolle ja nuorille aikuisille. Vanhempaa väkeä, ainakin minua, tarina rupeaa auttamatta lopulta pitkästyttämään, mutta kohdeyleisöään se eittämättä ilahduttaa ja viihdyttää kovasti.

Taidan nyt luopua jalosta puolueettomuudestani ja antaa tulla tuutin täydeltä mielipiteitäni nykyajan vampyyrivitsauksesta. Olen lopen kyllästynyt kiehtoviin, salaperäisiin, vaarallisiin, seksikkäisiin, mustiin takkeihin pukeutuviin ja ah, niin romanttisiin nykyajan vampyyreihin.

En ymmärrä miksi lähes tulkoon joka ikinen nykyajan vampyyritarinoita tehtaileva kirjailija heittää mielikuvituksensa täysin hukkaan ja kirjoittaa samoin kuin kaikki muutkin. Joka tarinassa on yksi ”hyvä” salaperäinen, suunnattomasti kärsivä ja itsensä ja luontonsa kanssa taisteleva jalo vampyyri johon jokaisen tarinan ihana kaunis sankaritar väistämättä rakastuu palavasti ja sitten myös se ”paha” vampyyri joka himoitsee myöskin sankaritarta ja johon sankaritar jossain välissä tarinaa aina sortuu vähintäänkin pikkaisen. Eli muutaman seksikkään pureman verran. Nämä kaikki tarinat ovat aina niin ennalta-arvattavia että minua suorastaan puistattaa.

Missä on mielikuvitus kun mietitään nykyajan vampyyritarinoita? Ihan silkkaa häijyyttäni olen päättänyt, että sitten kun on oman fantasiatarinani aika ja jos siinä on vampyyreitä, niin en tosiaankaan kuvaa niitä tällä kyyneliin asti pitkästyttävällä jokaisen häpeällisen laiskan vampyyrikirjailijan käyttämällä tavalla. Minun vampyyrini eivät tosiaankaan tule olemaan tällä kaiketi tarinan myynnin kannalta hyväksi havaitulla tavalla kirjoitettu. Puren kaulani poikki jos vampyyrini tulevat muistuttamaan hitustakaan nykyvampyyrejä.

Mutta kun mietin näitä nykyvampyyritarinoita, niin mietin myös sitä kumman todella on syy näihin samanlaisiin tarinoihin? Onko syy kirjailijan vai lukijan? Tämä on mielestäni mielenkiintoinen kysymys. Jos kirjailija ei kirjoittaisi tällaisia tarinoita niin lukija ei voisi lukea niitä eikä näin ollen myöskään ostaa niitä. Mutta jos lukija ei tahtoisi näitä tarinoita niin kirjailija ei kirjoittaisi niitä. Joka tapauksessa, tuomitsen täysin vailla mitään armoa silkaksi roskaksi nykyvampyyrit ja heidän luojansa.

Mutta palataanpa tämän palopuheen jälkeen takaisin tarinaan. Tarina on kuitenkin kohtuullisen sujuvasti kirjoitettu, se viihdyttää kohdeyleisöään ja siitä on tehty telkkasarja, jonka aion uteliaisuuttani joskus katsoa.

Tästä pääsemmekin yhteen asiaan. Minusta on aina hyvä, jos jostakin tarinasta tehdään telkkasarja tai elokuva. On aina mielenkiintoista sekä lukea tarina ja ettå myöskin katsoa se ja verrata näitä kahta kokemusta. Ja tällä tavalla tarinalla on enemmän mahdollisuuksia. Kirja voi olla huono, mutta elokuva tai sarja hyvä tai sitten toisinpäin. Ja elokuvan tai sarjan avulla tarina saavuttaa enemmän ihmisiä. Kenties, vaikka tämä kirja oli minusta tylsä, niin ehkä siitä tehty telkkasarja ei ole. Näin on aina enemmän mahdollisuuksia itse tarinalle.

Tämän ensimmäisen osan tätä vampyyritarinaa sielua sanoisin nuoreksi ja jotenkin korniksi. Tarinan henki haluaa vain viihdyttää vetoamalla ihmisen alempiin vaistoihin eikä siinä ole mitään omaperäistä tai taiteellista. Annan omasta 1 – 10 pisteasteikostani jossa 10 on paras, surkeat 2 pistettä tälle kirjalle.

Mutta tiedättekö mikä on todella huvittavaa, ainakin jollain tapaa? Olen päättänyt, että luen fantasiakirjallisuuden lisäksi kaiken koskaan suomennetun vampyyrikirjallisuuden vaikka se olisikin surkean huonoa. Mutta ehkä, toivon ainakin kovasti niin, seuraavat osat tätä tarinaa saattavat olla parempia. Jää nähtäväksi.

Aurelia kirjoitti: L. J. Smith
Mitähän osaisin puolueettomasti sanoa tästä vampyyrikirjasta? Katsotaanpa. Kirja on tyypillinen nykyajan vampyyritarina ja mielestäni suunnattu nuorisolle ja nuorille aikuisille.
"
"
"
Mutta ehkä, toivon ainakin kovasti niin, seuraavat osat tätä tarinaa saattavat olla parempia. Jää nähtäväksi.

Vasta ensimmäiset lauseet luettuani haluaisin huomauttaa, että Vampire Diariesin ekat osat on julkaistu 1991.. Mistä se nykyaika lasketaan on toki lukijan silmissä. Itse en ollut ennen tätä lukenut kuin sen Strokerin Draculan ja Twilightit.

Enkä kovasti pidättelisi hengitystäni odotellessa, että sarja paranee Itse viihdyin kahden ekan kirjan parissa paremmin kuin Twilightin ja sinnillä olen ne lukenut, mutta Phantomia en ole saanut aloitettua. Ja suomennokset on mun mielestä köpösiä.

Tuollaiseen blogikirjoitukseen törmäsin joskus muinoin. Uusimmat ja kaikista sekopäisimmät Vampire Diariekset eivät ilmeisesti ole L.J. Smithin käsialaa: lukuhoukka.blogspot.fi/2012/01/created-by-haamukirjailija.html

Nostan sinulle hattua, jos pystyt kaikki Vampyyripäiväkirjat lukemaan. Itse jokunen vuosi sitten ostin nämä englanniksi, koska olin kovin tykästynyt tv-sarjaan - sääli, että kirjat osoittautuivat säännönvastaisuuksiksi, eli aivan karmeaa kuraa telkkaversioon verrattuna.
Mutta urheasti odotin minäkin, että kyllä se se varmaan tästä vielä paranee, mutta 7. osan jälkeen tappio oli myönnettävä, vaikka seuraava tarinan osio olikin jo valmiina odottamassa... ja saa jatkaa odottamista.

Siinä kirjassa jonka minä luin luki, että kirjan suomenkielinen laitos on ilmestynyt vuonna 2010 ja englanniksi siinä luki myös, että copyright 1991 joka kai sitten tarkoittaa sitä milloin teos on julkaistu aivan ensimmäisen kerran. Minun täytyy nyt tunnustaa jotain tosi noloa, englannin kielen taitoni on äärettömän surkea :D enkä aina viitsi heti tarkistaa kaikkia sanoja netin tietosanakirjasta, joten tarkistin vasta tänään mitä tuo copyright tarkoittaa.

Mietin tässä kumpi vuosi minun pitäisi tästä lähtien laittaa kirja-arvosteluihini, kirjan eka julkaisuvuosi vai se vuosi jona se on julkaistu suomeksi? Taidan laittaa molemmat tästä lähtien. :)

Ja sitten mietin tuota kirjan ensimmäistä julkaisuvuotta joka on siis jo niin kaukana kuin 1991 ja sitä, että aloittiko Smith sitten ensimmäisenä vampyyrikirjailijana tämän järkyttävän tylsän mielikuvituksettoman itseään toistavan kloonimaisen nykyvampyyrivitsauksen, jota joku minua ystävällisempi ihminen voisi sanoa vampyyrigenreksi?

Jos Smith oli ensimmäinen tällainen kirjailija, niin häntä ei voida syyttää mielikuvituksettomuudesta, koska hän keksi tämän genren vaan vasta hänen jälkeensä tulevia laiskoja matkijoita, jotka pitäisi kaikki hirttää varoituksena tuleville jälkipolville. Niin, minusta olisi tullut oiva lakimies...

Mutta edelleen tähän asiaan liittyen, olisiko mahdollista, jos tarpeeksi useaa kiinnostaa tämä asia, että tänne Risingiin kerättäisiin tietokanta, johon laitettaisiin ylös kaikki mahdolliset suomennetut vampyyritarinat ja niiden julkaisuvuosi? Tästä olisi hyötyä ainakin minulle, joka haluan olla fantasiakirjallisuuden lisäksi myös vampyyrikirjallisuuden erittäin pätevä asiantuntija omaksi ilokseni sekä joskus myös muidenkin. En pahastu jos tämä ei onnistu, sillä voin toki tehdä työn itsekin, mutta se vain on hidasta. Mutta ehdotan kuitenkin tätä. Olisi tietysti myös mukava kuulla mitä mieltä kukin on kaikista vampyyritarinoista :)

Haluan vielä sanoa yhden minua suuresti ihmetyttävän asian nykyvampirismista. Tämä kyllä saattaa jo kuulua vitsien puolelle, mutta sanonpa sen nyt tässä. Miksi kaikkien mielestä ihmisveren juominen on seksikästä, mutta ihmislihan syöminen eli kannibalismi on kaikista kaameaa? Samasta lähteestähän ne tulevat... :D (Huumorini on toisinaan täysin omalaatuista, myönnän sen kyllä, mutta miettikääpä tätä.)

Stephenie Meyers ehkä luki kirjat teininä ja vuosia myöhemmin keksi pyörän uudelleen. Twilightin suosio tais nostaa vanhat kirjat taas pinnalle ja myös lisäsi ällöromanttisten nuortenkirjojen tarjontaa yliluonnollisinne ötököineen ja samoilla twisteillä.

Jos joku löytää tai tietää jonkun sivuston, jolle on kirjoja listattu, vois vinkata.

Illallinen vampyyrin kanssa ja Sookiet tulee mieleen.